Mökillä on sallittua, jopa toivottavaa, ottaa rennosti, tietää Minna Järvinen.

Mökkipuutarhan on syytä olla helppohoitoinen, sillä siellä puuhaillaan vain, jos siltä tuntuu. Viimeistään kahdelta työpäivä päättyy ja saunanlämmitys alkaa.

Kurjenpolvia, kuunliljoja, päivänliljoja, vuorenkilpiä, akileijoja, lehtosinilatvaa, purppurapunalatvaa, saksankurjenmiekkoja... kasviluettelo jatkuu ja jatkuu. Pitkän listan ansiosta helsinkiläisten Minna ja Kari Järvisen kesäparatiisissa kukkii koko kesän.

"Lakkasin laskemasta kasvilajeja, kun määrä ylitti 500", kertoo mökkipihansa päätarhuri Minna Järvinen.

Hänen villityksensä alkoi itää vuonna 2002, kun pariskunta etsi edullista kesämökkiä Kymenlaakson alueelta. Kun kiinnostavan mökin myynti-ilmoitus löytyi, Kari ja Minna kävivät kurkkimassa sen pihaa jo pari päivää ennen sovittua näyttöä. Suurten puiden ympäröimä suojaisa pihapiiri herätti silkkaa rakkautta ensi silmäyksellä.

Minna ja Kari ajoivat siltä seisomalta välittäjän luo maksamaan käsirahan. Ennen ostopäätöstä he eivät edes käyneet mökissä sisällä.

Pienen torpan piha kukkii koko kesän.
Pienen torpan piha kukkii koko kesän.

Palkinto kovasta työstä

Pihapiiri kaipasi kuitenkin ehostusta. Huonokuntoiset, vanhat puut tukkivat valon pääsyn pihaan. Nurmikon leikkaamista hankaloittivat joka puolella törröttävät kivet.

"Helpotimme ruohonleikkuuta tekemällä istutusalueita. Nälkä kasvoi syödessä, ja istutukset lisääntyivät kivien ja kantojen lomassa. Neljä viisi vuotta meni vimmatussa mullan kärräämisessä, kuoppien kaivuussa ja kivireunusten rakentelussa", kertoo Minna.

Pariskunta ei rakentanut puutarhaa suunnitelmallisesti, vaan polkujen reitit muodostuivat kuin itsekseen ja istutusalueet syntyivät, minne mahtuivat.

Aina uutta aluetta vallatessaan Minna raivaa suurimmat rikkakasvit juurineen, peittää maa-alan reilulla sanomalehtikerroksella ja kasaa ostomultaa päälle.

"Kasvit menestyvät parhaiten hyvässä mullassa. Jos ostat peltomultaa ja jätät sen pariksi viikoksi seisomaan, kasa on jo täynnä rikkaruohoja. Multakaupoilla kannattaa siis miettiä, kuinka paljon jaksaa kitkeä", Minna sanoo.

Helppohoitoiset perennat siperianmaksaruoho ja tarhatyräkki viihtyvät kuivalla, jopa karulla kasvupaikalla.
Helppohoitoiset perennat siperianmaksaruoho ja tarhatyräkki viihtyvät kuivalla, jopa karulla kasvupaikalla.

Varmoja valintoja

Mökkipuutarhassa Minnaa viehättää kasvien luontainen leviämistapa. Kun kasvien antaa rauhassa levitä, multapinta on pian peitossa ja suojassa rikkakasvien invaasiolta.

"Ostan yleensä kolmesta viiteen samanlaista tainta. Sitten jaan ruukut puoliksi tai kolmeen osaan ja istutan taimet laajemmalle alalle. Näin saan laajemman ja maisemallisemman alueen melko edullisesti."

"Esimerkiksi Mustilan Arboretumissa näkemääni alaskankleitoniaa metsästin pitkään. Nopeana leviäjänä se ei välttämättä sovi heikkohermoisille, mutta mökkipihan luonnolliseen tunnelmaan se sopii hyvin."

Minna hankkii mökkipuutarhan peruskasveiksi varmoja valintoja. Kurjenpolvet levittäytyvät helposti maanpeitteeksi ja menestyvät metsäisellä paikalla auringossa ja varjossa. Saniaiset saavat vallata alaa omaan tahtiinsa. Itiöistä leviäviä saniaiaisia ilmestyy kivien väleihin kuin itsestään. Myös sammal saa kasvaa kiville ja nurmelle.

"Sammalmattohan on vihreä ja pehmeä ja sitä paitsi vähentää nurmikon kasvua ja hoitotyötä. Mökkipuutarhassa ei tarvitse olla pedantti!"

Minna väittää, että suurin villitys kasvikeräilyyn on taantunut, mutta mielenkiintoisen kasvin kohdatessaan hän löytää sille helposti paikan pihaltaan.

Kärhöt kiipeilevät kiviä, puita ja köynnöstukia vasten. Siniset kukat kuuluvat akileijalle. Akileijat siementävät ja uusia taimia ilmestyy milloin mistäkin.
Kärhöt kiipeilevät kiviä, puita ja köynnöstukia vasten. Siniset kukat kuuluvat akileijalle. Akileijat siementävät ja uusia taimia ilmestyy milloin mistäkin.

Rennosti paras

Minnalla ja Karilla on rento ote puutarhan hoitoon. Yleensä Minna istuttaa kasvit sekä kaivaa ja vääntelee kiviä paikoilleen. Puoliso on rakennusvastaava ja leikkaa nurmikon.

Lopulta kasvit saavat luvan pärjätä itsekseen. Niitä kastellaan vain istutusvuonna ja kesän kuumimpina hellepäivinä. Keväisin Minna siistii pihapiirin haravalla ja kitkee nokkosen, vuohenputken ja vuohenkellon alut pois.

"Jokainen määrittelee itse, mitkä kasvit ovat omassa pihassa rikkakasveja. Itse annan monien luonnonkasvien kasvaa sulassa sovussa istutetun kasvillisuuden kanssa. En edes halua ylläpitää kasvillisuutta, joka ei luontaisesti eläisi täällä", Minna sanoo.

Vaikka 3000 neliömetrin tontista valtaosa on hoidettua puutarhaa, pariskunta malttaa nauttia leppoisasta lomatunnelmasta näkemättä pihaa valtavana työmaana.

Mökkipuutarhassa on useita jalkojenlepuutuspaikkoja.
Mökkipuutarhassa on useita jalkojenlepuutuspaikkoja.

Vanhan levysoittimen pehmeä sointi sopii luonnon helmaan.
Vanhan levysoittimen pehmeä sointi sopii luonnon helmaan.

Kurjenpolvilla ja vuorikaunokeilla syntyy helppohoitoista kukkaloistoa. Kurjenpolvet pistävät hyvin kampoihin rikkakasveille.
Kurjenpolvilla ja vuorikaunokeilla syntyy helppohoitoista kukkaloistoa. Kurjenpolvet pistävät hyvin kampoihin rikkakasveille.

Hyvä hetki on sellainen, kun vuoden 1967 matkalevysoitin soittaa hiljaisella volyymillä 1950-60-luvun musiikkia. Pehmeä sointi siivittää rentoja rikkaruohon nyppäisyjä tai kastelukannun kallisteluja. Johnnie Ray laulaa Just walking in the rain, mutta taivaalla ei ole pilven hattaraakaan. Silloin ajatukset karkaavat kauas arkisista harmeista.

"Kesämökillä ei ole mikään pakko pakertaa. Aamulla tekee usein mieli rennosti puuhastella, mutta viimeistään kahdelta lopetellaan hommat ja ryhdytään saunan lämmitykseen", Kari kuittaa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2016.

Perennat, jotka pärjäävät itsekseen

kurjenpolvi
siperian-
kurjenmiekka
päivänlilja
vuorenkilpi
kuunlilja
töyhtöangervo
väriminttu
purppurapunalatva
ripsialpi
vuorikaunokki

Tässä juttusarjassa helsinkiläiset näyttävät, miten kivikaupungin sisäpihat herätetään eloon. Pamela Arslanin kasvimaa on kerrostalon pihalla Helsingin Vallilassa.

"Mikä ihana paratiisipuisto", henkäisi Pamela Arslan astuessaan Helsingin Vallilassa sijaitsevan taloyhtiön pihaan ensi kertaa.

Samanlaista, koko korttelin kokoista keidasta ensiasunnon ostaja ei ollut nähnyt missään. Suojeltu Apinalinna onkin harvinaisuus Suomessa ja Pohjoismaissakin.

"Entisessä kotitalossani Töölössä sisäpihan verkkoaitojen sisällä oli vain asvalttia ja pyykkitelineitä. Sellaista en enää halunnut", Pamela sanoo.

Naapurit Arja Saaristo ja Harri Ahola ihastelevat Pamelan kurpitsasatoa. "Mutta greippimintusta saat tehdä saippuaa", Arja kiusoittelee. "Siitä tulee hyvää salaattia", Pamela vakuuttaa.
Naapurit Arja Saaristo ja Harri Ahola ihastelevat Pamelan kurpitsasatoa. "Mutta greippimintusta saat tehdä saippuaa", Arja kiusoittelee. "Siitä tulee hyvää salaattia", Pamela vakuuttaa.

Pihalla viihtyy kun on seuraa, tekemistä ja silmäniloa.
Pihalla viihtyy kun on seuraa, tekemistä ja silmäniloa.

Pamela on asunut Apinalinnassa jo neljä vuotta. Kesällä hän viettää paljon aikaa omenapuiden ja grillialueiden kaunistamassa pihassa.

Naapurit ovat yhdessä innostuneet laatikkoviljelystä, ja istutusten määrä kasvaa joka suvi. Pamela on pyhittänyt oman laatikkonsa yrteille, etenkin minttulajikkeille.

"Niiden mauissa on yllättävän suuria eroja. Suosikkini on marokonminttu. Greippiminttu taas sopii salaattiin."

Helsingin Vallilassa sijaitsevan Apinalinnan piha näytti Pamela Arslanista paratiisilta heti ensi silmäyksellä.
Helsingin Vallilassa sijaitsevan Apinalinnan piha näytti Pamela Arslanista paratiisilta heti ensi silmäyksellä.

Kunhan putkiremontista selvitään, Pamela aikoo ehdottaa naapureilleen marjapensaiden hankkimista. Häntä innostaa syötävien satokasvien yleistyminen taloyhtiöiden pihoilla. Kaupunkilaisetkin haluavat työntää sormensa multaan ja nauttia vehreydestä.

"Minusta kantakaupungin taloyhtiöiden kannattaisi luopua sisäpihoja erottavista aidoista. Meidän talossa aitoja ei ole koskaan rakennettu eikä niitä kukaan kaipaa."

Rivitalossa asuminen ei ole mikään syy pitäytyä parissa pelargonissa. Loppukesä on Sinikka Hakkaraisen ja Peter Glitheron lempiaikaa, sillä pihan komea keittiötarha pistää parastaan.

Lämpöä rakastavat tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa mehukkaan makeiksi.

Tomaattihuone täynnä taimia, paikat perunalle, valkosipulille ja marjapensaille sekä kesäolohuone pergolan suojissa. Voisi kuvitella, että varustus kuuluisi suurelle omakotitalotontille eikä rivitalon pihaan.

Sinikka Hakkarainen ja Peter Glithero ovat saaneet pienelle alalle sopimaan paljon kaunista ja hyödyllistä. Pariskunta osti 1970-lukuisen rivitalohuoneistonsa kymmenen vuotta sitten.

"Kun saimme oman pihan, tahdoimme myös kasvimaan. Kukkiakin pitää olla, mutta keittiötarhasta on niin paljon iloa, ettei pihan neliöiden tarvitse olla este", sanoo Sinikka.

"Takapihalla oli jo purkuikkunoista rakennettu pergola. Me aloitimme ensi töiksemme keittiötarhan rakentamisen", jatkaa Peter.

Vanhoista ikkunoista tehty pergolakatos on lämmin kasvupaikka paprikalle.
Vanhoista ikkunoista tehty pergolakatos on lämmin kasvupaikka paprikalle.

Puutarhalla on kokoa vain noin 150 m², mutta hyvällä suunnittelulla tila on saatu jaettua koristepuutarhaan ja keittiötarhaan. Kun pergolan vanhoista pariovista astuu ulos, voi ihailla kärhöjä ja ruusuja tai puuhata helposti tuntikausia keittiötarhan puolella.

L-kirjaimen muotoisen rivitalohuoneiston kainaloon sopivat myös keittiönurkka ja ruokapöytä.

Pergolakatoksen suojissa kasvaa kurkkuja, tomaatteja ja chilejä. Eksoottisin kasvatti on kiinalainen kurkku 'Suyo Long', joka saa piikkisestä ulkoasustaan huolimatta veden herahtamaan kielelle.

"Pihakierros ja keittiötarhan kastelu aamukasteen aikaan on ihana rituaali. Linnut laulavat, ja puutarhan kauneus antaa aina hyvän mielen", sanoo Peter.

Sadonkorjuuaikana herkutellaan pavuilla ja tomaateilla. Chilit tuovat potkua ruokaan.
Sadonkorjuuaikana herkutellaan pavuilla ja tomaateilla. Chilit tuovat potkua ruokaan.

Unelma kasvihuoneesta

Oma kasvihuone oli Sinikan haave. Hänen lapsuudenkotinsa oli espoolaisen kauppapuutarhan yhteydessä.

"Muistan, kuinka kävin isossa kasvihuoneessa syömässä makeita tomaatteja. Kasvihuoneen lämpö ja kosteus tekivät tunnelmasta ainutlaatuisen", kertoo Sinikka.

Kasvihuonettaan varten Peter ja Sinikka saivat vanhoja ikkunoita muun muassa savolaisen maatalon varastoista, minne ne olivat jääneet 1970-luvulla ikkunaremontin jäljiltä. Vanhat ikkunat oli tehty kovasta ja kestävästä puusta.

"Sain ikkunat sillä ehdolla, että vien ne kaikki kerralla pois. On sääli, jos käyttökelpoista, kaunista ja vanhaa tavaraa menee hukkaan", sanoo Peter.

Kasvihuoneen koko määräytyi hyväkuntoisimpien ikkunoiden mukaan. Päätyikkunoiden malli ratkaisi mitat, ja runko rakennettiin kierrätyslaudasta. Koska kattoikkunoiden karmeihin kerääntyi vesi, Peter laittoi päälle valokatteen.

Kasvihuone on tehty vanhoista puukarmisista ikkunoista. Kasvit kasvavat sisällä viljelylaatikoissa ja ruukuissa.
Kasvihuone on tehty vanhoista puukarmisista ikkunoista. Kasvit kasvavat sisällä viljelylaatikoissa ja ruukuissa.

"Tiesimme kasvihuonetta rakentaessamme taloyhtiön tulevasta remontista, joka vaati rakennuksen purkamista. Siksi suunnittelimme rakennelman niin, että se on helppo purkaa ja koota."

Kapeaan kasvihuoneeseen mahtuu kahden hengen tarpeisiin sopivasti tomaatintaimia, paprikaa ja basilikaa. Lämpöä rakastavat lajit nauttivat kasvihuoneen luksusoloista ja kypsyvät mehukkaan makeiksi.

Satoa kasvimaalta

Englannissa syntyneen Peterin vanhemmat olivat hekin viherpeukaloita.

"Kun kotipihamme isoa nurmikkoa perustettiin, keräsimme sisareni kanssa pihasta kiviä. Isä maksoi meille kolme penceä ämpärillisestä. Nurmikosta tuli täydellinen, kuin vihreä golfkenttä. Sen leikkaamisessa kului 1,5 tuntia. Isäni oli pedantti ja kitki rikkakasveja haarukalla", kertoo Peter.

Oman pihan keittiötarhassa kasvaa satoa yrteistä perunoihin ja papuihin. Parhaan sadon antaa talvivalkosipuli, joka istutetaan syksyllä ja korjataan heinä-elokuussa.

"Omat sipulit ovat kauniita, ja aromit ovat kohdillaan. Kun perunamaalta välillä nousee itusilmuista itsestään kylväytyneitä tai maahan vahingossa jääneitä valkosipuleita, kerromme vieraille, että kasvatamme suoraan valkosipuliperunoita", naurahtaa Sinikka.

Pariskunta käyttää pihan sadon tarkoin hyväksi. Kypsymättömistä, vihreistä tomaateista tulee hyvä ketsuppi ja raparperista, rosmariinista ja chilistä maukas chutney. Niillä kelpaa herkutella omalla takapihalla grillatun lihan tai kanan kanssa.

Peter on taitava juustokakkuleipuri. "Moni ei tiedä, että juustokakku oli alun perin paimentolaisten eväs ja yksi maidon säilöntätapa", Peter kertoo.
Peter on taitava juustokakkuleipuri. "Moni ei tiedä, että juustokakku oli alun perin paimentolaisten eväs ja yksi maidon säilöntätapa", Peter kertoo.

PUUTARHA & ASUKKAAT
Sinikka Hakkarainen ja Peter Glithero hoitavat 150 m²:n rivitalopihaa Kirkkonummella. Heistä puutarhassa on parasta pergola, tomaattihuone ja keittiötarha.

Kun Aili Myllylän villitys pääsi vauhtiin, hän istutti puutarhaansa ruusuja niin kauan kuin tilaa riitti.

Voimakas, makea tuoksu leijuu puutarhassa ukkosta enteilevässä ilmassa. Kukkakuosiin verhoutuneet ruusupensaat ja -köynnökset ryöppyävät kapeiden kulkuväylien ylle ja oksien piikit tarraavat ohikulkijaan.

Aili Myllylän noin 300 ruusua ovat heinäkuussa muhkeimmillaan. Ei uskoisi, että joskus oli aika, jolloin ruusuissa oli Ailista liikaa sekä työtä että piikkejä.

Hänen lapsuudenkotinsa pihassa Pohjois-Pohjanmaan Nivalassa kasvoi aina ruusuja. Ailin äiti oli harrastelijafloristi, ja kylän väelle tuli tavaksi hakea häneltä hautajaiskukkansa. Äiti yhdisteli kimpuissa kaupasta ostettuja ja omasta pihasta poimittuja kukkia.

Oman kotinsa pihaan Piikkiöön Aili kaivoi aikanaan paikat juhannusruusun ja kurtturuusun taimille, jotka hän oli ottanut muistoksi lapsuudenkodistaan. Niitä enemmän häntä kuitenkin kiinnostivat kärhöt.

Kukkivia köynnöksiä on puutarhassa noin 200 lajiketta. Niiden paras kukinta koittaa sen jälkeen, kun ruusujen loisto alkaa lakastua.

'La Noblesse' -kartanoruusun uhkeissa kukissa on voimakas tuoksu.
'La Noblesse' -kartanoruusun uhkeissa kukissa on voimakas tuoksu.

Ailin mielipide ruusuista muuttui 15 vuotta sitten. Puutarhatilalla hänen silmiinsä osui tuttua juhannusruusua muistuttava kasvi, jonka vaaleanpunaisissa kukissa oli violetti vivahde. Suviruususta alkoi vuosia kestänyt ruusukuume, jonka vallassa Aili metsästi yhä syvempiä liilan sävyjä ja yhä vahvempia tuoksuja.

Hänen pihassaan kukkii myös maailman sinisimmäksi ruusuksi kutsuttu 'Rhapsody in Blue'.

"Oli se hullutusta. Juoksin viikonloput tyttäreni kanssa aivan vimmaisena ruusujen perässä. Tuskin ehdimme välillä istuttaa hankintoja puutarhaan."

Suoraviivaiset ruusut, kierot kärhöt

Aililla ei ollut ruusujen varalle suunnitelmaa. Koska pihamaa oli tiukkaa savea, hän istutti taimia sinne, mihin sai kaivettua ruusun mentävän kuopan.

Nyt ruusupensaiden ja kärhötornien väleistä nousee kurjenpolvimättäitä, ylväitä liljoja sekä ritarinkannusten ja ukonkellojen pystyjä kukintoja. Itsekseen kylväytyvien harmaakäenkukkien ja sormustinkukkien taimet ovat levinneet, minne mielivät.

Ruusutarhan kapeat polut mutkittelevat kasvien välistä.
Ruusutarhan kapeat polut mutkittelevat kasvien välistä.

Puutarha täyttää kaikki klassisen cottage garden -tyylin tunnusmerkit. Silti Aili yllättyy joka kerta, kun vieraat kutsuvat hänen puutarhaansa sellaiseksi.

Hän nyt vain on valinnut kasveja, jotka näyttävät kauniilta. Samalla tavalla lienevät syntyneet alkuperäiset cottage gardenitkin Englannin maaseudun mökkien pihoille. Ne ovat suloinen sekoitus ruusuja, kärhöjä, kukkivia perennoja ja usein hyötykasvejakin.

"Kiitos kun sinäkin alat kukkia", juttelee Aili ruusuilleen.

Vuosien mittaan Aili on oppinut arvostamaan ruusujen luonnetta. Hän kuvailee niitä suoraviivaisiksi kasveiksi, jotka joko kukkivat tai kuolevat kertaheitolla pois. Silloin niiden tilalle voi istuttaa uuden.

Kärhöt ovat arvaamattomampia ja häilyvämpiä. Ne saattavat leikkiä kuollutta, mutta kasvattavat muutaman vuoden päästä taas uusia versoja.

Yhdessä 'William Baffin' -köynnösruusun tertussa voi olla kymmeniä kukkia.
Yhdessä 'William Baffin' -köynnösruusun tertussa voi olla kymmeniä kukkia.

Helppohoitoisimpia ruusuja ovat tarhakurtturuusut sekä juhannusruusuja muistuttavat tarhapimpinellat. Ne eivät Ailin mukaan hätkähdä juuri mistään, vaan kasvaa porskuttavat vuodesta toiseen keväällä annetun hevosenlannan voimalla.

Yksi suosikeista on Ailin kaikin puolin hienoksi ruusuksi kehuma 'Schneekoppe', jonka lähes valkoisissa kukissa on sinertävä vivahde ja erityisen ihana tuoksu.

"Jossakin vaiheessa etsinkin vain mahdollisimman ihana-aromisia ruusuja", Aili sanoo.

"Ruusujen tuoksuttelusta ja kukkien ihastelusta on tullut minulle yhä tärkeämpää nyt, kun terveyteni on heikko. Minulla ei ole puutarhatöissä juuri muuta roolia. Juttelen kasveille 'Ai sääkin olet noussut maasta' ja 'Kiitos, kun alat kukkia'. Onneksi lapseni huolehtivat ruusutarhan kunnosta."

Kivuista ja väsymyksestä huolimatta Aili viihtyy ruusujensa seurassa. Hän rullaa rollaattorinsa ulos jo puoli kuuden aikaan aamulla ja aloittaa ensimmäisen puutarhakierroksen.

'New Dawn' -köynnösruusun kukinta jatkuu syksyyn saakka.
'New Dawn' -köynnösruusun kukinta jatkuu syksyyn saakka.