Omenapuut kannattaa leikata jo maaliskuussa. Tässä vastaukset kaikkeen, mitä olet omenapuiden leikkaamisesta miettinyt.

Miksi omenapuita pitää leikata?

Omenapuuta pitää muotoilla, jotta siitä kasvaa kaunis ja satoisa ja jotta se kestää runsaankin sadon painon. Vanhetessaan puun oksisto kasvaa tiheäksi ja alkaa ränsistyä, joten vanhimpia oksia pitää poistaa tihenevästä latvuksesta. Ensimmäisinä saavat lähteä latvuksen sisäosissa kasvavat oksat sekä sellaiset, jotka kaareutuvat alaspäin. Leikkaamalla voi säädellä myös puun korkeutta.

Mihin aikaan vuodesta on hyvä leikata?

Turvallisin leikkausaika on kevättalvi, heti pakkasten hellitettyä aina vappuun saakka. Talvenkaljusta puusta näkee helposti, mitkä oksat ovat kuolleet. Ennen lehtien puhkeamista oksat eivät niin helposti tartu toisiinsa ja oksien repeytymisvaara on pienempi.

Kuinka usein omenapuu kaipaa leikkausta?

Joka vuosi, mutta vähän kerrallaan. Erityisen tärkeää on huolehtia nuoren omenapuun leikkaamisesta. Viiden vuoden kuluttua puu on ohittanut peruskasvuvaiheensa ja leikkaustarve vähenee. Kun teet leikkaukset säännöllisesti, puusta ei tarvitse poistaa kerralla liikaa. Liian voimakas leikkaus kiihdyttää uusien versojen kasvua, aiheuttaa tihentymistä ja vähentää satoa.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä varovaisemmin omenapuita leikataan, koska kasvu on myös hitaampaa ja voimakas leikkaus voi altistaa pakkasvaurioille.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Perustyöväline on karkeahampainen, kääntyväteräinen oksasaha. Ohuisiin, alle puolen tuuman paksuisiin oksiin käytetään oksasaksia eli sekatöörejä, mieluiten niin sanottuja ohileikkaavia malleja.

Leikkaajan on päästävä työnsä lähelle. Siksi latvuksessa työskentelyyn tarvitaan tukevat tikkaat, mielellään A-malliset. Kannattaa pyytää myös ystävä avuksi varmistamaan, etteivät tikkaat kaadu.

Latvusten leikkaamista varten on olemassa pitkävartisia sahoja, mutta niillä työskentely on aika raskasta ja leikkauskohta on usein sattumanvarainen.

Pitääkö leikattua oksankohtaa hoitaa?

Nykykäsityksen mukaan leikkuupintoja ei tarvitse käsitellä haavanhoitoaineella, sillä niiden ei ole osoitettu estävän lahottajasieniä tai muita kiusoja. Oksastusvahasta voi olla apua: se estää pintaa kuivumasta ja halkeilemasta.

Ihannetapauksessa väärään suuntaan tai väärässä paikassa kasvavat oksat on leikattu pois jo pieninä, jolloin puun kärsimyksetkin jäävät pienemmiksi.

Missä vaiheessa puuta leikataan ensimmäisen kerran?

Ensimmäinen kerta, niin sanottu istutusleikkaus, tehdään usein jo taimistolla. Silloin poistetaan kilpalatva ja heikot oksat ja jätetään kolme, neljä tukevaa oksaa eri puolille runkoa. Jäljelle jäävistä oksista poistetaan noin kolmasosa ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta.

Taimimyymälän puutarhuria kannattaa pyytää huolehtimaan istutusleikkauksesta.

Mitä nuoren puun muotoilemisessa pitää huomioida?

Alkukesällä latvaversoon kasvaa uusia versoja. Kun ne ovat 5–15 senttiä pitkiä, niitä ryhdytään taivuttamaan vaakatasoon. Tämä onnistuu esimerkiksi pyykkipoikien avulla: pyykkipoika kiinnitetään runkoon oksan yläpuolelle niin, että se taivuttaa oksankulmaa mahdollisimman suureksi. Tavoitteena on 90 asteen kulma. Pyykkipojat poistetaan kolmen viikon kuluttua.

Osa nuoren omenapuun versoista leikataan. Pois joutavat liian ylöspäin kasvavat versot, lisäksi liian lähekkäin kasvavista poistetaan heikompi. Vahvat kilpalatvat poistetaan.

Koska nuoren omenapuun kasvu on kovin voimakas, ole leikkauksien kanssa varovainen. Jos leikkaat nuorta omenapuuta liian voimakkaasti, versokasvu kiihtyy ja satoikään tulo myöhästyy.

Mitä hoitoleikkaus tarkoittaa?

Hoitoleikkaus tehdään varhain keväällä, maalis–huhtikuussa. Silloin poistetaan talven vaurioittamat oksat, mahdollinen kilpalatva ja lisäksi siivotaan liian tiheässä latvuksen sisällä kasvavat oksat.

Miten satoikäistä puuta leikataan?

Nyrkkisääntönä voi pitää, että puusta poistetaan lähes saman verran oksia ja versoja kuin siihen on edellisen vuoden aikana kasvanut. Näin pihan puu pysyy jatkuvasti suunnilleen samankokoisena, ja säännöllisillä leikkauksilla se myös uusiutuu koko ajan.

Satoikäisestä omenapuusta leikataan ensimmäiseksi kilpailevat latvaversot ja suoraan ylöspäin kasvavat nuoret versot. Myös latvan sisään kasvavat versot poistetaan. Repeytyneet tai muuten vioittuneet oksat leikataan mahdollisimman pian, sillä ”avohaava” jättää tien auki taudeille ja tuholaisille.

Miksi oksia taivutetaan alaspäin?

Oksien taivuttamisesta on paljon hyötyä. Taipuneet oksat lopettavat pituuskasvun, eikä leikkaus ole tarpeen. Latvuksesta tulee avoin ja valoisa ja saat paremman sadon.

Kevään nuoret, pehmeät vuosiversot voi taivuttaa viimeistään kolme viikkoa ennen juhannusta noin 90 asteen kulmaan käyttämällä apuna naruja, joilla oksa kiristetään haluttuun asentoon. Narut voi ankkuroida esimerkiksi puun alle sijoitettuihin reikätiiliin. Jos et ole ehtinyt tehdä taivutusta alkukesällä, voit tehdä sen myös loppukesällä tai seuraavana keväänä. Anna taivutuksen olla kolmisen viikkoa tai kunnes oksat ovat puutuneet uuteen asentoon. Vielä yksi- ja kaksivuotiset oksat taipuvat.

Mikä on omenapuun nuorennusleikkaus?

Ajan mittaan omenapuu aina tiivistyy ja ränsistyy. Jos vanhasta omenapuusta haluaa paremman sadon, sille voi tehdä latvuksen uudistusleikkauksen. Se rasittaa puuta, joten toimenpide on hyvä ajoittaa usealle vuodelle.

Ensimmäisenä vuonna puusta poistetaan 2–3 paksua runkohaaraa latvuksen sisältä ja lisäksi ohuita oksia. Seuraavina parina vuotena jäljelle jääneitä oksia leikataan noin 1,5–2 metrin korkuisiksi.

Heti ensimmäisenä vuonna leikkauspinnan ympäriltä kasvaa runsaasti ohuita, piiskamaisia versoja. Ne poistetaan, lukuun ottamatta paria kolmea voimakkainta, yläviistoon kasvavaa versoa. Näistä kasvaa nuorennetun puun uusi oksisto.

Mitkä ovat yleisimmät virheet omenapuun muotoilemisessa?

Yleisin lienee liian varovainen, näpsimällä tehty leikkaus, jossa poistetaan vain pieniä ja nuoria oksia siltä korkeudelta, mihin helposti ulottuu. Toinen yleinen virhe on, että leikkaamisen jälkeen puuhun jää tappimaisia oksantynkiä.

Onko omenapuun muotoilu muuttanut vuosien varrella?

On paljonkin, kulloinkin muodissa olevan puutyypin mukaan. Nykyisin on saatavissa hillittykasvuisille perusrungoille vartettuja puita. Näiden muotoilussa korostuu oksien taivuttaminen vaaka-asentoon ja oksien uudistaminen jo alle kymmenvuotiaana. Tällaiset kääpiöpuut tulevat hyvin aikaisin satoikään. Tätä onkin jarrutettava poistamalla kukat parina ensimmäisenä vuonna, jotta kasvaville oksille jää riittävästi ravintoa.

Milloin omenapuun muotoilu kannattaa teettää ammattilaisella?

Ammattiapuun turvautuminen on tietysti varminta, jos epäilee, etteivät omat taidot riitä tai jos ei omista kunnollisia välineitä. Mutta harvoin edes taitamaton saa puuta ihan pilalle.

OHJEET OMENAPUUN LEIKKAAMISEEN

Sahaa oksa varovasti

Oksan sahaamisessa on omat niksinsä. Tarkoitus on leikata oksa niin, ettei se pääse repeytymään.

Oksaa sahataan ensin jonkin matkaa oksan alapuolelta, ja loppu sahaus tehdään päältä. Paksun oksan voi ensin leikata jonkin matkan päästä rungosta, ja tyngän voi leikata vielä läheltä runkoa tai oksankulmaa.

Oksan ja rungon välissä on paksumpi kohta, niin kutsuttu kaulus. On tärkeää, että kaulukseen ei kosketa.

Omenapuun muotoilu

Muotoilulla tavoitellaan puuta, jonka runko on suora ja oksat kasvavat mahdollisimman vaakasuoraan tasaisin välein.

Puun latvaa typistetään ja kilpaileva latvaverso poistetaan. Ylöspäin tai liian lähellä toista oksaa olevat oksat leikataan. Oksia voi taivuttaa alaspäin köyden avulla.

 

Puutarhamyymälä Muhevaisen myymäläpäällikkö Pasi Haansuu kertoo vinkit kylmän kevään kukkaistutuksiin.

Yöpakkaset ovat vaaraksi jopa viileyttä sietävälle orvokille. Siksi kesäkukkien kanssa kannattaa näin kylmänä keväänä olla varovainen, sanoo puutarhamyymälä Muhevaisen myymäläpäällikkö Pasi Haansuu Helsingistä.

”Pakkasessa moni kesäkukka voi paleltua tai lakata kukkimasta”, Haansuu varoittaa.

Vaikka lämpötila laskisi vielä öisin pakkasen puolelle, sen ei tarvitse antaa pilata hyvää kevätfiilistä. Säätiedotuksia seuraamalla ja kukkia suojaamalla kesäkukatkin voivat selvitä kylmistä öistä.

”Jos yöksi on luvattu pakkasta, ruukut kannattaa nostaa yöksi sisään tai vähintään katoksen alle”, Haansuu sanoo.

Jos ruukkuja ei saa siirreltyä, kasvien päälle on hyvä laittaa yöksi pari kerrosta hallaharsoa.

”Silloin täytyy muistaa asetella multaan myös tukikeppejä, jotta harso ei pilaa kauniita kukkia.”

Lasien suojaan, penkit valmiiksi

Myös lasitettu parveke on hyvä paikka kesäkukille.

”Lasit suojaavat kasveja sen verran, että parvekkeelle voi istuttaa orvokkeja tai pelargonioita jo nyt kylmempien säiden aikaan.”

Jos kesäkukat haluaa istuttaa suoraan kukkapenkkiin, lämpimämpiä säitä odotellessa voi esimerkiksi valmistella penkkiä kukkaloistoa varten. Samalla pääsee mukavasti kesän puutarhatöiden makuun.

”Maahan voi jo lisätä uutta multaa, kalkkia ja lannoitetta. Kun kaiken tekee huolella valmiiksi, myöhemmin ei tarvitse kuin istuttaa kasvit paikoilleen”, Haansuu vinkkaa.

”Vanha neuvo on, että säitä kannattaa seurata kesäkuun 10. päivään asti. Eivätkä lämpimät yöt ole silloinkaan vielä kirkossa kuulutettu.”

Tässä juttusarjassa helsinkiläiset näyttävät, miten kivikaupungin sisäpihat herätetään eloon. Miika Kemppainen saa kananmunia omasta kanalasta.

Isännöitsijän sihteerillä taisivat mennä kahvit väärään kurkkuun, kun Miika Kemppainen Ullanlinnasta soitti hänelle.

"Pirautin kysyäkseni taloyhtiön verorekisterinumeroa, jotta voisin perustaa sisäpihalle siipikarjatilan."

Naapurit ja taloyhtiön hallitus kuitenkin ihastuivat ideaan. Kunhan huolehdit eläimistä eivätkä ne häiritse asukkaita, he sanoivat. Miika ryhtyi heti rakentamaan kanalaa.

"Olen kotoisin maalta, missä lampaat ja kissat pyörivät jaloissa. Se tuntuu luonnolliselta."

Miika seurailee, etteivät naapurin Alison, 2, ja Mathieu, 4, hätyytä kanoja. "Ne tykkäävät olla rauhassa", hän muistuttaa.
Miika seurailee, etteivät naapurin Alison, 2, ja Mathieu, 4, hätyytä kanoja. "Ne tykkäävät olla rauhassa", hän muistuttaa.

Lampaille hiekkapiha olisi ollut liian karu, mutta kanojen käyskentelypaikoiksi aiemmin istutetut kukkapenkit sopivat hyvin.

Vanhan kerrostalon piha oli jo uudistumassa. Muutama vuosi sitten autot oli häädetty kadun varteen, ja karu piha oli muuttunut asukkaiden vehreäksi istuskelupaikaksi.

Miika kävi kananpitokurssin ja ilmotti Eviralle ryhtyvänsä tilalliseksi. Sitten hän nouti kuusi high line brown -rotuista kanaa.

"Aluksi Beyoncé pyrki aina sisälle. Priscilla taas tepasteli huoltomiehen perässä kadulle. Precious oli joukon heikoin lenkki, jota muut nokkivat ja jota piti lääkitä."

Ennen vanhaan kaupunkipihoilla oli kotieläimiä. Nämä kanat ovat ensimmäisiä Helsingin Ullalinnassa pitkään aikaan.
Ennen vanhaan kaupunkipihoilla oli kotieläimiä. Nämä kanat ovat ensimmäisiä Helsingin Ullalinnassa pitkään aikaan.

Kanat munivat päivittäin, joten Miika on alkanut kokata ahkerasti banaanilettuja ja israelilaista shakshuka-pataa.

"Onhan tässä hommaa. Jätökset pitää kerätä, piha huuhdella ja kanat ruokkia. Kanoihin kuitenkin myös kiintyy, ja niistä on paljon iloa."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2016.
   

Tässä juttusarjassa helsinkiläiset näyttävät, miten kivikaupungin sisäpihat herätetään eloon. Pamela Arslanin kasvimaa on kerrostalon pihalla Helsingin Vallilassa.

"Mikä ihana paratiisipuisto", henkäisi Pamela Arslan astuessaan Helsingin Vallilassa sijaitsevan taloyhtiön pihaan ensi kertaa.

Samanlaista, koko korttelin kokoista keidasta ensiasunnon ostaja ei ollut nähnyt missään. Suojeltu Apinalinna onkin harvinaisuus Suomessa ja Pohjoismaissakin.

"Entisessä kotitalossani Töölössä sisäpihan verkkoaitojen sisällä oli vain asvalttia ja pyykkitelineitä. Sellaista en enää halunnut", Pamela sanoo.

Naapurit Arja Saaristo ja Harri Ahola ihastelevat Pamelan kurpitsasatoa. "Mutta greippimintusta saat tehdä saippuaa", Arja kiusoittelee. "Siitä tulee hyvää salaattia", Pamela vakuuttaa.
Naapurit Arja Saaristo ja Harri Ahola ihastelevat Pamelan kurpitsasatoa. "Mutta greippimintusta saat tehdä saippuaa", Arja kiusoittelee. "Siitä tulee hyvää salaattia", Pamela vakuuttaa.

Pihalla viihtyy kun on seuraa, tekemistä ja silmäniloa.
Pihalla viihtyy kun on seuraa, tekemistä ja silmäniloa.

Pamela on asunut Apinalinnassa jo neljä vuotta. Kesällä hän viettää paljon aikaa omenapuiden ja grillialueiden kaunistamassa pihassa.

Naapurit ovat yhdessä innostuneet laatikkoviljelystä, ja istutusten määrä kasvaa joka suvi. Pamela on pyhittänyt oman laatikkonsa yrteille, etenkin minttulajikkeille.

"Niiden mauissa on yllättävän suuria eroja. Suosikkini on marokonminttu. Greippiminttu taas sopii salaattiin."

Helsingin Vallilassa sijaitsevan Apinalinnan piha näytti Pamela Arslanista paratiisilta heti ensi silmäyksellä.
Helsingin Vallilassa sijaitsevan Apinalinnan piha näytti Pamela Arslanista paratiisilta heti ensi silmäyksellä.

Kunhan putkiremontista selvitään, Pamela aikoo ehdottaa naapureilleen marjapensaiden hankkimista. Häntä innostaa syötävien satokasvien yleistyminen taloyhtiöiden pihoilla. Kaupunkilaisetkin haluavat työntää sormensa multaan ja nauttia vehreydestä.

"Minusta kantakaupungin taloyhtiöiden kannattaisi luopua sisäpihoja erottavista aidoista. Meidän talossa aitoja ei ole koskaan rakennettu eikä niitä kukaan kaipaa."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2016.

Rivitalossa asuminen ei ole mikään syy pitäytyä parissa pelargonissa. Loppukesä on Sinikka Hakkaraisen ja Peter Glitheron lempiaikaa, sillä pihan komea keittiötarha pistää parastaan.

Lämpöä rakastavat tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa mehukkaan makeiksi.

Tomaattihuone täynnä taimia, paikat perunalle, valkosipulille ja marjapensaille sekä kesäolohuone pergolan suojissa. Voisi kuvitella, että varustus kuuluisi suurelle omakotitalotontille eikä rivitalon pihaan.

Sinikka Hakkarainen ja Peter Glithero ovat saaneet pienelle alalle sopimaan paljon kaunista ja hyödyllistä. Pariskunta osti 1970-lukuisen rivitalohuoneistonsa kymmenen vuotta sitten.

"Kun saimme oman pihan, tahdoimme myös kasvimaan. Kukkiakin pitää olla, mutta keittiötarhasta on niin paljon iloa, ettei pihan neliöiden tarvitse olla este", sanoo Sinikka.

"Takapihalla oli jo purkuikkunoista rakennettu pergola. Me aloitimme ensi töiksemme keittiötarhan rakentamisen", jatkaa Peter.

Vanhoista ikkunoista tehty pergolakatos on lämmin kasvupaikka paprikalle.
Vanhoista ikkunoista tehty pergolakatos on lämmin kasvupaikka paprikalle.

Puutarhalla on kokoa vain noin 150 m², mutta hyvällä suunnittelulla tila on saatu jaettua koristepuutarhaan ja keittiötarhaan. Kun pergolan vanhoista pariovista astuu ulos, voi ihailla kärhöjä ja ruusuja tai puuhata helposti tuntikausia keittiötarhan puolella.

L-kirjaimen muotoisen rivitalohuoneiston kainaloon sopivat myös keittiönurkka ja ruokapöytä.

Pergolakatoksen suojissa kasvaa kurkkuja, tomaatteja ja chilejä. Eksoottisin kasvatti on kiinalainen kurkku 'Suyo Long', joka saa piikkisestä ulkoasustaan huolimatta veden herahtamaan kielelle.

"Pihakierros ja keittiötarhan kastelu aamukasteen aikaan on ihana rituaali. Linnut laulavat, ja puutarhan kauneus antaa aina hyvän mielen", sanoo Peter.

Sadonkorjuuaikana herkutellaan pavuilla ja tomaateilla. Chilit tuovat potkua ruokaan.
Sadonkorjuuaikana herkutellaan pavuilla ja tomaateilla. Chilit tuovat potkua ruokaan.

Unelma kasvihuoneesta

Oma kasvihuone oli Sinikan haave. Hänen lapsuudenkotinsa oli espoolaisen kauppapuutarhan yhteydessä.

"Muistan, kuinka kävin isossa kasvihuoneessa syömässä makeita tomaatteja. Kasvihuoneen lämpö ja kosteus tekivät tunnelmasta ainutlaatuisen", kertoo Sinikka.

Kasvihuonettaan varten Peter ja Sinikka saivat vanhoja ikkunoita muun muassa savolaisen maatalon varastoista, minne ne olivat jääneet 1970-luvulla ikkunaremontin jäljiltä. Vanhat ikkunat oli tehty kovasta ja kestävästä puusta.

"Sain ikkunat sillä ehdolla, että vien ne kaikki kerralla pois. On sääli, jos käyttökelpoista, kaunista ja vanhaa tavaraa menee hukkaan", sanoo Peter.

Kasvihuoneen koko määräytyi hyväkuntoisimpien ikkunoiden mukaan. Päätyikkunoiden malli ratkaisi mitat, ja runko rakennettiin kierrätyslaudasta. Koska kattoikkunoiden karmeihin kerääntyi vesi, Peter laittoi päälle valokatteen.

Kasvihuone on tehty vanhoista puukarmisista ikkunoista. Kasvit kasvavat sisällä viljelylaatikoissa ja ruukuissa.
Kasvihuone on tehty vanhoista puukarmisista ikkunoista. Kasvit kasvavat sisällä viljelylaatikoissa ja ruukuissa.

"Tiesimme kasvihuonetta rakentaessamme taloyhtiön tulevasta remontista, joka vaati rakennuksen purkamista. Siksi suunnittelimme rakennelman niin, että se on helppo purkaa ja koota."

Kapeaan kasvihuoneeseen mahtuu kahden hengen tarpeisiin sopivasti tomaatintaimia, paprikaa ja basilikaa. Lämpöä rakastavat lajit nauttivat kasvihuoneen luksusoloista ja kypsyvät mehukkaan makeiksi.

Satoa kasvimaalta

Englannissa syntyneen Peterin vanhemmat olivat hekin viherpeukaloita.

"Kun kotipihamme isoa nurmikkoa perustettiin, keräsimme sisareni kanssa pihasta kiviä. Isä maksoi meille kolme penceä ämpärillisestä. Nurmikosta tuli täydellinen, kuin vihreä golfkenttä. Sen leikkaamisessa kului 1,5 tuntia. Isäni oli pedantti ja kitki rikkakasveja haarukalla", kertoo Peter.

Oman pihan keittiötarhassa kasvaa satoa yrteistä perunoihin ja papuihin. Parhaan sadon antaa talvivalkosipuli, joka istutetaan syksyllä ja korjataan heinä-elokuussa.

"Omat sipulit ovat kauniita, ja aromit ovat kohdillaan. Kun perunamaalta välillä nousee itusilmuista itsestään kylväytyneitä tai maahan vahingossa jääneitä valkosipuleita, kerromme vieraille, että kasvatamme suoraan valkosipuliperunoita", naurahtaa Sinikka.

Pariskunta käyttää pihan sadon tarkoin hyväksi. Kypsymättömistä, vihreistä tomaateista tulee hyvä ketsuppi ja raparperista, rosmariinista ja chilistä maukas chutney. Niillä kelpaa herkutella omalla takapihalla grillatun lihan tai kanan kanssa.

Peter on taitava juustokakkuleipuri. "Moni ei tiedä, että juustokakku oli alun perin paimentolaisten eväs ja yksi maidon säilöntätapa", Peter kertoo.
Peter on taitava juustokakkuleipuri. "Moni ei tiedä, että juustokakku oli alun perin paimentolaisten eväs ja yksi maidon säilöntätapa", Peter kertoo.

PUUTARHA & ASUKKAAT
Sinikka Hakkarainen ja Peter Glithero hoitavat 150 m²:n rivitalopihaa Kirkkonummella. Heistä puutarhassa on parasta pergola, tomaattihuone ja keittiötarha.