Olohuoneen sisustusta hallitsee seinällinen äänilevyjä. Keskilattialla on tilaa lasten pelejä ja leikkejä varten.

Kaksio vanhassa puutalossa venyi nelihenkisen perheen kodiksi. Vaikka koti tuntuu joskus ahtaalta, alueen avara ilmapiiri korvaa paljon.

Vanhat puutalot nautiskelevat natisten syyspäivän lämmöstä Helsingin Puu-Vallilassa. Mukulakivikadulla on hiljaista, sillä koulut ja työt ovat alkaneet. Värikkäät lauta-aidat houkuttelevat kurkistamaan pihoihin.

Historian havina yltää myös nelihenkisen Jalkasen perheen kotiin. Kaksikerroksinen asunto 1900-luvun alussa rakennetussa puutalossa on nähnyt vuosien varrella monta lapsikatrasta ja erilaista elämänvaihetta. Jalkasten hallussa se oli ensin sinkkumiehen kämppä, sitten pariskunnan pesä ja nyt lapsiperheen koti.

Pienessä eteisessä jokainen neliö on hyödynnetty. Avonaulakko vie vähiten tilaa ja saa huoneen näyttämään mahdollisimman avaralta. Koreissa ovat huivit sekä hanskat, ja hatuille on naulat seinällä.
Pienessä eteisessä jokainen neliö on hyödynnetty. Avonaulakko vie vähiten tilaa ja saa huoneen näyttämään mahdollisimman avaralta. Koreissa ovat huivit sekä hanskat, ja hatuille on naulat seinällä.

Tämä syksy on viimeinen, jonka perhe viettää rakkaassa kaksiossaan, sillä he ovat iskeneet silmänsä isompaan asuntoon. Muuttoaikeita onkin soudettu ja huovattu vuosia, sillä 70 neliötä tuntuivat väistämättä ahtailta nelihenkiselle perheelle.

”Valitettava tosiasia on se, että tarvitsemme lisää tilaa tai järkevämmät neliöt. Lähtö Puu-Vallilasta tuntuu silti vaikealta, sillä paikka on rakas. Ei vain talo tai asunto, vaan koko Vallilan kylähenki merkitsee meille paljon”, sanoo Pia Jalkanen.

Sisääntuloa koristaa Pian ja Jarin sukukuvista koottu kollaasi. Samanväriset kehykset hillitsevät kuvien kirjoa. Timanttikuvio on tehty teipillä.
Sisääntuloa koristaa Pian ja Jarin sukukuvista koottu kollaasi. Samanväriset kehykset hillitsevät kuvien kirjoa. Timanttikuvio on tehty teipillä.

Pinkit yksityiskohdat luovat Iida-Elviiran soppeen tyttömäisen tunnelman. Componibili-säilytin jemmaa pikku koululaisen salaisuudet.
Pinkit yksityiskohdat luovat Iida-Elviiran soppeen tyttömäisen tunnelman. Componibili-säilytin jemmaa pikku koululaisen salaisuudet.

Jokainen uusi perheenjäsen on vaikuttanut kodin sisustukseen, ja varsinkin lasten myötä tavaramäärä on kasvanut. Kaksion alakerrassa ovat pieni eteinen, keittiö sekä suuri olohuone.

"Eniten vietämme aikaa keittiönpöydän ääressä."

Yläkerran ison makuuhuoneen jakaa koko perhe. 7-vuotiaan Iida-Elviiran oma nurkkaus on rajattu kirjahyllyillä. 4-vuotias Olavi sopii vielä vanhempien huoneeseen.

”Koska asuntomme on melko pieni, olemme tiiviisti yhdessä. Lelut valtaavat usein olohuoneen lattian, mutta kodista saa tietysti näkyä, että siellä asuu lapsia. Eniten vietämme aikaa keittiönpöydän ääressä syömässä, töitä tekemässä ja askartelemassa.”

Vanhassa vara parempi

Koska koti on vuokrattu, sitä on remontoitu lähinnä maalaamalla. Aiemmin kodin värimaailma oli kirjavampi, mistä muistona on punaisia huonekaluja siellä täällä. Sittemmin värit ovat muuttuneet rauhallisemmiksi, sillä lasten tavarat ja lelut tuovat riittämiin värejä.

"Vanhojen huonekalujen muotoilu on kaunista."

Pia ja Jari eivät juuri hanki uusia huonekaluja. Huonekaluja on löytynyt niin antikvariaateista, kirpputoreilta kuin roskalavoiltakin.

”Ostamme mielellämme vanhoja kalusteita, sillä ne on tehty paremmin kuin nykyiset. Niiden muotoilu on ajatonta ja kaunista.”

Vanhassa talossa kaikki on hieman vinksin vonksin. Vuosien saatossa perustukset ovat painuneet, joten lattia viettää.
Vanhassa talossa kaikki on hieman vinksin vonksin. Vuosien saatossa perustukset ovat painuneet, joten lattia viettää.

Pian mielestä kodin parhaita paloja ovat puiset portaat, narisevat lattiat sekä alkuperäiset kakluunit. Puiden sijasta kakluuneissa pitää nykyään polttaa vain kynttilöitä, mutta silti tärkein toteutuu: Elävä tuli luo tunnelmaa syksyn hämärtyviin päiviin ja talvi-iltoihin.

Pian kodinlaittoinnostus kulkee aaltoina. On aikoja, jolloin kiinnostavat aivan muut asiat, mutta syksyn tullen sisustamisen palo tuntuu taas nousevan.

Sen lisäksi, että kaupat on juuri tehty uudesta kodista, Pia aloitti sisustussuunnittelun opinnot ja Iida-Elviira ensimmäisen luokan koulussa.

”Odotan jo kovasti, että pääsen suunnittelemaan Olaville leikkipaikkaa ja Iida-Elviiralle koulutytön huonetta.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 19/2015.

 

KETKÄ JA MISSÄ:

KOTI: Kaksio Helsingin Puu-Vallilassa 1900-luvun alussa rakennetussa puutalossa.

ASUKKAAT: Pia ja Jari Jalkanen sekä lapset Iida-Elviira, 7, ja Olavi, 4.

Pidä hyvää huolta hopeastasi.

Hopea tummuu, kun se joutuu kosketuksiin ilman kanssa. Mutta oikealla tavalla hoitamalla korut säilyvät kauniina pitkään.

Pöly ja irtolika lähtevät juoksevan veden alla. Hopeakorua voi putsata myös lämpimällä vedellä ja miedolla saippualla tai vaikka astianpesuaineella.

Käytä pehmeää hammasharjaa, sen avulla pääset käsiksi vaikeimpiinkin paikkoihin.

Hopean puhdistukseen ja kiillotukseen on saatavilla myös erilaisia täsmäaineita ja -välineitä. Niitä myyvät esimerkiksi kultasepänliikkeet.

Erilaisille hopeaesineille on olemassa omat aineensa. Mitä arvokkaammasta korusta on kysymys, sitä tärkeämpää on selvittää puhdistusvaihtoehdot alan asiantuntijan kanssa.

Putsaa suolatussa vedessä

Tummuneita hopeaesineitä voidaan puhdistaa kotioloissa laittamalla hopeaesineet kulhoon, jossa on lämmintä tai kuumaa vettä ja sähköä johtavaa ainetta, kuten ruokasuolaa tai -soodaa.

Hopeaesineet kääritään löysästi alumiinifolion sisään. Esineet puhdistuvat jopa muutamassa minuutissa.

Puhdistetut esineet kannattaa vielä kiillottaa vaikkapa villasukalla.

Nuorempana Anja Kekkonen hamstrasi kotiinsa tavaraa, jota ei edes tarvinnut. "Ostaminen oli sijaistoimintaa, jolla hankin sielunrauhaa."

"Voi hyvänen aika tätä kirjahyllyä", puuskahtaa Anja Kekkonen, 70, kodissaan Helsingin Arabianrannassa ja nauraa päälle.

Valkoinen kirjahylly ulko-oven pielessä on niin täynnä tavaraa kuin olla voi. Kirjojen lisäksi hyllyssä on lasipurkki täynnä kolikoita, joilla käydään kerran viikossa ex-miehen kanssa kahvilla. On lapsenlapsen sukat ja kengätkin kuivumassa.

Toki Anja on aikonut järjestellä hyllyä, mutta jostain syystä se ei tapahdu. Hän ei ole kuullutkaan marittamisesta. Eikä niin väliksikään. Sillä tämä koti on käytännöllinen, vihdoinkin.

Anja Kekkonen on asunut elämänsä aikana lukuisissa asunnoissa, jotka ovat kaikki olleet erilaisia. 1960-luvulla nuorilla oli tapana muuttaa vuokra-asunnosta toiseen. Silloin ei juuri osteltu tavaroita eikä ollut rahaakaan.

Ostin rakkautta, koska elin yksin. Vuorasin pintani ihanilla vaatteilla.

Anja käy istumaan keinutuoliin ja lukee punaista päiväkirjaansa, joka paljastaa parikymppisen Anjan ajatuksia.

Köyhä, köyhä ihminen, miksi sinä tuhlaat? hän on kirjoittanut.

Anja tietää kyllä miksi.

"Ostin rakkautta, koska elin yksin. Minulla oli vain kassi, jossa oli yöpaita ja hammasharja. Ei ollut tavaraa. Tunsin oloni hylätyksi huonoissa vaatteissani ja ajattelin, että hyljätty pinta pitäisi vuorata ihanilla vaatteilla", hän sanoo.

"Ostaminen oli sijaistoimintaa, jolla hankin sielunrauhaa."

Täydellinen koti piti koossa

Tuhlaaminen loppui, kun syntyi lapsi. Vastuuntunto syntyi äitiydestä.

Anjasta tuli ulosottomies. Työssään hän näki, miltä kodeissa näyttää, kun asukas menettää elämänhallintansa.

Ulosottomiehen työ oli tavallaan tavaroiden luettelointia. Anjalle on jäänyt mieleen, kuinka osassa esineistä roikkuivat hintalaput. Ihmiset eivät olleet edes tarvinneet niitä.

Anja ei halunnut, että mikään tavara muistuttaisi häntä vanhasta elämästä.

Työelämänsä vilkkaimmassa vaiheessa Anja muutti Merihakaan. Hän rakensi kodistaan näyttämön ja kulki korkokengissä steriileissä huoneissa, joissa kaiken piti olla tarkasti paikoillaan. Siitä piti huolta siivooja.

"Olin sisäisesti turvaton. Kenttätyö oli välillä aika vaarallista, ja minusta tuntui, että virheetön koti piti minut koossa."

Seinään saa piirtää

Nykyisessä kodissaan Anjalla on lapsiystäviään varten seinä, johon nämä saavat piirtää.

Kerran pienet ystävät halusivat ilahduttaa Anjaa piirtämällä toisellakin seinällä roikkuvan taulun ympärille värikynillä kehykset. Ensin Anja pettyi. Sitten hän tajusi, että kehykset kuuluvat hänen kotiinsa.

"Eiks ole ihanat!"

Anja uskoo, että jokainen kalustaa alitajuisesti sellaisen kodin, jonka juuri sillä hetkellä tarvitsee. Merihaan-kodista muuttaessaan hän otti mukaan vain kolme taulua ja antoi pois kalliit designhuonekalunsa. Hän ei halunnut, että mikään tavara muistuttaisi häntä vanhasta elämästä.

"Sanoin lähipiirille, että viekää kaikki. Kertaakaan ei ole kaduttanut."

Nyt Anjan koti on kotoisa. Se pitää häntä pystyssä huonoinakin aikoina.

Tavaroissa on ihmisen historia

Lapsuudenkodistaan Anjalla on tallella puukko, viila ja hohtimet. Pienet muistot mahtuvat pieneen laukkuun.

Vanhoja tavaroitaan Anja vaalii sen mukaan, millaisia muistoja ne tuovat.

"Vanhoissa tavaroissa on ihmisen historia. Minuus tulee osittain tavaran kautta."

Enää en tarvitse oikein mitään. Minä olen minun kotini.

Mamman vanha sirppi muistuttaa asennosta, jossa mamma leikkasi pellolla ohraa. Anja muistaa liinan ja leningin.

"Jos esinettä ei ole, kuva häviää."

Anja saattaa yhä hankkia tavaraa, mutta hän myös kierrättää sitä. Heti kun hän huomaa, että joku tarvitsee tai haluaa jotakin, mitä hänellä on, hän antaa vaikka vaatteen yltään.

"En tarvitse enää oikein mitään. Minä olen minun kotini."

Punaviinitahra irtoaa vaatteista, kunhan kaapista löytyy suolaa tai kivennäisvettä.

Näin irrotat tuoreen punaviinitahran:

1. Hiero tahraan astianpesuainetta. Huuhtele se lämpimällä vedellä.

2. Ripottele tahran päälle reilusti suolaa, ja anna sen vaikuttaa hetki. Suola imee punaviinin pois.

3. Voit lorauttaa tahran päälle myös kivennäisvettä. Se haalentaa tahraa.

Näin irrotat kuivuneen punaviinitahran:

1. Käsittele kuiva tahra ensin nestemäisellä pyykinpesuaineella tai tahranpoistoaineella. Pese sen jälkeen valkopesuaineella pesukoneessa. 

2. Jos vaate kestää hoito-ohjeen mukaan kloorivalkaisun, voit valkaista sen pesukoneessa.

 

Tarja ja Riku Leponiemi päättivät muuttaa kuvankauniisiin maalais­maisemiin, koska se sopi heidän koirilleen. Jykevästä hirsitalosta tulikin koko pesueen unelmapaikka.

Idyllisen hirsitalon pihaan vie jyrkkä, luminen mäki, joka on vähällä näännyttää liian hiljaa lähestyvän auton. Vieraiden hivuttautuessa ylos havahtuu talonvahti, malamuutti Juri. Se haukahtaa ja heiluttaa häntää.

Kun terassin ovi napsahtaa kiinni, paksuturkkinen koira työntää kuononsa tiiviisti ikkunaan. Se tykkäisi tehdä lähempää tuttavuutta mutta tyytyy käpertymään lumikieppiin.

Hirsitalon ikkunoista levittäytyvät avara peltomaisema ja valkoisen kuorrutteen saanut metsä. Leponiemen perheellä on korkealla mäellään aivan oma rauha. Silti Riihimäelle ajaa kymmenessä minuutissa ja Helsinki on vain 60 kilometrin päässä. Kuvankaunis tontti löytyi sattumalta netti-ilmoituksesta.

"Asuimme Riihimäellä rintamamiestalossa, kunnes se alkoi vaatia isoa remonttia. Päätimme rakentaa mieluummin uuden. Tärkein toiveemme oli saada koirille tarpeeksi tilaa ja tarpeeksi rauhallinen ympäristö", Tarja Leponiemi kertoo.

Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.
Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.

”Sanottiinhan meille, että olemme pöhköjä, kun rakennamme näin kor­kealle. Luotimme kuitenkin kaivurikuskiin, joka kävi ennen ostopäätöstä tutkimassa tilannetta ja vakuutti, että kyllä tähän tie saadaan.”

Tie kohti korkeuksia raivattiin päivässä. Runsas puoli vuotta kului, kun tien päähän nousi hirsistä kaksikerroksinen omakotitalo. Silloin elettiin vuotta 2010.

Perhe päätyi hirsitaloon, sillä se sopi metsäiseen maisemaan täydellisesti. 

”Jos Suomessa haluaa rakentaa talon ilman muovia, on valittava materiaaliksi hirsi.”

Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”
Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”

Ei mikään kesämökki

Sillä välin kun perheen pienin, Topi, on päiväunilla, Tarja ehtii puuhailla kolmevuotiaan Riian sekä Juri- ja Helmi-koirien kanssa. Koirat näyttävät mielellään emäntänsä opastuksella tärkeimmät temppunsa.

Kun taloa rakennettiin, Tarja vasta odotti Riiaa. Hyvä niin, hän väittää.Muuten hän olisi sekaantunut rakennustöihin liikaakin. Sen sijaan tuleva äiti keskittyi sisustussuunnitteluun ja rakentajien ruokkimiseen.

Talon yläkertaan tulivat makuuhuoneet ja alakertaan avaraa oleskelutilaa.

Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.
Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.

Alun perin hirsitalot toivat Tarjan mieleen kesämökit, eikä hän halunnut muuttaa sellaiseen. Siksi hirsiseinät vahattiin valkoisiksi, ja sisäkatot on maalattu jo neljään kertaan. 

Kattoa ei voitu maalata heti, sillä hirren pitää antaa asettua rauhassa. Se vaatii sisustajalta kärsivällisyyttä.

”Vihdoin koti alkaa näyttää siltä kuin alusta asti toivoin”, Tarja sanoo.

Seesteisen vaalea sisustus syntyi vanhoista talonpoikaiskalusteista ja ripauk­sesta trendikästä etnisyyttä. Tarja ostaa kalusteet mieluiten käytettyinä. Moneen löytöön liittyy tarinoita, joita on mukava kertoa. Lähes joka kalustetta hän on myös muokannut maalaamalla ja vetimiä vaihtamalla. 

Viihtyisyys merkitsee perheelle hyvää järjestystä ja riittävästi tilaa. 

”Jos tavaroilla ei ole paikkoja, kotia ei saa näppärästi siistiksi ja viihtyisäksi. Tärkeintä on keksiä leluille paikat.”

Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”
Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”

Liikkujien paratiisi

Tarjan päivät kuluvat toistaiseksi kotona lasten ja koirien kanssa. Perheenäiti kirjoittaa seitsemättä vuotta sisustusblogia Tarja's Snowland. Blogiharrastus vie hänet välillä tilaisuuksiin ja innostaa ottamaan haasteita vastaan. Niissä voi olla kyse sisustuksesta tai vaikka kuntoilusta. Blogi tuo hyvää vastapainoa arjelle. 

Kun molemmat vanhemmat ovat kotona, Tarja ja Riku käyvät vuorotellen pitkillä lenkeillä. Juri-koira rakastaa monien kilometrien juoksu- ja metsälenkkejä. Kotia ympäröivät maastot sopivat tähän mahtavasti, sillä takapihalta lähtee useita metsäreittejä. 

”Liikumme paljon luonnossa yhdessä. Elämä painottuu tänne kotiin.”

Iltapäivän hämärtyessä Helmi ja Juri pääsevät ulkoilulle aidattuun pihaan. Molemmista näkyy vain vilaus hännänpäästä niiden juostessa vapaana ympäri taloa. Taivaalta leijailee jääpölyä.