Tarja Leponiemi, alaskan­malamuutti Juri ja länsigöötanmaan­pystykorva Helmi nauttivat talvesta.

Tarja ja Riku Leponiemi päättivät muuttaa kuvankauniisiin maalais­maisemiin, koska se sopi heidän koirilleen. Jykevästä hirsitalosta tulikin koko pesueen unelmapaikka.

Idyllisen hirsitalon pihaan vie jyrkkä, luminen mäki, joka on vähällä näännyttää liian hiljaa lähestyvän auton. Vieraiden hivuttautuessa ylos havahtuu talonvahti, malamuutti Juri. Se haukahtaa ja heiluttaa häntää.

Kun terassin ovi napsahtaa kiinni, paksuturkkinen koira työntää kuononsa tiiviisti ikkunaan. Se tykkäisi tehdä lähempää tuttavuutta mutta tyytyy käpertymään lumikieppiin.

Hirsitalon ikkunoista levittäytyvät avara peltomaisema ja valkoisen kuorrutteen saanut metsä. Leponiemen perheellä on korkealla mäellään aivan oma rauha. Silti Riihimäelle ajaa kymmenessä minuutissa ja Helsinki on vain 60 kilometrin päässä. Kuvankaunis tontti löytyi sattumalta netti-ilmoituksesta.

"Asuimme Riihimäellä rintamamiestalossa, kunnes se alkoi vaatia isoa remonttia. Päätimme rakentaa mieluummin uuden. Tärkein toiveemme oli saada koirille tarpeeksi tilaa ja tarpeeksi rauhallinen ympäristö", Tarja Leponiemi kertoo.

Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.
Tarjan ja Rikun hirsitalo valmistui vuonna 2010 korkealle mäen päälle.

”Sanottiinhan meille, että olemme pöhköjä, kun rakennamme näin kor­kealle. Luotimme kuitenkin kaivurikuskiin, joka kävi ennen ostopäätöstä tutkimassa tilannetta ja vakuutti, että kyllä tähän tie saadaan.”

Tie kohti korkeuksia raivattiin päivässä. Runsas puoli vuotta kului, kun tien päähän nousi hirsistä kaksikerroksinen omakotitalo. Silloin elettiin vuotta 2010.

Perhe päätyi hirsitaloon, sillä se sopi metsäiseen maisemaan täydellisesti. 

”Jos Suomessa haluaa rakentaa talon ilman muovia, on valittava materiaaliksi hirsi.”

Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”
Tuolien jalat kirskuivat laattalattiaa vasten, joten Tarja virkkasi tuoleille ja pöydälle harmaat villasukat. "Emme halua erkkeriin tai muuallekaan ala­kertaan verhoja. On ihanaa, että luonto näkyy sisään.”

Ei mikään kesämökki

Sillä välin kun perheen pienin, Topi, on päiväunilla, Tarja ehtii puuhailla kolmevuotiaan Riian sekä Juri- ja Helmi-koirien kanssa. Koirat näyttävät mielellään emäntänsä opastuksella tärkeimmät temppunsa.

Kun taloa rakennettiin, Tarja vasta odotti Riiaa. Hyvä niin, hän väittää.Muuten hän olisi sekaantunut rakennustöihin liikaakin. Sen sijaan tuleva äiti keskittyi sisustussuunnitteluun ja rakentajien ruokkimiseen.

Talon yläkertaan tulivat makuuhuoneet ja alakertaan avaraa oleskelutilaa.

Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.
Olohuoneen lepakkotuoli on Tarjan lempipaikka. Hän maalasi edellisen talon kellarista löytyneen kirkkaanpunaisen patakaapin uuden kodin sävyihin sopivaksi. Paikallinen metsästäjä lahjoitti peuransarvet.

Alun perin hirsitalot toivat Tarjan mieleen kesämökit, eikä hän halunnut muuttaa sellaiseen. Siksi hirsiseinät vahattiin valkoisiksi, ja sisäkatot on maalattu jo neljään kertaan. 

Kattoa ei voitu maalata heti, sillä hirren pitää antaa asettua rauhassa. Se vaatii sisustajalta kärsivällisyyttä.

”Vihdoin koti alkaa näyttää siltä kuin alusta asti toivoin”, Tarja sanoo.

Seesteisen vaalea sisustus syntyi vanhoista talonpoikaiskalusteista ja ripauk­sesta trendikästä etnisyyttä. Tarja ostaa kalusteet mieluiten käytettyinä. Moneen löytöön liittyy tarinoita, joita on mukava kertoa. Lähes joka kalustetta hän on myös muokannut maalaamalla ja vetimiä vaihtamalla. 

Viihtyisyys merkitsee perheelle hyvää järjestystä ja riittävästi tilaa. 

”Jos tavaroilla ei ole paikkoja, kotia ei saa näppärästi siistiksi ja viihtyisäksi. Tärkeintä on keksiä leluille paikat.”

Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”
Tarja osti Riian talonpoikaispöydän antiikkikaupasta puoliksi salaa Rikulta, joka ei niin perusta vanhasta. Pöytä on joskus ollut koiraperheessä, sillä yksi jalka oli purtu melkein poikki. ”Onneksi koiramme eivät ole viimeistelleet tihutyötä.”

Liikkujien paratiisi

Tarjan päivät kuluvat toistaiseksi kotona lasten ja koirien kanssa. Perheenäiti kirjoittaa seitsemättä vuotta sisustusblogia Tarja's Snowland. Blogiharrastus vie hänet välillä tilaisuuksiin ja innostaa ottamaan haasteita vastaan. Niissä voi olla kyse sisustuksesta tai vaikka kuntoilusta. Blogi tuo hyvää vastapainoa arjelle. 

Kun molemmat vanhemmat ovat kotona, Tarja ja Riku käyvät vuorotellen pitkillä lenkeillä. Juri-koira rakastaa monien kilometrien juoksu- ja metsälenkkejä. Kotia ympäröivät maastot sopivat tähän mahtavasti, sillä takapihalta lähtee useita metsäreittejä. 

”Liikumme paljon luonnossa yhdessä. Elämä painottuu tänne kotiin.”

Iltapäivän hämärtyessä Helmi ja Juri pääsevät ulkoilulle aidattuun pihaan. Molemmista näkyy vain vilaus hännänpäästä niiden juostessa vapaana ympäri taloa. Taivaalta leijailee jääpölyä. 

Taiteilijat Meri Peura ja Ilmari Gryta löysivät kodikseen unelmiensa punaisen tuvan ja työtilakseen pienen navetan. Huonekalut he nikkaroivat itse.

Syksyinen luonto on aurinkoisena pakkasaamuna satumainen. Pienen punaisen talon puutarhassa leijuu usva.

Vielä vihreä nurmikko on saanut kuurakannen ja tuntuu jalkojen alla tankealta. Korkeavartiset kultapallot ovat jäätyneet talven törrökeiksi. Vilahtikohan nurkan takana fasaani?

Metsän reunassa eletään luonnon rytmissä.
Metsän reunassa eletään luonnon rytmissä.

Pihapiirinsä tunnelmasta osaavat nauttia kuvanveistäjä Ilmari Gryta ja kuvataiteilija Meri Peura, jotka hipsivät höyryävät mukit käsissään ulos kahville. Vielä tarkenee istahtaa hetkeksi omenapuun alle ja tunnelmoida.

Toisilleen tarkoitetut

Tämä kaikki oli unelmaa vielä kaksi vuotta sitten, kun Riihimäellä kerrostalossa asuneet Meri ja Ilmari suunnittelivat kodin ja työpaikan yhdistämistä. Isokokoisten veistosten työstäminen ja varastointi vaativat tilaa, ja ikänsä kaupungissa asuneet taiteilijat kaipasivat luontoon.

Kirveellä veistettyjen hirsiseinien kauneus sykähdyttää Ilmaria. Olohuoneen matot Merin isoisä toi matkoiltaan.
Kirveellä veistettyjen hirsiseinien kauneus sykähdyttää Ilmaria. Olohuoneen matot Merin isoisä toi matkoiltaan.

He eivät rajanneet tarkkaan tulevan asuinpaikan sijaintia. Keski-Suomeen saakka he eivät halunneet, koska ystävät asuvat etelässä ja satunnaiset työkeikat painottuvat Helsinkiin. Kiirettäkään paikan löytämiselle ei ollut.

Netin asuntoilmoituksia selatessa heidän silmiinsä osui ilmoitus satavuotiaasta, remonttia kaipaavasta talosta, jonka pihassa oli pienehkö navetta. Kun paikka sattui olemaan melkein naapurissa, Tervakosken Hallakorvessa, Meri ja Ilmari ajelivat katsomaan sitä.

Puutarha on kaunis ympäri vuoden.
Puutarha on kaunis ympäri vuoden.

Siinä se oli. Punamultainen hirsimökki, kaari-ikkuna ja pärekattoinen kivinavetta. Hedelmäpuita ja pieni pelto.

"Emme ehtineet kunnolla katsoa kaikkia paikkoja, kun jo tiesimme, että tässä on meidän koti. Home ei haissut, joten teimme päätöksen viidessätoista minuutissa. Menimme seuraavana päivänä euforian vallassa pankkiin. Onneksi mukava pankintäti ymmärsi", Meri kertoo.

Vanha kolkutin näyttää komealta siniseksi maalatussa ovessa.
Vanha kolkutin näyttää komealta siniseksi maalatussa ovessa.

Perjantaina he tekivät kaupat ja jo sunnuntaina muuttivat taloon Boris-koiransa kanssa.

"Jotkut talot ja ihmiset on tarkoitettu toisilleen. Nyt sen vasta uskon. Vanhat huonekalummekin löysivät heti paikkansa", Ilmari sanoo.

Käsityö on elämäntapa

Käteväkätiset taiteilijat eivät pelänneet vanhan talon remontointia. Sitä he toivoivatkin pääsevänsä tekemään. Uuden talon rakentaminen ei ollut heidän juttunsa vaan vanhan kunnioittaminen ja korjaaminen.

"Asukkaat vaihtuvat, rakennus pysyy", Ilmari sanoo.

Kaapit ovat Ilmarin rakentamia.
Kaapit ovat Ilmarin rakentamia.

Remontoitavaa riitti: ensin piti kaivaa vesijohdot pihakaivolta sisälle marraskuun sateissa.

"Oli juhlapäivä, kun kraanasta tuli vettä", Meri muistaa.

Olohuoneen lamput ovat terästettyä kuparia ja Merin tekemät.
Olohuoneen lamput ovat terästettyä kuparia ja Merin tekemät.

Sitten he kunnostivat kylpyhuoneen ja navettarakennuksessa olevan kiviseinäisen saunan.

Merille ja Ilmarille on tärkeää, että ympäristö on kaunis, inspiroiva sekä hyvin toimiva.

"Emme halua asua museossa", Ilmari sanoo.

Boris on tuotu pentuna Puolasta.
Boris on tuotu pentuna Puolasta.

Taiteen tekeminen on yksinkertaista omassa rauhassa: työvaatteet niskaan ja pihan poikki navettaan. Ei haittaa, vaikka rälläkkä huutaa iltamyöhään. Puutyöt Meri ja Ilmari tekevät navetan yläkerrassa ja hitsaamisen ja muut tulityöt alhaalla.

"Talvella tarkenee pilkkihaalarissa", vakuuttaa Meri.

Työmatka torpalta navetalle on lyhyt.
Työmatka torpalta navetalle on lyhyt.

Perunoita koko talveksi

Kun asumisen edellytykset olivat kunnossa, Meriin ja Ilmariin iski puutarhakuume. He rakensivat suuren ja soikean kasvihuoneen, jossa mahtuu pitkä isäntäkin puuhaamaan.

Satoa tuottavat paprikat, tomaatit, kurpitsat, porkkanat ja mustajuuret. Oman maan perunat riittivät koko viime talveksi. Ei huono juttu taiteilijoiden taloudessa.

"Osaamme arvostaa jokaista suupalaa. Omavaraisuus on viehättävä ajatus, mutta emme pyri siihen, että kävisimme härkävankkureilla kylältä ostamassa pelkkää suolaa", Ilmari sanoo.

Vähän ennen talviunia. Merin ja Ilmarin rakentama kasvihuone on kuin paviljonki.
Vähän ennen talviunia. Merin ja Ilmarin rakentama kasvihuone on kuin paviljonki.

Seuraavaksi Meri ja Ilmari aikovat rakentaa kuistille katoksen ja valaa navettaan uuden lattian. Meri on alkanut katsella sillä silmällä talon yhteydessä olevaa liiteriä. Sinne voisi rakentaa käynnin makuuparvelta, ja yläkertaan tulisi lisää tilaa.

Kylpyhuoneen marokkolaiset laatat Meri löysi netistä.
Kylpyhuoneen marokkolaiset laatat Meri löysi netistä.

Meri on Ilmaria impulsiivisempi, mutta ideoita riittää molemmilla.

"Samalla alalla oppii arvostamaan toisen ajatuksia ja työtä. Emme kilpaile vaan teemme yhdessä."

Taiteilijoiden työkalukaappi.
Taiteilijoiden työkalukaappi.

Kumpikaan ei pode remonttiväsymystä.

"Merillä on joskus nokka kippuralla, kun en ole palauttanut työkaluja oikeille paikoilleen", Ilmari tunnustaa.

Lipaston päällä on väripilkkuna Tapani Mikkosen grafiikanvedos Koli.
Lipaston päällä on väripilkkuna Tapani Mikkosen grafiikanvedos Koli.

Joskus viikonloppuisin pari tekee irtioton ja lähtee rellestämään Helsinkiin. Se tarkoittaa taidenäyttelyä tai vaikka Palefacen keikkaa ja ravintolailtaa.

Ystävät ja sukulaiset piipahtavat myös mielellään maalle Merin ja Ilmarin luokse.

"Kukaan ei ole ihmetellyt, olemmeko tulleet hulluiksi, kun tällaisen vanhan rötiskön hankimme", Ilmari sanoo.

"Olimme varmaan riittävän hulluja valmiiksi."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2015.

Toiveiden torppa

KOTI Vuonna 1912 valmistunut noin 50-neliöinen hirsitalo sekä navetta Tervakosken Hallakorvessa.

ASUKKAAT Kuvataiteilija Meri Peura, 34, ja kuvanveistäjä Ilmari Gryta, 36. Siperianhusky Boris.

Blommendahlit aloittavat joulun tunnelmoinnin mahdollisimman aikaisin, sillä ihaninta koko juhlassa on odotus.

Niina Blommendahl ompelee mielellään, joten makuuhuoneen yhteydessä on pikkuinen ompelunurkkaus. Laura Ashleyn sinivalkoinen tapetti siivittää hyviin uniin.Keittiön avohyllyillä kauniit astiat ovat edukseen, ja järjestys säilyy. Menneen ajan tunnelmaa huokuva kaapisto on Kvänumin mallistosta. Tasot ovat Varpaisjärven graniittia. Vanha puuhella tuo taloon lisälämpöä talven kovimpina pakkaspäivinä.Lyhdyt, havut ja talvivalot tuovat tunnelmaa terassille. Ne saavat ilahduttaa ovella koko pimeän kauden.Ennen muuttoaan Akaaseen Blommendahlit asuivat muutaman vuoden Laosissa. Omakotitalo valmistui vuonna 2012. Niinaa ja Jannea miellyttänyt klassinen talopaketti löytyi Hartman Kodin mallistosta.Mailegin tontut huilivat vanhan peilin edessä odottamassa joulua. Kun sänky ostettiin nettihuutokaupasta, jäljellä oli vain kehikko ja koristeelliset rottinkipäädyt. Tuttavapiiristä löytyi nikkari, joka rakensi niistä tukevan vuoteen. Matka-arkku sängyn päädyssä on aikoinaan matkannut Ranskasta Laosiin Laosin ollessa Ranskan siirtomaa. Myöhemmin se matkusti Blommendahlien mukana Laosista Suomeen.Josefinin 1-vuotislahjaksi saamassa nukketalossa asuu Littlest Pet Shop -hahmoja sekä Mailegin pupuja. Nukketalo ja nukensänky on teetetty puusepällä Laosissa.Mailegin pupulelut ovat Niinan mieleen,  ja hän askarteli niille kodin vanhaan kirjahyllyyn. Yläkerran pienessä kylpyhuoneessa on tassuamme, johon on hyvä polskahtaa rentoutumaan.  Kuopus Danielin huoneesta on käynti parvekkeelle. Potkuauto on pienen pojan lempilelu.

Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 21/2016.

KETKÄ JA MISSÄ:

KOTI: Kuusi huonetta ja keittiö, 173 neliötä, Akaassa 2012 valmistuneessa omakotitalossa.

ASUKKAAT: Lastentarhanopettaja Niina Blommendahl, 40, lääkäri Janne Blommendahl, 42. Lapset Benjamin 18, Oliver 17, Josefin 8 ja Daniel 1.

Kaksio vanhassa puutalossa venyi nelihenkisen perheen kodiksi. Vaikka koti tuntuu joskus ahtaalta, alueen avara ilmapiiri korvaa paljon.

Vanhat puutalot nautiskelevat natisten syyspäivän lämmöstä Helsingin Puu-Vallilassa. Mukulakivikadulla on hiljaista, sillä koulut ja työt ovat alkaneet. Värikkäät lauta-aidat houkuttelevat kurkistamaan pihoihin.

Historian havina yltää myös nelihenkisen Jalkasen perheen kotiin. Kaksikerroksinen asunto 1900-luvun alussa rakennetussa puutalossa on nähnyt vuosien varrella monta lapsikatrasta ja erilaista elämänvaihetta. Jalkasten hallussa se oli ensin sinkkumiehen kämppä, sitten pariskunnan pesä ja nyt lapsiperheen koti.

Pienessä eteisessä jokainen neliö on hyödynnetty. Avonaulakko vie vähiten tilaa ja saa huoneen näyttämään mahdollisimman avaralta. Koreissa ovat huivit sekä hanskat, ja hatuille on naulat seinällä.
Pienessä eteisessä jokainen neliö on hyödynnetty. Avonaulakko vie vähiten tilaa ja saa huoneen näyttämään mahdollisimman avaralta. Koreissa ovat huivit sekä hanskat, ja hatuille on naulat seinällä.

Tämä syksy on viimeinen, jonka perhe viettää rakkaassa kaksiossaan, sillä he ovat iskeneet silmänsä isompaan asuntoon. Muuttoaikeita onkin soudettu ja huovattu vuosia, sillä 70 neliötä tuntuivat väistämättä ahtailta nelihenkiselle perheelle.

”Valitettava tosiasia on se, että tarvitsemme lisää tilaa tai järkevämmät neliöt. Lähtö Puu-Vallilasta tuntuu silti vaikealta, sillä paikka on rakas. Ei vain talo tai asunto, vaan koko Vallilan kylähenki merkitsee meille paljon”, sanoo Pia Jalkanen.

Sisääntuloa koristaa Pian ja Jarin sukukuvista koottu kollaasi. Samanväriset kehykset hillitsevät kuvien kirjoa. Timanttikuvio on tehty teipillä.
Sisääntuloa koristaa Pian ja Jarin sukukuvista koottu kollaasi. Samanväriset kehykset hillitsevät kuvien kirjoa. Timanttikuvio on tehty teipillä.

Pinkit yksityiskohdat luovat Iida-Elviiran soppeen tyttömäisen tunnelman. Componibili-säilytin jemmaa pikku koululaisen salaisuudet.
Pinkit yksityiskohdat luovat Iida-Elviiran soppeen tyttömäisen tunnelman. Componibili-säilytin jemmaa pikku koululaisen salaisuudet.

Jokainen uusi perheenjäsen on vaikuttanut kodin sisustukseen, ja varsinkin lasten myötä tavaramäärä on kasvanut. Kaksion alakerrassa ovat pieni eteinen, keittiö sekä suuri olohuone.

"Eniten vietämme aikaa keittiönpöydän ääressä."

Yläkerran ison makuuhuoneen jakaa koko perhe. 7-vuotiaan Iida-Elviiran oma nurkkaus on rajattu kirjahyllyillä. 4-vuotias Olavi sopii vielä vanhempien huoneeseen.

”Koska asuntomme on melko pieni, olemme tiiviisti yhdessä. Lelut valtaavat usein olohuoneen lattian, mutta kodista saa tietysti näkyä, että siellä asuu lapsia. Eniten vietämme aikaa keittiönpöydän ääressä syömässä, töitä tekemässä ja askartelemassa.”

Vanhassa vara parempi

Koska koti on vuokrattu, sitä on remontoitu lähinnä maalaamalla. Aiemmin kodin värimaailma oli kirjavampi, mistä muistona on punaisia huonekaluja siellä täällä. Sittemmin värit ovat muuttuneet rauhallisemmiksi, sillä lasten tavarat ja lelut tuovat riittämiin värejä.

"Vanhojen huonekalujen muotoilu on kaunista."

Pia ja Jari eivät juuri hanki uusia huonekaluja. Huonekaluja on löytynyt niin antikvariaateista, kirpputoreilta kuin roskalavoiltakin.

”Ostamme mielellämme vanhoja kalusteita, sillä ne on tehty paremmin kuin nykyiset. Niiden muotoilu on ajatonta ja kaunista.”

Vanhassa talossa kaikki on hieman vinksin vonksin. Vuosien saatossa perustukset ovat painuneet, joten lattia viettää.
Vanhassa talossa kaikki on hieman vinksin vonksin. Vuosien saatossa perustukset ovat painuneet, joten lattia viettää.

Pian mielestä kodin parhaita paloja ovat puiset portaat, narisevat lattiat sekä alkuperäiset kakluunit. Puiden sijasta kakluuneissa pitää nykyään polttaa vain kynttilöitä, mutta silti tärkein toteutuu: Elävä tuli luo tunnelmaa syksyn hämärtyviin päiviin ja talvi-iltoihin.

Pian kodinlaittoinnostus kulkee aaltoina. On aikoja, jolloin kiinnostavat aivan muut asiat, mutta syksyn tullen sisustamisen palo tuntuu taas nousevan.

Sen lisäksi, että kaupat on juuri tehty uudesta kodista, Pia aloitti sisustussuunnittelun opinnot ja Iida-Elviira ensimmäisen luokan koulussa.

”Odotan jo kovasti, että pääsen suunnittelemaan Olaville leikkipaikkaa ja Iida-Elviiralle koulutytön huonetta.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 19/2015.

 

KETKÄ JA MISSÄ:

KOTI: Kaksio Helsingin Puu-Vallilassa 1900-luvun alussa rakennetussa puutalossa.

ASUKKAAT: Pia ja Jari Jalkanen sekä lapset Iida-Elviira, 7, ja Olavi, 4.

Heta Hyttisen ja Ben Varonin koti on sulava sekoitus kristallin kimallusta, koristeellisia tapetteja ja kauhuelokuvarekvisiittaa.

Kun Heta Hyttinen ja Ben Varon löivät hynttyyt yhteen pari vuotta sitten, ei sisustaminen aiheuttanut päänsärkyä – päinvastoin. Kummallakin oli omissa kodeissaan violetiksi maalatut seinät ja paljon kultaa. Samalla hyväksi havaitulla linjalla jatkettiin myös uudessa kodissa Helsingin Kalliossa.

Kerrostaloasunnon vaaleat seinät saivat pintaansa väriä tai koristeellista tapettia.

"Väriä ei kannata pelätä. Jos lopputulos ei miellytäkään, uudesta maalipurkista löytyy nopea lääke", Ben sanoo.

Siihen pari turvautui olohuoneessaan, minne Heta toivoi keltaisen ja punaisen sekoitusta.

"Lopputulos näytti siltä kuin teurastamon seinille olisi roiskunut verta. Päälle vedettiin keltaista", Heta kertoo.

Ben haaveili pitkään omasta flipperistä. Unelmien pelikone löytyi kahvittelureissulta Porvoosta.
Ben haaveili pitkään omasta flipperistä. Unelmien pelikone löytyi kahvittelureissulta Porvoosta.

Makuuhuonetta koristavat parin lempivärit kulta ja violetti.
Makuuhuonetta koristavat parin lempivärit kulta ja violetti.

Kummankin entiset kalusteet sopivat yhteen ja uusia etsittiin pikkuhiljaa.

"Ben toi mukanaan mörköjä ja minä kristallia. Mielestäni kattokruunu joka huoneessa ei ole liioittelua. Muutenkin olen sitä mieltä, että enemmän on enemmän", Heta nauraa.

Ben kerää vanhoja kauhuelokuvien julisteita ja muuta teemaan liittyvää rekvisiittaa kuten käsityönä tehtyjä, kauhuelokuvista tuttuja ihmisen kokoisia hahmoja.

Hillosipuleita ja herkkuaamiaisia

Isoimmat muutokset kodissa tehtiin makuuhuoneeseen, josta erotettiin kirjasto.

Jotta makuuhuoneesta ei tulisi pimeätä koppia, Heta ja Ben keksivät puhkaista huoneiden välille ison ikkunan. Puusepällä teetetystä näyttävästä ikkunasta tuli molempien huoneiden kaunistus.

Benillä on liki parikymmentä kitaraa. Kotistudiossa hän testailee biisi-ideoita ennen kuin esittelee ne bändilleen.
Benillä on liki parikymmentä kitaraa. Kotistudiossa hän testailee biisi-ideoita ennen kuin esittelee ne bändilleen.

Äitiysvapaallaan Heta aikoo opettaa Benin soittamaan kirjastohuoneen vanhaa pianoa.
Äitiysvapaallaan Heta aikoo opettaa Benin soittamaan kirjastohuoneen vanhaa pianoa.

Ben ei tiedä levyjensä määrää. "Menin laskuissa sekaisin jo kauan sitten, mutta hyvässä aakkosjärjestyksessä ne ovat." Levyhyllyt on teetetty.
Ben ei tiedä levyjensä määrää. "Menin laskuissa sekaisin jo kauan sitten, mutta hyvässä aakkosjärjestyksessä ne ovat." Levyhyllyt on teetetty.

Makuuhuoneen seiniin Ben ja Heta halusivat sekä violettia maalia että kullanväristä kuviotapettia. Kun halutunlaista tapettia ei löytynyt Suomesta, pariskunta tilasi käsin painetun vaihtoehdon Yhdysvalloista. Sitä käytettiin vain kaistaleina, jotka kehystettiin kullanvärisellä listalla.

"Vasta jälkikäteen tajusin kuinka kova työ kehystämisessä oli. Monta iltaa meni mittaillessa ja sahatessa, mutta lopputulos on hieno", Ben sanoo.

Kodin keittiö oli vastikään uusittu, joten se jätettiin ennalleen. Varon-Hyttisen perheessä Heta on pääkokki.

"Vieraiden emännöinti ja ruokalistojen suunnittelu ovat minulle mieluisa harrastus. Ben taas on hyvä syömään. Olemme tasapainossa siis", Heta sanoo.

Olohuoneen Heimo-hai hankittiin Benin suosikkikaupasta Weird Antiquesista.
Olohuoneen Heimo-hai hankittiin Benin suosikkikaupasta Weird Antiquesista.

"Eero Egyptiläinen" löytyi levykaupasta ja päätyi olohuoneeseen.
"Eero Egyptiläinen" löytyi levykaupasta ja päätyi olohuoneeseen.

Herkkuja Heta kokkaa vain silloin, kuin molemmat ovat kotona.

"Perjantai-iltaisin Ben on tavallisesti töissä: keikalla tai dj:nä. Silloin syön hillosipuleita suoraan purkista. Kun olemme molemmat kotona, päivä alkaa aamiaisbrunssilla ja illalla laitan jotain hyvää."

Vauva muutti suunnitelmat

Loppuvuodesta Benin ja Hetan kuviot muuttuvat, sillä perheeseen syntyy vauva. Kodinvaihto ei ollut pariskunnan mielessä, mutta kun uusi perheenjäsen ilmoitti tulostaan, iski omakotitalokuume. Pian edessä on muutto kolmikerroksiseen vanhaan puutaloon.

"Saamme kummitustalon sijaan kummituslinnan", Ben nauraa.

"Ja minä saan puutarhan. Se täältä Kallion-kodista puuttuu", Heta lisää.

Benin isä kutsuu Benin ja Hetan sisustustyyliä nimellä rock'o'koo.
Benin isä kutsuu Benin ja Hetan sisustustyyliä nimellä rock'o'koo.

Ben keräilee kauhuelokuvarekvisiittaa. "Kummipoikani halailee kotimme kummituksia. Hänen mielestään niissä ei ole mitään pelottavaa", Ben kertoo.
Ben keräilee kauhuelokuvarekvisiittaa. "Kummipoikani halailee kotimme kummituksia. Hänen mielestään niissä ei ole mitään pelottavaa", Ben kertoo.

Sisustus ei mene uusiksi lapsen vuoksi. Benin hankintalistalla on pojalle jo jättimäinen Godzilla-lelu.

"Mutta jos lapsi tai hänen kaverinsa pelkäävät näitä mörköjä, niin toki ne viedään piiloon",  Ben sanoo.

Heta kertoo, että mustaa pinnasänkyä ei ole luvassa – siitäkään huolimatta, että sänky tulee lainaksi "Helsingin vampyyrien" eli The 69 Eyes -yhtyeen leiristä.

Kirjaston punainen sohva on molempien lempipaikka. "Sohvalla ei tehdä töitä vaan vain oleskellaan", Ben sanoo.
Kirjaston punainen sohva on molempien lempipaikka. "Sohvalla ei tehdä töitä vaan vain oleskellaan", Ben sanoo.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 20/2014.

Ketkä ja missä:

KOTI: 4 h + k kerrostalossa Helsingin Kalliossa, 72 m2. 

ASUKKAAT: Musiikin ja median sekatyöläinen, yrittäjä Heta Hyttinen, 39, ja muusikko, Amoral-yhtyeen kitaristi Ben Varon, 30.