Omenapuut kannattaa leikata jo maaliskuussa. Tässä vastaukset kaikkeen, mitä olet omenapuiden leikkaamisesta miettinyt.

Miksi omenapuita pitää leikata?

Omenapuuta pitää muotoilla, jotta siitä kasvaa kaunis ja satoisa ja jotta se kestää runsaankin sadon painon. Vanhetessaan puun oksisto kasvaa tiheäksi ja alkaa ränsistyä, joten vanhimpia oksia pitää poistaa tihenevästä latvuksesta. Ensimmäisinä saavat lähteä latvuksen sisäosissa kasvavat oksat sekä sellaiset, jotka kaareutuvat alaspäin. Leikkaamalla voi säädellä myös puun korkeutta.

Mihin aikaan vuodesta on hyvä leikata?

Turvallisin leikkausaika on kevättalvi, heti pakkasten hellitettyä aina vappuun saakka. Talvenkaljusta puusta näkee helposti, mitkä oksat ovat kuolleet. Ennen lehtien puhkeamista oksat eivät niin helposti tartu toisiinsa ja oksien repeytymisvaara on pienempi.

Kuinka usein omenapuu kaipaa leikkausta?

Joka vuosi, mutta vähän kerrallaan. Erityisen tärkeää on huolehtia nuoren omenapuun leikkaamisesta. Viiden vuoden kuluttua puu on ohittanut peruskasvuvaiheensa ja leikkaustarve vähenee. Kun teet leikkaukset säännöllisesti, puusta ei tarvitse poistaa kerralla liikaa. Liian voimakas leikkaus kiihdyttää uusien versojen kasvua, aiheuttaa tihentymistä ja vähentää satoa.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä varovaisemmin omenapuita leikataan, koska kasvu on myös hitaampaa ja voimakas leikkaus voi altistaa pakkasvaurioille.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Perustyöväline on karkeahampainen, kääntyväteräinen oksasaha. Ohuisiin, alle puolen tuuman paksuisiin oksiin käytetään oksasaksia eli sekatöörejä, mieluiten niin sanottuja ohileikkaavia malleja.

Leikkaajan on päästävä työnsä lähelle. Siksi latvuksessa työskentelyyn tarvitaan tukevat tikkaat, mielellään A-malliset. Kannattaa pyytää myös ystävä avuksi varmistamaan, etteivät tikkaat kaadu.

Latvusten leikkaamista varten on olemassa pitkävartisia sahoja, mutta niillä työskentely on aika raskasta ja leikkauskohta on usein sattumanvarainen.

Pitääkö leikattua oksankohtaa hoitaa?

Nykykäsityksen mukaan leikkuupintoja ei tarvitse käsitellä haavanhoitoaineella, sillä niiden ei ole osoitettu estävän lahottajasieniä tai muita kiusoja. Oksastusvahasta voi olla apua: se estää pintaa kuivumasta ja halkeilemasta.

Ihannetapauksessa väärään suuntaan tai väärässä paikassa kasvavat oksat on leikattu pois jo pieninä, jolloin puun kärsimyksetkin jäävät pienemmiksi.

Missä vaiheessa puuta leikataan ensimmäisen kerran?

Ensimmäinen kerta, niin sanottu istutusleikkaus, tehdään usein jo taimistolla. Silloin poistetaan kilpalatva ja heikot oksat ja jätetään kolme, neljä tukevaa oksaa eri puolille runkoa. Jäljelle jäävistä oksista poistetaan noin kolmasosa ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta.

Taimimyymälän puutarhuria kannattaa pyytää huolehtimaan istutusleikkauksesta.

Mitä nuoren puun muotoilemisessa pitää huomioida?

Alkukesällä latvaversoon kasvaa uusia versoja. Kun ne ovat 5–15 senttiä pitkiä, niitä ryhdytään taivuttamaan vaakatasoon. Tämä onnistuu esimerkiksi pyykkipoikien avulla: pyykkipoika kiinnitetään runkoon oksan yläpuolelle niin, että se taivuttaa oksankulmaa mahdollisimman suureksi. Tavoitteena on 90 asteen kulma. Pyykkipojat poistetaan kolmen viikon kuluttua.

Osa nuoren omenapuun versoista leikataan. Pois joutavat liian ylöspäin kasvavat versot, lisäksi liian lähekkäin kasvavista poistetaan heikompi. Vahvat kilpalatvat poistetaan.

Koska nuoren omenapuun kasvu on kovin voimakas, ole leikkauksien kanssa varovainen. Jos leikkaat nuorta omenapuuta liian voimakkaasti, versokasvu kiihtyy ja satoikään tulo myöhästyy.

Mitä hoitoleikkaus tarkoittaa?

Hoitoleikkaus tehdään varhain keväällä, maalis–huhtikuussa. Silloin poistetaan talven vaurioittamat oksat, mahdollinen kilpalatva ja lisäksi siivotaan liian tiheässä latvuksen sisällä kasvavat oksat.

Miten satoikäistä puuta leikataan?

Nyrkkisääntönä voi pitää, että puusta poistetaan lähes saman verran oksia ja versoja kuin siihen on edellisen vuoden aikana kasvanut. Näin pihan puu pysyy jatkuvasti suunnilleen samankokoisena, ja säännöllisillä leikkauksilla se myös uusiutuu koko ajan.

Satoikäisestä omenapuusta leikataan ensimmäiseksi kilpailevat latvaversot ja suoraan ylöspäin kasvavat nuoret versot. Myös latvan sisään kasvavat versot poistetaan. Repeytyneet tai muuten vioittuneet oksat leikataan mahdollisimman pian, sillä ”avohaava” jättää tien auki taudeille ja tuholaisille.

Miksi oksia taivutetaan alaspäin?

Oksien taivuttamisesta on paljon hyötyä. Taipuneet oksat lopettavat pituuskasvun, eikä leikkaus ole tarpeen. Latvuksesta tulee avoin ja valoisa ja saat paremman sadon.

Kevään nuoret, pehmeät vuosiversot voi taivuttaa viimeistään kolme viikkoa ennen juhannusta noin 90 asteen kulmaan käyttämällä apuna naruja, joilla oksa kiristetään haluttuun asentoon. Narut voi ankkuroida esimerkiksi puun alle sijoitettuihin reikätiiliin. Jos et ole ehtinyt tehdä taivutusta alkukesällä, voit tehdä sen myös loppukesällä tai seuraavana keväänä. Anna taivutuksen olla kolmisen viikkoa tai kunnes oksat ovat puutuneet uuteen asentoon. Vielä yksi- ja kaksivuotiset oksat taipuvat.

Mikä on omenapuun nuorennusleikkaus?

Ajan mittaan omenapuu aina tiivistyy ja ränsistyy. Jos vanhasta omenapuusta haluaa paremman sadon, sille voi tehdä latvuksen uudistusleikkauksen. Se rasittaa puuta, joten toimenpide on hyvä ajoittaa usealle vuodelle.

Ensimmäisenä vuonna puusta poistetaan 2–3 paksua runkohaaraa latvuksen sisältä ja lisäksi ohuita oksia. Seuraavina parina vuotena jäljelle jääneitä oksia leikataan noin 1,5–2 metrin korkuisiksi.

Heti ensimmäisenä vuonna leikkauspinnan ympäriltä kasvaa runsaasti ohuita, piiskamaisia versoja. Ne poistetaan, lukuun ottamatta paria kolmea voimakkainta, yläviistoon kasvavaa versoa. Näistä kasvaa nuorennetun puun uusi oksisto.

Mitkä ovat yleisimmät virheet omenapuun muotoilemisessa?

Yleisin lienee liian varovainen, näpsimällä tehty leikkaus, jossa poistetaan vain pieniä ja nuoria oksia siltä korkeudelta, mihin helposti ulottuu. Toinen yleinen virhe on, että leikkaamisen jälkeen puuhun jää tappimaisia oksantynkiä.

Onko omenapuun muotoilu muuttanut vuosien varrella?

On paljonkin, kulloinkin muodissa olevan puutyypin mukaan. Nykyisin on saatavissa hillittykasvuisille perusrungoille vartettuja puita. Näiden muotoilussa korostuu oksien taivuttaminen vaaka-asentoon ja oksien uudistaminen jo alle kymmenvuotiaana. Tällaiset kääpiöpuut tulevat hyvin aikaisin satoikään. Tätä onkin jarrutettava poistamalla kukat parina ensimmäisenä vuonna, jotta kasvaville oksille jää riittävästi ravintoa.

Milloin omenapuun muotoilu kannattaa teettää ammattilaisella?

Ammattiapuun turvautuminen on tietysti varminta, jos epäilee, etteivät omat taidot riitä tai jos ei omista kunnollisia välineitä. Mutta harvoin edes taitamaton saa puuta ihan pilalle.

OHJEET OMENAPUUN LEIKKAAMISEEN

Sahaa oksa varovasti

Oksan sahaamisessa on omat niksinsä. Tarkoitus on leikata oksa niin, ettei se pääse repeytymään.

Oksaa sahataan ensin jonkin matkaa oksan alapuolelta, ja loppu sahaus tehdään päältä. Paksun oksan voi ensin leikata jonkin matkan päästä rungosta, ja tyngän voi leikata vielä läheltä runkoa tai oksankulmaa.

Oksan ja rungon välissä on paksumpi kohta, niin kutsuttu kaulus. On tärkeää, että kaulukseen ei kosketa.

Omenapuun muotoilu

Muotoilulla tavoitellaan puuta, jonka runko on suora ja oksat kasvavat mahdollisimman vaakasuoraan tasaisin välein.

Puun latvaa typistetään ja kilpaileva latvaverso poistetaan. Ylöspäin tai liian lähellä toista oksaa olevat oksat leikataan. Oksia voi taivuttaa alaspäin köyden avulla.

 

Marjatta ja Viljo Läspä muistivat puutarhaa perustaessaan, että syksy on pitkä. Heidän puutarhansa kukkii ensipakkasiin asti.

Vaikka on jo alkusyksy, Marjatta ja Viljo Läspän puutarhassa kukkii lähes yhtä upeasti kuin heinäkuussa. Daaliat, kallionauhukset, komeamaksaruohot, punahatut ja auringonkukat ilahduttavat puutarhan omistajaa.

"Moni unohtaa puutarhaa luodessaan, että syksy on pitkä ja puutarha saisi näyttää hyvältä myös silloin. Usein päällimmäisenä mielessä ovat kesän kauneimmat kuukaudet", sanoo Marjatta Läspä.

Syksy sujuu sadonkorjuun ja keittiöpuutarhan parissa. Latva-artisokkaa on kasvatettu ihan koristeeksi, mutta mangoldit, salaatit ja yrtit sekä kasvihuoneen tomaatit ja kurkut päätyvät herkutteluun.
Syksy sujuu sadonkorjuun ja keittiöpuutarhan parissa. Latva-artisokkaa on kasvatettu ihan koristeeksi, mutta mangoldit, salaatit ja yrtit sekä kasvihuoneen tomaatit ja kurkut päätyvät herkutteluun.

Espoolaisessa puutarhassa riittää katseltavaa. Paritalon suuresta tontista on noin 2 000 neliötä hoidettua puutarha-alaa.

Puutarhan perustaminen aloitettiin 1970–80-lukujen vaihteessa, jolloin hyötytarha oli puutarhanhoidon a ja o. Marjapensaiden ja omenapuiden rinnalle istutettiin joitakin koristepensaita, vuorenkilpeä ja kallionauhuksia.

Koristeomenapuun alla on mansettina kuukausimansikkaa, joka tarjoilee ahomansikkaa muistuttavia pieniä mansikoita syksyyn asti. Isot kivet ja koristeellinen saviruukku katkaisevat istutuksen ja ovat kiva yksityiskohta.
Koristeomenapuun alla on mansettina kuukausimansikkaa, joka tarjoilee ahomansikkaa muistuttavia pieniä mansikoita syksyyn asti. Isot kivet ja koristeellinen saviruukku katkaisevat istutuksen ja ovat kiva yksityiskohta.

Hehkuva daalia, valloittava verbena

Viime vuosina puutarhakärpänen on puraissut Läspän perhettä ja kasvimäärä on lisääntynyt roimasti. Keittiötarhasta ei ole luovuttu, mutta mansikka- ja perunamaa ovat kutistuneet.

Hyötytarhan rajalla auringonkukat kurottautuvat parin metrin korkeuteen. Tänä vuonna niissä ei hehku keltainen, vaan puna-keltasävyiset kukat tuovat vaihtelua. Auringonkukkien kuihtuessa siemenkodat koristavat kasveja, ja niistä ilahtuvat myös herkuttelemassa käyvät linnut.

Daaliat ovat mainioita syksyn kukkapenkin asukkeja, mutta ne eivät talvehdi puutarhassa.

Siellä täällä pilkistää iloisen värikäs daalia. Niiden kukintojen muodoissa, väreissä ja koossakin on eroja: suurimpien halkaisija on parikymmentä senttimetriä.

Daaliat ovat mainioita syksyn kukkapenkin asukkeja. Hallan saapuessa saa daalian kauneudelle heittää hyvästit, sillä pakkanen lakastuttaa varret. Daaliat eivät meillä puutarhassa talvehdi, vaan juurakot kaivetaan syksyllä maasta ja talvetetaan kellarissa.

Daalioissa voi näkyä kaksi eri väriä. Tämä hieno kaksivärinen tuttavuus on daalia 'Procyon'.
Daalioissa voi näkyä kaksi eri väriä. Tämä hieno kaksivärinen tuttavuus on daalia 'Procyon'.

"Osan esikasvatan ruukuissa keväällä, osan laitan suoraan ravinteikkaaseen maahan. Kun pakkanen puraisee lehtiä ja ne tummuvat, katkaisen varret, puhdistan isoimmat multapaakut pois ja vien juurakot taimikasseissa kellariin. Talven aikana ne eivät kosteassa kellarissa kaipaa kastelua", Marjatta kertoo.

"Daaliaa on sanottu mummokukaksi, mutta minähän olenkin mummi", hän naurahtaa.

Korallikanukan lehdet punertuvat ilmojen viiletessä.
Korallikanukan lehdet punertuvat ilmojen viiletessä.

Komea daalia kiinnostaa nyt kotipuutarhureita ikään katsomatta. Daalian seuraksi Marjatta on kasvattanut jättiverbenaa. Taimet on kasvatettu itse siemenestä, vaikka kasvatus voi olla haasteellista.

Kylvö tehtiin jo talvella, helmikuussa. Taimilaatikko vietti kellarin viileydessä noin kuukauden, taimettumisen jälkeen taimet ruukutettiin erikseen, ja kesäkuussa ne istutettiin puutarhaan.

"Jättiverbenasta saa mainion verhomaisen tai sermimäisen kasvin kukkapenkkiin tilaa jakamaan."

Vaivannäkö on kannattanut, sillä nyt jättiverbenat kurottautuvat jopa 1,5 metrin korkeuteen ja kukkivat komeasti. Vaikka olemus on keveä, kasvi on tukeva eikä kaadu tuulessa.

"Jättiverbena näyttää vähän pitsimäiseltä. Siitä saa mainion verhomaisen tai sermimäisen kasvin kukkapenkkiin tilaa jakamaan. Taimia saa harvoin, mutta kylväminen kannattaa", Marjatta toteaa.

"Mutta huolehdi, että kylvös ei pääse pitkässä esikasvatuksessa kuivahtamaan."

Istutus vaihtaa väriä

Kukkivia syysperennoja etsiessä kannattaa hellittää tiukoista kukintavärin kriteereistä. Ei haittaa, vaikka vaaleanpunaisena kukkiva kiinanpioni olisi oranssina kukkivan nauhuksen kanssa samalla istutusalueella.

Sama istutus voi vaihtaa väriä keskikesän pastellisesta värimaailmasta loppukesän ja syksyn keltaiseen tai oranssiin.

Kun nauhus kukkii, komistavat pionia kukinnan jälkeen enää siemenkota ja lehdet. Sama istutus voi vaihtaa väriä keskikesän pastellisesta värimaailmasta loppukesän ja syksyn keltaiseen tai oranssiin, kun valitsee kasvit kukinta-ajan mukaan.

Portaikon vieressä kasvaa laaja perennojen istutusalue. Alkukeväällä siinä kukkivat lumikellot, narsissit ja tulppaanit. Syksyä kohden penkki värittyy komeamaksaruohosta, rusopäivänliljasta ja kallionauhuksesta.
Portaikon vieressä kasvaa laaja perennojen istutusalue. Alkukeväällä siinä kukkivat lumikellot, narsissit ja tulppaanit. Syksyä kohden penkki värittyy komeamaksaruohosta, rusopäivänliljasta ja kallionauhuksesta.

Marjatan mielestä kallionauhus ansaitsee paikan puutarhassa.

"Sen kelta-oranssit kukat houkuttavat perhosia ja tumma lehti on kaunis myös istutuksissa. Se siementää paljon. Jos et halua uusia taimia, katko kukkavarret poikki kukinnan lopulla", Marjatta vinkkaa.

Kaunopunahattu 'Echinacea purpurea' on kotoisin Pohjois-Amerikan preerioilta. Se viihtyy aurinkoisilla ja vettä läpäisevillä paikoilla.
Kaunopunahattu 'Echinacea purpurea' on kotoisin Pohjois-Amerikan preerioilta. Se viihtyy aurinkoisilla ja vettä läpäisevillä paikoilla.

Puista tipahtelevat yksittäiset, värikkäät lehdet tuovat alkusyksyyn ripauksen haikeutta. Pian on edessä ruska-aika.

"Lehdet saavat olla nurmella hetken ennen kuin haravoimme ne kompostiin. Ne näyttävät maassa ihan kauniilta. Pitää vain oppia katselemaan syksyn kauneutta eri tavalla."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 17/2012.

Marjatan vinkit syksyllä kukkivaan puutarhaan

 Valitse perennoiksi myös loppukesällä ja syksyllä kukkivia. Hyviä vaihtoehtoja ovat komeamaksaruoho, syysasteri, syyshohdekukka, syyskaunosilmä ja erilaiset nauhukset.
 Monet kärhöt kukkivat pitkälle syksyyn.
 Istuta daalioita.
 Pidä huolta ruukkuistutuksista. Monet kesäkukat kukkivat hoidettuina syksylläkin.
 Vaihda epäsiisteihin ruukkuistutuksiin krysanteemeja, marjakanervaa, värikkäitä keijunkukkia tai syklaameja.

Upea kukkaloisto ympäröi espoolaista omakotitaloa koko kesäkauden, vaikka kivinen tontti on haastava kasvupaikka. Kodin sisällä aistii itämaisia tunnelmia, jotka ovat peruja perheen Aasian-vuosilta.

Heidi Viitanen-Jusslin rakastaa puutarhanhoitoa. Sen näkee heti. Espoolaisen omakotitalon piha kukkii koko kesän, vaikka se on rakennettu lähes kokonaan kalliolle. Työtä se vaatiikin. Keväästä syksyyn Heidi hoitaa, karsii, leikkaa, siirtää, istuttaa ja kastelee. Ja nauttii.

"Puutarhanhoito on onnellisuusterapiaa", Heidi sanoo ja nauraa.

"Odotan joka kevät yhtä innokkaasti kukkasipuleiden puhkeamista."

Tonttia reunustaa kiviaita, jota pitkin kasvaa villiviini. Heidi on istuttanut kasveja myös aidan ulkopuolelle.
Tonttia reunustaa kiviaita, jota pitkin kasvaa villiviini. Heidi on istuttanut kasveja myös aidan ulkopuolelle.

Heidi muutti keittiön viereisen tilan oleskelutilaksi. Perheen vanhin koira Rooti loikoo sohvalla, kun Heidi asettelee kukkia. kalusteet ovat pääosin Aasiasta. Kaunis, nahkainen lehtikori löytyi Ruotsista.
Heidi muutti keittiön viereisen tilan oleskelutilaksi. Perheen vanhin koira Rooti loikoo sohvalla, kun Heidi asettelee kukkia. kalusteet ovat pääosin Aasiasta. Kaunis, nahkainen lehtikori löytyi Ruotsista.

"Odotan joka kevät yhtä innokkaasti syksyllä istuttamieni kukkasipuleiden puhkeamista. Aina en edes muista, mitä kaikkea olen istuttanut."

Kun Jusslinit kymmenen vuotta sitten löysivät persikanvärisen talonsa, he ihastuivat talon avaruuteen ja valoon, jota suurten ikkunoiden ansiosta riittää. Talo oli niin hyvässä kunnossa, että Heidi saattoi keskittyä pihan remontointiin.

Heidi on kuljettanut tontille multaa ja turvetta satoja, ehkä jopa tuhansia säkkejä. Hän ostaa aina kerralla kymmenkunta säkkiä, kun jotain kohtaa pihassa laitetaan kuntoon.

Maa-aines on tuettu kivillä. Kivimuurien eteen Heidi istuttaa yleensä siirrännäiskasveja, jotka muodostavat nopeasti tukevan juurakon. Siten multa pysyy paikoillaan.

Olohuoneesta näkee vehreään puutarhaan.
Olohuoneesta näkee vehreään puutarhaan.

Divaanin päällä olevat tyynyt ovat Heidin ompelemia.
Divaanin päällä olevat tyynyt ovat Heidin ompelemia.

"Villiviiniä riittää maljakkoon kukkien joukkoon keväästä melkein jouluun asti."

"Viihdymme kodissamme tosi hyvin, ja suuri vaikutus siihen on rakkaalla pihallani ja kaikilla sinne istuttamillani kukilla", Heidi sanoo.

"Mutta on minulla haaveita kodinkin suhteen. Olisi kiva uudistaa alakerran sauna- ja kylpytilat ja ehkä rakentaa uima-allas ulos."

Heidin rakkaus kukkiin ulottuu myös sisälle. Kodissa on paljon sekä viherkasveja että kukkivia kasveja, eivätkä maljakot ole koskaan tyhjiä.

"Kesällä poimin kukkia omalta pihalta. Villiviiniä riittää maljakkoon kukkien joukkoon keväästä lähes jouluun."

Pihalla on kaksi vesiallasta. Yläpatiolle pääsee pientä siltaa pitkin. Ala-altaan ympärillä kasvaa konnantatarta.
Pihalla on kaksi vesiallasta. Yläpatiolle pääsee pientä siltaa pitkin. Ala-altaan ympärillä kasvaa konnantatarta.

Heidi istuttaa orvokkeja ruukkuihin heti huhtikuussa. Ne kukkivat eri puolilla pihaa läpi kesän.
Heidi istuttaa orvokkeja ruukkuihin heti huhtikuussa. Ne kukkivat eri puolilla pihaa läpi kesän.

Kymmenen vuoden aikana Jusslinien perhe on kutistunut kolmeen ja puoleen. Vanhin tytär Jessica ei asu enää kotona, ja golfaajapoika Toffe pelaa puolet vuodesta ulkomailla. Kuopus Cecilia sentään asuu vielä kotona. Vauhtia talossa pitävät myös kolme lhasa apsoa: Rooti, Riitu ja Diva.

Nuorison valtakuntaa on talon alakerta. Siellä on tilava tv-huone, makuuhuone, sauna ja kodinhoitohuone sekä iso varasto. Keskikerroksessa on eteisen lisäksi olohuone, ruokailutila, keittiö, työhuone ja wc. Yläkerrassa sijaitsevat kolme makuuhuonetta ja kylpyhuone.

Heidi on sisustanut kodin aasialais-skandinavisesti. Perhe asui 1990-luvulla lähes kymmenen vuotta Singaporessa, ja muuttokuormassa Suomeen tuli koko Aasian-kodin irtaimisto.

"Se toi mukavaa kontrastia talon selkeille linjoille."

Heidi ja Jyri ovat tehneet itse katetun pation kalusteet. Heidi käyttää sisustuksessa paljon taljoja, ja tyynyjä Jyri on tuonut Koreasta. Patiolla viihtyvät myös koirat.
Heidi ja Jyri ovat tehneet itse katetun pation kalusteet. Heidi käyttää sisustuksessa paljon taljoja, ja tyynyjä Jyri on tuonut Koreasta. Patiolla viihtyvät myös koirat.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehti puutarhassa -lehden numerossa 2/2014.

Oma puutarha on Sinikka Ketosen kuntosali ja hyvän olon lähde, joka auttaa vaikean sairauden keskellä.

Vanha kivitalo verhoutuu kiehtovasti villiviiniin. Kasvillisuus on tummanpuhuvaa ja rehevää sateen jäljiltä, istutukset kukkivat ja vihertävät. Autotallin seinustalla on vakuuttava rivi vanhoja kastelukannuja ja taimipurkkeja. Täällä asuu selvästi viherpeukalo.

"Kotipiha ja puutarhanhoito ovat minulle kaikki kaikessa. Puutarhatöissä sielu ja ruumis saavat hyvää fyysistä kuritusta. Nautin puutarhan kauneudesta, hiljaisuudesta, linnunlaulusta ja tuoksuista", sanoo Sinikka Ketonen.

Rintamamiestalon sisäänkäynti kätkeytyy villiviinin suojiin.
Rintamamiestalon sisäänkäynti kätkeytyy villiviinin suojiin.

"Puutarhanhoito tarjoaa onnistumisen iloa ja mahdollisuuden nähdä oman käden jälki. Puutarhassa opin myös jatkuvasti uutta erehdysten ja oivallusten kautta."

Asvaltti väistyy

Sinikka ja Sauli Ketosen puutarha ei ole aina ollut yhtä vehreä kuin nyt. Vuonna 1988 pihaa peittivät asvaltti ja paljas nurmikko. Kun pariskunta innostui pihapuuhista, asvaltti sai lähteä, ja pala palalta nurmikko pieneni kukkapenkkien ja istutusten vallatessa alaa.

"Irrotin nurmilohkareita pistolapiolla ja käänsin ne ylösalaisin, jotta nurmi ei päässyt enää kasvamaan. Nurmipaakut maatuivat aikanaan mullaksi istutusten alla", vinkkaa Sinikka.

Kuusiaidan siimekseen piiloutuu kuumien kesäpäivien paras varjopaikka.
Kuusiaidan siimekseen piiloutuu kuumien kesäpäivien paras varjopaikka.

Helppohoitoinen neilikkaruusu kukkii heinäkuusta syksyyn. Kukat muodostuvat saman vuoden versoihin, joten pensasta voi leikata keväällä reilusti kukintaa menettämättä.
Helppohoitoinen neilikkaruusu kukkii heinäkuusta syksyyn. Kukat muodostuvat saman vuoden versoihin, joten pensasta voi leikata keväällä reilusti kukintaa menettämättä.

Hän on iloinen pihansa isosta muutoksesta. Suurella istutusalueella kasvaa koristepensaita, havupuita ja perennoja. Istutusalueen ja kuusiaidan välissä kulkee salainen polku, jolla voi vajota omiin ajatuksiinsa. Autotallin seinustalla on vilvoitteluun ja saunahetkien pulahduksiin pieni uima-allas. Rauhallisessa nurkkauksessa meditoi puutarha-buddha.

Harvoin patsas saa seuraa Sinikasta, joka ei malta istua pitkään aloillaan. Useimmiten hän purkittaa ylimääräisiä taimia ystäville annettaviksi, kastelee kesäkukkia tai kitkee rikkakasveja.

Kasvien lisäksi Sinikkaa kiehtovat kivien muodot ja värit. Ne ovat edukseen erityisesti sateella. Kivet ja erikorkuiset istutukset tuovat mielenkiintoa tasaiseen pihaan.

"Olemme kantaneet veneretkiltä veden muotoilemia pyöreitä kiviä ja kääntäneet pihan kiviä parempaan asentoon. Kivet painuvat ajan myötä, joten niitä pitää toisinaan nostella esiin."

Sinikka sai ystävältään buddhapatsaan puutarhan hiljaiseen nurkkaukseen. Patsasta perhe kutsuu toisinajattelijaksi tai hiljaiseksi herraksi.
Sinikka sai ystävältään buddhapatsaan puutarhan hiljaiseen nurkkaukseen. Patsasta perhe kutsuu toisinajattelijaksi tai hiljaiseksi herraksi.

Puutarha on muuttunut hoitajiensa elämäntilanteen edetessä. Lasten ollessa pieniä leikkimökki ja hiekkalaatikko olivat ahkerassa käytössä. Nyt mökki toimii vajana, ja hiekkalaatikon paikalla kukkivat kasvit.

Yksi asia on samoin kuin aina. Valtaisa villiviini verhoaa taloa. Sen paksu runko muistuttaa jo puuta.

"Pihassa kevenevät murheet ja unohtuvat säryt."

Piha piristää

Elokuussa 2012 Sinikka löysi vasemmasta rinnastaan epämääräisen kyhmyn, jonka lääkäri totesi rintasyöväksi. Pihasta ja puutarhasta tuli Sinikalle paikka, jonne oli helppo paeta. Hän käänsi tarkoituksella mietteensä fyysiseen tekemiseen, kasvien tarkkailuun ja pihan siilien ruokkimiseen.

Sinikka istuttaa ruukkuihin kivikko-alueelta ottamiaan mehitähtiä ja koristelee pinnan kivillä.
Sinikka istuttaa ruukkuihin kivikko-alueelta ottamiaan mehitähtiä ja koristelee pinnan kivillä.

Sinikka istutti keramiikkaruukkuun mehitähtiä ja maksaruohoja. Samat kasvit viihtyvät ruukussa vuodesta toiseen. Ruukku talvehtii autotallissa.
Sinikka istutti keramiikkaruukkuun mehitähtiä ja maksaruohoja. Samat kasvit viihtyvät ruukussa vuodesta toiseen. Ruukku talvehtii autotallissa.

Diagnoosista lähtien Sinikka on kertonut avoimesti sairaudesta ja jutellut tilanteesta perheen, ystävien ja työkavereiden kanssa. Hän uskoo, että juuri sen ansiosta synkemmät tunteet vaihtuivat toivoksi ja taisteluksi. Oli parempi keskittyä iloa tuoviin asioihin kuten puutarhaan.

"Huomasin, että ulkoilu ja puutarhassa touhuilu ovat parasta terapiaa. Pihassa kevenevät murheet ja unohtuvat säryt. Puutarhan antama energia ja liikunta piristävät aidosti."

"Raskaiden hoitojekin välillä jaksoin tehdä jotain puutarhassa. Sen ansiosta tunsin mieleni paranevan."

Viikkoa ennen ensimmäistä leikkaustaan Sinikka istutti maahan yli 500 kukkasipulia. Sipuli sipulilta työ antoi toivoa tulevasta ja nosti halun nähdä kevään upea kukkaloisto.

Intohimoisella puutarhaharrastajalla on aina istutus työn alla.
Intohimoisella puutarhaharrastajalla on aina istutus työn alla.

Ruskoliljat ovat pihan alkuperäisiä kasveja. Niitä kasvoi eri puolilla pihaa, mutta Sinikka nosti sipulit maasta ja siirsi ne yhteen näyttäväksi ryhmäksi.
Ruskoliljat ovat pihan alkuperäisiä kasveja. Niitä kasvoi eri puolilla pihaa, mutta Sinikka nosti sipulit maasta ja siirsi ne yhteen näyttäväksi ryhmäksi.

Sinikka mietti myös toivon kääntöpuolta. Jos sairaus etenisi huonompaan suuntaan, kauniisti kukkiva puutarha lohduttaisi.

"Raskaiden leikkausten sekä sytostaatti- ja sädehoitojen välilläkin jaksoin tehdä jotain puutarhassa, vaikka vain vähän kerrallaan. Sen ansiosta tunsin mieleni paranevan ja jaksoin paremmin."

Seuraavana keväänä, kun pihapiiri täyttyi krookuksista, tulppaaneista, narsisseista ja laukoista, Sinikka joutui toiseen leikkaukseen. Kolmivuotistarkastuksessa selvisi, että syöpä on uusiutunut ja levinnyt rintalastaan. Nyt tautia pidetään kurissa hoitojen avulla.

"Sairaus on opettanut minut näkemään onnea arjen yksinkertaisissa asioissa."

Kevät tuo toivoa

Sairastumisen jälkeen puutarhanhoito ei ole sujunut samalla tavalla kuin ennen, mikä on ollut Sinikalle vaikea paikka. Vasemman kainalon imusolmukkeiden poiston jälkeen pienikin haava altistaa bakteereille, joten niiltä on suojauduttava tarkasti.

"Rakastan mullan tuoksua ja sitä tunnetta, kun saan upottaa kädet pehmeään maahan. Infektioriskin takia en voi enää sitä tehdä, vaan puen ensin kertakäyttöhansikkaat ja niiden päälle puutarhahansikkaat."

Onni-koira seuraa emäntäänsä pihapuuhissa.
Onni-koira seuraa emäntäänsä pihapuuhissa.

Saman liikkeen pitkällinen toistaminen on kielletty, joten Sinikka välttää esimerkiksi haravointia. Rajoituksiin kuuluu myös ääriliikkeiden ja nostamisen välttäminen. Kaikkia pihapuuhia rajoitukset eivät onneksi estä.

"Sairaus on opettanut minut näkemään onnea arjen yksinkertaisissa asioissa: perheen kanssa vietetyssä ajassa ja puutarhanhoidossa. Olen viimeistään nyt oppinut elämään hetkessä, joten olen onnellinen. Kevät on aina toivoa täynnä!"

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2016.

Sen tutun keltaisen lisäksi auringonkukasta on olemassa muitakin hauskoja lajikkeita. Tässä kolme ihan omanlaistaan kaunotarta.

Ruby-lajikkeen kukat ovat rubiininpunaiset. Punasävyisiä lajikkeita on sekä matalia että korkeita.
Ruby-lajikkeen kukat ovat rubiininpunaiset. Punasävyisiä lajikkeita on sekä matalia että korkeita.

Pikkuauringonkukka Ice Creamin kukat vivahtavat sitruunaan. Kukat ovat pienet, mutta vartta kertyy jopa kaksi metriä. Lajike on siro ja hontelo.
Pikkuauringonkukka Ice Creamin kukat vivahtavat sitruunaan. Kukat ovat pienet, mutta vartta kertyy jopa kaksi metriä. Lajike on siro ja hontelo.

Teddy Bearin olemus on pehmeän pörheä kuin nalle. Matala ja kerrannaiskukkainen lajike sopii myös ruukkuun.
Teddy Bearin olemus on pehmeän pörheä kuin nalle. Matala ja kerrannaiskukkainen lajike sopii myös ruukkuun.

Matalammat lajikkeet kasvavat noin puolimetrisiksi ja sopivat myös ruukkuihin. Auringonkukka kestää hyvin myös maljakossa.

Vinkki! Auringonkukan versot ovat rapea ja vitamiinipitoinen lisä salaattiin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2015.