Nuorempana Anja Kekkonen hamstrasi kotiinsa tavaraa, jota ei edes tarvinnut. "Ostaminen oli sijaistoimintaa, jolla hankin sielunrauhaa."

"Voi hyvänen aika tätä kirjahyllyä", puuskahtaa Anja Kekkonen, 70, kodissaan Helsingin Arabianrannassa ja nauraa päälle.

Valkoinen kirjahylly ulko-oven pielessä on niin täynnä tavaraa kuin olla voi. Kirjojen lisäksi hyllyssä on lasipurkki täynnä kolikoita, joilla käydään kerran viikossa ex-miehen kanssa kahvilla. On lapsenlapsen sukat ja kengätkin kuivumassa.

Toki Anja on aikonut järjestellä hyllyä, mutta jostain syystä se ei tapahdu. Hän ei ole kuullutkaan marittamisesta. Eikä niin väliksikään. Sillä tämä koti on käytännöllinen, vihdoinkin.

Anja Kekkonen on asunut elämänsä aikana lukuisissa asunnoissa, jotka ovat kaikki olleet erilaisia. 1960-luvulla nuorilla oli tapana muuttaa vuokra-asunnosta toiseen. Silloin ei juuri osteltu tavaroita eikä ollut rahaakaan.

Ostin rakkautta, koska elin yksin. Vuorasin pintani ihanilla vaatteilla.

Anja käy istumaan keinutuoliin ja lukee punaista päiväkirjaansa, joka paljastaa parikymppisen Anjan ajatuksia.

Köyhä, köyhä ihminen, miksi sinä tuhlaat? hän on kirjoittanut.

Anja tietää kyllä miksi.

"Ostin rakkautta, koska elin yksin. Minulla oli vain kassi, jossa oli yöpaita ja hammasharja. Ei ollut tavaraa. Tunsin oloni hylätyksi huonoissa vaatteissani ja ajattelin, että hyljätty pinta pitäisi vuorata ihanilla vaatteilla", hän sanoo.

"Ostaminen oli sijaistoimintaa, jolla hankin sielunrauhaa."

Täydellinen koti piti koossa

Tuhlaaminen loppui, kun syntyi lapsi. Vastuuntunto syntyi äitiydestä.

Anjasta tuli ulosottomies. Työssään hän näki, miltä kodeissa näyttää, kun asukas menettää elämänhallintansa.

Ulosottomiehen työ oli tavallaan tavaroiden luettelointia. Anjalle on jäänyt mieleen, kuinka osassa esineistä roikkuivat hintalaput. Ihmiset eivät olleet edes tarvinneet niitä.

Anja ei halunnut, että mikään tavara muistuttaisi häntä vanhasta elämästä.

Työelämänsä vilkkaimmassa vaiheessa Anja muutti Merihakaan. Hän rakensi kodistaan näyttämön ja kulki korkokengissä steriileissä huoneissa, joissa kaiken piti olla tarkasti paikoillaan. Siitä piti huolta siivooja.

"Olin sisäisesti turvaton. Kenttätyö oli välillä aika vaarallista, ja minusta tuntui, että virheetön koti piti minut koossa."

Seinään saa piirtää

Nykyisessä kodissaan Anjalla on lapsiystäviään varten seinä, johon nämä saavat piirtää.

Kerran pienet ystävät halusivat ilahduttaa Anjaa piirtämällä toisellakin seinällä roikkuvan taulun ympärille värikynillä kehykset. Ensin Anja pettyi. Sitten hän tajusi, että kehykset kuuluvat hänen kotiinsa.

"Eiks ole ihanat!"

Anja uskoo, että jokainen kalustaa alitajuisesti sellaisen kodin, jonka juuri sillä hetkellä tarvitsee. Merihaan-kodista muuttaessaan hän otti mukaan vain kolme taulua ja antoi pois kalliit designhuonekalunsa. Hän ei halunnut, että mikään tavara muistuttaisi häntä vanhasta elämästä.

"Sanoin lähipiirille, että viekää kaikki. Kertaakaan ei ole kaduttanut."

Nyt Anjan koti on kotoisa. Se pitää häntä pystyssä huonoinakin aikoina.

Tavaroissa on ihmisen historia

Lapsuudenkodistaan Anjalla on tallella puukko, viila ja hohtimet. Pienet muistot mahtuvat pieneen laukkuun.

Vanhoja tavaroitaan Anja vaalii sen mukaan, millaisia muistoja ne tuovat.

"Vanhoissa tavaroissa on ihmisen historia. Minuus tulee osittain tavaran kautta."

Enää en tarvitse oikein mitään. Minä olen minun kotini.

Mamman vanha sirppi muistuttaa asennosta, jossa mamma leikkasi pellolla ohraa. Anja muistaa liinan ja leningin.

"Jos esinettä ei ole, kuva häviää."

Anja saattaa yhä hankkia tavaraa, mutta hän myös kierrättää sitä. Heti kun hän huomaa, että joku tarvitsee tai haluaa jotakin, mitä hänellä on, hän antaa vaikka vaatteen yltään.

"En tarvitse enää oikein mitään. Minä olen minun kotini."

Voimistelua ja luistelua harrastava Saaga järjestää mielellään sirkusesityksiä äidilleen Pauliinalle.

Vuosia Pauliina Räsäsen ja Slava Volkovin elämä sopi pariin matkalaukkuun. Lasten synnyttyä sirkustaiteilijat kasvattivat juuret Kustaviin.

Asfaltti muuttuu hiekaksi ja tie kapenee, ennen kuin se kaartaa meren rannalle vaalean puutalon pihaan. Kustavissa, Turun saaristossa, vallitsee rauha ja hiljaisuus. Se on täydellinen vastakohta suurkaupungeille. joita sirkustaiteilijat Pauliina Räsänen ja Slava Volkov kiersivät Cirque du Soleil -sirkusryhmän mukana.

Meren rannalla sijaitseva koti on perheelle ennen kaikkea levähdyspaikka.
Meren rannalla sijaitseva koti on perheelle ennen kaikkea levähdyspaikka.

Pauliina ja Slava rakastavat sekä sirkusta että matkustamista, mutta jatkuva matkalaukkuelämä alkoi kyllästyttää, kun takana oli 2000 esitystä Amerikassa, Meksikossa, Euroopassa ja Japanissa.

Olemme aikamoisia kotikissoja, kun pääsemme tänne.

"Oli aika laittaa laukut kiinni ja asettua pysyvästi jonnekin. Kustavista tuli meille se turvallinen paikka, jossa heitämme muun maailman huolet pois. Olemme aikamoisia kotikissoja, kun pääsemme tänne", Pauliina kertoo.

Pauliina ja Slava muuttivat Kustaviin seitsemän vuotta sitten. Nyt talossa asuvat myös lapset Saaga, 6, ja Leo, 3. Perhe nauttii upeista maisemista, puhtaasta luonnosta, yhteisistä marja- ja sieniretkistä sekä saunomisesta. Myös Pauliinan vanhemmilla on kesäpaikka Kustavissa.

Olohuoneen kotistudio trapetseineen on nykyään lähinnä lasten käytössä.
Olohuoneen kotistudio trapetseineen on nykyään lähinnä lasten käytössä.

"Tukiverkosto oli tärkeä syy siihen, että muutimme Suomeen. Lapsille on kivaa, kun isovanhemmat ovat lähellä, emmekä pärjäisi ilman heidän apuaan."

Trapetsi olohuoneessa

Pauliinalle oli varhain selvää, että hän tahtoo sirkustaiteilijaksi. Lapsena hän harrasti ensin balettia ja telinevoimistelua, sitten sirkustelua Tampereella Sorin sirkuksessa. Käänteentekevä hetki oli Cirque du Soleil'n shown näkeminen 14-vuotiaana.

Pauliina on ensimmäinen suomalainen, joka pääsi Montrealin sirkuskouluun.

Lukion jälkeen Pauliina laittoi kaiken yhden kortin varaan ja onnistui. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen, joka pääsi Montrealin sirkuskouluun. Heti valmistuttuaan hänet palkattiin Cirque du Soleil'n trapetsiryhmään, mistä löytyi myös puoliso, mestariakrobaatti Slava Volkov Venäjän Jaroslavlista.

Leo ja Slava pistävät leikiksi isän harjoitusen lomassa.
Leo ja Slava pistävät leikiksi isän harjoitusen lomassa.

Pauliinalle ja Slavalle sirkus ei ole vain leipätyö vaan elämäntapa. Kunnossa pysyminen vaatii kovaa harjoittelua sekä kurinalaista elämää. Onnistuneen sirkusnumeron taustalla on jopa 12 000 tuntia harjoittelua.

"Tällä tasolla on harjoiteltava täyspäiväisesti, jotta pysyy esiintymisvalmiudessa. Laji vaatii niin paljon tasapainoa ja notkeutta, että jo kolmen päivän tauko treeneistä näkyy", Pauliina kertoo.

Oman talon rakentaminen alkoi kymmenen vuotta sitten, kun Pauliina ja Slava kiersivät maailmaa eikä lapsia vielä ollut. He toivoivat loft-henkistä tilaa, jossa voisi myös harjoitella. Siksi yhdistetyllä olohuoneella ja keittiöllä on korkeutta viisi metriä. Kattoparrujen koukkuihin voi ripustaa trapetsin, keinun, köysiä ja renkaita.

Amerikan, Meksikon, Euroopan ja Japanin kiertueilta on tarttunut matkaan muistoja.
Amerikan, Meksikon, Euroopan ja Japanin kiertueilta on tarttunut matkaan muistoja.

Lasten synnyttyä avoin pohjaratkaisu on jaettu pienemmiksi huoneiksi. Taloon on rakennuttu kaksi parvea, joista toinen on täynnä esiintymisasuja.

Maailma on vapaa

Suurin osa harjoitusvälineistä saatiin viime kesänä siirtää kodin lähelle valmistuneeseen hirsiseen studioon. Yhdeksän metriä korkeassa salissa Pauliina ja Slava treenaavat, pitävät seudun lapsille sirkuskoulua ja järjestävät esityksiä. Sirkusstudio on osa suunnitelmaa, joka mahdollistaisi perheen pysymisen Kustavissa entistä tiiviimmin.

Sirkus- ja varietee-esitykset kuljettavat Pauliinaa ja Slavaa yhä ympäri Suomea ja maailmaa.

Viime heinäkuussa Kustavissa vietettiin ensimmäistä Saariston Sirkusfestivaalia, joka keräsi 1 800 kävijää. Tänä kesänäkin festivaali tuo Kustaviin esiintymään suuren joukon kotimaisia ja kansainvälisiä sirkustaiteilijoita.

Sirkus- ja varietee-esitykset kuljettavat Pauliinaa ja Slavaa yhä ympäri Suomea ja maailmaa. Viime vuonna pari vietti neljä kuukautta Kanadassa, jonka jälkeen he työskentelivät risteilijällä Saksassa, Tallinnassa ja Pietarissa. Seuraavaksi heidät nähdään oopperatuotannossa Berliinissä.

Saafa matkii mielellään vanhempiaan. Asut vaihtuvat lennossa ja uusi esitys on aina valmiina.
Saafa matkii mielellään vanhempiaan. Asut vaihtuvat lennossa ja uusi esitys on aina valmiina.

Vaikka lapset ovat tottuneita matkustajia, Pauliina myöntää, että matkustaminen on aiempaa haastavampaa.

"Mukana kulkee trapetsi, 80 kiloa rautaa, Slavan jättikuutio, lastenrattaat, rekvisiittaa, vaippoja ja leluja. Itselleni otan lähinnä vaihtopaidan", Pauliina luettelee.

Maailma on vapaa. Voimme tehdä mitä vain.

Ensi syksynä edessä on suuri muutos, kun Saaga aloittaa koulun. Se pitää perheen yhä tiiviimmin Suomessa, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä.

"Maailma on vapaa. Voimme tehdä mitä vain", Pauliina kiteyttää.

Fakta:

Koti: Sataneliöinen puutalo meren rannalla Kustavissa. Tontilla on myös autotalli, saunamökki, vierasmaja ja laituri.
Asukkaat: sirkus-taiteilijat Pauliina Räsänen, 36, ja Slava Volkov, 39, sekä lapset Saaga, 6, ja Leo, 3.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2016.

Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva Malta-kerrostalo on asukkaiden yhdessä rakennuttama. Minerva Krohn kertoo, kuinka päätyi samaan taloon äitinsä ja sisarustensa kanssa.

"Olen koko aikuisikäni asunut lähellä perhettäni. Nyt asun äitini Leenan, veljeni Petrin ja sisareni Irinan kanssa samassa kerrostalossa Helsingin Jätkäsaaressa. Meillä kaikilla on omat asunnot, veli on seinänaapurini. Pidämme yhteyttä päivittäin.

Minerva Krohn sai mieleisensä kodin Malta-taloon, joka sijaitsee Helsingin Välimerenkadulla.
Minerva Krohn sai mieleisensä kodin Malta-taloon, joka sijaitsee Helsingin Välimerenkadulla.

Kymmenisen vuotta sitten aloimme perheenjäsenten ja ystävien kanssa miettiä, miten voisimme saada talon, jossa kaikilla olisi mieleiset kodit. Päätimme rakennuttaa kerrostalon.

"Halusimme varmistaa, että äiti saa asua kotona."

Moni sanoi ideaa pähkähulluksi, eikä kaikki helposti sujunutkaan. Jo tontin saaminen oli vaikeaa. Olimme tienraivaajia. Nyt Helsingissä on meneillään useita ryhmärakennushankkeita.

Saimme mukaan arkkitehtipariskunta Heljä ja Pertti Kareojan. Heiltä vaadittiin kärsivällisyyttä, sillä taloon tuli peräti 61 erilaista asuntoa.

Toivoimme avokeittiöitä, paljon kaappitilaa, korkeita huoneita, isoja ikkunoita ja leveitä ikkunalautoja.

 Avoimeen keittiöön, ruokailutilaan ja olohuoneeseen mahtuu iso joukko Minervan vieraita.
Avoimeen keittiöön, ruokailutilaan ja olohuoneeseen mahtuu iso joukko Minervan vieraita.

Asuntojen koot vaihtelevat 30:stä 150 neliöön. Kun aloimme suunnitella niitä, toiveet olivat samankaltaisia: halusimme toimivat avokeittiöt, paljon kaappitilaa, korkeat huoneet, isot ikkunat ja leveät ikkunalaudat. Kaikissa on parvekkeet. Suurimmat, lähes 20-neliöiset, ovat yksiöissä.

Olohuoneen sisustuksen lähtökohta on Maaria Oikarisen taideteos. Sohvan on valmistanut Finsoffat ja pöytä on Hayn mallistoa.
Olohuoneen sisustuksen lähtökohta on Maaria Oikarisen taideteos. Sohvan on valmistanut Finsoffat ja pöytä on Hayn mallistoa.

Väriterapia jatkuu makuuhuoneessa. Lipasto on Stockmannilta ja peili Ikeasta.
Väriterapia jatkuu makuuhuoneessa. Lipasto on Stockmannilta ja peili Ikeasta.

Kirjaston tammikaapi on Minervan isoisän lapsuudenkodista ja yksi Minervan kodin vanhoja kalusteita. Lime pöytä on BoConseptin.
Kirjaston tammikaapi on Minervan isoisän lapsuudenkodista ja yksi Minervan kodin vanhoja kalusteita. Lime pöytä on BoConseptin.

Kotipalvelu pelaa

Taloon rakennettiin yhteisiä tiloja noin 500 neliön verran. Pohjakerroksessa sijaitsevat keittiö ja iso ruokasali, ylimmässä kerroksessa on kolme saunaa. Yksi saunoista on heti valmis -sauna, jonne voi mennä vaikka keskellä yötä.

Keittiöryhmä valmistaa illallisen pari kertaa viikossa.

Yhteisissä tiloissamme kokoontuvat erilaiset harrastusporukat kuten kirjallisuuspiiri ja tangoryhmä. Keittiöryhmä valmistaa illallisen pari kertaa viikossa. Omakustannushintaan tarjottava ateria on monen talossa asuvan lapsiperheen pelastus. Perjantaisin teemme tavallista parempaa ruokaa, ihmiset heittäytyvät vapaalle, ja iltaa istutaan yhteisessä olohuoneessamme viinilasin ääressä.

Ylimmän kerroksen saunatupaan valittiin laadukkaat, aikaa kestävät kalusteet. Yhteiset tilat pysyvät siistinä, sillä niissä käy siivooja.
Ylimmän kerroksen saunatupaan valittiin laadukkaat, aikaa kestävät kalusteet. Yhteiset tilat pysyvät siistinä, sillä niissä käy siivooja.

Tavallisessa kerrostalossa menee vuosia, ennen kuin ihmiset tutustuvat toisiinsa. Yhteinen rakennushanke yhdisti asukkaita niin, että ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteen. Muutamalla asukkaalla on yleisavain, joten pienet korjaukset tai taulun kiinnitykset hoituvat näiden omien 'talonmiesten' avulla.

Vanhukset hoitavat meidän nuorempien asiat.

Olenkin sanonut, että meillä vanhusten kotipalvelu toimii hyvin - tosin niin päin, että vanhukset hoitavat meidän nuorempien asiat. Talon eläkeläisiltä saa myös lastenhoitoapua kiireellisissä tapauksissa.

Tietysti auttaminen on vastavuoroista. Vaikka eläkeläiset nyt hoitavat meidän työssäkäyvien asioita, totuus on, että joskus vuoro vaihtuu.

Olemme koko ajan lähellä toisiamme, mutta yksityisyyskin säilyy.

Minerva ja hänen sisaruksensa halusivat Leena-äidin lähelleen asumaan.
Minerva ja hänen sisaruksensa halusivat Leena-äidin lähelleen asumaan.

Haluamme sisarusteni kanssa auttaa äitiämme niin paljon kuin mahdollista ja varmistaa hänen kotona asumisensa. Samassa talossa eläminen on tähän hyvä ratkaisu. Olemme koko ajan lähellä toisiamme, mutta yksityisyyskin säilyy."

Koti: 89 neliötä vuonna 2013 valmistuneessa yhteisökerrostalossa Helsingin Jätkäsaaressa. Asukkaiden yhteisiin tiloihin kuuluvat saunat, keittiö, ruokasali ja viherhuone.

Asukas: Lääkäri Minerva Krohn, 49.