Merin ja Ilmarin torppa on maalla omassa rauhassa mutta lähellä kaupungin rientoja. Se rakennettiin alun perin saunamökiksi päätilalle, jota ei enää ole.

Taiteilijat Meri Peura ja Ilmari Gryta löysivät kodikseen unelmiensa punaisen tuvan ja työtilakseen pienen navetan. Huonekalut he nikkaroivat itse.

Syksyinen luonto on aurinkoisena pakkasaamuna satumainen. Pienen punaisen talon puutarhassa leijuu usva.

Vielä vihreä nurmikko on saanut kuurakannen ja tuntuu jalkojen alla tankealta. Korkeavartiset kultapallot ovat jäätyneet talven törrökeiksi. Vilahtikohan nurkan takana fasaani?

Metsän reunassa eletään luonnon rytmissä.
Metsän reunassa eletään luonnon rytmissä.

Pihapiirinsä tunnelmasta osaavat nauttia kuvanveistäjä Ilmari Gryta ja kuvataiteilija Meri Peura, jotka hipsivät höyryävät mukit käsissään ulos kahville. Vielä tarkenee istahtaa hetkeksi omenapuun alle ja tunnelmoida.

Toisilleen tarkoitetut

Tämä kaikki oli unelmaa vielä kaksi vuotta sitten, kun Riihimäellä kerrostalossa asuneet Meri ja Ilmari suunnittelivat kodin ja työpaikan yhdistämistä. Isokokoisten veistosten työstäminen ja varastointi vaativat tilaa, ja ikänsä kaupungissa asuneet taiteilijat kaipasivat luontoon.

Kirveellä veistettyjen hirsiseinien kauneus sykähdyttää Ilmaria. Olohuoneen matot Merin isoisä toi matkoiltaan.
Kirveellä veistettyjen hirsiseinien kauneus sykähdyttää Ilmaria. Olohuoneen matot Merin isoisä toi matkoiltaan.

He eivät rajanneet tarkkaan tulevan asuinpaikan sijaintia. Keski-Suomeen saakka he eivät halunneet, koska ystävät asuvat etelässä ja satunnaiset työkeikat painottuvat Helsinkiin. Kiirettäkään paikan löytämiselle ei ollut.

Netin asuntoilmoituksia selatessa heidän silmiinsä osui ilmoitus satavuotiaasta, remonttia kaipaavasta talosta, jonka pihassa oli pienehkö navetta. Kun paikka sattui olemaan melkein naapurissa, Tervakosken Hallakorvessa, Meri ja Ilmari ajelivat katsomaan sitä.

Puutarha on kaunis ympäri vuoden.
Puutarha on kaunis ympäri vuoden.

Siinä se oli. Punamultainen hirsimökki, kaari-ikkuna ja pärekattoinen kivinavetta. Hedelmäpuita ja pieni pelto.

"Emme ehtineet kunnolla katsoa kaikkia paikkoja, kun jo tiesimme, että tässä on meidän koti. Home ei haissut, joten teimme päätöksen viidessätoista minuutissa. Menimme seuraavana päivänä euforian vallassa pankkiin. Onneksi mukava pankintäti ymmärsi", Meri kertoo.

Vanha kolkutin näyttää komealta siniseksi maalatussa ovessa.
Vanha kolkutin näyttää komealta siniseksi maalatussa ovessa.

Perjantaina he tekivät kaupat ja jo sunnuntaina muuttivat taloon Boris-koiransa kanssa.

"Jotkut talot ja ihmiset on tarkoitettu toisilleen. Nyt sen vasta uskon. Vanhat huonekalummekin löysivät heti paikkansa", Ilmari sanoo.

Käsityö on elämäntapa

Käteväkätiset taiteilijat eivät pelänneet vanhan talon remontointia. Sitä he toivoivatkin pääsevänsä tekemään. Uuden talon rakentaminen ei ollut heidän juttunsa vaan vanhan kunnioittaminen ja korjaaminen.

"Asukkaat vaihtuvat, rakennus pysyy", Ilmari sanoo.

Kaapit ovat Ilmarin rakentamia.
Kaapit ovat Ilmarin rakentamia.

Remontoitavaa riitti: ensin piti kaivaa vesijohdot pihakaivolta sisälle marraskuun sateissa.

"Oli juhlapäivä, kun kraanasta tuli vettä", Meri muistaa.

Olohuoneen lamput ovat terästettyä kuparia ja Merin tekemät.
Olohuoneen lamput ovat terästettyä kuparia ja Merin tekemät.

Sitten he kunnostivat kylpyhuoneen ja navettarakennuksessa olevan kiviseinäisen saunan.

Merille ja Ilmarille on tärkeää, että ympäristö on kaunis, inspiroiva sekä hyvin toimiva.

"Emme halua asua museossa", Ilmari sanoo.

Boris on tuotu pentuna Puolasta.
Boris on tuotu pentuna Puolasta.

Taiteen tekeminen on yksinkertaista omassa rauhassa: työvaatteet niskaan ja pihan poikki navettaan. Ei haittaa, vaikka rälläkkä huutaa iltamyöhään. Puutyöt Meri ja Ilmari tekevät navetan yläkerrassa ja hitsaamisen ja muut tulityöt alhaalla.

"Talvella tarkenee pilkkihaalarissa", vakuuttaa Meri.

Työmatka torpalta navetalle on lyhyt.
Työmatka torpalta navetalle on lyhyt.

Perunoita koko talveksi

Kun asumisen edellytykset olivat kunnossa, Meriin ja Ilmariin iski puutarhakuume. He rakensivat suuren ja soikean kasvihuoneen, jossa mahtuu pitkä isäntäkin puuhaamaan.

Satoa tuottavat paprikat, tomaatit, kurpitsat, porkkanat ja mustajuuret. Oman maan perunat riittivät koko viime talveksi. Ei huono juttu taiteilijoiden taloudessa.

"Osaamme arvostaa jokaista suupalaa. Omavaraisuus on viehättävä ajatus, mutta emme pyri siihen, että kävisimme härkävankkureilla kylältä ostamassa pelkkää suolaa", Ilmari sanoo.

Vähän ennen talviunia. Merin ja Ilmarin rakentama kasvihuone on kuin paviljonki.
Vähän ennen talviunia. Merin ja Ilmarin rakentama kasvihuone on kuin paviljonki.

Seuraavaksi Meri ja Ilmari aikovat rakentaa kuistille katoksen ja valaa navettaan uuden lattian. Meri on alkanut katsella sillä silmällä talon yhteydessä olevaa liiteriä. Sinne voisi rakentaa käynnin makuuparvelta, ja yläkertaan tulisi lisää tilaa.

Kylpyhuoneen marokkolaiset laatat Meri löysi netistä.
Kylpyhuoneen marokkolaiset laatat Meri löysi netistä.

Meri on Ilmaria impulsiivisempi, mutta ideoita riittää molemmilla.

"Samalla alalla oppii arvostamaan toisen ajatuksia ja työtä. Emme kilpaile vaan teemme yhdessä."

Taiteilijoiden työkalukaappi.
Taiteilijoiden työkalukaappi.

Kumpikaan ei pode remonttiväsymystä.

"Merillä on joskus nokka kippuralla, kun en ole palauttanut työkaluja oikeille paikoilleen", Ilmari tunnustaa.

Lipaston päällä on väripilkkuna Tapani Mikkosen grafiikanvedos Koli.
Lipaston päällä on väripilkkuna Tapani Mikkosen grafiikanvedos Koli.

Joskus viikonloppuisin pari tekee irtioton ja lähtee rellestämään Helsinkiin. Se tarkoittaa taidenäyttelyä tai vaikka Palefacen keikkaa ja ravintolailtaa.

Ystävät ja sukulaiset piipahtavat myös mielellään maalle Merin ja Ilmarin luokse.

"Kukaan ei ole ihmetellyt, olemmeko tulleet hulluiksi, kun tällaisen vanhan rötiskön hankimme", Ilmari sanoo.

"Olimme varmaan riittävän hulluja valmiiksi."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2015.

Toiveiden torppa

KOTI Vuonna 1912 valmistunut noin 50-neliöinen hirsitalo sekä navetta Tervakosken Hallakorvessa.

ASUKKAAT Kuvataiteilija Meri Peura, 34, ja kuvanveistäjä Ilmari Gryta, 36. Siperianhusky Boris.

Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva Malta-kerrostalo on asukkaiden yhdessä rakennuttama. Minerva Krohn kertoo, kuinka päätyi samaan taloon äitinsä ja sisarustensa kanssa.

"Olen koko aikuisikäni asunut lähellä perhettäni. Nyt asun äitini Leenan, veljeni Petrin ja sisareni Irinan kanssa samassa kerrostalossa Helsingin Jätkäsaaressa. Meillä kaikilla on omat asunnot, veli on seinänaapurini. Pidämme yhteyttä päivittäin.

Minerva Krohn sai mieleisensä kodin Malta-taloon, joka sijaitsee Helsingin Välimerenkadulla.
Minerva Krohn sai mieleisensä kodin Malta-taloon, joka sijaitsee Helsingin Välimerenkadulla.

Kymmenisen vuotta sitten aloimme perheenjäsenten ja ystävien kanssa miettiä, miten voisimme saada talon, jossa kaikilla olisi mieleiset kodit. Päätimme rakennuttaa kerrostalon.

"Halusimme varmistaa, että äiti saa asua kotona."

Moni sanoi ideaa pähkähulluksi, eikä kaikki helposti sujunutkaan. Jo tontin saaminen oli vaikeaa. Olimme tienraivaajia. Nyt Helsingissä on meneillään useita ryhmärakennushankkeita.

Saimme mukaan arkkitehtipariskunta Heljä ja Pertti Kareojan. Heiltä vaadittiin kärsivällisyyttä, sillä taloon tuli peräti 61 erilaista asuntoa.

Toivoimme avokeittiöitä, paljon kaappitilaa, korkeita huoneita, isoja ikkunoita ja leveitä ikkunalautoja.

 Avoimeen keittiöön, ruokailutilaan ja olohuoneeseen mahtuu iso joukko Minervan vieraita.
Avoimeen keittiöön, ruokailutilaan ja olohuoneeseen mahtuu iso joukko Minervan vieraita.

Asuntojen koot vaihtelevat 30:stä 150 neliöön. Kun aloimme suunnitella niitä, toiveet olivat samankaltaisia: halusimme toimivat avokeittiöt, paljon kaappitilaa, korkeat huoneet, isot ikkunat ja leveät ikkunalaudat. Kaikissa on parvekkeet. Suurimmat, lähes 20-neliöiset, ovat yksiöissä.

Olohuoneen sisustuksen lähtökohta on Maaria Oikarisen taideteos. Sohvan on valmistanut Finsoffat ja pöytä on Hayn mallistoa.
Olohuoneen sisustuksen lähtökohta on Maaria Oikarisen taideteos. Sohvan on valmistanut Finsoffat ja pöytä on Hayn mallistoa.

Väriterapia jatkuu makuuhuoneessa. Lipasto on Stockmannilta ja peili Ikeasta.
Väriterapia jatkuu makuuhuoneessa. Lipasto on Stockmannilta ja peili Ikeasta.

Kirjaston tammikaapi on Minervan isoisän lapsuudenkodista ja yksi Minervan kodin vanhoja kalusteita. Lime pöytä on BoConseptin.
Kirjaston tammikaapi on Minervan isoisän lapsuudenkodista ja yksi Minervan kodin vanhoja kalusteita. Lime pöytä on BoConseptin.

Kotipalvelu pelaa

Taloon rakennettiin yhteisiä tiloja noin 500 neliön verran. Pohjakerroksessa sijaitsevat keittiö ja iso ruokasali, ylimmässä kerroksessa on kolme saunaa. Yksi saunoista on heti valmis -sauna, jonne voi mennä vaikka keskellä yötä.

Keittiöryhmä valmistaa illallisen pari kertaa viikossa.

Yhteisissä tiloissamme kokoontuvat erilaiset harrastusporukat kuten kirjallisuuspiiri ja tangoryhmä. Keittiöryhmä valmistaa illallisen pari kertaa viikossa. Omakustannushintaan tarjottava ateria on monen talossa asuvan lapsiperheen pelastus. Perjantaisin teemme tavallista parempaa ruokaa, ihmiset heittäytyvät vapaalle, ja iltaa istutaan yhteisessä olohuoneessamme viinilasin ääressä.

Ylimmän kerroksen saunatupaan valittiin laadukkaat, aikaa kestävät kalusteet. Yhteiset tilat pysyvät siistinä, sillä niissä käy siivooja.
Ylimmän kerroksen saunatupaan valittiin laadukkaat, aikaa kestävät kalusteet. Yhteiset tilat pysyvät siistinä, sillä niissä käy siivooja.

Tavallisessa kerrostalossa menee vuosia, ennen kuin ihmiset tutustuvat toisiinsa. Yhteinen rakennushanke yhdisti asukkaita niin, että ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteen. Muutamalla asukkaalla on yleisavain, joten pienet korjaukset tai taulun kiinnitykset hoituvat näiden omien 'talonmiesten' avulla.

Vanhukset hoitavat meidän nuorempien asiat.

Olenkin sanonut, että meillä vanhusten kotipalvelu toimii hyvin - tosin niin päin, että vanhukset hoitavat meidän nuorempien asiat. Talon eläkeläisiltä saa myös lastenhoitoapua kiireellisissä tapauksissa.

Tietysti auttaminen on vastavuoroista. Vaikka eläkeläiset nyt hoitavat meidän työssäkäyvien asioita, totuus on, että joskus vuoro vaihtuu.

Olemme koko ajan lähellä toisiamme, mutta yksityisyyskin säilyy.

Minerva ja hänen sisaruksensa halusivat Leena-äidin lähelleen asumaan.
Minerva ja hänen sisaruksensa halusivat Leena-äidin lähelleen asumaan.

Haluamme sisarusteni kanssa auttaa äitiämme niin paljon kuin mahdollista ja varmistaa hänen kotona asumisensa. Samassa talossa eläminen on tähän hyvä ratkaisu. Olemme koko ajan lähellä toisiamme, mutta yksityisyyskin säilyy."

Koti: 89 neliötä vuonna 2013 valmistuneessa yhteisökerrostalossa Helsingin Jätkäsaaressa. Asukkaiden yhteisiin tiloihin kuuluvat saunat, keittiö, ruokasali ja viherhuone.

Asukas: Lääkäri Minerva Krohn, 49.
 

Pidä hyvää huolta hopeastasi.

Hopea tummuu, kun se joutuu kosketuksiin ilman kanssa. Mutta oikealla tavalla hoitamalla korut säilyvät kauniina pitkään.

Pöly ja irtolika lähtevät juoksevan veden alla. Hopeakorua voi putsata myös lämpimällä vedellä ja miedolla saippualla tai vaikka astianpesuaineella.

Käytä pehmeää hammasharjaa, sen avulla pääset käsiksi vaikeimpiinkin paikkoihin.

Hopean puhdistukseen ja kiillotukseen on saatavilla myös erilaisia täsmäaineita ja -välineitä. Niitä myyvät esimerkiksi kultasepänliikkeet.

Erilaisille hopeaesineille on olemassa omat aineensa. Mitä arvokkaammasta korusta on kysymys, sitä tärkeämpää on selvittää puhdistusvaihtoehdot alan asiantuntijan kanssa.

Putsaa suolatussa vedessä

Tummuneita hopeaesineitä voidaan puhdistaa kotioloissa laittamalla hopeaesineet kulhoon, jossa on lämmintä tai kuumaa vettä ja sähköä johtavaa ainetta, kuten ruokasuolaa tai -soodaa.

Hopeaesineet kääritään löysästi alumiinifolion sisään. Esineet puhdistuvat jopa muutamassa minuutissa.

Puhdistetut esineet kannattaa vielä kiillottaa vaikkapa villasukalla.

Nuorempana Anja Kekkonen hamstrasi kotiinsa tavaraa, jota ei edes tarvinnut. "Ostaminen oli sijaistoimintaa, jolla hankin sielunrauhaa."

"Voi hyvänen aika tätä kirjahyllyä", puuskahtaa Anja Kekkonen, 70, kodissaan Helsingin Arabianrannassa ja nauraa päälle.

Valkoinen kirjahylly ulko-oven pielessä on niin täynnä tavaraa kuin olla voi. Kirjojen lisäksi hyllyssä on lasipurkki täynnä kolikoita, joilla käydään kerran viikossa ex-miehen kanssa kahvilla. On lapsenlapsen sukat ja kengätkin kuivumassa.

Toki Anja on aikonut järjestellä hyllyä, mutta jostain syystä se ei tapahdu. Hän ei ole kuullutkaan marittamisesta. Eikä niin väliksikään. Sillä tämä koti on käytännöllinen, vihdoinkin.

Anja Kekkonen on asunut elämänsä aikana lukuisissa asunnoissa, jotka ovat kaikki olleet erilaisia. 1960-luvulla nuorilla oli tapana muuttaa vuokra-asunnosta toiseen. Silloin ei juuri osteltu tavaroita eikä ollut rahaakaan.

Ostin rakkautta, koska elin yksin. Vuorasin pintani ihanilla vaatteilla.

Anja käy istumaan keinutuoliin ja lukee punaista päiväkirjaansa, joka paljastaa parikymppisen Anjan ajatuksia.

Köyhä, köyhä ihminen, miksi sinä tuhlaat? hän on kirjoittanut.

Anja tietää kyllä miksi.

"Ostin rakkautta, koska elin yksin. Minulla oli vain kassi, jossa oli yöpaita ja hammasharja. Ei ollut tavaraa. Tunsin oloni hylätyksi huonoissa vaatteissani ja ajattelin, että hyljätty pinta pitäisi vuorata ihanilla vaatteilla", hän sanoo.

"Ostaminen oli sijaistoimintaa, jolla hankin sielunrauhaa."

Täydellinen koti piti koossa

Tuhlaaminen loppui, kun syntyi lapsi. Vastuuntunto syntyi äitiydestä.

Anjasta tuli ulosottomies. Työssään hän näki, miltä kodeissa näyttää, kun asukas menettää elämänhallintansa.

Ulosottomiehen työ oli tavallaan tavaroiden luettelointia. Anjalle on jäänyt mieleen, kuinka osassa esineistä roikkuivat hintalaput. Ihmiset eivät olleet edes tarvinneet niitä.

Anja ei halunnut, että mikään tavara muistuttaisi häntä vanhasta elämästä.

Työelämänsä vilkkaimmassa vaiheessa Anja muutti Merihakaan. Hän rakensi kodistaan näyttämön ja kulki korkokengissä steriileissä huoneissa, joissa kaiken piti olla tarkasti paikoillaan. Siitä piti huolta siivooja.

"Olin sisäisesti turvaton. Kenttätyö oli välillä aika vaarallista, ja minusta tuntui, että virheetön koti piti minut koossa."

Seinään saa piirtää

Nykyisessä kodissaan Anjalla on lapsiystäviään varten seinä, johon nämä saavat piirtää.

Kerran pienet ystävät halusivat ilahduttaa Anjaa piirtämällä toisellakin seinällä roikkuvan taulun ympärille värikynillä kehykset. Ensin Anja pettyi. Sitten hän tajusi, että kehykset kuuluvat hänen kotiinsa.

"Eiks ole ihanat!"

Anja uskoo, että jokainen kalustaa alitajuisesti sellaisen kodin, jonka juuri sillä hetkellä tarvitsee. Merihaan-kodista muuttaessaan hän otti mukaan vain kolme taulua ja antoi pois kalliit designhuonekalunsa. Hän ei halunnut, että mikään tavara muistuttaisi häntä vanhasta elämästä.

"Sanoin lähipiirille, että viekää kaikki. Kertaakaan ei ole kaduttanut."

Nyt Anjan koti on kotoisa. Se pitää häntä pystyssä huonoinakin aikoina.

Tavaroissa on ihmisen historia

Lapsuudenkodistaan Anjalla on tallella puukko, viila ja hohtimet. Pienet muistot mahtuvat pieneen laukkuun.

Vanhoja tavaroitaan Anja vaalii sen mukaan, millaisia muistoja ne tuovat.

"Vanhoissa tavaroissa on ihmisen historia. Minuus tulee osittain tavaran kautta."

Enää en tarvitse oikein mitään. Minä olen minun kotini.

Mamman vanha sirppi muistuttaa asennosta, jossa mamma leikkasi pellolla ohraa. Anja muistaa liinan ja leningin.

"Jos esinettä ei ole, kuva häviää."

Anja saattaa yhä hankkia tavaraa, mutta hän myös kierrättää sitä. Heti kun hän huomaa, että joku tarvitsee tai haluaa jotakin, mitä hänellä on, hän antaa vaikka vaatteen yltään.

"En tarvitse enää oikein mitään. Minä olen minun kotini."

Punaviinitahra irtoaa vaatteista, kunhan kaapista löytyy suolaa tai kivennäisvettä.

Näin irrotat tuoreen punaviinitahran:

1. Hiero tahraan astianpesuainetta. Huuhtele se lämpimällä vedellä.

2. Ripottele tahran päälle reilusti suolaa, ja anna sen vaikuttaa hetki. Suola imee punaviinin pois.

3. Voit lorauttaa tahran päälle myös kivennäisvettä. Se haalentaa tahraa.

Näin irrotat kuivuneen punaviinitahran:

1. Käsittele kuiva tahra ensin nestemäisellä pyykinpesuaineella tai tahranpoistoaineella. Pese sen jälkeen valkopesuaineella pesukoneessa. 

2. Jos vaate kestää hoito-ohjeen mukaan kloorivalkaisun, voit valkaista sen pesukoneessa.