Tarja Leponiemi, alaskan­malamuutti Juri ja länsigöötanmaan­pystykorva Helmi nauttivat talvesta.
Tarja Leponiemi, alaskan­malamuutti Juri ja länsigöötanmaan­pystykorva Helmi nauttivat talvesta.

Tarja ja Riku Leponiemi päättivät muuttaa kuvankauniisiin maalais­maisemiin, koska se sopi heidän koirilleen. Jykevästä hirsitalosta tulikin koko pesueen unelmapaikka.

Idyllisen hirsitalon pihaan vie jyrkkä, luminen mäki, joka on vähällä näännyttää liian hiljaa lähestyvän auton. Vieraiden hivuttautuessa ylos havahtuu talonvahti, malamuutti Juri. Se haukahtaa ja heiluttaa häntää.

Kun terassin ovi napsahtaa kiinni, paksuturkkinen koira työntää kuononsa tiiviisti ikkunaan. Se tykkäisi tehdä lähempää tuttavuutta mutta tyytyy käpertymään lumikieppiin.

Hirsitalon ikkunoista levittäytyvät avara peltomaisema ja valkoisen kuorrutteen saanut metsä. Leponiemen perheellä on korkealla mäellään aivan oma rauha. Silti Riihimäelle ajaa kymmenessä minuutissa ja Helsinki on vain 60 kilometrin päässä. Kuvankaunis tontti löytyi sattumalta netti-ilmoituksesta.

"Asuimme Riihimäellä rintamamiestalossa, kunnes se alkoi vaatia isoa remonttia. Päätimme rakentaa mieluummin uuden. Tärkein toiveemme oli saada koirille tarpeeksi tilaa ja tarpeeksi rauhallinen ympäristö", Tarja Leponiemi kertoo.

Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.
Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.

”Sanottiinhan meille, että olemme pöhköjä, kun rakennamme näin kor­kealle. Luotimme kuitenkin kaivurikuskiin, joka kävi ennen ostopäätöstä tutkimassa tilannetta ja vakuutti, että kyllä tähän tie saadaan.”

Tie kohti korkeuksia raivattiin päivässä. Runsas puoli vuotta kului, kun tien päähän nousi hirsistä kaksikerroksinen omakotitalo. Silloin elettiin vuotta 2010.

Perhe päätyi hirsitaloon, sillä se sopi metsäiseen maisemaan täydellisesti. 

”Jos Suomessa haluaa rakentaa talon ilman muovia, on valittava materiaaliksi hirsi.”

Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”
Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”

Ei mikään kesämökki

Sillä välin kun perheen pienin, Topi, on päiväunilla, Tarja ehtii puuhailla kolmevuotiaan Riian sekä Juri- ja Helmi-koirien kanssa. Koirat näyttävät mielellään emäntänsä opastuksella tärkeimmät temppunsa.

Kun taloa rakennettiin, Tarja vasta odotti Riiaa. Hyvä niin, hän väittää.Muuten hän olisi sekaantunut rakennustöihin liikaakin. Sen sijaan tuleva äiti keskittyi sisustussuunnitteluun ja rakentajien ruokkimiseen.

Talon yläkertaan tulivat makuuhuoneet ja alakertaan avaraa oleskelutilaa.

Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.
Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.

Alun perin hirsitalot toivat Tarjan mieleen kesämökit, eikä hän halunnut muuttaa sellaiseen. Siksi hirsiseinät vahattiin valkoisiksi, ja sisäkatot on maalattu jo neljään kertaan. 

Kattoa ei voitu maalata heti, sillä hirren pitää antaa asettua rauhassa. Se vaatii sisustajalta kärsivällisyyttä.

”Vihdoin koti alkaa näyttää siltä kuin alusta asti toivoin”, Tarja sanoo.

Seesteisen vaalea sisustus syntyi vanhoista talonpoikaiskalusteista ja ripauk­sesta trendikästä etnisyyttä. Tarja ostaa kalusteet mieluiten käytettyinä. Moneen löytöön liittyy tarinoita, joita on mukava kertoa. Lähes joka kalustetta hän on myös muokannut maalaamalla ja vetimiä vaihtamalla. 

Viihtyisyys merkitsee perheelle hyvää järjestystä ja riittävästi tilaa. 

”Jos tavaroilla ei ole paikkoja, kotia ei saa näppärästi siistiksi ja viihtyisäksi. Tärkeintä on keksiä leluille paikat.”

Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”
Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”

Liikkujien paratiisi

Tarjan päivät kuluvat toistaiseksi kotona lasten ja koirien kanssa. Perheenäiti kirjoittaa seitsemättä vuotta sisustusblogia Tarja's Snowland. Blogiharrastus vie hänet välillä tilaisuuksiin ja innostaa ottamaan haasteita vastaan. Niissä voi olla kyse sisustuksesta tai vaikka kuntoilusta. Blogi tuo hyvää vastapainoa arjelle. 

Kun molemmat vanhemmat ovat kotona, Tarja ja Riku käyvät vuorotellen pitkillä lenkeillä. Juri-koira rakastaa monien kilometrien juoksu- ja metsälenkkejä. Kotia ympäröivät maastot sopivat tähän mahtavasti, sillä takapihalta lähtee useita metsäreittejä. 

”Liikumme paljon luonnossa yhdessä. Elämä painottuu tänne kotiin.”

Iltapäivän hämärtyessä Helmi ja Juri pääsevät ulkoilulle aidattuun pihaan. Molemmista näkyy vain vilaus hännänpäästä niiden juostessa vapaana ympäri taloa. Taivaalta leijailee jääpölyä. 

Voimistelua ja luistelua harrastava Saaga järjestää mielellään sirkusesityksiä äidilleen Pauliinalle.

Vuosia Pauliina Räsäsen ja Slava Volkovin elämä sopi pariin matkalaukkuun. Lasten synnyttyä sirkustaiteilijat kasvattivat juuret Kustaviin.

Asfaltti muuttuu hiekaksi ja tie kapenee, ennen kuin se kaartaa meren rannalle vaalean puutalon pihaan. Kustavissa, Turun saaristossa, vallitsee rauha ja hiljaisuus. Se on täydellinen vastakohta suurkaupungeille. joita sirkustaiteilijat Pauliina Räsänen ja Slava Volkov kiersivät Cirque du Soleil -sirkusryhmän mukana.

Meren rannalla sijaitseva koti on perheelle ennen kaikkea levähdyspaikka.
Meren rannalla sijaitseva koti on perheelle ennen kaikkea levähdyspaikka.

Pauliina ja Slava rakastavat sekä sirkusta että matkustamista, mutta jatkuva matkalaukkuelämä alkoi kyllästyttää, kun takana oli 2000 esitystä Amerikassa, Meksikossa, Euroopassa ja Japanissa.

Olemme aikamoisia kotikissoja, kun pääsemme tänne.

"Oli aika laittaa laukut kiinni ja asettua pysyvästi jonnekin. Kustavista tuli meille se turvallinen paikka, jossa heitämme muun maailman huolet pois. Olemme aikamoisia kotikissoja, kun pääsemme tänne", Pauliina kertoo.

Pauliina ja Slava muuttivat Kustaviin seitsemän vuotta sitten. Nyt talossa asuvat myös lapset Saaga, 6, ja Leo, 3. Perhe nauttii upeista maisemista, puhtaasta luonnosta, yhteisistä marja- ja sieniretkistä sekä saunomisesta. Myös Pauliinan vanhemmilla on kesäpaikka Kustavissa.

Olohuoneen kotistudio trapetseineen on nykyään lähinnä lasten käytössä.
Olohuoneen kotistudio trapetseineen on nykyään lähinnä lasten käytössä.

"Tukiverkosto oli tärkeä syy siihen, että muutimme Suomeen. Lapsille on kivaa, kun isovanhemmat ovat lähellä, emmekä pärjäisi ilman heidän apuaan."

Trapetsi olohuoneessa

Pauliinalle oli varhain selvää, että hän tahtoo sirkustaiteilijaksi. Lapsena hän harrasti ensin balettia ja telinevoimistelua, sitten sirkustelua Tampereella Sorin sirkuksessa. Käänteentekevä hetki oli Cirque du Soleil'n shown näkeminen 14-vuotiaana.

Pauliina on ensimmäinen suomalainen, joka pääsi Montrealin sirkuskouluun.

Lukion jälkeen Pauliina laittoi kaiken yhden kortin varaan ja onnistui. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen, joka pääsi Montrealin sirkuskouluun. Heti valmistuttuaan hänet palkattiin Cirque du Soleil'n trapetsiryhmään, mistä löytyi myös puoliso, mestariakrobaatti Slava Volkov Venäjän Jaroslavlista.

Leo ja Slava pistävät leikiksi isän harjoitusen lomassa.
Leo ja Slava pistävät leikiksi isän harjoitusen lomassa.

Pauliinalle ja Slavalle sirkus ei ole vain leipätyö vaan elämäntapa. Kunnossa pysyminen vaatii kovaa harjoittelua sekä kurinalaista elämää. Onnistuneen sirkusnumeron taustalla on jopa 12 000 tuntia harjoittelua.

"Tällä tasolla on harjoiteltava täyspäiväisesti, jotta pysyy esiintymisvalmiudessa. Laji vaatii niin paljon tasapainoa ja notkeutta, että jo kolmen päivän tauko treeneistä näkyy", Pauliina kertoo.

Oman talon rakentaminen alkoi kymmenen vuotta sitten, kun Pauliina ja Slava kiersivät maailmaa eikä lapsia vielä ollut. He toivoivat loft-henkistä tilaa, jossa voisi myös harjoitella. Siksi yhdistetyllä olohuoneella ja keittiöllä on korkeutta viisi metriä. Kattoparrujen koukkuihin voi ripustaa trapetsin, keinun, köysiä ja renkaita.

Amerikan, Meksikon, Euroopan ja Japanin kiertueilta on tarttunut matkaan muistoja.
Amerikan, Meksikon, Euroopan ja Japanin kiertueilta on tarttunut matkaan muistoja.

Lasten synnyttyä avoin pohjaratkaisu on jaettu pienemmiksi huoneiksi. Taloon on rakennuttu kaksi parvea, joista toinen on täynnä esiintymisasuja.

Maailma on vapaa

Suurin osa harjoitusvälineistä saatiin viime kesänä siirtää kodin lähelle valmistuneeseen hirsiseen studioon. Yhdeksän metriä korkeassa salissa Pauliina ja Slava treenaavat, pitävät seudun lapsille sirkuskoulua ja järjestävät esityksiä. Sirkusstudio on osa suunnitelmaa, joka mahdollistaisi perheen pysymisen Kustavissa entistä tiiviimmin.

Sirkus- ja varietee-esitykset kuljettavat Pauliinaa ja Slavaa yhä ympäri Suomea ja maailmaa.

Viime heinäkuussa Kustavissa vietettiin ensimmäistä Saariston Sirkusfestivaalia, joka keräsi 1 800 kävijää. Tänä kesänäkin festivaali tuo Kustaviin esiintymään suuren joukon kotimaisia ja kansainvälisiä sirkustaiteilijoita.

Sirkus- ja varietee-esitykset kuljettavat Pauliinaa ja Slavaa yhä ympäri Suomea ja maailmaa. Viime vuonna pari vietti neljä kuukautta Kanadassa, jonka jälkeen he työskentelivät risteilijällä Saksassa, Tallinnassa ja Pietarissa. Seuraavaksi heidät nähdään oopperatuotannossa Berliinissä.

Saafa matkii mielellään vanhempiaan. Asut vaihtuvat lennossa ja uusi esitys on aina valmiina.
Saafa matkii mielellään vanhempiaan. Asut vaihtuvat lennossa ja uusi esitys on aina valmiina.

Vaikka lapset ovat tottuneita matkustajia, Pauliina myöntää, että matkustaminen on aiempaa haastavampaa.

"Mukana kulkee trapetsi, 80 kiloa rautaa, Slavan jättikuutio, lastenrattaat, rekvisiittaa, vaippoja ja leluja. Itselleni otan lähinnä vaihtopaidan", Pauliina luettelee.

Maailma on vapaa. Voimme tehdä mitä vain.

Ensi syksynä edessä on suuri muutos, kun Saaga aloittaa koulun. Se pitää perheen yhä tiiviimmin Suomessa, mutta tulevaisuudesta ei koskaan tiedä.

"Maailma on vapaa. Voimme tehdä mitä vain", Pauliina kiteyttää.

Fakta:

Koti: Sataneliöinen puutalo meren rannalla Kustavissa. Tontilla on myös autotalli, saunamökki, vierasmaja ja laituri.
Asukkaat: sirkus-taiteilijat Pauliina Räsänen, 36, ja Slava Volkov, 39, sekä lapset Saaga, 6, ja Leo, 3.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2016.

Helsingin Jätkäsaaressa sijaitseva Malta-kerrostalo on asukkaiden yhdessä rakennuttama. Minerva Krohn kertoo, kuinka päätyi samaan taloon äitinsä ja sisarustensa kanssa.

"Olen koko aikuisikäni asunut lähellä perhettäni. Nyt asun äitini Leenan, veljeni Petrin ja sisareni Irinan kanssa samassa kerrostalossa Helsingin Jätkäsaaressa. Meillä kaikilla on omat asunnot, veli on seinänaapurini. Pidämme yhteyttä päivittäin.

Minerva Krohn sai mieleisensä kodin Malta-taloon, joka sijaitsee Helsingin Välimerenkadulla.
Minerva Krohn sai mieleisensä kodin Malta-taloon, joka sijaitsee Helsingin Välimerenkadulla.

Kymmenisen vuotta sitten aloimme perheenjäsenten ja ystävien kanssa miettiä, miten voisimme saada talon, jossa kaikilla olisi mieleiset kodit. Päätimme rakennuttaa kerrostalon.

"Halusimme varmistaa, että äiti saa asua kotona."

Moni sanoi ideaa pähkähulluksi, eikä kaikki helposti sujunutkaan. Jo tontin saaminen oli vaikeaa. Olimme tienraivaajia. Nyt Helsingissä on meneillään useita ryhmärakennushankkeita.

Saimme mukaan arkkitehtipariskunta Heljä ja Pertti Kareojan. Heiltä vaadittiin kärsivällisyyttä, sillä taloon tuli peräti 61 erilaista asuntoa.

Toivoimme avokeittiöitä, paljon kaappitilaa, korkeita huoneita, isoja ikkunoita ja leveitä ikkunalautoja.

 Avoimeen keittiöön, ruokailutilaan ja olohuoneeseen mahtuu iso joukko Minervan vieraita.
Avoimeen keittiöön, ruokailutilaan ja olohuoneeseen mahtuu iso joukko Minervan vieraita.

Asuntojen koot vaihtelevat 30:stä 150 neliöön. Kun aloimme suunnitella niitä, toiveet olivat samankaltaisia: halusimme toimivat avokeittiöt, paljon kaappitilaa, korkeat huoneet, isot ikkunat ja leveät ikkunalaudat. Kaikissa on parvekkeet. Suurimmat, lähes 20-neliöiset, ovat yksiöissä.

Olohuoneen sisustuksen lähtökohta on Maaria Oikarisen taideteos. Sohvan on valmistanut Finsoffat ja pöytä on Hayn mallistoa.
Olohuoneen sisustuksen lähtökohta on Maaria Oikarisen taideteos. Sohvan on valmistanut Finsoffat ja pöytä on Hayn mallistoa.

Väriterapia jatkuu makuuhuoneessa. Lipasto on Stockmannilta ja peili Ikeasta.
Väriterapia jatkuu makuuhuoneessa. Lipasto on Stockmannilta ja peili Ikeasta.

Kirjaston tammikaapi on Minervan isoisän lapsuudenkodista ja yksi Minervan kodin vanhoja kalusteita. Lime pöytä on BoConseptin.
Kirjaston tammikaapi on Minervan isoisän lapsuudenkodista ja yksi Minervan kodin vanhoja kalusteita. Lime pöytä on BoConseptin.

Kotipalvelu pelaa

Taloon rakennettiin yhteisiä tiloja noin 500 neliön verran. Pohjakerroksessa sijaitsevat keittiö ja iso ruokasali, ylimmässä kerroksessa on kolme saunaa. Yksi saunoista on heti valmis -sauna, jonne voi mennä vaikka keskellä yötä.

Keittiöryhmä valmistaa illallisen pari kertaa viikossa.

Yhteisissä tiloissamme kokoontuvat erilaiset harrastusporukat kuten kirjallisuuspiiri ja tangoryhmä. Keittiöryhmä valmistaa illallisen pari kertaa viikossa. Omakustannushintaan tarjottava ateria on monen talossa asuvan lapsiperheen pelastus. Perjantaisin teemme tavallista parempaa ruokaa, ihmiset heittäytyvät vapaalle, ja iltaa istutaan yhteisessä olohuoneessamme viinilasin ääressä.

Ylimmän kerroksen saunatupaan valittiin laadukkaat, aikaa kestävät kalusteet. Yhteiset tilat pysyvät siistinä, sillä niissä käy siivooja.
Ylimmän kerroksen saunatupaan valittiin laadukkaat, aikaa kestävät kalusteet. Yhteiset tilat pysyvät siistinä, sillä niissä käy siivooja.

Tavallisessa kerrostalossa menee vuosia, ennen kuin ihmiset tutustuvat toisiinsa. Yhteinen rakennushanke yhdisti asukkaita niin, että ihmiset tuntevat kuuluvansa yhteen. Muutamalla asukkaalla on yleisavain, joten pienet korjaukset tai taulun kiinnitykset hoituvat näiden omien 'talonmiesten' avulla.

Vanhukset hoitavat meidän nuorempien asiat.

Olenkin sanonut, että meillä vanhusten kotipalvelu toimii hyvin - tosin niin päin, että vanhukset hoitavat meidän nuorempien asiat. Talon eläkeläisiltä saa myös lastenhoitoapua kiireellisissä tapauksissa.

Tietysti auttaminen on vastavuoroista. Vaikka eläkeläiset nyt hoitavat meidän työssäkäyvien asioita, totuus on, että joskus vuoro vaihtuu.

Olemme koko ajan lähellä toisiamme, mutta yksityisyyskin säilyy.

Minerva ja hänen sisaruksensa halusivat Leena-äidin lähelleen asumaan.
Minerva ja hänen sisaruksensa halusivat Leena-äidin lähelleen asumaan.

Haluamme sisarusteni kanssa auttaa äitiämme niin paljon kuin mahdollista ja varmistaa hänen kotona asumisensa. Samassa talossa eläminen on tähän hyvä ratkaisu. Olemme koko ajan lähellä toisiamme, mutta yksityisyyskin säilyy."

Koti: 89 neliötä vuonna 2013 valmistuneessa yhteisökerrostalossa Helsingin Jätkäsaaressa. Asukkaiden yhteisiin tiloihin kuuluvat saunat, keittiö, ruokasali ja viherhuone.

Asukas: Lääkäri Minerva Krohn, 49.