Kekkilän 90-litraisissa viljelylaatikoissa kasvit nousevat kaiteen yli valoon. Niissä kasvavat tomaatit, amppelimansikat ja yrtit. Koristeheinät lisäävät rentoa tunnelmaa, etualan ruukussa hurmesilkkiheinä 'Red Baron' ja rotkolemmikki.
Kekkilän 90-litraisissa viljelylaatikoissa kasvit nousevat kaiteen yli valoon. Niissä kasvavat tomaatit, amppelimansikat ja yrtit. Koristeheinät lisäävät rentoa tunnelmaa, etualan ruukussa hurmesilkkiheinä 'Red Baron' ja rotkolemmikki.

Parveke kukoistaa myös talon varjoisalla puolella, kun valitset sopivia lajeja.

Valkoisena kukkiva hortensia ja kirjavalehtiset kasvit valaisevat. Koristeheinät rehottavat rennosti ja yrtit tuoksuvat. Kekkilän puutarha-asiantuntijan Mari Kaartokallion kerrostaloparvekkeen runsas vihreys rauhoittaa.

Moni harmittelee parvekkeensa varjoisuutta, mutta varjolla on myös hyvät puolensa.

"Moni harmittelee parvekkeensa varjoisuutta, mutta varjolla on myös hyvät puolensa. Kasvit eivät heti kuivu kuten auringon paahteessa", muistuttaa Kaartokallio.

Puutarhurin parveketarha avautuu koilliseen, joten auringonvalo osuu siihen vain aamupäivällä. Parvekkeen viiteen neliöön sopii pari isoa jalallista viljelylaatikkoa sekä suuria ruukkuja ja koreja. Korkeissa laatikoissa kasvit nousevat katselukorkeudelle ja ylös kaiteen varjosta. Istutuksissa kukoistavat vehreinä monet moni- ja yksivuotiset kasvit. Pienemmissä ruukuissa Mari kasvattaa sesonkikasveja kuten kevään sipulikukkia. Säleikkövilliviini kiipeää seinällä kanaverkkoa pitkin.

"Mitä enemmän multaa ruukkuihin sopii, sen paremmin kasvit viihtyvät ja hoito helpottuu."

Hortensiasta, kesäkukista ja yrteistä voi poimia silmäniloa myös sisälle.
Hortensiasta, kesäkukista ja yrteistä voi poimia silmäniloa myös sisälle.

Mari mietti istutuksen värit parvekkeen rakenteisiin sopivaksi. Parvekkeen viininpunainen tehosteväri sopii violettien ja vaaleanpunaisten kukkien kanssa. Valkoiset ruukut ja viljelylaatikot tuovat valoa varjoon.

Pöytäryhmää parvekkeella ei ole, vaan tuoli riittää Marille ja pieni jakkara sarjakuvia lukeville lapsille. Keskellä on reilusti tilaa, jotta Hilla, 11, Urho, 8, ja Ahti, 6, mahtuvat lepäilemään kattoon ripustettavan teltan suojissa.

"Oma lempipaikkani on riippumatto, jonka ripustan seinäkoukkuihin, kun ehdin lekotella. Ilman isoja kalusteita saamme hyödynnettyä parveketta monipuolisesti. Riippumaton ja teltan voi laittaa paikoilleen, kun siltä tuntuu, mutta kalusteita ei niin vain parvekkeelta vie pois", Mari sanoo.

Kukkia ja satoa

Parvekkeen komein kukkija on hortensia. Kukka-iloa tuovat myös kesäkukat ja yrtit.

"Jos varjoon haluaisi reilusti kukkia, suosittelen pelargoneja. Myös lumihiutale, ahkeraliisa ja begoniat menestyvät. Hortensiat ovat erinomaisia."

Mari kasvattaa parvekkeella myös monivuotisia perennoja, koristeheiniä sekä puuvartisia kasveja. Pieni puu, hakuropaju tai japaninvaahtera, tuo istutuksiin komeaa korkeuseroa. Kestävät pensasangervot voisivat toimia parvekkeella, Mari neuvoo.

Aiemmin parvekkeellani menestyi vuosia koivu.

"Jätän monivuotiset kasvit talveksi ruukkuihin. Ne menestyvät pari vuotta, minkä jälkeen ne pitäisi istuttaa maahan tai vielä isompaan ruukkuun. Aiemmin parvekkeellani menestyi vuosia koivu."

Lehtivärien ja -muotojen vaihtelu tuo istutuksiin mielenkiintoa. Huomiota herättäviä lehtiperennoja ovat rotkolemmikki, kuunliljat ja keijunkukat.

"Lehdillä leikkiminen tuo iloa pidempään kuin hetkittäinen kukinta. Esimerkiksi kuningasbegonioilla on upeat lehdet."

Mari aikoi pitää parvekkeensa rentoutumiskeitaana, mutta huomasi pian kantavansa kotiin hyötykasveja kuten yrttien taimia, lehtiselleriä ja tomaatteja.

Mari Kaartokallio käyttää yrttiteessä ananassalviaa ja basilikan kukkia.
Mari Kaartokallio käyttää yrttiteessä ananassalviaa ja basilikan kukkia.

"Istutin tomaatit viljelylaatikkoon parvekkeen aurinkoisimpaan kohtaan kumppanuuskasvinsa basilikan kanssa. Rotevakasvuisen 'African Blue' -basilikan tummat, koristeelliset lehdet ja violetit kukat ilahduttavat pitkään."

Lapsia varten Mari istutti laatikkoon mansikkaa, joka viihtyy yllättävän hyvin aamuauringon voimin. Marin lempiyrtti on ananassalvia. Siitä tehtyä teetä hän nautiskelee parvekkeen vehreydessä.

"Kevätinnossani laitoin multasäkkiin kolme siemenperunaa. Hyvin nekin tuntuvat kasvavan."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 8/2016.

Pelargonia on kesän helppo trendikasvi, joka kestää melkein kaikkea muuta paitsi kovaa sadetta. Puutarhuri kertoo hoitovinkkejä.

Pelargonian paikka ei enää vuosiin ole ollut vain mummon ikkunalla, vaan se on yksi kesän suosituimmista ja trendikkäimmistä ruukkukasveista.

Se ei ole mikään ihme. Pelargonia on kaunis ja kestää kehnommallakin hoidolla. Varsinainen aloittelijan unelmakasvi siis.

Puutarhuri Maria Kylmäluoma kertoo lisää.

Millainen kasvupaikka ulkona on pelargonialle paras?

Parhaiten pelargonia viihtyy katoksen alla ja kukkii runsaimmin puolivarjossa tai auringossa. Aivan varjoisan paikan kasvi se ei ole eikä kestä kovia sateita. Silti osa pelargonioista tuntuu pärjäävän missä vain.

Voiko pelargonian laittaa kotona ruukkuun niine multineen, mitä sen mukana ostaessa tulee?

Voi. Multaa ei muutenkaan kannata alkaa raapia pois, ettei vahingoita kasvin juuria.

"Välillä pelargonioilla on ihmepelastumisia, vaikka ne olisivat olleet kastelematta parikin viikkoa."

Kuinka pelargoniaa kannattaisi kastella?

Istutuksen yhteydessä pelargoniaa kastellaan tavallisella vedellä. Kun kasvi on juurtunut, on hyvä kastella myös veden sekaan laitetulla kastelulannoitteella - silloin pelargonia jaksaa kukkia entistä paremmin. Lannoittaa voi kerran, kaksi viikossa.

Yleensä pelargoniaa kannattaa kastella melko reilusti mutta vasta, kun multa on kuivaa. Kuumassa paikassa kannattaa silti kastella jopa joka päivä. Välillä pelargonioilla on myös ihmepelastumisia niin, että ne virkoavat, vaikka olisivat olleet kastelematta parikin viikkoa. Jos ei saa mökille tai reissuun lähtiessä ketään kasteluavuksi kotiin, pelargoniaruukut kannattaa laittaa poissaolon ajaksi varjoon.

Koska pelargonia selviää ulkona?

Pelargonia ei kestä varsinaista pakkasta, mutta pieni halla öisin ei sitä nujerra. Kasvupaikka vaikuttaa selviämiseen. Pelargonia mätänee herkästi, jos se saa liikaa vettä eli jos on suorassa sateessa.

Onko värillä väliä pelargonian kestävyyden suhteen?

Pelargonioita on nykyisin saatavissa vaikka minkä värisinä. Perinteiset "peruspunaiset" ovat varmaankin kestävimpiä. Ruusunnuppupelargoniat ja muut pidemmälle jalostetut hienoudet ovat arempia. Eniten ne kärsivät sateesta.

"Kuivien kukkien nyppimisen lisäksi koko kukkavarsi kannattaa välillä leikata pois."

Miten pelargoniaa muuten kannattaisi hoitaa?

Kukat kukkivat paremmin ja ovat paremman näköisiä, kun kuivuneita kukkia nyppii pois. Nyppimisen lisäksi koko kukkavarsi kannattaa välillä leikata pois, se parantaa kukintaa.

Jos pelargonia pääsee kuivumaan, tilannetta ei kannata paikata ylikastelulla. Muuten kasvi meinaa ensin kuolla janoon ja sitten hukkua. Parempi on kastella ihan normaalisti kuivan jakson jälkeenkin. Paras ruukku on saviruukku, koska se hengittää.

Jos laittaisit pelargonian viereen ruukkuun yhden kasvin, mikä sopisi sen pariksi?

Muratti. Muratti siksi, että sekin kestää pientä kuivahtamista. Vaikkapa muuten viereen sopiva matalampi lobelia pitää tasaisesta kosteudesta.

Ruukkuja riittää lattialle, hyllylle ja pitkin seinää. Oman trendikkään viherseinän voit koota kiinnittämällä köynnöskasviritilään rautalangalla pieniä ruukkuja. Rouhean tyylin ruukut syntyvät maalaamalla peltipurkkeja. Salaojita purkit kevytsoralla, niin voit istuttaa mehikasvit suoraan niihin.

Mehikasvit eli sukkulentit kukkivat helpossa parveketarhassa. Ne tarvitsevat vain keveät mullat ja hyvin vähän vettä.

Jos omistat aurinkoisen terassin tai etelään avautuvan parvekkeen, kokeile mehikasveja. Vähään tyytyväisillä mutta näyttävillä kasveilla luot helpon ja viihtyisän kasvikeitaan. Kuivista oloista kotoisin olevat mehikasvit nauttivat auringosta, mutta kastelun voit unohtaa pitkiksi aikaa.

Mehikasvit ovat taitavia varastoimaan lehtiinsä tarvitsemansa kosteuden, joten ne elävät pitkiä aikoja ilman lisävettä. Sen sijaan niiden juuret mätänevät helposti märässä mullassa, joten multa saa kunnolla kuivahtaa kastelukertojen välissä. Varsinkin talven lepoaikana mehikasveja kastellaan todella maltillisesti.

Kun kesän lämpö hiipuu, mehikasvit kestävät hyvin syksyn viileyttä. Osa kaktuksista ei hätkähdä edes hallayötä, sillä niiden alkukodissa aavikoillakin lämpötilavaihtelut ovat suuret. Mehikasviruukut pitää vain suojata runsaalta sateelta, ja lopulta ne voi nostaa talveksi sisälle huonekasveiksi.

Suurin osa mehikasveista tarvitsee vettä läpäisevän kasvualustan. Sopiva multa on kevennetty hiekalla tai perliitillä eli vulkaanisella kiviaineksella. Kaktusmulta sopii mehikasveille hyvin.

Tulilatvasta saa kestävän kumppanin, joka viihtyy aurinkoisen paikan kesäkukkastutuksissa. Se kestää yllättävän hyvin niin kuivia, kuumia oloja kuin syyskesän viileyttä.
Tulilatvasta saa kestävän kumppanin, joka viihtyy aurinkoisen paikan kesäkukkastutuksissa. Se kestää yllättävän hyvin niin kuivia, kuumia oloja kuin syyskesän viileyttä.

Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.
Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.

Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.
Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.

Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.
Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.

Ruukuta pieni aavikko

Osa maksaruohoista ja mehitähdistä menestyy Suomessa monivuotisena kivikkokasvina. Osa mehikasvilajeista sopii parhaiten viherkasveiksi ja yksivuotisiksi ruukkukasveiksi. Mehitähdet, mehiruusukkeet ja maksaruohot sekä kaktukset, paunikot, agavet ja aaloet pärjäävät ruukuissa, sillä niillä on kasvin kokoon nähden pieni juuristo.

Lasittamattomat keramiikkaruukut ja perinteiset saviruukut ovat omiaan mehikasvi-istutuksiin, sillä keramiikka päästää liian kosteuden haihtumaan. Salaojita ruukun pohja kevytsoralla, sillä kastelu- tai sadevesi ei saa jäädä sinne seisomaan.

Jos haluat maisemoida mehikasviruukut ja peittää mullan, käytä katteena hiekkaa tai soraa. Kivillä ja simpukoilla koristellen istutuksesta tulee kuin aavikon tai merenrannan karu, pieni maisema.

Istuta laakeaan vatiin mehiruusukkeita, maksaruohoja ja tulilatvaa, niin istutuksessa on sopivasti kukkaloistoa sekä värien ja muotojen vaihtelua. Maksaruoho kasvaa rennosti vadin reunojen ylitse.
Istuta laakeaan vatiin mehiruusukkeita, maksaruohoja ja tulilatvaa, niin istutuksessa on sopivasti kukkaloistoa sekä värien ja muotojen vaihtelua. Maksaruoho kasvaa rennosti vadin reunojen ylitse.

Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.

Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.

Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.