Omenapuut kannattaa leikata jo maaliskuussa. Tässä vastaukset kaikkeen, mitä olet omenapuiden leikkaamisesta miettinyt.

Miksi omenapuita pitää leikata?

Omenapuuta pitää muotoilla, jotta siitä kasvaa kaunis ja satoisa ja jotta se kestää runsaankin sadon painon. Vanhetessaan puun oksisto kasvaa tiheäksi ja alkaa ränsistyä, joten vanhimpia oksia pitää poistaa tihenevästä latvuksesta. Ensimmäisinä saavat lähteä latvuksen sisäosissa kasvavat oksat sekä sellaiset, jotka kaareutuvat alaspäin. Leikkaamalla voi säädellä myös puun korkeutta.

Mihin aikaan vuodesta on hyvä leikata?

Turvallisin leikkausaika on kevättalvi, heti pakkasten hellitettyä aina vappuun saakka. Talvenkaljusta puusta näkee helposti, mitkä oksat ovat kuolleet. Ennen lehtien puhkeamista oksat eivät niin helposti tartu toisiinsa ja oksien repeytymisvaara on pienempi.

Kuinka usein omenapuu kaipaa leikkausta?

Joka vuosi, mutta vähän kerrallaan. Erityisen tärkeää on huolehtia nuoren omenapuun leikkaamisesta. Viiden vuoden kuluttua puu on ohittanut peruskasvuvaiheensa ja leikkaustarve vähenee. Kun teet leikkaukset säännöllisesti, puusta ei tarvitse poistaa kerralla liikaa. Liian voimakas leikkaus kiihdyttää uusien versojen kasvua, aiheuttaa tihentymistä ja vähentää satoa.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä varovaisemmin omenapuita leikataan, koska kasvu on myös hitaampaa ja voimakas leikkaus voi altistaa pakkasvaurioille.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Perustyöväline on karkeahampainen, kääntyväteräinen oksasaha. Ohuisiin, alle puolen tuuman paksuisiin oksiin käytetään oksasaksia eli sekatöörejä, mieluiten niin sanottuja ohileikkaavia malleja.

Leikkaajan on päästävä työnsä lähelle. Siksi latvuksessa työskentelyyn tarvitaan tukevat tikkaat, mielellään A-malliset. Kannattaa pyytää myös ystävä avuksi varmistamaan, etteivät tikkaat kaadu.

Latvusten leikkaamista varten on olemassa pitkävartisia sahoja, mutta niillä työskentely on aika raskasta ja leikkauskohta on usein sattumanvarainen.

Pitääkö leikattua oksankohtaa hoitaa?

Nykykäsityksen mukaan leikkuupintoja ei tarvitse käsitellä haavanhoitoaineella, sillä niiden ei ole osoitettu estävän lahottajasieniä tai muita kiusoja. Oksastusvahasta voi olla apua: se estää pintaa kuivumasta ja halkeilemasta.

Ihannetapauksessa väärään suuntaan tai väärässä paikassa kasvavat oksat on leikattu pois jo pieninä, jolloin puun kärsimyksetkin jäävät pienemmiksi.

Missä vaiheessa puuta leikataan ensimmäisen kerran?

Ensimmäinen kerta, niin sanottu istutusleikkaus, tehdään usein jo taimistolla. Silloin poistetaan kilpalatva ja heikot oksat ja jätetään kolme, neljä tukevaa oksaa eri puolille runkoa. Jäljelle jäävistä oksista poistetaan noin kolmasosa ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta.

Taimimyymälän puutarhuria kannattaa pyytää huolehtimaan istutusleikkauksesta.

Mitä nuoren puun muotoilemisessa pitää huomioida?

Alkukesällä latvaversoon kasvaa uusia versoja. Kun ne ovat 5–15 senttiä pitkiä, niitä ryhdytään taivuttamaan vaakatasoon. Tämä onnistuu esimerkiksi pyykkipoikien avulla: pyykkipoika kiinnitetään runkoon oksan yläpuolelle niin, että se taivuttaa oksankulmaa mahdollisimman suureksi. Tavoitteena on 90 asteen kulma. Pyykkipojat poistetaan kolmen viikon kuluttua.

Osa nuoren omenapuun versoista leikataan. Pois joutavat liian ylöspäin kasvavat versot, lisäksi liian lähekkäin kasvavista poistetaan heikompi. Vahvat kilpalatvat poistetaan.

Koska nuoren omenapuun kasvu on kovin voimakas, ole leikkauksien kanssa varovainen. Jos leikkaat nuorta omenapuuta liian voimakkaasti, versokasvu kiihtyy ja satoikään tulo myöhästyy.

Mitä hoitoleikkaus tarkoittaa?

Hoitoleikkaus tehdään varhain keväällä, maalis–huhtikuussa. Silloin poistetaan talven vaurioittamat oksat, mahdollinen kilpalatva ja lisäksi siivotaan liian tiheässä latvuksen sisällä kasvavat oksat.

Miten satoikäistä puuta leikataan?

Nyrkkisääntönä voi pitää, että puusta poistetaan lähes saman verran oksia ja versoja kuin siihen on edellisen vuoden aikana kasvanut. Näin pihan puu pysyy jatkuvasti suunnilleen samankokoisena, ja säännöllisillä leikkauksilla se myös uusiutuu koko ajan.

Satoikäisestä omenapuusta leikataan ensimmäiseksi kilpailevat latvaversot ja suoraan ylöspäin kasvavat nuoret versot. Myös latvan sisään kasvavat versot poistetaan. Repeytyneet tai muuten vioittuneet oksat leikataan mahdollisimman pian, sillä ”avohaava” jättää tien auki taudeille ja tuholaisille.

Miksi oksia taivutetaan alaspäin?

Oksien taivuttamisesta on paljon hyötyä. Taipuneet oksat lopettavat pituuskasvun, eikä leikkaus ole tarpeen. Latvuksesta tulee avoin ja valoisa ja saat paremman sadon.

Kevään nuoret, pehmeät vuosiversot voi taivuttaa viimeistään kolme viikkoa ennen juhannusta noin 90 asteen kulmaan käyttämällä apuna naruja, joilla oksa kiristetään haluttuun asentoon. Narut voi ankkuroida esimerkiksi puun alle sijoitettuihin reikätiiliin. Jos et ole ehtinyt tehdä taivutusta alkukesällä, voit tehdä sen myös loppukesällä tai seuraavana keväänä. Anna taivutuksen olla kolmisen viikkoa tai kunnes oksat ovat puutuneet uuteen asentoon. Vielä yksi- ja kaksivuotiset oksat taipuvat.

Mikä on omenapuun nuorennusleikkaus?

Ajan mittaan omenapuu aina tiivistyy ja ränsistyy. Jos vanhasta omenapuusta haluaa paremman sadon, sille voi tehdä latvuksen uudistusleikkauksen. Se rasittaa puuta, joten toimenpide on hyvä ajoittaa usealle vuodelle.

Ensimmäisenä vuonna puusta poistetaan 2–3 paksua runkohaaraa latvuksen sisältä ja lisäksi ohuita oksia. Seuraavina parina vuotena jäljelle jääneitä oksia leikataan noin 1,5–2 metrin korkuisiksi.

Heti ensimmäisenä vuonna leikkauspinnan ympäriltä kasvaa runsaasti ohuita, piiskamaisia versoja. Ne poistetaan, lukuun ottamatta paria kolmea voimakkainta, yläviistoon kasvavaa versoa. Näistä kasvaa nuorennetun puun uusi oksisto.

Mitkä ovat yleisimmät virheet omenapuun muotoilemisessa?

Yleisin lienee liian varovainen, näpsimällä tehty leikkaus, jossa poistetaan vain pieniä ja nuoria oksia siltä korkeudelta, mihin helposti ulottuu. Toinen yleinen virhe on, että leikkaamisen jälkeen puuhun jää tappimaisia oksantynkiä.

Onko omenapuun muotoilu muuttanut vuosien varrella?

On paljonkin, kulloinkin muodissa olevan puutyypin mukaan. Nykyisin on saatavissa hillittykasvuisille perusrungoille vartettuja puita. Näiden muotoilussa korostuu oksien taivuttaminen vaaka-asentoon ja oksien uudistaminen jo alle kymmenvuotiaana. Tällaiset kääpiöpuut tulevat hyvin aikaisin satoikään. Tätä onkin jarrutettava poistamalla kukat parina ensimmäisenä vuonna, jotta kasvaville oksille jää riittävästi ravintoa.

Milloin omenapuun muotoilu kannattaa teettää ammattilaisella?

Ammattiapuun turvautuminen on tietysti varminta, jos epäilee, etteivät omat taidot riitä tai jos ei omista kunnollisia välineitä. Mutta harvoin edes taitamaton saa puuta ihan pilalle.

OHJEET OMENAPUUN LEIKKAAMISEEN

Sahaa oksa varovasti

Oksan sahaamisessa on omat niksinsä. Tarkoitus on leikata oksa niin, ettei se pääse repeytymään.

Oksaa sahataan ensin jonkin matkaa oksan alapuolelta, ja loppu sahaus tehdään päältä. Paksun oksan voi ensin leikata jonkin matkan päästä rungosta, ja tyngän voi leikata vielä läheltä runkoa tai oksankulmaa.

Oksan ja rungon välissä on paksumpi kohta, niin kutsuttu kaulus. On tärkeää, että kaulukseen ei kosketa.

Omenapuun muotoilu

Muotoilulla tavoitellaan puuta, jonka runko on suora ja oksat kasvavat mahdollisimman vaakasuoraan tasaisin välein.

Puun latvaa typistetään ja kilpaileva latvaverso poistetaan. Ylöspäin tai liian lähellä toista oksaa olevat oksat leikataan. Oksia voi taivuttaa alaspäin köyden avulla.

 

Seija ja Jouko Jokisen kahdenkeskisen ajan on siepannut kolmas osapuoli. Lumoavan kaunis puutarha vie pariskunnan kaiken vapaa-ajan, mutta palkitsee hoitajansa kukkaloistolla.

Seija ja Jouko Jokisen puutarha imaisee kauneuden keskelle. Pienet, kasvien reunustamat polut ohjailevat kulkijaa läpi puutarhan. Suuret, lilat kärhöt kiipeilevät epätodellisen kauniina pitkin kaaria ja pylväitä. Korsikaan ei riko samettista nurmikkoa. Hiljaisuuden rikkovat vain puron lorina ja työn äänet. 

"Puutarha on loputon työmaa", sanoo Seija. 

"Se aiheuttaa pahenevaa hulluutta", jatkaa Jouko.

Seija ja Jouko Jokinen rakensivat vuonna 2008 omakotitalon kesämökkinsä viereen, ison järven rannalle Keski-Suomessa.

Savipohjainen rinnetontti kasvoi haapoja ja oli muutenkin varsinainen ryteikkö. Jotta roskapuut ja rikkaruohot eivät saisi jalansijaa, Erityisopettajana työskentelevä Seija ja kuljetusalan yrittäjä Jouko päättivät istuttaa puolen hehtaarin tonttinsa täyteen perennoja, nurmea, puita ja pensaita.

Oli Seijalla ja Joukolla aiemminkin talo ja puutarha, mutta uusi tontti oli valtava verrattuna entiseen.

Seijan tekemä puutarhasuunnitelma satoine kasveineen oli sitä luokkaa, että aikaa vietettäisiin puutarhan seurassa entistä enemmän. Niin siinä kävikin.

Ulkomaiset kasvi- ja siemenluettelot ovat Seijasta ja Joukosta kiehtovaa luettavaa. Tilaukset he tekevät yleensä yhdessä muiden harrastajien kanssa.
Ulkomaiset kasvi- ja siemenluettelot ovat Seijasta ja Joukosta kiehtovaa luettavaa. Tilaukset he tekevät yleensä yhdessä muiden harrastajien kanssa.

Vuosien kokemus auttaa Seijaa ja Joukoa ottamaan kulkureitit ja korkeuserot huomioon. Vasemmalla kasvaa sininen törmäkatkero ja Brabant-tuijia. Reunakasveina oikealla näkyy japaninsara Ice Dance, pallotuija Tiny Tim ja jaloangervo Bremen. Niiden takana kukkivat ruusut Bonica ja Mirato sekä syysleimu Junior Bouquet.
Vuosien kokemus auttaa Seijaa ja Joukoa ottamaan kulkureitit ja korkeuserot huomioon. Vasemmalla kasvaa sininen törmäkatkero ja Brabant-tuijia. Reunakasveina oikealla näkyy japaninsara Ice Dance, pallotuija Tiny Tim ja jaloangervo Bremen. Niiden takana kukkivat ruusut Bonica ja Mirato sekä syysleimu Junior Bouquet.

Yhdessä ja erikseen

Molemmat Jokiset saivat ahkeran puutarhanhoidon mallin lapsuudenkodeistaan. Jouko muistelee lämpimästi 1950-luvun pihatalkoita. Kun talkookutsu kuului, jokainen kynnelle kykenevä lähti reippaasti mukaan.

"Oikea asenne ja yhteinen auttamisen halu eli silloin vahvana", hän sanoo.

"Nykyään teemme puutarhatyöt ilman talkoolaisia, mutta on se mukavaa kaksinkin."

"Opettajan kotona on paratiisi."

Seijan virta ei puutarhatöissä ehdy, sillä kuopsuttelu ja kastelu ovat täydellistä vastapainoa päivätyölle. Fyysinen työ ottaa ja antaa energiaa. Ajatukset saavat levätä kasveihin liittyvissä asioissa.

"Pieni oppilaani sanoi kerran, että opettajalla on kotona paratiisi."

Kierrätysikkunoista tehty kasvihuone pilkistää ruusujen, kärhöjen ja leimujen keskeltä.
Kierrätysikkunoista tehty kasvihuone pilkistää ruusujen, kärhöjen ja leimujen keskeltä.

Kärhöt ovat Seijan suosikkeja. Suurikukkainen Clematis Pink Fantasy kukkii pitkään.
Kärhöt ovat Seijan suosikkeja. Suurikukkainen Clematis Pink Fantasy kukkii pitkään.

Kasvit herättävät yöllä

Puutarhaa suunnitellessaan Seija mietti lajivalinnat, värit ja paikat tarkasti valon, kulkureittien ja korkeuserojen ehdoilla.

"Kulkuväylät, valaistus sekä suurien puiden ja pensaiden paikat kannattaa miettiä ihan ensimmäiseksi perustaessaan uutta puutarhaa", neuvoo Seija. 

"Myös kastelu- ja sulamisvesien virtaamisreitit ovat tärkeitä, jotta vesi ei jää seisomaan tai valu vääriin paikkoihin", jatkaa Jouko.

Jokisten mielestä suunnittelu on puoli työtä: hankittavien kasvien paikat pitäisi miettiä aina etukäteen.

"Käytännössä ostamme kasveja hetken mielijohteesta ja vasta sitten mietimme, mihin tämäkin vielä mahtuu", tunnustaa Seija.

Tilaamalla saa puutarhaan erikoisuuksia. 

Joskus idea on pakko toteuttaa heti. Seija ja jouko näkivät geometrisesti leikatun aidan Jyväskylän Puutarhaseuran pihakävelyllä ja istuttivat heti pihansa sisääntulon kasviryhmään norjanangervoa, joka kestää hyvin saksimista.

Nyt pieni aidanne kasvaa ryhdikkääseen muotoonsa leikattuna.

Seija ostaa lempikukkiaan kärhöjä ja muita kasveja usein syksyn alennusmyynneistä. Tilaamalla saa erikoisuuksia, joten yhteistilaukset ovat Seijalle tuttuja.

Kerran kimppatilauksen kuljetus saapui huoltoasemalle pääsiäisyönä puoli neljältä. Seija ajoi sinne, siirsi yön pimeydessä kasvilaatikon peräkontista toiseen, ja ehti tyytyväisenä takaisin Joukon viereen jatkamaan unia.

Nurmialueiden siistit rajat ovat Joukolle sydämen asia. Portaiden ylle kaartuvat tuurenpihlaja ja hopeavaahtera.
Nurmialueiden siistit rajat ovat Joukolle sydämen asia. Portaiden ylle kaartuvat tuurenpihlaja ja hopeavaahtera.

Clematis Maria Cornelia kurkottaa kohti aurinkoa.
Clematis Maria Cornelia kurkottaa kohti aurinkoa.

Jouko on himokanttaaja

Jos Seija on puutarhan silmät ja sydän, Jouko on sen lihakset ja korvat.

Kevään ponnistus on kärrätä valtavat määrät multaa istutusten juurille. Syksyllä on aika silputa ja kärrätä eloperäistä puutarhajätettä, jota syntyy suuressa pihassa valtavasti. Talvella lumisen puutarhan lintujen seuraaminen ja ruokkiminen kiehtovat.

Kaksi kertaa kesässä tehtävä kanttaus on kovaa työtä.

Kesällä Jouko ajaa kauempana talosta olevat nurmikot päältä ajettavalla leikkurilla joka toinen viikko ja paraatipaikat työnnettävällä leikkurilla useammin.

Siististi kantatut nurmikon reunat luovat huolitellun ilmeen koko puutarhaan. Kaksi kertaa kesässä tehtävä kanttaus on kovaa työtä, josta Jouko nauttii. 

Joka ilta saunan jälkeen Jouko tekee kierroksen puutarhassa. Silloin hän ei mieti työmäärää tai suunnittele tulevia, katselee vain puutarhan kauneutta ja nauttii hetkestä.

Rannan tuntumassa oleva kesäkeittiö rakennettiin osin kierrätystavarasta.
Rannan tuntumassa oleva kesäkeittiö rakennettiin osin kierrätystavarasta.

Loivassa rinteessä oleva istutus on paraatipaikalla pihaan tullessa. Seija suunnitteli sen niin, että pienhavujen, pensaiden ja perennojen lehtivärit ja muodot ovat kauniita suurimman osan vuodesta. Taakse on tehty verkkoaidanne, jota pitkin kasvaa kärhöjä.
Loivassa rinteessä oleva istutus on paraatipaikalla pihaan tullessa. Seija suunnitteli sen niin, että pienhavujen, pensaiden ja perennojen lehtivärit ja muodot ovat kauniita suurimman osan vuodesta. Taakse on tehty verkkoaidanne, jota pitkin kasvaa kärhöjä.

Clematis Viola kukkii rantasaunan takana.
Clematis Viola kukkii rantasaunan takana.

Pihaa ei jätetä

Puutarha kietoo Seijan ja Joukon köynnöksiinsä huhtikuusta lokakuuhun. Yhden päivän voi olla pois, kaksi on liikaa.

Kasveja kastellaan tarvittaessa joka päivä järvivedellä, lannoitetaan tarpeen mukaan, kitketään ja katkotaan. Lomamatkat Jokiset tekevät talvella.

Vuosien mittaan pariskunnan kiinnostus kasveihin on jalostunut. Ennen tärkeitä olivat vain kukkivat kasvit, nyt silmä poimii myös lehtien muodot ja sävyerot.

"Miten puutarhan käy, kun emme itse enää jaksa?"

Jouko on kiinnostunut erityisesti puista. Valon ja varjon seuraaminen puutarhassa mielenkiintoista. Valossa korostuvat värit ja sävyt, varjossa muodot.

"Joskus mietimme, miten puutarhan käy, kun emme itse enää jaksa ja pysty. Ehkä olisi parasta lopettaa penkkien ja palstojen viljely yksi kerrallaan", Jouko sanoo.

No, jos puutarha on tullut energisiin hoitajiinsa, se kukoistaa pitkään ja valloittavasti.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 7/2016.

Riikka Laulaisen ja Jarkko Vuorisen puutarhassa syödään kesäviikkonloppuisin ateriat ja kasvihuoneessa istutaan iltaa pitkälle syksyyn.

Ritarinkannukset, auringonkukat ja hortensiat rehottavat. Niiden välissä juoksee pieni tyttö viisi kanaa kintereillään. Hedelmiä notkuvien omenapuiden oksilla liehuu viirejä ja puiden juureen on katettu pitopöytä. Näkymä ympäröiville pelloille on kuin suoraan suomifilmistä.

Tästä idyllistä Riikka Laulainen ja Jarkko Vuorinen ostivat talon viitisen vuotta sitten. Yksi Jyväskylän Tikkalassa sijaitsevan talon parhaista puolista on 2000 neliön piha.

Tomaatintaimet kasvavat kasvihuoneessa kattoon. Vanha pöytä ja ranskalaiset rautatuolit tarjoavat puutarhurille kauniin kahvipaussipaikan.
Tomaatintaimet kasvavat kasvihuoneessa kattoon. Vanha pöytä ja ranskalaiset rautatuolit tarjoavat puutarhurille kauniin kahvipaussipaikan.

Kauniit vanhat lasit luovat juhlan tuntua arkeenkin.
Kauniit vanhat lasit luovat juhlan tuntua arkeenkin.

Keltaisessa huvimajassa vietetään aikaa varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Kattoa koristavat Riikan tekemät omenaketjut.
Keltaisessa huvimajassa vietetään aikaa varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Kattoa koristavat Riikan tekemät omenaketjut.

Riikka ja Jarkko ovat rakentaneet pihaan kasvihuoneen ja viljelylaatikot. Kasvihuone on niin iso, että se palvelee myös kesähuoneena, ja loppukesällä siellä tunnelmoidaankin pitkälle iltaan kynttilänvalossa.

"Suunnittelin kasvihuoneesta lasipalatsia, mutta käytimme kierrätysmateriaalia, joten suunnitelma ei täysin toteutunut", Riikka sanoo.

Viljelylaatikoiden hyvä puoli on rikkaruohottomuus.

Kasvihuoneen kasvulaatikko on tehty purkutiilistä. Vanhoista ruukuista, sinkkisangoista ja puulaatikoista pursuaa korjattavaa satoa. Ansarissa kasvaa chiliä, mansikkaa ja maissia. Tämän vuoden kokeilu oli minimunakoiso, joka menestyi.

Hyötypuutarhaan kuuluvat myös viljelylaatikot, joiden paras puoli on rikkaruohottomuus. Niissä kasvaa avomaalla pärjääviä vihanneksia: papuja, kurkkua, tilliä, kesäkurpitsaa ja salaattia.

Riikka Laulainen kauhoo keittoa kurpitsasta koverretusta kulhosta. Annostaan odottavat Jarkon äiti Eija-Riitta Vuorinen, Riikan ja Jarkon tyttäret Helmi ja Venla sekä Kari ja Jarkko Vuorinen.
Riikka Laulainen kauhoo keittoa kurpitsasta koverretusta kulhosta. Annostaan odottavat Jarkon äiti Eija-Riitta Vuorinen, Riikan ja Jarkon tyttäret Helmi ja Venla sekä Kari ja Jarkko Vuorinen.

Tyhjäksi koverretusta kurpitsasta syntyy hauska tarjoiluastia kurpitsakeitolle.
Tyhjäksi koverretusta kurpitsasta syntyy hauska tarjoiluastia kurpitsakeitolle.

Viikonloppuisin Riikka ja Jarkko kokkaavat oman pihan sadosta ja kutsuvat Jarkon vanhemmat kylään.

"Tykkään kattaa kauniisti. Koristeet löydän puutarhasta ja luonnosta: pujotan omenista helminauhoja ja sidon kukista tuolikoristeita", Riikka sanoo.

"Elokuun suosikkini on auringonkukka, sitten siirryn havuihin ja aloitan hurjan kranssien sitomisen."

Kanarouvat ovat kuin perheenjäseniä.

Tänä kesänä puutarhassa on vilistänyt myös viisi maatiaiskanaa. Talveksi niille rakennetaan lämmitetty koppi autotallin kupeeseen.

"Kanarouvat ovat kuin perheenjäseniä. Rouva Kananen, Eela, Senni ja Selma pitävät kanalassa kuria, sillä Rokki-kukko on vielä niin nuori, ettei saa rouvia tottelemaan."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2016. 

Jos haaveilet hurmaavista kukista ja valloittavasta tuoksusta, istuta puutarhaan pioneja. Pioni lämpenee rakkaudenosoituksissaan hitaasti mutta kaunistuu ikääntyessään.

1. Istuta pionit aurinkoon tai puolivarjoon.

2. Muista, että kasvualustan pitää läpäistä vettä. Kohopenkki sopii siksi pioneille hyvin.

3. Kaiva reilu istutuskuoppa.

4. Laita kuopan pohjalle vähän hitaasti liukenevia lannoiterakeita, palanutta hevosenlantaa tai kanankakkaa. Lisää päälle multaa, jotta juuret eivät ole kosketuksissa suoraan lannoitteisiin.

5. Istuta pioninjuurakko siten, että lisäät juurenniskan päälle vain 3–5 senttiä multaa. Liian syvällä kasvavat pionit kukkivat huonosti.

6. Anna pionille seuraa ja istuta samaan alueeseen useita pioneja noin puolen metrin välein. Väliin voit istuttaa hentojuurisempia perennoja tai sipulikasveja.

7. Älä kalkitse runsaasti, sillä pionit ovat neutraalin tai happaman maan kasveja.

8. Älä myöskään ylilannoita. Luonnossa pionit kasvavat usein karuilla alueilla. Lannoita vasta muutama vuosi istutuksen jälkeen.

Älä siirtele pionia, vaan anna sen komistua.

9. Varo multaa kuopsutellessasi vaurioittamasta juuria. Pionin varastojuuret saattavat kasvaa lähes vaakasuorassa ja lähellä maanpintaa.

10. Muista, että jos levität keväisin maatunutta kompostia kukkapenkin katteeksi ja maanparannukseksi, älä levitä sitä kiinni pionin silmuihin ja versoihin.

11. Anna kasvurauha. Älä siirtele pionia paikaltaan, vaan anna sen komistua.

12. Tue kerrannaiskukkaiset pionit kukkapenkissä, jotta versot eivät kukkien painosta kaadu.

Voit mainiosti kasvattaa tomaattia itse, vaikka et omistaisi puutarhaa tai kasvihuonetta.

Minitomaatti ja amppelitomaatti menestyvät parvekkeellakin. Astian on hyvä olla kookas, sillä tomaatti vaatii paljon vettä ja ravinteita.

Pensastomaatti viihtyy avomaallakin suojaisella ja aurinkoisella paikalla, esimerkiksi seinän vierustalla.

Runkotomaatti venähtää jopa usean metrin korkuiseksi, joten sen koti on yleensä kasvihuone.

Näin hoidat tomaatteja hyvin

* Mullaksi sopii kalkittu puutarhamulta. Lisää kuoppaan maatunutta kompostia tai hevosenlantaa.

* Taimet istutetaan maahan vasta, kun hallanvaara on ohi, usein kesäkuussa. Istuta taimi aina hiukan syvemmälle kuin se on ollut istutusruukussa, alimpaan lehtipariin asti. Tomaatti muodostaa pian juuria myös mullan alle jääneeseen varteen ja vahvistuu.

* Tomaatti nauttii lämmöstä, mutta liika on liikaa. Kasvihuoneessa ja lasitetulla parvekkeella on huolehdittava tuuletuksesta, jos lämpö uhkaa nousta yli 30 asteeseen.

* Runkotomaattien lehtihakoihin kasvaa pieniä sivuversoja, varkaita. Poista ne mahdollisimman pieninä. Pensastomaateissa varkaita ei poisteta.

* Katkaise runkotomaateista latvaverso elokuussa, jotta kasvi keskittää voimansa hedelmien kasvuun ja kypsymiseen. Voit poistaa rungosta myös alimpia lehtiä, jotta kypsyvät hedelmät saavat valoa.

* Tomaatti on makeimmillaan kypsänä poimittuna, posket vielä auringosta lämpiminä.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehti Puutarhasssa -lehdessä 2/2013.