Omenapuut kannattaa leikata jo maaliskuussa. Tässä vastaukset kaikkeen, mitä olet omenapuiden leikkaamisesta miettinyt.

Miksi omenapuita pitää leikata?

Omenapuuta pitää muotoilla, jotta siitä kasvaa kaunis ja satoisa ja jotta se kestää runsaankin sadon painon. Vanhetessaan puun oksisto kasvaa tiheäksi ja alkaa ränsistyä, joten vanhimpia oksia pitää poistaa tihenevästä latvuksesta. Ensimmäisinä saavat lähteä latvuksen sisäosissa kasvavat oksat sekä sellaiset, jotka kaareutuvat alaspäin. Leikkaamalla voi säädellä myös puun korkeutta.

Mihin aikaan vuodesta on hyvä leikata?

Turvallisin leikkausaika on kevättalvi, heti pakkasten hellitettyä aina vappuun saakka. Talvenkaljusta puusta näkee helposti, mitkä oksat ovat kuolleet. Ennen lehtien puhkeamista oksat eivät niin helposti tartu toisiinsa ja oksien repeytymisvaara on pienempi.

Kuinka usein omenapuu kaipaa leikkausta?

Joka vuosi, mutta vähän kerrallaan. Erityisen tärkeää on huolehtia nuoren omenapuun leikkaamisesta. Viiden vuoden kuluttua puu on ohittanut peruskasvuvaiheensa ja leikkaustarve vähenee. Kun teet leikkaukset säännöllisesti, puusta ei tarvitse poistaa kerralla liikaa. Liian voimakas leikkaus kiihdyttää uusien versojen kasvua, aiheuttaa tihentymistä ja vähentää satoa.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä varovaisemmin omenapuita leikataan, koska kasvu on myös hitaampaa ja voimakas leikkaus voi altistaa pakkasvaurioille.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Perustyöväline on karkeahampainen, kääntyväteräinen oksasaha. Ohuisiin, alle puolen tuuman paksuisiin oksiin käytetään oksasaksia eli sekatöörejä, mieluiten niin sanottuja ohileikkaavia malleja.

Leikkaajan on päästävä työnsä lähelle. Siksi latvuksessa työskentelyyn tarvitaan tukevat tikkaat, mielellään A-malliset. Kannattaa pyytää myös ystävä avuksi varmistamaan, etteivät tikkaat kaadu.

Latvusten leikkaamista varten on olemassa pitkävartisia sahoja, mutta niillä työskentely on aika raskasta ja leikkauskohta on usein sattumanvarainen.

Pitääkö leikattua oksankohtaa hoitaa?

Nykykäsityksen mukaan leikkuupintoja ei tarvitse käsitellä haavanhoitoaineella, sillä niiden ei ole osoitettu estävän lahottajasieniä tai muita kiusoja. Oksastusvahasta voi olla apua: se estää pintaa kuivumasta ja halkeilemasta.

Ihannetapauksessa väärään suuntaan tai väärässä paikassa kasvavat oksat on leikattu pois jo pieninä, jolloin puun kärsimyksetkin jäävät pienemmiksi.

Missä vaiheessa puuta leikataan ensimmäisen kerran?

Ensimmäinen kerta, niin sanottu istutusleikkaus, tehdään usein jo taimistolla. Silloin poistetaan kilpalatva ja heikot oksat ja jätetään kolme, neljä tukevaa oksaa eri puolille runkoa. Jäljelle jäävistä oksista poistetaan noin kolmasosa ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta.

Taimimyymälän puutarhuria kannattaa pyytää huolehtimaan istutusleikkauksesta.

Mitä nuoren puun muotoilemisessa pitää huomioida?

Alkukesällä latvaversoon kasvaa uusia versoja. Kun ne ovat 5–15 senttiä pitkiä, niitä ryhdytään taivuttamaan vaakatasoon. Tämä onnistuu esimerkiksi pyykkipoikien avulla: pyykkipoika kiinnitetään runkoon oksan yläpuolelle niin, että se taivuttaa oksankulmaa mahdollisimman suureksi. Tavoitteena on 90 asteen kulma. Pyykkipojat poistetaan kolmen viikon kuluttua.

Osa nuoren omenapuun versoista leikataan. Pois joutavat liian ylöspäin kasvavat versot, lisäksi liian lähekkäin kasvavista poistetaan heikompi. Vahvat kilpalatvat poistetaan.

Koska nuoren omenapuun kasvu on kovin voimakas, ole leikkauksien kanssa varovainen. Jos leikkaat nuorta omenapuuta liian voimakkaasti, versokasvu kiihtyy ja satoikään tulo myöhästyy.

Mitä hoitoleikkaus tarkoittaa?

Hoitoleikkaus tehdään varhain keväällä, maalis–huhtikuussa. Silloin poistetaan talven vaurioittamat oksat, mahdollinen kilpalatva ja lisäksi siivotaan liian tiheässä latvuksen sisällä kasvavat oksat.

Miten satoikäistä puuta leikataan?

Nyrkkisääntönä voi pitää, että puusta poistetaan lähes saman verran oksia ja versoja kuin siihen on edellisen vuoden aikana kasvanut. Näin pihan puu pysyy jatkuvasti suunnilleen samankokoisena, ja säännöllisillä leikkauksilla se myös uusiutuu koko ajan.

Satoikäisestä omenapuusta leikataan ensimmäiseksi kilpailevat latvaversot ja suoraan ylöspäin kasvavat nuoret versot. Myös latvan sisään kasvavat versot poistetaan. Repeytyneet tai muuten vioittuneet oksat leikataan mahdollisimman pian, sillä ”avohaava” jättää tien auki taudeille ja tuholaisille.

Miksi oksia taivutetaan alaspäin?

Oksien taivuttamisesta on paljon hyötyä. Taipuneet oksat lopettavat pituuskasvun, eikä leikkaus ole tarpeen. Latvuksesta tulee avoin ja valoisa ja saat paremman sadon.

Kevään nuoret, pehmeät vuosiversot voi taivuttaa viimeistään kolme viikkoa ennen juhannusta noin 90 asteen kulmaan käyttämällä apuna naruja, joilla oksa kiristetään haluttuun asentoon. Narut voi ankkuroida esimerkiksi puun alle sijoitettuihin reikätiiliin. Jos et ole ehtinyt tehdä taivutusta alkukesällä, voit tehdä sen myös loppukesällä tai seuraavana keväänä. Anna taivutuksen olla kolmisen viikkoa tai kunnes oksat ovat puutuneet uuteen asentoon. Vielä yksi- ja kaksivuotiset oksat taipuvat.

Mikä on omenapuun nuorennusleikkaus?

Ajan mittaan omenapuu aina tiivistyy ja ränsistyy. Jos vanhasta omenapuusta haluaa paremman sadon, sille voi tehdä latvuksen uudistusleikkauksen. Se rasittaa puuta, joten toimenpide on hyvä ajoittaa usealle vuodelle.

Ensimmäisenä vuonna puusta poistetaan 2–3 paksua runkohaaraa latvuksen sisältä ja lisäksi ohuita oksia. Seuraavina parina vuotena jäljelle jääneitä oksia leikataan noin 1,5–2 metrin korkuisiksi.

Heti ensimmäisenä vuonna leikkauspinnan ympäriltä kasvaa runsaasti ohuita, piiskamaisia versoja. Ne poistetaan, lukuun ottamatta paria kolmea voimakkainta, yläviistoon kasvavaa versoa. Näistä kasvaa nuorennetun puun uusi oksisto.

Mitkä ovat yleisimmät virheet omenapuun muotoilemisessa?

Yleisin lienee liian varovainen, näpsimällä tehty leikkaus, jossa poistetaan vain pieniä ja nuoria oksia siltä korkeudelta, mihin helposti ulottuu. Toinen yleinen virhe on, että leikkaamisen jälkeen puuhun jää tappimaisia oksantynkiä.

Onko omenapuun muotoilu muuttanut vuosien varrella?

On paljonkin, kulloinkin muodissa olevan puutyypin mukaan. Nykyisin on saatavissa hillittykasvuisille perusrungoille vartettuja puita. Näiden muotoilussa korostuu oksien taivuttaminen vaaka-asentoon ja oksien uudistaminen jo alle kymmenvuotiaana. Tällaiset kääpiöpuut tulevat hyvin aikaisin satoikään. Tätä onkin jarrutettava poistamalla kukat parina ensimmäisenä vuonna, jotta kasvaville oksille jää riittävästi ravintoa.

Milloin omenapuun muotoilu kannattaa teettää ammattilaisella?

Ammattiapuun turvautuminen on tietysti varminta, jos epäilee, etteivät omat taidot riitä tai jos ei omista kunnollisia välineitä. Mutta harvoin edes taitamaton saa puuta ihan pilalle.

OHJEET OMENAPUUN LEIKKAAMISEEN

Sahaa oksa varovasti

Oksan sahaamisessa on omat niksinsä. Tarkoitus on leikata oksa niin, ettei se pääse repeytymään.

Oksaa sahataan ensin jonkin matkaa oksan alapuolelta, ja loppu sahaus tehdään päältä. Paksun oksan voi ensin leikata jonkin matkan päästä rungosta, ja tyngän voi leikata vielä läheltä runkoa tai oksankulmaa.

Oksan ja rungon välissä on paksumpi kohta, niin kutsuttu kaulus. On tärkeää, että kaulukseen ei kosketa.

Omenapuun muotoilu

Muotoilulla tavoitellaan puuta, jonka runko on suora ja oksat kasvavat mahdollisimman vaakasuoraan tasaisin välein.

Puun latvaa typistetään ja kilpaileva latvaverso poistetaan. Ylöspäin tai liian lähellä toista oksaa olevat oksat leikataan. Oksia voi taivuttaa alaspäin köyden avulla.

 

Kun istutat hyasintin sipulit ruukkuun nyt, saat ihailla kasvun ihmettä keskellä vuoden pimeintä aikaa.

Näin kasvatat hyasintin jouluksi:

1 Hanki oikeanlaisia sipuleita

Hyasintin sipuleita voi ostaa puutarhakaupoista ja tavarataloista. Muista tarkistaa pakkauksesta, että sipulit on tarkoitettu istutettaviksi sisälle ruukkuun, ei ulos puutarhaan.

2 Istuta multaan tai veteen

Istuta hyasintin sipulit hiekansekaiseen multaan tai veteen hyasinttimaljaan. Sipulista saa jäädä mullan pinnalle näkyviin kolmasosa. Maljassa sipulista saa koskettaa vettä vain tyvi, koska sipuli mätänee helposti.

3 Vie pimeään ja viileään

Säilytä istutuksia pimeässä ja viileässä (7 - 10 astetta), kunnes sipulissa on noin 5 cm:n versot. Kastele sipuleita välillä niukasti, jos multa näyttää aivan kuivalta.

4 Tuo takaisin valoon

Siirrä sipulit valoon ja huoneenlämpöön. Kastele hyvin maltillisesti ja odota kukkimisen ihmettä. Hyasintti kehittyy sipulista kukkivaksi 10-12 viikossa.

Tänä syksynä puut ovat väärällään omenia. Mutta mitä pitää tehdä, että omenia tulisi ensi vuonnakin?

Nyt jo vähän surettaa tuleva kevät. Koska kotipihan omenapuu tällä hetkellä ratkeilee hedelmien paljoudesta, keväällä siihen on odotettavissa noin kaksi kukkaa. Niin on käynyt aina ennenkin hyvän omenavuoden jälkeen.

Marjan- ja hedelmäntuotannon erikoiskonsulentti Tuija Tanska Puutarhaliitosta osaa arvata syynkin:

"Suurin syy jaksottaiseen omenasatoon on se, että puita ei leikata säännöllisesti. Ne pitää leikata joka vuosi sillä tavalla, että niihin jää sopivasti satoa tuottavaa osaa."

Tuija Tanska tietää, että kotipuutarhoissa omenapuilla on myös muita tehtäviä kuin sadon tuottaminen. Ne ovat pihapuita, koristeita ja varjon antajia, ja sen takia monesti liian isoja. Ne tuottavat herkästi paljon oksaa.

"Siinä syntyy helposti kierre: yhtenä vuonna tulee suuri sato, seuraavana puu lepää. Jotkut lajikkeetkin ovat sitä tyyppiä, että ne tahtovat antaa satoa vain jaksottain."

Raakileiden harvennus kannattaa

Ammattiviljelyksillä puut kantavat satoa joka vuosi, mutta siellä ne leikataankin uskollisesti aina kevättalvisin.

Ammattilaiset myös osasivat - ja raaskivat - harventaa puidensa yletöntä kukkapaljoutta viime keväänä.

"Kotipuutarhurikin voi harventaa raakileita, kun ne ovat tulleet kunnolla näkyviin", Tuija Tanska vihjaa.

"Nyt se on tietysti jo myöhäistä."

Versoja voi leikata vielä elokuussa

Meillä kotipuutarhureilla olisi ollut mahdollisuutemme vielä elokuussakin. Silloin olivat viimeiset ajat leikata pois liiat vesiversot, joita puu on kesän aikana kasvattanut. Se olisi hillinnyt uusien versojen kasvua ja antanut valoa ja punaposkisuutta omenanraakileille.

Syksyllä puuta ei enää kannata leikellä, jotta se saa rauhassa valmistautua talveen.

Ensi kevään kukkasilmutkin ovat jo kehittymässä. Siis meidän kotipuussamme ne kaikki kaksi.

Vastaisuuden varalle: Näin varmistat seuraavan vuoden omenasadon

Kevättalvella Tee hoitoleikkaus. Poista oksia niin, että aurinko ylettyy paistamaan joka puolelle latvuksen sisään.

Keväällä Jos puu yltyy kukkimaan yhtä ylettömästi kuin viime keväänä, rapsi siitä pois raakileita. Tavoitteena on, etteivät omenat hankaisi toisiaan ja levittäisi hankauskohtaan esimerkiksi muumiotaudin itiöitä.

Kesällä Leikkaa pois vesiversoja, ennen kuin ne puutuvat koviksi, viimeistään elokuun lopulla. Leikkaus antaa omenille lisää valoa.

Syksyllä Kuolleet ja repeytyneet oksat voit poistaa syksylläkin. Muuten anna puun ryhtyä talvehtimaan rauhassa.
 

Kesän runsauden jälkeen yksinkertaiset ja helpot syksyn istutukset näyttävät raikkailta. Kasvien kauneus korostuu syksyisessä, karussakin maisemassa.

Korokian graafinen olemus kiehtoo. Istuta se yksin, jolloin sen luonne tulee parhaiten esille. Ruukkuna vanhoista autonrenkaista tehty kori, sen seurana Anna Hackmanin tekemä uniikki keramiikkamalja. Kori Peroba, korokia Huiskula.

 

Mehiruusukkeet sietävät viileää syysilmaa mutta eivät pakkasta. Istuta ne hiekkapitoiseen multaan ja unohda kastelu. Kun pakkaset lähestyvät, voit nostaa mehiruusukkeet sisälle kodin viherkasveiksi. Ruukut Kukkatalo Maritta, matto Peroba, keramiikkakahvikupit Katja Lahti, Kirkkonummen taideyhdistys.

 

 

Siro lankaköynnös sietää viileää. Sen voi istuttaa pienessä ruukussa vaikkapa rautalangasta tehdyn sipulin sisälle. Rautaharakat-rautalankasipuli on metalliartesaani Eeva Tarkion tekemä, Huone ett Rum.

 

Metallisessa matka-arkussa on hopeanhohtoisten kasvien ihailijalle aarre: curry-yrttiä, hopealankaa ja hopealehteä. Hopeasävyinen istutus näkyy syksyn hämärtyvissä illoissakin. Arkku Peroba, kasvit Huiskula.

 

Pensas- ja kääpiösembrat ja vuorimännyt tuovat ruukkuihin istutettuina mieleen japanilaisten puutarhojen bonsait.  Pienoismaiseman henkeen toteutetussa pienemmässä ruukussa kasvaa tädykettä, yksityiskohtana kuivahtanut lepän oksa urpuineen, kivi ja sammalkate. Ruukut ja kasvit Puutarhaliike Reiman.

Näin hoidat havuja oikein

1. Erilaiset havut ja heinät kestävät hyvin syksyn viileitä päiviä ja pakkasen puolellekin painuvia hallaöitä.

2. Havut jaksavat ruukuissa kevääseen asti, mutta suojaa ne kuivattavalta kevätauringolta, jos mielit istuttaa ne myöhemmin puutarhaan tai pitää niitä ruukkupuutarhan osana ympäri vuoden.

3. Havuja voi muotoilla kevyesti. Bonsaihenkinen vaikutelma voimistuu, jos leikkaat muutaman oksan pois ja paljastat kasvin runkoa.

4. Valitse pakkasenkestäviä ruukkuja, istutuskoreja, puulaatikoita tai metalliastioita. Kun pohjassa on reikä, ylimääräinen kastelu- tai sadevesi valuu ruukusta ja kasvin juurilta.

5. Viimeistele istutus kattamalla multapinta koristekattein, kivin tai sammalella.

6. Kastele kasveja tarpeen mukaan. Esimerkiksi kanerville kannattaa vettä tarjoilla pakkasiin asti.

7. Sijoita ruukut kulkureittien varsille tai sisäänkäynnin iloksi. Lisää istutuksen seuraksi elävää valoa tuovia lyhtyjä hämärtyvien iltojen iloksi. 

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2013. 

Marjatta ja Viljo Läspä muistivat puutarhaa perustaessaan, että syksy on pitkä. Heidän puutarhansa kukkii ensipakkasiin asti.

Vaikka on jo alkusyksy, Marjatta ja Viljo Läspän puutarhassa kukkii lähes yhtä upeasti kuin heinäkuussa. Daaliat, kallionauhukset, komeamaksaruohot, punahatut ja auringonkukat ilahduttavat puutarhan omistajaa.

"Moni unohtaa puutarhaa luodessaan, että syksy on pitkä ja puutarha saisi näyttää hyvältä myös silloin. Usein päällimmäisenä mielessä ovat kesän kauneimmat kuukaudet", sanoo Marjatta Läspä.

Syksy sujuu sadonkorjuun ja keittiöpuutarhan parissa. Latva-artisokkaa on kasvatettu ihan koristeeksi, mutta mangoldit, salaatit ja yrtit sekä kasvihuoneen tomaatit ja kurkut päätyvät herkutteluun.
Syksy sujuu sadonkorjuun ja keittiöpuutarhan parissa. Latva-artisokkaa on kasvatettu ihan koristeeksi, mutta mangoldit, salaatit ja yrtit sekä kasvihuoneen tomaatit ja kurkut päätyvät herkutteluun.

Espoolaisessa puutarhassa riittää katseltavaa. Paritalon suuresta tontista on noin 2 000 neliötä hoidettua puutarha-alaa.

Puutarhan perustaminen aloitettiin 1970–80-lukujen vaihteessa, jolloin hyötytarha oli puutarhanhoidon a ja o. Marjapensaiden ja omenapuiden rinnalle istutettiin joitakin koristepensaita, vuorenkilpeä ja kallionauhuksia.

Koristeomenapuun alla on mansettina kuukausimansikkaa, joka tarjoilee ahomansikkaa muistuttavia pieniä mansikoita syksyyn asti. Isot kivet ja koristeellinen saviruukku katkaisevat istutuksen ja ovat kiva yksityiskohta.
Koristeomenapuun alla on mansettina kuukausimansikkaa, joka tarjoilee ahomansikkaa muistuttavia pieniä mansikoita syksyyn asti. Isot kivet ja koristeellinen saviruukku katkaisevat istutuksen ja ovat kiva yksityiskohta.

Hehkuva daalia, valloittava verbena

Viime vuosina puutarhakärpänen on puraissut Läspän perhettä ja kasvimäärä on lisääntynyt roimasti. Keittiötarhasta ei ole luovuttu, mutta mansikka- ja perunamaa ovat kutistuneet.

Hyötytarhan rajalla auringonkukat kurottautuvat parin metrin korkeuteen. Tänä vuonna niissä ei hehku keltainen, vaan puna-keltasävyiset kukat tuovat vaihtelua. Auringonkukkien kuihtuessa siemenkodat koristavat kasveja, ja niistä ilahtuvat myös herkuttelemassa käyvät linnut.

Daaliat ovat mainioita syksyn kukkapenkin asukkeja, mutta ne eivät talvehdi puutarhassa.

Siellä täällä pilkistää iloisen värikäs daalia. Niiden kukintojen muodoissa, väreissä ja koossakin on eroja: suurimpien halkaisija on parikymmentä senttimetriä.

Daaliat ovat mainioita syksyn kukkapenkin asukkeja. Hallan saapuessa saa daalian kauneudelle heittää hyvästit, sillä pakkanen lakastuttaa varret. Daaliat eivät meillä puutarhassa talvehdi, vaan juurakot kaivetaan syksyllä maasta ja talvetetaan kellarissa.

Daalioissa voi näkyä kaksi eri väriä. Tämä hieno kaksivärinen tuttavuus on daalia 'Procyon'.
Daalioissa voi näkyä kaksi eri väriä. Tämä hieno kaksivärinen tuttavuus on daalia 'Procyon'.

"Osan esikasvatan ruukuissa keväällä, osan laitan suoraan ravinteikkaaseen maahan. Kun pakkanen puraisee lehtiä ja ne tummuvat, katkaisen varret, puhdistan isoimmat multapaakut pois ja vien juurakot taimikasseissa kellariin. Talven aikana ne eivät kosteassa kellarissa kaipaa kastelua", Marjatta kertoo.

"Daaliaa on sanottu mummokukaksi, mutta minähän olenkin mummi", hän naurahtaa.

Korallikanukan lehdet punertuvat ilmojen viiletessä.
Korallikanukan lehdet punertuvat ilmojen viiletessä.

Komea daalia kiinnostaa nyt kotipuutarhureita ikään katsomatta. Daalian seuraksi Marjatta on kasvattanut jättiverbenaa. Taimet on kasvatettu itse siemenestä, vaikka kasvatus voi olla haasteellista.

Kylvö tehtiin jo talvella, helmikuussa. Taimilaatikko vietti kellarin viileydessä noin kuukauden, taimettumisen jälkeen taimet ruukutettiin erikseen, ja kesäkuussa ne istutettiin puutarhaan.

"Jättiverbenasta saa mainion verhomaisen tai sermimäisen kasvin kukkapenkkiin tilaa jakamaan."

Vaivannäkö on kannattanut, sillä nyt jättiverbenat kurottautuvat jopa 1,5 metrin korkeuteen ja kukkivat komeasti. Vaikka olemus on keveä, kasvi on tukeva eikä kaadu tuulessa.

"Jättiverbena näyttää vähän pitsimäiseltä. Siitä saa mainion verhomaisen tai sermimäisen kasvin kukkapenkkiin tilaa jakamaan. Taimia saa harvoin, mutta kylväminen kannattaa", Marjatta toteaa.

"Mutta huolehdi, että kylvös ei pääse pitkässä esikasvatuksessa kuivahtamaan."

Istutus vaihtaa väriä

Kukkivia syysperennoja etsiessä kannattaa hellittää tiukoista kukintavärin kriteereistä. Ei haittaa, vaikka vaaleanpunaisena kukkiva kiinanpioni olisi oranssina kukkivan nauhuksen kanssa samalla istutusalueella.

Sama istutus voi vaihtaa väriä keskikesän pastellisesta värimaailmasta loppukesän ja syksyn keltaiseen tai oranssiin.

Kun nauhus kukkii, komistavat pionia kukinnan jälkeen enää siemenkota ja lehdet. Sama istutus voi vaihtaa väriä keskikesän pastellisesta värimaailmasta loppukesän ja syksyn keltaiseen tai oranssiin, kun valitsee kasvit kukinta-ajan mukaan.

Portaikon vieressä kasvaa laaja perennojen istutusalue. Alkukeväällä siinä kukkivat lumikellot, narsissit ja tulppaanit. Syksyä kohden penkki värittyy komeamaksaruohosta, rusopäivänliljasta ja kallionauhuksesta.
Portaikon vieressä kasvaa laaja perennojen istutusalue. Alkukeväällä siinä kukkivat lumikellot, narsissit ja tulppaanit. Syksyä kohden penkki värittyy komeamaksaruohosta, rusopäivänliljasta ja kallionauhuksesta.

Marjatan mielestä kallionauhus ansaitsee paikan puutarhassa.

"Sen kelta-oranssit kukat houkuttavat perhosia ja tumma lehti on kaunis myös istutuksissa. Se siementää paljon. Jos et halua uusia taimia, katko kukkavarret poikki kukinnan lopulla", Marjatta vinkkaa.

Kaunopunahattu 'Echinacea purpurea' on kotoisin Pohjois-Amerikan preerioilta. Se viihtyy aurinkoisilla ja vettä läpäisevillä paikoilla.
Kaunopunahattu 'Echinacea purpurea' on kotoisin Pohjois-Amerikan preerioilta. Se viihtyy aurinkoisilla ja vettä läpäisevillä paikoilla.

Puista tipahtelevat yksittäiset, värikkäät lehdet tuovat alkusyksyyn ripauksen haikeutta. Pian on edessä ruska-aika.

"Lehdet saavat olla nurmella hetken ennen kuin haravoimme ne kompostiin. Ne näyttävät maassa ihan kauniilta. Pitää vain oppia katselemaan syksyn kauneutta eri tavalla."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 17/2012.

Marjatan vinkit syksyllä kukkivaan puutarhaan

 Valitse perennoiksi myös loppukesällä ja syksyllä kukkivia. Hyviä vaihtoehtoja ovat komeamaksaruoho, syysasteri, syyshohdekukka, syyskaunosilmä ja erilaiset nauhukset.
 Monet kärhöt kukkivat pitkälle syksyyn.
 Istuta daalioita.
 Pidä huolta ruukkuistutuksista. Monet kesäkukat kukkivat hoidettuina syksylläkin.
 Vaihda epäsiisteihin ruukkuistutuksiin krysanteemeja, marjakanervaa, värikkäitä keijunkukkia tai syklaameja.