Tarja Leponiemi, alaskan­malamuutti Juri ja länsigöötanmaan­pystykorva Helmi nauttivat talvesta.

Tarja ja Riku Leponiemi päättivät muuttaa kuvankauniisiin maalais­maisemiin, koska se sopi heidän koirilleen. Jykevästä hirsitalosta tulikin koko pesueen unelmapaikka.

Idyllisen hirsitalon pihaan vie jyrkkä, luminen mäki, joka on vähällä näännyttää liian hiljaa lähestyvän auton. Vieraiden hivuttautuessa ylos havahtuu talonvahti, malamuutti Juri. Se haukahtaa ja heiluttaa häntää.

Kun terassin ovi napsahtaa kiinni, paksuturkkinen koira työntää kuononsa tiiviisti ikkunaan. Se tykkäisi tehdä lähempää tuttavuutta mutta tyytyy käpertymään lumikieppiin.

Hirsitalon ikkunoista levittäytyvät avara peltomaisema ja valkoisen kuorrutteen saanut metsä. Leponiemen perheellä on korkealla mäellään aivan oma rauha. Silti Riihimäelle ajaa kymmenessä minuutissa ja Helsinki on vain 60 kilometrin päässä. Kuvankaunis tontti löytyi sattumalta netti-ilmoituksesta.

"Asuimme Riihimäellä rintamamiestalossa, kunnes se alkoi vaatia isoa remonttia. Päätimme rakentaa mieluummin uuden. Tärkein toiveemme oli saada koirille tarpeeksi tilaa ja tarpeeksi rauhallinen ympäristö", Tarja Leponiemi kertoo.

Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.
Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.

”Sanottiinhan meille, että olemme pöhköjä, kun rakennamme näin kor­kealle. Luotimme kuitenkin kaivurikuskiin, joka kävi ennen ostopäätöstä tutkimassa tilannetta ja vakuutti, että kyllä tähän tie saadaan.”

Tie kohti korkeuksia raivattiin päivässä. Runsas puoli vuotta kului, kun tien päähän nousi hirsistä kaksikerroksinen omakotitalo. Silloin elettiin vuotta 2010.

Perhe päätyi hirsitaloon, sillä se sopi metsäiseen maisemaan täydellisesti. 

”Jos Suomessa haluaa rakentaa talon ilman muovia, on valittava materiaaliksi hirsi.”

Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”
Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”

Ei mikään kesämökki

Sillä välin kun perheen pienin, Topi, on päiväunilla, Tarja ehtii puuhailla kolmevuotiaan Riian sekä Juri- ja Helmi-koirien kanssa. Koirat näyttävät mielellään emäntänsä opastuksella tärkeimmät temppunsa.

Kun taloa rakennettiin, Tarja vasta odotti Riiaa. Hyvä niin, hän väittää.Muuten hän olisi sekaantunut rakennustöihin liikaakin. Sen sijaan tuleva äiti keskittyi sisustussuunnitteluun ja rakentajien ruokkimiseen.

Talon yläkertaan tulivat makuuhuoneet ja alakertaan avaraa oleskelutilaa.

Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.
Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.

Alun perin hirsitalot toivat Tarjan mieleen kesämökit, eikä hän halunnut muuttaa sellaiseen. Siksi hirsiseinät vahattiin valkoisiksi, ja sisäkatot on maalattu jo neljään kertaan. 

Kattoa ei voitu maalata heti, sillä hirren pitää antaa asettua rauhassa. Se vaatii sisustajalta kärsivällisyyttä.

”Vihdoin koti alkaa näyttää siltä kuin alusta asti toivoin”, Tarja sanoo.

Seesteisen vaalea sisustus syntyi vanhoista talonpoikaiskalusteista ja ripauk­sesta trendikästä etnisyyttä. Tarja ostaa kalusteet mieluiten käytettyinä. Moneen löytöön liittyy tarinoita, joita on mukava kertoa. Lähes joka kalustetta hän on myös muokannut maalaamalla ja vetimiä vaihtamalla. 

Viihtyisyys merkitsee perheelle hyvää järjestystä ja riittävästi tilaa. 

”Jos tavaroilla ei ole paikkoja, kotia ei saa näppärästi siistiksi ja viihtyisäksi. Tärkeintä on keksiä leluille paikat.”

Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”
Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”

Liikkujien paratiisi

Tarjan päivät kuluvat toistaiseksi kotona lasten ja koirien kanssa. Perheenäiti kirjoittaa seitsemättä vuotta sisustusblogia Tarja's Snowland. Blogiharrastus vie hänet välillä tilaisuuksiin ja innostaa ottamaan haasteita vastaan. Niissä voi olla kyse sisustuksesta tai vaikka kuntoilusta. Blogi tuo hyvää vastapainoa arjelle. 

Kun molemmat vanhemmat ovat kotona, Tarja ja Riku käyvät vuorotellen pitkillä lenkeillä. Juri-koira rakastaa monien kilometrien juoksu- ja metsälenkkejä. Kotia ympäröivät maastot sopivat tähän mahtavasti, sillä takapihalta lähtee useita metsäreittejä. 

”Liikumme paljon luonnossa yhdessä. Elämä painottuu tänne kotiin.”

Iltapäivän hämärtyessä Helmi ja Juri pääsevät ulkoilulle aidattuun pihaan. Molemmista näkyy vain vilaus hännänpäästä niiden juostessa vapaana ympäri taloa. Taivaalta leijailee jääpölyä. 

Pellava on sisustusmateriaalina pesunkestävä klassikko, joka vain paranee vanhetessaan.

Pellava on maailman vanhin tekstiilikuitu, jota on käytetty vuosituhansia ihmisten vaatetuksessa ja kodin tekstiileissä. Puuvilla vei pellavan aseman käytetyimpänä tekstiilikuituna, koska sitä on helpompi tuottaa teollisessa mittakaavassa.  Ekologiset tekstiilit tekevät kuitenkin jälleen paluuta – mukaan lukien pellava.

Ympäristön kannalta pellava on puuvillaa parempi valinta, sillä se on puuvillaa kestävämpi kuitu. Lisäksi pellavan viljely ei vaadi läheskään yhtä paljon lannoitteita, keinokastelua tai torjunta-aineita kuin puuvilla. Pellava kasvaa hyvin karussakin maaperässä.

Materiaalina pellava on helppohoitoinen eikä likaannu helposti. Käsittelemättömänä se on kovaa ja jäykkää, mutta pehmenee pesussa ja käytössä. Pellava kutistuu hieman ensimmäisessä pesussa, mutta sen jälkeen säilyttää muotonsa pitkään. Pesun jälkeen pellava kuivuu nopeasti, joten tekstiilien kuivaamiseen ei tarvita kuivausrumpua.

Pellava on loistava materiaali niin lakanoissa, pyyhkeissä, verhoissa kuin vaatteissakin. Pellavakangas on antibakteerinen, hengittävä ja iholle hellä. Se imee hyvin kosteutta ja tuntuu viileältä helteellä ja lämpimältä kylmässä.

Siksi pellava toimii erityisen hyvin verhoissa ja lakanoissa: pellava pitää kodin ja sängyn viileän raikkaana kesällä ja mukavan lämpimänä talvella. Pellavalakanat eivät myöskään nukkaannu käytössä ja tuntuvat kuin uusilta pitkänkin käytön jälkeen.

Ellokselta  ja Stockmannin verkkotavaratalosta löytyy laaja valikoima kauniita ja kestäviä pellavalakanoita, verhoja ja pyyhkeitä. Kun ostat verkosta, muista Bonusway - saat 8 % bonusta ostoksistasi Stockmannin verkkokaupasta ja 5,5 % bonusta Ellokselta!

Hanki Stockmannilta romanttiset Hilma-pellavaverhot kotiisi tai kesämökillesi. Käy myös katsomassa Stockmannin verkkokaupasta suomalaisen perheyrityksen Balmuirin upeita pellavaluomuksia!

Elloksen Candice-pussilakanasetti on helppohoitoista ranskalaista pellavaa, joka pysyy kauniina vuosia. Pellavalakanat kesällä viilentävät sänkyä ihanasti!

Kerää bonukset verkko-ostoksista!

- Bonuswayn avulla voit kerätä ostoksista bonusta rahana takaisin.

- Kertyneet bonukset voi siirtää pankkitilille.

- Palvelussa on yli 800 verkkokauppaa. Mukana ovat monet suositut verkkokaupat, kuten Zalando, Hotels.com, Fitnesstukku ja CDON.com.

- Palvelun käyttäminen ja siihen liittyminen on täysin ilmaista.

- Liity käyttäjäksi, niin saat 10 € bonusta ensimmäisestä ostoksestasi.

Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva Malta-kerrostalo on asukkaiden yhdessä rakennuttama. Minerva Krohn kertoo, kuinka päätyi samaan taloon äitinsä ja sisarustensa kanssa.

"Olen koko aikuisikäni asunut lähellä perhettäni. Nyt asun äitini Leenan, veljeni Petrin ja sisareni Irinan kanssa samassa kerrostalossa Helsingin Jätkäsaaressa. Meillä kaikilla on omat asunnot, veli on seinänaapurini. Pidämme yhteyttä päivittäin.

Minerva Krohn sai mieleisensä kodin Malta-taloon, joka sijaitsee Helsingin Välimerenkadulla.
Minerva Krohn sai mieleisensä kodin Malta-taloon, joka sijaitsee Helsingin Välimerenkadulla.

Kymmenisen vuotta sitten aloimme perheenjäsenten ja ystävien kanssa miettiä, miten voisimme saada talon, jossa kaikilla olisi mieleiset kodit. Päätimme rakennuttaa kerrostalon.

"Halusimme varmistaa, että äiti saa asua kotona."

Moni sanoi ideaa pähkähulluksi, eikä kaikki helposti sujunutkaan. Jo tontin saaminen oli vaikeaa. Olimme tienraivaajia. Nyt Helsingissä on meneillään useita ryhmärakennushankkeita.

Saimme mukaan arkkitehtipariskunta Heljä ja Pertti Kareojan. Heiltä vaadittiin kärsivällisyyttä, sillä taloon tuli peräti 61 erilaista asuntoa.

Toivoimme avokeittiöitä, paljon kaappitilaa, korkeita huoneita, isoja ikkunoita ja leveitä ikkunalautoja.

 Avoimeen keittiöön, ruokailutilaan ja olohuoneeseen mahtuu iso joukko Minervan vieraita.
Avoimeen keittiöön, ruokailutilaan ja olohuoneeseen mahtuu iso joukko Minervan vieraita.

Asuntojen koot vaihtelevat 30:stä 150 neliöön. Kun aloimme suunnitella niitä, toiveet olivat samankaltaisia: halusimme toimivat avokeittiöt, paljon kaappitilaa, korkeat huoneet, isot ikkunat ja leveät ikkunalaudat. Kaikissa on parvekkeet. Suurimmat, lähes 20-neliöiset, ovat yksiöissä.

Olohuoneen sisustuksen lähtökohta on Maaria Oikarisen taideteos. Sohvan on valmistanut Finsoffat ja pöytä on Hayn mallistoa.
Olohuoneen sisustuksen lähtökohta on Maaria Oikarisen taideteos. Sohvan on valmistanut Finsoffat ja pöytä on Hayn mallistoa.

Väriterapia jatkuu makuuhuoneessa. Lipasto on Stockmannilta ja peili Ikeasta.
Väriterapia jatkuu makuuhuoneessa. Lipasto on Stockmannilta ja peili Ikeasta.

Kirjaston tammikaapi on Minervan isoisän lapsuudenkodista ja yksi Minervan kodin vanhoja kalusteita. Lime pöytä on BoConseptin.
Kirjaston tammikaapi on Minervan isoisän lapsuudenkodista ja yksi Minervan kodin vanhoja kalusteita. Lime pöytä on BoConseptin.

Kotipalvelu pelaa

Taloon rakennettiin yhteisiä tiloja noin 500 neliön verran. Pohjakerroksessa sijaitsevat keittiö ja iso ruokasali, ylimmässä kerroksessa on kolme saunaa. Yksi saunoista on heti valmis -sauna, jonne voi mennä vaikka keskellä yötä.

Keittiöryhmä valmistaa illallisen pari kertaa viikossa.

Yhteisissä tiloissamme kokoontuvat erilaiset harrastusporukat kuten kirjallisuuspiiri ja tangoryhmä. Keittiöryhmä valmistaa illallisen pari kertaa viikossa. Omakustannushintaan tarjottava ateria on monen talossa asuvan lapsiperheen pelastus. Perjantaisin teemme tavallista parempaa ruokaa, ihmiset heittäytyvät vapaalle, ja iltaa istutaan yhteisessä olohuoneessamme viinilasin ääressä.

Ylimmän kerroksen saunatupaan valittiin laadukkaat, aikaa kestävät kalusteet. Yhteiset tilat pysyvät siistinä, sillä niissä käy siivooja.
Ylimmän kerroksen saunatupaan valittiin laadukkaat, aikaa kestävät kalusteet. Yhteiset tilat pysyvät siistinä, sillä niissä käy siivooja.

Tavallisessa kerrostalossa menee vuosia, ennen kuin ihmiset tutustuvat toisiinsa. Yhteinen rakennushanke yhdisti asukkaita niin, että ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteen. Muutamalla asukkaalla on yleisavain, joten pienet korjaukset tai taulun kiinnitykset hoituvat näiden omien 'talonmiesten' avulla.

Vanhukset hoitavat meidän nuorempien asiat.

Olenkin sanonut, että meillä vanhusten kotipalvelu toimii hyvin - tosin niin päin, että vanhukset hoitavat meidän nuorempien asiat. Talon eläkeläisiltä saa myös lastenhoitoapua kiireellisissä tapauksissa.

Tietysti auttaminen on vastavuoroista. Vaikka eläkeläiset nyt hoitavat meidän työssäkäyvien asioita, totuus on, että joskus vuoro vaihtuu.

Olemme koko ajan lähellä toisiamme, mutta yksityisyyskin säilyy.

Minerva ja hänen sisaruksensa halusivat Leena-äidin lähelleen asumaan.
Minerva ja hänen sisaruksensa halusivat Leena-äidin lähelleen asumaan.

Haluamme sisarusteni kanssa auttaa äitiämme niin paljon kuin mahdollista ja varmistaa hänen kotona asumisensa. Samassa talossa eläminen on tähän hyvä ratkaisu. Olemme koko ajan lähellä toisiamme, mutta yksityisyyskin säilyy."

Koti: 89 neliötä vuonna 2013 valmistuneessa yhteisökerrostalossa Helsingin Jätkäsaaressa. Asukkaiden yhteisiin tiloihin kuuluvat saunat, keittiö, ruokasali ja viherhuone.

Asukas: Lääkäri Minerva Krohn, 49.
 

Pidä hyvää huolta hopeastasi.

Hopea tummuu, kun se joutuu kosketuksiin ilman kanssa. Mutta oikealla tavalla hoitamalla korut säilyvät kauniina pitkään.

Pöly ja irtolika lähtevät juoksevan veden alla. Hopeakorua voi putsata myös lämpimällä vedellä ja miedolla saippualla tai vaikka astianpesuaineella.

Käytä pehmeää hammasharjaa, sen avulla pääset käsiksi vaikeimpiinkin paikkoihin.

Hopean puhdistukseen ja kiillotukseen on saatavilla myös erilaisia täsmäaineita ja -välineitä. Niitä myyvät esimerkiksi kultasepänliikkeet.

Erilaisille hopeaesineille on olemassa omat aineensa. Mitä arvokkaammasta korusta on kysymys, sitä tärkeämpää on selvittää puhdistusvaihtoehdot alan asiantuntijan kanssa.

Putsaa suolatussa vedessä

Tummuneita hopeaesineitä voidaan puhdistaa kotioloissa laittamalla hopeaesineet kulhoon, jossa on lämmintä tai kuumaa vettä ja sähköä johtavaa ainetta, kuten ruokasuolaa tai -soodaa.

Hopeaesineet kääritään löysästi alumiinifolion sisään. Esineet puhdistuvat jopa muutamassa minuutissa.

Puhdistetut esineet kannattaa vielä kiillottaa vaikkapa villasukalla.

Nuorempana Anja Kekkonen hamstrasi kotiinsa tavaraa, jota ei edes tarvinnut. "Ostaminen oli sijaistoimintaa, jolla hankin sielunrauhaa."

"Voi hyvänen aika tätä kirjahyllyä", puuskahtaa Anja Kekkonen, 70, kodissaan Helsingin Arabianrannassa ja nauraa päälle.

Valkoinen kirjahylly ulko-oven pielessä on niin täynnä tavaraa kuin olla voi. Kirjojen lisäksi hyllyssä on lasipurkki täynnä kolikoita, joilla käydään kerran viikossa ex-miehen kanssa kahvilla. On lapsenlapsen sukat ja kengätkin kuivumassa.

Toki Anja on aikonut järjestellä hyllyä, mutta jostain syystä se ei tapahdu. Hän ei ole kuullutkaan marittamisesta. Eikä niin väliksikään. Sillä tämä koti on käytännöllinen, vihdoinkin.

Anja Kekkonen on asunut elämänsä aikana lukuisissa asunnoissa, jotka ovat kaikki olleet erilaisia. 1960-luvulla nuorilla oli tapana muuttaa vuokra-asunnosta toiseen. Silloin ei juuri osteltu tavaroita eikä ollut rahaakaan.

Ostin rakkautta, koska elin yksin. Vuorasin pintani ihanilla vaatteilla.

Anja käy istumaan keinutuoliin ja lukee punaista päiväkirjaansa, joka paljastaa parikymppisen Anjan ajatuksia.

Köyhä, köyhä ihminen, miksi sinä tuhlaat? hän on kirjoittanut.

Anja tietää kyllä miksi.

"Ostin rakkautta, koska elin yksin. Minulla oli vain kassi, jossa oli yöpaita ja hammasharja. Ei ollut tavaraa. Tunsin oloni hylätyksi huonoissa vaatteissani ja ajattelin, että hyljätty pinta pitäisi vuorata ihanilla vaatteilla", hän sanoo.

"Ostaminen oli sijaistoimintaa, jolla hankin sielunrauhaa."

Täydellinen koti piti koossa

Tuhlaaminen loppui, kun syntyi lapsi. Vastuuntunto syntyi äitiydestä.

Anjasta tuli ulosottomies. Työssään hän näki, miltä kodeissa näyttää, kun asukas menettää elämänhallintansa.

Ulosottomiehen työ oli tavallaan tavaroiden luettelointia. Anjalle on jäänyt mieleen, kuinka osassa esineistä roikkuivat hintalaput. Ihmiset eivät olleet edes tarvinneet niitä.

Anja ei halunnut, että mikään tavara muistuttaisi häntä vanhasta elämästä.

Työelämänsä vilkkaimmassa vaiheessa Anja muutti Merihakaan. Hän rakensi kodistaan näyttämön ja kulki korkokengissä steriileissä huoneissa, joissa kaiken piti olla tarkasti paikoillaan. Siitä piti huolta siivooja.

"Olin sisäisesti turvaton. Kenttätyö oli välillä aika vaarallista, ja minusta tuntui, että virheetön koti piti minut koossa."

Seinään saa piirtää

Nykyisessä kodissaan Anjalla on lapsiystäviään varten seinä, johon nämä saavat piirtää.

Kerran pienet ystävät halusivat ilahduttaa Anjaa piirtämällä toisellakin seinällä roikkuvan taulun ympärille värikynillä kehykset. Ensin Anja pettyi. Sitten hän tajusi, että kehykset kuuluvat hänen kotiinsa.

"Eiks ole ihanat!"

Anja uskoo, että jokainen kalustaa alitajuisesti sellaisen kodin, jonka juuri sillä hetkellä tarvitsee. Merihaan-kodista muuttaessaan hän otti mukaan vain kolme taulua ja antoi pois kalliit designhuonekalunsa. Hän ei halunnut, että mikään tavara muistuttaisi häntä vanhasta elämästä.

"Sanoin lähipiirille, että viekää kaikki. Kertaakaan ei ole kaduttanut."

Nyt Anjan koti on kotoisa. Se pitää häntä pystyssä huonoinakin aikoina.

Tavaroissa on ihmisen historia

Lapsuudenkodistaan Anjalla on tallella puukko, viila ja hohtimet. Pienet muistot mahtuvat pieneen laukkuun.

Vanhoja tavaroitaan Anja vaalii sen mukaan, millaisia muistoja ne tuovat.

"Vanhoissa tavaroissa on ihmisen historia. Minuus tulee osittain tavaran kautta."

Enää en tarvitse oikein mitään. Minä olen minun kotini.

Mamman vanha sirppi muistuttaa asennosta, jossa mamma leikkasi pellolla ohraa. Anja muistaa liinan ja leningin.

"Jos esinettä ei ole, kuva häviää."

Anja saattaa yhä hankkia tavaraa, mutta hän myös kierrättää sitä. Heti kun hän huomaa, että joku tarvitsee tai haluaa jotakin, mitä hänellä on, hän antaa vaikka vaatteen yltään.

"En tarvitse enää oikein mitään. Minä olen minun kotini."