Omenapuut kannattaa leikata jo maaliskuussa. Tässä vastaukset kaikkeen, mitä olet omenapuiden leikkaamisesta miettinyt!

Omenapuuta pitää muotoilla, jotta siitä kasvaa kaunis ja satoisa ja jotta se kestää runsaankin sadon painon. Vanhetessaan puun oksisto kasvaa tiheäksi ja alkaa ränsistyä, joten vanhimpia oksia pitää poistaa tihenevästä latvuksesta. Ensimmäisinä saavat lähteä latvuksen sisäosissa kasvavat oksat sekä sellaiset, jotka kaareutuvat alaspäin. Leikkaamalla voi säädellä myös puun korkeutta.

Mihin aikaan vuodesta on hyvä leikata?

Turvallisin leikkausaika on kevättalvi, heti pakkasten hellitettyä aina vappuun saakka. Talvenkaljusta puusta näkee helposti, mitkä oksat ovat kuolleet. Ennen lehtien puhkeamista oksat eivät niin helposti tartu toisiinsa ja oksien repeytymisvaara on pienempi.

Kuinka usein omenapuu kaipaa leikkausta?

Joka vuosi, mutta vähän kerrallaan. Erityisen tärkeää on huolehtia nuoren omenapuun leikkaamisesta. Viiden vuoden kuluttua puu on ohittanut peruskasvuvaiheensa ja leikkaustarve vähenee. Kun teet leikkaukset säännöllisesti, puusta ei tarvitse poistaa kerralla liikaa. Liian voimakas leikkaus kiihdyttää uusien versojen kasvua, aiheuttaa tihentymistä ja vähentää satoa.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä varovaisemmin omenapuita leikataan, koska kasvu on myös hitaampaa ja voimakas leikkaus voi altistaa pakkasvaurioille.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Perustyöväline on karkeahampainen, kääntyväteräinen oksasaha. Ohuisiin, alle puolen tuuman paksuisiin oksiin käytetään oksasaksia eli sekatöörejä, mieluiten niin sanottuja ohileikkaavia malleja.

Leikkaajan on päästävä työnsä lähelle. Siksi latvuksessa työskentelyyn tarvitaan tukevat tikkaat, mielellään A-malliset. Kannattaa pyytää myös ystävä avuksi varmistamaan, etteivät tikkaat kaadu.

Latvusten leikkaamista varten on olemassa pitkävartisia sahoja, mutta niillä työskentely on aika raskasta ja leikkauskohta on usein sattumanvarainen.

Pitääkö leikattua oksankohtaa hoitaa?

Nykykäsityksen mukaan leikkuupintoja ei tarvitse käsitellä haavanhoitoaineella, sillä niiden ei ole osoitettu estävän lahottajasieniä tai muita kiusoja. Oksastusvahasta voi olla apua: se estää pintaa kuivumasta ja halkeilemasta.

Ihannetapauksessa väärään suuntaan tai väärässä paikassa kasvavat oksat on leikattu pois jo pieninä, jolloin puun kärsimyksetkin jäävät pienemmiksi.

Missä vaiheessa puuta leikataan ensimmäisen kerran?

Ensimmäinen kerta, niin sanottu istutusleikkaus, tehdään usein jo taimistolla. Silloin poistetaan kilpalatva ja heikot oksat ja jätetään kolme, neljä tukevaa oksaa eri puolille runkoa. Jäljelle jäävistä oksista poistetaan noin kolmasosa ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta.

Taimimyymälän puutarhuria kannattaa pyytää huolehtimaan istutusleikkauksesta.

Mitä nuoren puun muotoilemisessa pitää huomioida?

Alkukesällä latvaversoon kasvaa uusia versoja. Kun ne ovat 5–15 senttiä pitkiä, niitä ryhdytään taivuttamaan vaakatasoon. Tämä onnistuu esimerkiksi pyykkipoikien avulla: pyykkipoika kiinnitetään runkoon oksan yläpuolelle niin, että se taivuttaa oksankulmaa mahdollisimman suureksi. Tavoitteena on 90 asteen kulma. Pyykkipojat poistetaan kolmen viikon kuluttua.

Osa nuoren omenapuun versoista leikataan. Pois joutavat liian ylöspäin kasvavat versot, lisäksi liian lähekkäin kasvavista poistetaan heikompi. Vahvat kilpalatvat poistetaan.

Koska nuoren omenapuun kasvu on kovin voimakas, ole leikkauksien kanssa varovainen. Jos leikkaat nuorta omenapuuta liian voimakkaasti, versokasvu kiihtyy ja satoikään tulo myöhästyy.

Mitä hoitoleikkaus tarkoittaa?

Hoitoleikkaus tehdään varhain keväällä, maalis–huhtikuussa. Silloin poistetaan talven vaurioittamat oksat, mahdollinen kilpalatva ja lisäksi siivotaan liian tiheässä latvuksen sisällä kasvavat oksat.

Miten satoikäistä puuta leikataan?

Nyrkkisääntönä voi pitää, että puusta poistetaan lähes saman verran oksia ja versoja kuin siihen on edellisen vuoden aikana kasvanut. Näin pihan puu pysyy jatkuvasti suunnilleen samankokoisena, ja säännöllisillä leikkauksilla se myös uusiutuu koko ajan.

Satoikäisestä omenapuusta leikataan ensimmäiseksi kilpailevat latvaversot ja suoraan ylöspäin kasvavat nuoret versot. Myös latvan sisään kasvavat versot poistetaan. Repeytyneet tai muuten vioittuneet oksat leikataan mahdollisimman pian, sillä ”avohaava” jättää tien auki taudeille ja tuholaisille.

Miksi oksia taivutetaan alaspäin?

Oksien taivuttamisesta on paljon hyötyä. Taipuneet oksat lopettavat pituuskasvun, eikä leikkaus ole tarpeen. Latvuksesta tulee avoin ja valoisa ja saat paremman sadon.

Kevään nuoret, pehmeät vuosiversot voi taivuttaa viimeistään kolme viikkoa ennen juhannusta noin 90 asteen kulmaan käyttämällä apuna naruja, joilla oksa kiristetään haluttuun asentoon. Narut voi ankkuroida esimerkiksi puun alle sijoitettuihin reikätiiliin. Jos et ole ehtinyt tehdä taivutusta alkukesällä, voit tehdä sen myös loppukesällä tai seuraavana keväänä. Anna taivutuksen olla kolmisen viikkoa tai kunnes oksat ovat puutuneet uuteen asentoon. Vielä yksi- ja kaksivuotiset oksat taipuvat.

Mikä on omenapuun nuorennusleikkaus?

Ajan mittaan omenapuu aina tiivistyy ja ränsistyy. Jos vanhasta omenapuusta haluaa paremman sadon, sille voi tehdä latvuksen uudistusleikkauksen. Se rasittaa puuta, joten toimenpide on hyvä ajoittaa usealle vuodelle.

Ensimmäisenä vuonna puusta poistetaan 2–3 paksua runkohaaraa latvuksen sisältä ja lisäksi ohuita oksia. Seuraavina parina vuotena jäljelle jääneitä oksia leikataan noin 1,5–2 metrin korkuisiksi.

Heti ensimmäisenä vuonna leikkauspinnan ympäriltä kasvaa runsaasti ohuita, piiskamaisia versoja. Ne poistetaan, lukuun ottamatta paria kolmea voimakkainta, yläviistoon kasvavaa versoa. Näistä kasvaa nuorennetun puun uusi oksisto.

Mitkä ovat yleisimmät virheet omenapuun muotoilemisessa?

Yleisin lienee liian varovainen, näpsimällä tehty leikkaus, jossa poistetaan vain pieniä ja nuoria oksia siltä korkeudelta, mihin helposti ulottuu. Toinen yleinen virhe on, että leikkaamisen jälkeen puuhun jää tappimaisia oksantynkiä.

Onko omenapuun muotoilu muuttanut vuosien varrella?

On paljonkin, kulloinkin muodissa olevan puutyypin mukaan. Nykyisin on saatavissa hillittykasvuisille perusrungoille vartettuja puita. Näiden muotoilussa korostuu oksien taivuttaminen vaaka-asentoon ja oksien uudistaminen jo alle kymmenvuotiaana. Tällaiset kääpiöpuut tulevat hyvin aikaisin satoikään. Tätä onkin jarrutettava poistamalla kukat parina ensimmäisenä vuonna, jotta kasvaville oksille jää riittävästi ravintoa.

Milloin omenapuun muotoilu kannattaa teettää ammattilaisella?

Ammattiapuun turvautuminen on tietysti varminta, jos epäilee, etteivät omat taidot riitä tai jos ei omista kunnollisia välineitä. Mutta harvoin edes taitamaton saa puuta ihan pilalle.

OHJEET OMENAPUUN LEIKKAAMISEEN

Sahaa oksa varovasti

Oksan sahaamisessa on omat niksinsä. Tarkoitus on leikata oksa niin, ettei se pääse repeytymään.

Oksaa sahataan ensin jonkin matkaa oksan alapuolelta, ja loppu sahaus tehdään päältä. Paksun oksan voi ensin leikata jonkin matkan päästä rungosta, ja tyngän voi leikata vielä läheltä runkoa tai oksankulmaa.

Oksan ja rungon välissä on paksumpi kohta, niin kutsuttu kaulus. On tärkeää, että kaulukseen ei kosketa.

Omenapuun muotoilu

Muotoilulla tavoitellaan puuta, jonka runko on suora ja oksat kasvavat mahdollisimman vaakasuoraan tasaisin välein.

Puun latvaa typistetään ja kilpaileva latvaverso poistetaan. Ylöspäin tai liian lähellä toista oksaa olevat oksat leikataan. Oksia voi taivuttaa alaspäin köyden avulla.

Lue myös:

Vinkkejä uuden pihan rakentamiseen

Näin säästät puutarhassa

Asiantuntija vastaa: Mitkä kasvit on leikattava alas syksyllä?

Puutarha-asiantuntija Saija Rimpelä vastaa KK:n lukijoiden kysymyksiin.

Pihallani kasvaa hortensioita, jasmikepensas ja pioneita sekä muutama kasvi, joiden nimeä en tiedä. Mitkä niistä pitää leikata syksyllä alas? Mitä muuta syystoimia pitäisi tehdä?
– Noviisi

 

Pionit ovat perennoja eli monivuotisia, ruohovartisia kasveja, joiden tulee antaa lakastua rauhassa. Voit siistiä perennaryhmän syksyllä, tai jättää työn kevääseen.

Varsinaiset leikkauspuuhat voit myös suosiolla jättää kevättalveen tai alkukevääseen. Suosittelen maalis- tai huhtikuuta, jolloin kasvisi ovat varmasti lepotilassa. Hortensian voit leikata kolmella tavalla, lajin mukaisesti. Suositeltavin on versojen katkaisu noin puolesta välistä.

Myöskään jasmikkeelle en suosittele alasleikkausta, sillä se saa pensaan helposti versomaan liikaa. Jasmikkeen voi leikata kukinnan jälkeen tai alkuvuodesta. Poista tällöin vanhimpia oksia.

Lisää tietoa hortensioista löydät täältä. Puutarhan syystoimista voit lukea lisää täältä

 

Asiantuntija vastaa: Mitkä hyötykasvit viihtyvät keskenään?

Puutarha-asiantuntija Saija Rimpelä vastaa KK:n lukijoiden kysymyksiin.

Istutin samaan viljelylaatikkoon perunoita ja herneitä. Herneet eivät menestyneet lainkaan, perunoita tuli. Onko kyse siitä, etteivät herneet viihdy samassa laatikossa perunoiden kanssa? Mikä laji sopisi?
– Tiinuska

Arvaat aivan oikein: peruna ja herne eivät juuri viihdy keskenään.

Perunan kumppanuuskasveiksi soveltuvat sen sijaan erilaiset pavut, kaali ja piparjuuri. Huonoja kumppaneita ovat kurpitsa, tomaatti, kurkku ja auringonkukka.

Jos haluat parantaa perunan makua, istuta sen kaveriksi korianteria, kuminaa tai piparminttua. 

Herne puolestaan viihtyy porkkanan, nauriin, retiisin, kurkun, pavun, kaalin, punajuuren, kesäkurpitsan, salaatin, raparperin, sellerin, maissin ja fenkolin seurana. Älä kuitenkaan istuta hernettä samaan paikkaan pensas- tai salkopavun, perunan, sipulin, valkosipulin purjon tai tomaatin seurana.

Lisää tietoa erilaisista kumppanuuskasveista löydät täältä.

Reimanien mökillä ollaan luonnon ehdoilla

Puutarhurit Pirjo ja Erkki Reiman totesivat, ettei kesämökkiä ympäröivää kaunista metsää kannata raivata istutuksia varten – ainakaan liikaa. Koska työpäivät kuluvat tietokoneella, mökillä on ihana upottaa sormensa multaan.

Tie mutkittelee peltojen halki ja läpi sankan metsän. Ympärillä kohoaa komeaa kuusimetsää, jonka alla levittäytyy vihreä sammalmatto. Pian metsän siimeksestä pilkottaa mökki ja puiden välistä häivähdys vettä. Olemme saapuneet meren rannalle, puutarha-alan ammattilaisten Pirjo ja Erkki Reimanin kesämökille Raaseporissa.

Omaa puutarhaliikettään pitävä pariskunta hankki mökin rentoutumispaikakseen yhdeksän vuotta sitten. Pieni 45 neliön mökki remontoitiin ja laajennettiin arkkitehti Ulla-Maija Liljan suunnitelmien mukaan.

 

Jyrkkä, kallioinen rinne kasvaa sammalta, heiniä ja kallioimarretta. Terassin kaiteita koristavat kesäkukkaistutukset. 

Mökin laajennustöissä jouduttiin mylläämään ympäristöä, joten remontti laajeni myös pihapiiriin. Mökin piha oli aiemmin lähes luonnontilassa. Jyrkkä kallioinen rinne, metsäinen tontti ja meren läheisyys toivat haastetta puutarhan suunnitteluun ja toteutukseen. Pirjo ja Erkki halusivat kunnioittaa paikan alkuperäistä tunnelmaa.

”Mökkipuutarha saa olla huoleton ja helppohoitoinen. Pieni kuopsuttelu silloin tällöin on rentouttavaa, jopa terapeuttista, mutta kannattaa miettiä, kuinka paljon mökillä on valmis tekemään puutarhatöitä”, Pirjo neuvoo.

Puutarhan remontti lähti liikkeelle maan muokkauksesta. Erkki muokkasi ammattilaisen varmuudella maan Bobcatilla ja siirsi tontilta löytyneitä kiviä portaisiin, istutusalueiden rajauksiin ja muureihin. Kauneimmat kivet saivat paikan veistoksellisina yksityiskohtina.

 

Pirjo Reimanin silmä lepää kesämökkimaisemassa.

Kivien rinnalle yhdistettiin puuta. Mökin ympärillä ja rantaan vievässä rinteessä on useita patioita, jotta tontilta löytyy kaikkina päivän tunteina aurinkoinen paikka. Puuta ovat myös jyrkkää rinnettä merenrantaan vievät portaat.

Maanrakennustöiden jälkeen tontille tuotiin reilu ruokamultakerros. Pirjo ja Erkki päätyivät vahvistamaan mökkipihansa metsäistä tunnelmaa. Metsäpuutarhat ovat kasvattaneet suosiotaan maailmalla, ja varsinkin mökillä luonnonvaraiset kasvit luovat rentoa ja huoletonta tunnelmaa. Sammalet saavat rauhassa asettua aloilleen ja saniaiset lisääntyä kallion koloissa.

Luonnonkasveihin Pirjo yhdisti tuttuja perennoja ja pensaita. Alkukesällä sisäänkäynnin vieressä kukkivat pihan vanhat alppiruusut ja 1960-luvulla istutettu komea hapankirsikka. Alppiruusujen viereen Pirjo istutti bonsaimännyn eli bonsain tapaan leikatun ja typistetyn vuorimännyn.

 

Alppiruusut ja bonsain tapaan leikattu vuorimänty muodostavat oman alueensa. Tiilikate on hyvä kontrasti männylle ja vähentää rikkakasvien valloitusretkiä. Luonnonkivet on poimitettu talteen omalta tontilta.

Portaiden vierellä muurin päällä levittäytyy seppelvarpu. Se kasvaa tiiviisti maata peittäen, kunhan on saanut rauhassa asettua aloilleen. Hyvä maanpeittäjä puolivarjoisalle ja varjoisalle paikalle on myös kuunlilja. Pirjo leikkaa sen lehtiä myös työpaikalle vietäviksi. Selkeät lehdet sopivat hyvin kukkakimppuihin.

Varsinaista keittiötarhaa Pirjo ei mökille kaivannut. Pääasia oli mansikkamaa, sillä kesän makeat mansikat maistuvat loma-aikaan heinäkuussa.

Vaikka mustikkametsät ovat vieressä, Pirjo istutti mansikkamaan laidalle muutaman mustikkapensaan. Suurikokoisia marjoja tuottavat pensasmustikat sopivat erinomaisesti metsäpuutarhaan.

Vaikka pensasmustikoista löytyy myös itsestään pölyttyviä vaihtoehtoja, on parin eri lajikkeen hankkiminen viisasta, sillä ristipölytys varmistaa runsaamman sadon.

 

Terassilta on komeat näkymät merelle.

”Jotta marjat eivät hupenisi lintujen ja eläinten suihin, viritämme marjatarhan suojaksi harjateräksestä kaaret. Niiden varaan on helppo levittää suojaverkko”, Erkki sanoo.

Puutarhan viimeistelevät kesäkukat. Kun ruukku- ja parvekelaatikkoistutukset tekee huolella, ei hetkellinen poissaolo mökiltä hetkauta kasveja.

Monessakaan työssä ei näe vaivannäkönsä konkreettista lopputulosta yhtä hyvin kuin puutarhassa.

”Vaikka olen puutarha-alan ammattilainen, työaikani kuluu enimmäkseen tietokoneen parissa. Siksi pihapiirin kitkentä on täällä mökillä niin mieluista touhua. Paljain käsin puuhatessaan tuntee luonnon sormissaan”, Pirjo huokaa.  

 

Suuri koivu verhoaa lempeästi rantasaunaa.

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehti Puutarhassa numerossa 2/2013. 

 

Asiantuntija vastaa: Miksei hortensia kuki?

Puutarha-asiantuntija Saija Rimpelä vastaa KK:n lukijoiden kysymyksiin.

Istutin viime kesänä pihalle hortensian. Se kasvattaa kyllä lehtiä, mutta ei näytä edes aikovan kukkia. Missä vika?
– Anu Raumalta

Ei huolta! Hortensiasi joka tapauksessa kasvaa, joten se on jo päässyt ainakin juurtumisen alkuun.

Kyseessä on kuitenkin nuori taimi, joka aloittelee vasta kasvuaan; varmasti se tulevina kesinä ilahduttaa Sinua kukinnallaankin.

Lehtien kasvattaminen kukinnan kustannuksella kertoo mahdollisesti liiankin reilusta typpilannoituksesta. Hortensiat kukkivat saman vuoden versoilla.

Lisää tietoa hortensioista löydät täältä.

 

Puutarha-asiantuntija Saija Rimpelä vastaa KK:n lukijoiden kysymyksiin joka keskiviikko syyskuuhun asti.

Mikä askarruttaa sinun mieltäsi? Meilaa kysymys osoitteeseen kodin.kuvalehti@sanoma.com ja laita aihekenttään teksti Puutarhakysymys.