Omenapuut kannattaa leikata jo maaliskuussa. Tässä vastaukset kaikkeen, mitä olet omenapuiden leikkaamisesta miettinyt!

Omenapuuta pitää muotoilla, jotta siitä kasvaa kaunis ja satoisa ja jotta se kestää runsaankin sadon painon. Vanhetessaan puun oksisto kasvaa tiheäksi ja alkaa ränsistyä, joten vanhimpia oksia pitää poistaa tihenevästä latvuksesta. Ensimmäisinä saavat lähteä latvuksen sisäosissa kasvavat oksat sekä sellaiset, jotka kaareutuvat alaspäin. Leikkaamalla voi säädellä myös puun korkeutta.

Mihin aikaan vuodesta on hyvä leikata?

Turvallisin leikkausaika on kevättalvi, heti pakkasten hellitettyä aina vappuun saakka. Talvenkaljusta puusta näkee helposti, mitkä oksat ovat kuolleet. Ennen lehtien puhkeamista oksat eivät niin helposti tartu toisiinsa ja oksien repeytymisvaara on pienempi.

Kuinka usein omenapuu kaipaa leikkausta?

Joka vuosi, mutta vähän kerrallaan. Erityisen tärkeää on huolehtia nuoren omenapuun leikkaamisesta. Viiden vuoden kuluttua puu on ohittanut peruskasvuvaiheensa ja leikkaustarve vähenee. Kun teet leikkaukset säännöllisesti, puusta ei tarvitse poistaa kerralla liikaa. Liian voimakas leikkaus kiihdyttää uusien versojen kasvua, aiheuttaa tihentymistä ja vähentää satoa.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä varovaisemmin omenapuita leikataan, koska kasvu on myös hitaampaa ja voimakas leikkaus voi altistaa pakkasvaurioille.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Perustyöväline on karkeahampainen, kääntyväteräinen oksasaha. Ohuisiin, alle puolen tuuman paksuisiin oksiin käytetään oksasaksia eli sekatöörejä, mieluiten niin sanottuja ohileikkaavia malleja.

Leikkaajan on päästävä työnsä lähelle. Siksi latvuksessa työskentelyyn tarvitaan tukevat tikkaat, mielellään A-malliset. Kannattaa pyytää myös ystävä avuksi varmistamaan, etteivät tikkaat kaadu.

Latvusten leikkaamista varten on olemassa pitkävartisia sahoja, mutta niillä työskentely on aika raskasta ja leikkauskohta on usein sattumanvarainen.

Pitääkö leikattua oksankohtaa hoitaa?

Nykykäsityksen mukaan leikkuupintoja ei tarvitse käsitellä haavanhoitoaineella, sillä niiden ei ole osoitettu estävän lahottajasieniä tai muita kiusoja. Oksastusvahasta voi olla apua: se estää pintaa kuivumasta ja halkeilemasta.

Ihannetapauksessa väärään suuntaan tai väärässä paikassa kasvavat oksat on leikattu pois jo pieninä, jolloin puun kärsimyksetkin jäävät pienemmiksi.

Missä vaiheessa puuta leikataan ensimmäisen kerran?

Ensimmäinen kerta, niin sanottu istutusleikkaus, tehdään usein jo taimistolla. Silloin poistetaan kilpalatva ja heikot oksat ja jätetään kolme, neljä tukevaa oksaa eri puolille runkoa. Jäljelle jäävistä oksista poistetaan noin kolmasosa ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta.

Taimimyymälän puutarhuria kannattaa pyytää huolehtimaan istutusleikkauksesta.

Mitä nuoren puun muotoilemisessa pitää huomioida?

Alkukesällä latvaversoon kasvaa uusia versoja. Kun ne ovat 5–15 senttiä pitkiä, niitä ryhdytään taivuttamaan vaakatasoon. Tämä onnistuu esimerkiksi pyykkipoikien avulla: pyykkipoika kiinnitetään runkoon oksan yläpuolelle niin, että se taivuttaa oksankulmaa mahdollisimman suureksi. Tavoitteena on 90 asteen kulma. Pyykkipojat poistetaan kolmen viikon kuluttua.

Osa nuoren omenapuun versoista leikataan. Pois joutavat liian ylöspäin kasvavat versot, lisäksi liian lähekkäin kasvavista poistetaan heikompi. Vahvat kilpalatvat poistetaan.

Koska nuoren omenapuun kasvu on kovin voimakas, ole leikkauksien kanssa varovainen. Jos leikkaat nuorta omenapuuta liian voimakkaasti, versokasvu kiihtyy ja satoikään tulo myöhästyy.

Mitä hoitoleikkaus tarkoittaa?

Hoitoleikkaus tehdään varhain keväällä, maalis–huhtikuussa. Silloin poistetaan talven vaurioittamat oksat, mahdollinen kilpalatva ja lisäksi siivotaan liian tiheässä latvuksen sisällä kasvavat oksat.

Miten satoikäistä puuta leikataan?

Nyrkkisääntönä voi pitää, että puusta poistetaan lähes saman verran oksia ja versoja kuin siihen on edellisen vuoden aikana kasvanut. Näin pihan puu pysyy jatkuvasti suunnilleen samankokoisena, ja säännöllisillä leikkauksilla se myös uusiutuu koko ajan.

Satoikäisestä omenapuusta leikataan ensimmäiseksi kilpailevat latvaversot ja suoraan ylöspäin kasvavat nuoret versot. Myös latvan sisään kasvavat versot poistetaan. Repeytyneet tai muuten vioittuneet oksat leikataan mahdollisimman pian, sillä ”avohaava” jättää tien auki taudeille ja tuholaisille.

Miksi oksia taivutetaan alaspäin?

Oksien taivuttamisesta on paljon hyötyä. Taipuneet oksat lopettavat pituuskasvun, eikä leikkaus ole tarpeen. Latvuksesta tulee avoin ja valoisa ja saat paremman sadon.

Kevään nuoret, pehmeät vuosiversot voi taivuttaa viimeistään kolme viikkoa ennen juhannusta noin 90 asteen kulmaan käyttämällä apuna naruja, joilla oksa kiristetään haluttuun asentoon. Narut voi ankkuroida esimerkiksi puun alle sijoitettuihin reikätiiliin. Jos et ole ehtinyt tehdä taivutusta alkukesällä, voit tehdä sen myös loppukesällä tai seuraavana keväänä. Anna taivutuksen olla kolmisen viikkoa tai kunnes oksat ovat puutuneet uuteen asentoon. Vielä yksi- ja kaksivuotiset oksat taipuvat.

Mikä on omenapuun nuorennusleikkaus?

Ajan mittaan omenapuu aina tiivistyy ja ränsistyy. Jos vanhasta omenapuusta haluaa paremman sadon, sille voi tehdä latvuksen uudistusleikkauksen. Se rasittaa puuta, joten toimenpide on hyvä ajoittaa usealle vuodelle.

Ensimmäisenä vuonna puusta poistetaan 2–3 paksua runkohaaraa latvuksen sisältä ja lisäksi ohuita oksia. Seuraavina parina vuotena jäljelle jääneitä oksia leikataan noin 1,5–2 metrin korkuisiksi.

Heti ensimmäisenä vuonna leikkauspinnan ympäriltä kasvaa runsaasti ohuita, piiskamaisia versoja. Ne poistetaan, lukuun ottamatta paria kolmea voimakkainta, yläviistoon kasvavaa versoa. Näistä kasvaa nuorennetun puun uusi oksisto.

Mitkä ovat yleisimmät virheet omenapuun muotoilemisessa?

Yleisin lienee liian varovainen, näpsimällä tehty leikkaus, jossa poistetaan vain pieniä ja nuoria oksia siltä korkeudelta, mihin helposti ulottuu. Toinen yleinen virhe on, että leikkaamisen jälkeen puuhun jää tappimaisia oksantynkiä.

Onko omenapuun muotoilu muuttanut vuosien varrella?

On paljonkin, kulloinkin muodissa olevan puutyypin mukaan. Nykyisin on saatavissa hillittykasvuisille perusrungoille vartettuja puita. Näiden muotoilussa korostuu oksien taivuttaminen vaaka-asentoon ja oksien uudistaminen jo alle kymmenvuotiaana. Tällaiset kääpiöpuut tulevat hyvin aikaisin satoikään. Tätä onkin jarrutettava poistamalla kukat parina ensimmäisenä vuonna, jotta kasvaville oksille jää riittävästi ravintoa.

Milloin omenapuun muotoilu kannattaa teettää ammattilaisella?

Ammattiapuun turvautuminen on tietysti varminta, jos epäilee, etteivät omat taidot riitä tai jos ei omista kunnollisia välineitä. Mutta harvoin edes taitamaton saa puuta ihan pilalle.

OHJEET OMENAPUUN LEIKKAAMISEEN

Sahaa oksa varovasti

Oksan sahaamisessa on omat niksinsä. Tarkoitus on leikata oksa niin, ettei se pääse repeytymään.

Oksaa sahataan ensin jonkin matkaa oksan alapuolelta, ja loppu sahaus tehdään päältä. Paksun oksan voi ensin leikata jonkin matkan päästä rungosta, ja tyngän voi leikata vielä läheltä runkoa tai oksankulmaa.

Oksan ja rungon välissä on paksumpi kohta, niin kutsuttu kaulus. On tärkeää, että kaulukseen ei kosketa.

Omenapuun muotoilu

Muotoilulla tavoitellaan puuta, jonka runko on suora ja oksat kasvavat mahdollisimman vaakasuoraan tasaisin välein.

Puun latvaa typistetään ja kilpaileva latvaverso poistetaan. Ylöspäin tai liian lähellä toista oksaa olevat oksat leikataan. Oksia voi taivuttaa alaspäin köyden avulla.

Lue myös:

Vinkkejä uuden pihan rakentamiseen

Näin säästät puutarhassa

Asiantuntija vastaa: Mitä voin tehdä uudelle pihalle ennen talvea?

Puutarha-asiantuntija Saija Rimpelä vastaa KK:n lukijoiden kysymyksiin.

Muutamme elokuun lopulla rivitaloon, jonka piha on käytännössä pelkkää huonokuntoista nurmikkoa. Haluan sinne istutuksia ja pation. Mitä kannattaa tehdä vielä ennen talvea?

– Soikku

 

Uudella pihalla (kuten uudessa kodissakin) kannattaa asua ja oleskella ennen kuin ryhtyy muutostöihin.

Suosittelen, ettet varsinaisesti tee pihalle nurmikonleikkuuta kummempaa tänä syksynä. Selvitä kuitenkin oikeutesi ja velvollisuutesi taloyhtiön asukkaana: saatko muuttaa pihaa, onko kasvi- tai rakennesuosituksia tai -määräyksiä? Pitääkö muutostöistä ilmoittaa tai pyytää hallitukselta lupa?

Ota myös kuvia pihastasi sen joka suunnasta ja mittaa sen rajat. Katsele naapureidesi pihoissa kukoistavia kasveja ja selvitä niiden nimiä. Voit alustavasti miettiä pation kokoa ja mallia sekä istutuksia. Siirrä mitat ja ajatuksesi paperille, vaikka et mikään taiteilija olisikaan.

Talvella on hyvä perehtyä tarkemmin erilaisiin materiaaleihin, pohjatöihin, kasveihin ja istutuksiin sekä erilaisiin ohjeisiin. Tällöin ottamasi valokuvat sekä mittapiirrokset tulevat tarpeeseen. Tässäkin pätee vanha sananlasku: hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Keväällä pääset nopeasti tarttumaan töihin, kun suunnitelmat ovat valmiina!

Ps. Puutarha.netin Kasvikortistosta saat tietoa kasveista.

 

Puutarha-asiantuntija Saija Rimpelä vastaa KK:n lukijoiden kysymyksiin joka keskiviikko syyskuuhun asti. Mikä askarruttaa sinun mieltäsi? Meilaa kysymys osoitteeseen kodin.kuvalehti@sanoma.com ja laita aihekenttään teksti Puutarhakysymys.

Puutarhatieteen dosentti:

"Puutarha on paras terapeutti"

Kun hoidat puutarhaasi, puuha on hyväksi sekä mielelle että keholle. Aina ei tarvitse kastella kukkaa, pelkkä katselukin auttaa.

Luontoyhteys, esimerkiksi puutarhanhoito, elvyttää ihmisen mieltä. Pelkästään luontoa katsomalla stressitila lieventyy ja mieli tulee tarkkaavaisemmaksi, puutarhatieteen dosentti ja Green Care -menetelmiä edistävä Erja Rappe sanoo.

Rapen työhuoneen seinällä on postikortteja, joissa on auringonkukkien kuvia. Luonto ja kukat virkistävät kuvinakin. Rappe kehottaa myös katsomaan ulos ikkunasta.

Pelkästään rakennetussa ympäristössä oleminen ei tee hyvää. Esimerkiksi sairaaloissa ja vanhusten hoitolaitoksissa sängyt olisi aina syytä sijoittaa niin, että vuoteesta näkee ulos.

– Arkkitehtien ei pitäisi ajatella vain sitä, miltä talo näyttää ulkoa. Pitäisi miettiä myös sitä, millaiset maisemat ikkunoista avautuu.

Ilman yhteyttä luontoon ihminen ei voi hyvin. 

Mehän tiedämme, miten kevään ensimmäiset krookukset ilahduttavat, kuinka ihanalta tuoksuvat ruusut ja miten kirpeältä maistuu se ensimmäinen, liian varhain puusta napsaistu omena.

– Puutarhassa on kaikille aisteille miellyttävää koettavaa. Mitä enemmän aistivirikkeitä, sitä enemmän keho ja mieli tykkäävät. Ilman aistiärtymyksiä tulee hulluksi, Rappe vakuuttaa.

– Vielä ennen toista maailmansotaa puutarhanhoitoa käytettiin paljonkin mielenterveyspotilaiden hoidossa, ja mielisairaaloiden yhteydessä oli puutarhat. Välillä mielialalääkkeiden käyttö lähes korvasi toiminnalliset terapiat, Rappe toteaa.

Viime aikoina viherympäristön ja puutarhatoiminnan käyttö mielenterveyden laitoshoidossa on taas lisääntynyt ja tavoitteellistunut.

Puutarha kasvattaa itsetuntoa

Keravan vankilassa on meneillään Juuret vapauteen -hanke, jossa vangeille tarjottiin mahdollisuutta osallistua puutarhatyöhön. Tulokset ovat vakuuttavia.

Vangit kertovat oppineensa pitkäjänteisyyttä, ja heidän itsetuntonsa ja luottamuksensa omiin taitoihinsa parantui. Vuorovaikutustaidot kohenivat, kun töitä tehtiin yhdessä. Puutarhanhoito rentoutti ja rauhoitti. Myös vankien usko elämänmuutoksen onnistumiseen kasvoi.

– Ilmiöt, jotka pätevät kaikkiin, tulivat suljetussa ympäristössä selkeästi esiin, hankkeessa mukana oleva Rappe kertoo.

Pieni yrttitarha ikkunalaudalla, oma puutarhapalsta kaupungin mailla, kaupunkiviljelyä kerrostalopihalla. Puutarhanhoito on nyt suosittua ja muodikasta. Rappe iloitsee tästä.

– Kaupunkiviljely ei ole ravinnontuotannon kannalta merkittävää, vielä. Mutta se antaa mahdollisuuden toteuttaa omassa ympäristössään itselleen tärkeitä arvoja. Yhdessä tekeminen lisää hyvinvointia. Myös huoltovarmuuden kannalta viljelytaitojen ylläpitäminen on tarpeellista, Rappe listaa.

Marjapensaat, kasvimaa, yrttitarha ja hedelmäpuut tuottavat iloa ja ruokaa pöytään mutta myös turvallisuuden tunnetta.

– Tulee tunne, että elämä on hallinnassa ainakin joltain pieniltä osin. Kyse on kaikkein tärkeimmän eli ravinnonsaannin hallinnasta.

Paljain jaloin pihalle

Sormien upottaminen multaan edistää myös fyysistä hyvinvointia. Mitä monimuotoisemmassa mikrobiympäristössä elämme, sitä vähemmän on allergioita. Multa altistaa hyville mikrobeille.  Samalla kunto kohoaa.

Erja Rappe keksii muitakin esimerkkejä positiivisista vaikutuksista.

– Puutarhanhoito aktivoi toimimaan ja antaa sosiaalista pääomaa. Luonnossa ulkoilu motivoi ihmisen immuunipuolustusta.  Lisäksi epätasaisella alustalla käveleminen tekee hyvää jaloille ja selälle.

Lukijat kertovat: "Parasta kesässä on punaherukoiden poimiminen"

"Meillä on omenapuita, karviais- ja viinimarjapensaita sekä pieni mansikkamaa. Myös mustikkaa saa omalta tontilta. Omenat viemme tuoremehuasemalle puristettavaksi, ja marjoista teen sekamehuja milloin milläkin kokoonpanolla. Joka kerta niitä juodessa tulee ylpeä olo, kun miettii, että ihan omasta pihasta nämä!"

"Rikkaruohojen kitkeminen on rauhoittavaa puuhaa töiden jälkeen ja kun ne vielä vie kompostiin, saa multaa omasta maasta. Olen höpsähtänyt kompostointiin: siirrän lämpökompostista ruokajätteet umpinaiseen puutarhakompostiin ja siitä vielä avokompostiin rikkaruohojen sekaan. Hyvää tulee."

"Keväällä kun maa on vielä jäässä  eikä pääse itse asiaan, on ihana ostaa puutarhakaupasta multapussi ja avata se. Mikä ihana maan tuoksu! Tulee toiveikas olo, vielä tästä selvitään. Kun ensimmäiset siemenet alkavat itää, niiden tuoreen vihreän väri on mykistävä."

"Kun koko koti on sotkussa, pidän sentään jostakin kiinni. Elämänhallinnaksi riittävät etuterassin saviruukut ja niihin täsmällisesti istuttamani kukat: pääsiäiseksi narsisseja, toukokuussa orvokit, kesäksi pelargoniat ja syksystä kevääseen callunat. Ehkä naapuritkin luulevat, että täällä asuu kätevä emäntä?"

"Punaherukoiden poimiminen on rentouttavinta puuhaa, mitä tiedän. Sinne vatiin vaan kaikki lehdet ja roskat, kyllä mehumaija niistä mehun tekee. Marjoja riipiessä käsien iho muuttuu rubiininpunaiseksi, jaloissa rehottavat vuohenputket ja niitetty heinä tuoksuu. Parasta kesässä."

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehti Puutarhassa -lehden numerossa 1/2014. 

Mikä Green Care?

Green Care -termi viittaa luonnon, kasvien tai eläinten hyvää tekeviin vaikutuksiin ihmiselle. Päiväkotilapsille järjestetään monilla paikkakunnilla mahdollisuus istuttaa kukkia ja kastella vihanneksia. Terapiakoirat käyvät ilahduttamassa vanhuksia. Ratsastusterapiaa käytetään esimerkiksi masennuksen tai CP-vamman hoidossa. Luostareissa, sairaaloissa ja vankiloissa on ollut hoitokäytössä puistoja ja puutarhoja läpi vuosisatojen.

Tiesitkö?

Mielisairaalat perustettiin Suomessa aluksi tarkoituksella luonnonkauniille paikoille, ensimmäisenä Lapinlahden sairaala vuonna 1841 Helsinkiin. Tätä seurasivat Kuopion Niuvanniemi 1885 ja Tampereen Pitkäniemi 1900. Molempien sijoituspaikan valitsi Lapinlahden silloinen ylilääkäri Thiodolf Saelan, toiselta ammatiltaan kasvitieteilijä.

Sisko Chasen kesä on kukkien juhlaa

Kesä on kukkien keräilijä Sisko Chasen puutarhassa yhtä suurta värijuhlaa. Sadat esikot aloittavat pirskeet.

Perennapenkkien aaltoilevilla reunoilla kukkivat hillityt vuokot, jouluruusut, sinikämmenet ja kylmänkukat. Niitä ei ensin juuri huomaa, sillä joukosta nousevat esiin satojen kevätesikoiden kirkkaat huomiovärit. Kaikenkirjavat esikot olivat innokkaan kasviharrastajan, helsinkiläisen Sisko Chasen ensimmäinen keräilykohde.

– Ihastuin esikoiden shokeeraaviin ­väreihin eräällä Viron-matkalla. Valitettavasti alkuinnostuksessani en istuttanut esikoita värien mukaan vaan kaikkialle, mihin niitä mahtui.

 

Pieni kierrätys­aineksista koottu kesähuone on Jonin nikkaroima.  

Kun Sisko muutti perheineen Itä-Helsinkiin vuonna 2000, talon pihalla kasvoi vain nurmea ja muutama puu. Nyt tontti on niin tupaten täynnä kasveja, ettei Sisko aina huomaa, vaikka joku olisi menehtynyt talven aikana. Ylimääräiset taimet hän myy kasviharrastajien taimitoreilla tai istuttaa Porvooseen perheen metsätontille. Sinne Sisko rakentaa viikonloppuisin laajaa metsäpuutarhaa.

Lahjaksi kottikärryt

Kaupunkipuutarhassa on puuhaa arki-­illoiksi. Puutarha on hyvin esikkoystävällinen, sillä vanhat omenapuut ja Siskon istuttamat magnoliat, kalmiat, atsaleat, schalininkirsikat ja jalohortensiat varjostavat matalampia perennoja sopivasti. Maa on multavaa, vanhaa merenpohjaa, ja paikka on lämmin ja suojaisa. Kaikki rehottaa.

– En oikein tajunnut, kuinka paljon ­pidän puutarhoista, ennen kuin hankimme tämän talon. Puutarha täyttää vapaa-­aikani niin, etten koskaan toivo lahjaksi timantteja vaan kunnon puutarhatyö­kaluja. Kerran sain äitienpäivänä nokkakärryt kivien siirtelyä varten. Jouluna pukki toi erikoisvahvat kottikärryt.

 

Jouluruusujen kukinta jatkuu huhtikuusta pitkälle kesäkuuhun.

Puiden ja pensaiden siimes on täydellinen paikka Siskon vaalimille eksoottisille kolmilehdille sekä muille lehto- ja metsäpuutarhakasveille. Niistä hän on tällä hetkellä innostunein.

Seuraavaksi hän etsii perennoiden keskeltä paikkaa hienostuneen kauniille vuokkoängelmälle, Anemonella thalic-troides. Hennon vaaleanpunakukkainen harvinaisuus on tuliainen Tukholman keväisiltä puutarhamessuilta.

Ruotsista tilatut japanilaisten metsäkasvien siemenet odottavat vielä maahan pääsyä. Siskon puoliso Jon Chase on nikkaroinut puulaatikoita syksyn kyl­vöjä varten.

– Ihaninta puutarhanhoidossa on taimien istuttaminen. Mikä voisi olla parempaa kuin täyttää uusi alue kasveilla. ­Tosin nautin kitkemisestäkin. Työni on sosiaalista, mutta puutarhassa lepään.

Naapureiden ilo

Yhtä tärkeitä puutarha-askareiden kanssa ovat matkat, joita Chaset tekevät koti­maan, Viron tai Latvian puutarhakohteisiin. Latvian Salaspilsissä ja Siguldassa tekee Siskon mielestä tällä hetkellä parhaita kasvilöytöjä.

Koska vaimo saattaa kerätä taimi­toreilta mukaansa kahdeksan kassillista kasveja, Jonille jää kantajan rooli.

 

Sinikämmen on monen kasviharras­tajan himoitsema erikoisuus. Siskolla on sen harvinaisempi valkoinen muoto. 

Sisko kuljettaa mukanaan pientä kierrevihkoa, johon on merkinnyt muistiin sivu­kaupalla kiinnostavia kasveja leh­distä ja kirjoista. Joidenkin perässä on tähti merkkinä siitä, että hän on onnistunut hankkimaan sen kokoelmaansa.

– Minulle tuottaa suurta riemua, kun löydän pitkään etsimäni kasvin vaikka latvialaiselta kukkatorilta jonkun mummon myyntitiskiltä.

Sisko kutsuu mielellään puutarha­ystäviään kylään tai juttelee kasveistaan ihailevien ohikulkijoiden kanssa. Puutarhasta on tullut myös kulmakunnan asukkaille tärkeä.

– Eräänä jouluna postilaatikkoomme oli tiputettu joulukortti, jossa nimetön ohikulkija kiitti ihanasta pihasta, jota hän saa ihailla ohi mennessään. Voi, miten hyvältä se tuntui!

 

Kuka ja missä?

Puutarha: Omakoti­-talon piha Itä-Helsingissä, noin 760 m².

Asukkaat: Viriketoimen ohjaaja Sisko Chase ja kokki-kondiittori Jon Chase, tyttäret Salli ja Meri sekä Mikey-koira ja kissat June ja Kevin.

Asiantuntija vastaa: Selviävätkö amppelimansikka ja orvokit parvekkeella lomareissun ajan?

Puutarha-asiantuntija Saija Rimpelä vastaa KK:n lukijoiden kysymyksiin.

Lähden elokuun alussa kahdeksi viikoksi reissuun. Miten saan amppelimansikan ja orvokit kestämään poissaoloni?  Minulla on lasitettu parveke.
Nimimerkki Olisi pitänyt valita kaktuksia?

Elokuun aikana lasitetulla parvekkeella on varmasti lämmin, ellei jopa kuuma. Parvekkeen lämpötila riippuu sen ilmansuunnasta ja -vaihdosta. 

Kasvien jättäminen oman onnensa nojaan kahden viikon ajaksi näihin olosuhteisiin on melko varmasti kohtalokasta. Ei välttämättä auta, vaikka siirtäisit ne varjoisaan kohtaan ja rakentaisit jonkinlaisen kastelujärjestelmän (puuvillanaruja ämpäriin, vesipullo ylösalaisin...).

Etkö saisi kasvejasi minnekään hoitoon reissusi ajaksi? Voisiko joku tuttu käydä kastelemassa niitä? Valitettavasti epäilen, etteivät ainakaan orvokkisi selviydy poissaolostasi yksin.

Lue lisää kukkien kastelujärjestelmistä täältä

Puutarha-asiantuntija Saija Rimpelä vastaa KK:n lukijoiden kysymyksiin joka keskiviikko syyskuuhun asti. Mikä askarruttaa sinun mieltäsi? Meilaa kysymys osoitteeseen kodin.kuvalehti@sanoma.com ja laita aihekenttään teksti Puutarhakysymys.