Omenapuut kannattaa leikata jo maaliskuussa. Tässä vastaukset kaikkeen, mitä olet omenapuiden leikkaamisesta miettinyt.

Miksi omenapuita pitää leikata?

Omenapuuta pitää muotoilla, jotta siitä kasvaa kaunis ja satoisa ja jotta se kestää runsaankin sadon painon. Vanhetessaan puun oksisto kasvaa tiheäksi ja alkaa ränsistyä, joten vanhimpia oksia pitää poistaa tihenevästä latvuksesta. Ensimmäisinä saavat lähteä latvuksen sisäosissa kasvavat oksat sekä sellaiset, jotka kaareutuvat alaspäin. Leikkaamalla voi säädellä myös puun korkeutta.

Mihin aikaan vuodesta on hyvä leikata?

Turvallisin leikkausaika on kevättalvi, heti pakkasten hellitettyä aina vappuun saakka. Talvenkaljusta puusta näkee helposti, mitkä oksat ovat kuolleet. Ennen lehtien puhkeamista oksat eivät niin helposti tartu toisiinsa ja oksien repeytymisvaara on pienempi.

Kuinka usein omenapuu kaipaa leikkausta?

Joka vuosi, mutta vähän kerrallaan. Erityisen tärkeää on huolehtia nuoren omenapuun leikkaamisesta. Viiden vuoden kuluttua puu on ohittanut peruskasvuvaiheensa ja leikkaustarve vähenee. Kun teet leikkaukset säännöllisesti, puusta ei tarvitse poistaa kerralla liikaa. Liian voimakas leikkaus kiihdyttää uusien versojen kasvua, aiheuttaa tihentymistä ja vähentää satoa.

Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä varovaisemmin omenapuita leikataan, koska kasvu on myös hitaampaa ja voimakas leikkaus voi altistaa pakkasvaurioille.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Perustyöväline on karkeahampainen, kääntyväteräinen oksasaha. Ohuisiin, alle puolen tuuman paksuisiin oksiin käytetään oksasaksia eli sekatöörejä, mieluiten niin sanottuja ohileikkaavia malleja.

Leikkaajan on päästävä työnsä lähelle. Siksi latvuksessa työskentelyyn tarvitaan tukevat tikkaat, mielellään A-malliset. Kannattaa pyytää myös ystävä avuksi varmistamaan, etteivät tikkaat kaadu.

Latvusten leikkaamista varten on olemassa pitkävartisia sahoja, mutta niillä työskentely on aika raskasta ja leikkauskohta on usein sattumanvarainen.

Pitääkö leikattua oksankohtaa hoitaa?

Nykykäsityksen mukaan leikkuupintoja ei tarvitse käsitellä haavanhoitoaineella, sillä niiden ei ole osoitettu estävän lahottajasieniä tai muita kiusoja. Oksastusvahasta voi olla apua: se estää pintaa kuivumasta ja halkeilemasta.

Ihannetapauksessa väärään suuntaan tai väärässä paikassa kasvavat oksat on leikattu pois jo pieninä, jolloin puun kärsimyksetkin jäävät pienemmiksi.

Missä vaiheessa puuta leikataan ensimmäisen kerran?

Ensimmäinen kerta, niin sanottu istutusleikkaus, tehdään usein jo taimistolla. Silloin poistetaan kilpalatva ja heikot oksat ja jätetään kolme, neljä tukevaa oksaa eri puolille runkoa. Jäljelle jäävistä oksista poistetaan noin kolmasosa ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta.

Taimimyymälän puutarhuria kannattaa pyytää huolehtimaan istutusleikkauksesta.

Mitä nuoren puun muotoilemisessa pitää huomioida?

Alkukesällä latvaversoon kasvaa uusia versoja. Kun ne ovat 5–15 senttiä pitkiä, niitä ryhdytään taivuttamaan vaakatasoon. Tämä onnistuu esimerkiksi pyykkipoikien avulla: pyykkipoika kiinnitetään runkoon oksan yläpuolelle niin, että se taivuttaa oksankulmaa mahdollisimman suureksi. Tavoitteena on 90 asteen kulma. Pyykkipojat poistetaan kolmen viikon kuluttua.

Osa nuoren omenapuun versoista leikataan. Pois joutavat liian ylöspäin kasvavat versot, lisäksi liian lähekkäin kasvavista poistetaan heikompi. Vahvat kilpalatvat poistetaan.

Koska nuoren omenapuun kasvu on kovin voimakas, ole leikkauksien kanssa varovainen. Jos leikkaat nuorta omenapuuta liian voimakkaasti, versokasvu kiihtyy ja satoikään tulo myöhästyy.

Mitä hoitoleikkaus tarkoittaa?

Hoitoleikkaus tehdään varhain keväällä, maalis–huhtikuussa. Silloin poistetaan talven vaurioittamat oksat, mahdollinen kilpalatva ja lisäksi siivotaan liian tiheässä latvuksen sisällä kasvavat oksat.

Miten satoikäistä puuta leikataan?

Nyrkkisääntönä voi pitää, että puusta poistetaan lähes saman verran oksia ja versoja kuin siihen on edellisen vuoden aikana kasvanut. Näin pihan puu pysyy jatkuvasti suunnilleen samankokoisena, ja säännöllisillä leikkauksilla se myös uusiutuu koko ajan.

Satoikäisestä omenapuusta leikataan ensimmäiseksi kilpailevat latvaversot ja suoraan ylöspäin kasvavat nuoret versot. Myös latvan sisään kasvavat versot poistetaan. Repeytyneet tai muuten vioittuneet oksat leikataan mahdollisimman pian, sillä ”avohaava” jättää tien auki taudeille ja tuholaisille.

Miksi oksia taivutetaan alaspäin?

Oksien taivuttamisesta on paljon hyötyä. Taipuneet oksat lopettavat pituuskasvun, eikä leikkaus ole tarpeen. Latvuksesta tulee avoin ja valoisa ja saat paremman sadon.

Kevään nuoret, pehmeät vuosiversot voi taivuttaa viimeistään kolme viikkoa ennen juhannusta noin 90 asteen kulmaan käyttämällä apuna naruja, joilla oksa kiristetään haluttuun asentoon. Narut voi ankkuroida esimerkiksi puun alle sijoitettuihin reikätiiliin. Jos et ole ehtinyt tehdä taivutusta alkukesällä, voit tehdä sen myös loppukesällä tai seuraavana keväänä. Anna taivutuksen olla kolmisen viikkoa tai kunnes oksat ovat puutuneet uuteen asentoon. Vielä yksi- ja kaksivuotiset oksat taipuvat.

Mikä on omenapuun nuorennusleikkaus?

Ajan mittaan omenapuu aina tiivistyy ja ränsistyy. Jos vanhasta omenapuusta haluaa paremman sadon, sille voi tehdä latvuksen uudistusleikkauksen. Se rasittaa puuta, joten toimenpide on hyvä ajoittaa usealle vuodelle.

Ensimmäisenä vuonna puusta poistetaan 2–3 paksua runkohaaraa latvuksen sisältä ja lisäksi ohuita oksia. Seuraavina parina vuotena jäljelle jääneitä oksia leikataan noin 1,5–2 metrin korkuisiksi.

Heti ensimmäisenä vuonna leikkauspinnan ympäriltä kasvaa runsaasti ohuita, piiskamaisia versoja. Ne poistetaan, lukuun ottamatta paria kolmea voimakkainta, yläviistoon kasvavaa versoa. Näistä kasvaa nuorennetun puun uusi oksisto.

Mitkä ovat yleisimmät virheet omenapuun muotoilemisessa?

Yleisin lienee liian varovainen, näpsimällä tehty leikkaus, jossa poistetaan vain pieniä ja nuoria oksia siltä korkeudelta, mihin helposti ulottuu. Toinen yleinen virhe on, että leikkaamisen jälkeen puuhun jää tappimaisia oksantynkiä.

Onko omenapuun muotoilu muuttanut vuosien varrella?

On paljonkin, kulloinkin muodissa olevan puutyypin mukaan. Nykyisin on saatavissa hillittykasvuisille perusrungoille vartettuja puita. Näiden muotoilussa korostuu oksien taivuttaminen vaaka-asentoon ja oksien uudistaminen jo alle kymmenvuotiaana. Tällaiset kääpiöpuut tulevat hyvin aikaisin satoikään. Tätä onkin jarrutettava poistamalla kukat parina ensimmäisenä vuonna, jotta kasvaville oksille jää riittävästi ravintoa.

Milloin omenapuun muotoilu kannattaa teettää ammattilaisella?

Ammattiapuun turvautuminen on tietysti varminta, jos epäilee, etteivät omat taidot riitä tai jos ei omista kunnollisia välineitä. Mutta harvoin edes taitamaton saa puuta ihan pilalle.

OHJEET OMENAPUUN LEIKKAAMISEEN

Sahaa oksa varovasti

Oksan sahaamisessa on omat niksinsä. Tarkoitus on leikata oksa niin, ettei se pääse repeytymään.

Oksaa sahataan ensin jonkin matkaa oksan alapuolelta, ja loppu sahaus tehdään päältä. Paksun oksan voi ensin leikata jonkin matkan päästä rungosta, ja tyngän voi leikata vielä läheltä runkoa tai oksankulmaa.

Oksan ja rungon välissä on paksumpi kohta, niin kutsuttu kaulus. On tärkeää, että kaulukseen ei kosketa.

Omenapuun muotoilu

Muotoilulla tavoitellaan puuta, jonka runko on suora ja oksat kasvavat mahdollisimman vaakasuoraan tasaisin välein.

Puun latvaa typistetään ja kilpaileva latvaverso poistetaan. Ylöspäin tai liian lähellä toista oksaa olevat oksat leikataan. Oksia voi taivuttaa alaspäin köyden avulla.

 

Pelargonia on kesän helppo trendikasvi, joka kestää melkein kaikkea muuta paitsi kovaa sadetta. Puutarhuri kertoo hoitovinkkejä.

Pelargonian paikka ei enää vuosiin ole ollut vain mummon ikkunalla, vaan se on yksi kesän suosituimmista ja trendikkäimmistä ruukkukasveista.

Se ei ole mikään ihme. Pelargonia on kaunis ja kestää kehnommallakin hoidolla. Varsinainen aloittelijan unelmakasvi siis.

Puutarhuri Maria Kylmäluoma kertoo lisää.

Millainen kasvupaikka ulkona on pelargonialle paras?

Parhaiten pelargonia viihtyy katoksen alla ja kukkii runsaimmin puolivarjossa tai auringossa. Aivan varjoisan paikan kasvi se ei ole eikä kestä kovia sateita. Silti osa pelargonioista tuntuu pärjäävän missä vain.

Voiko pelargonian laittaa kotona ruukkuun niine multineen, mitä sen mukana ostaessa tulee?

Voi. Multaa ei muutenkaan kannata alkaa raapia pois, ettei vahingoita kasvin juuria.

"Välillä pelargonioilla on ihmepelastumisia, vaikka ne olisivat olleet kastelematta parikin viikkoa."

Kuinka pelargoniaa kannattaisi kastella?

Istutuksen yhteydessä pelargoniaa kastellaan tavallisella vedellä. Kun kasvi on juurtunut, on hyvä kastella myös veden sekaan laitetulla kastelulannoitteella - silloin pelargonia jaksaa kukkia entistä paremmin. Lannoittaa voi kerran, kaksi viikossa.

Yleensä pelargoniaa kannattaa kastella melko reilusti mutta vasta, kun multa on kuivaa. Kuumassa paikassa kannattaa silti kastella jopa joka päivä. Välillä pelargonioilla on myös ihmepelastumisia niin, että ne virkoavat, vaikka olisivat olleet kastelematta parikin viikkoa. Jos ei saa mökille tai reissuun lähtiessä ketään kasteluavuksi kotiin, pelargoniaruukut kannattaa laittaa poissaolon ajaksi varjoon.

Koska pelargonia selviää ulkona?

Pelargonia ei kestä varsinaista pakkasta, mutta pieni halla öisin ei sitä nujerra. Kasvupaikka vaikuttaa selviämiseen. Pelargonia mätänee herkästi, jos se saa liikaa vettä eli jos on suorassa sateessa.

Onko värillä väliä pelargonian kestävyyden suhteen?

Pelargonioita on nykyisin saatavissa vaikka minkä värisinä. Perinteiset "peruspunaiset" ovat varmaankin kestävimpiä. Ruusunnuppupelargoniat ja muut pidemmälle jalostetut hienoudet ovat arempia. Eniten ne kärsivät sateesta.

"Kuivien kukkien nyppimisen lisäksi koko kukkavarsi kannattaa välillä leikata pois."

Miten pelargoniaa muuten kannattaisi hoitaa?

Kukat kukkivat paremmin ja ovat paremman näköisiä, kun kuivuneita kukkia nyppii pois. Nyppimisen lisäksi koko kukkavarsi kannattaa välillä leikata pois, se parantaa kukintaa.

Jos pelargonia pääsee kuivumaan, tilannetta ei kannata paikata ylikastelulla. Muuten kasvi meinaa ensin kuolla janoon ja sitten hukkua. Parempi on kastella ihan normaalisti kuivan jakson jälkeenkin. Paras ruukku on saviruukku, koska se hengittää.

Jos laittaisit pelargonian viereen ruukkuun yhden kasvin, mikä sopisi sen pariksi?

Muratti. Muratti siksi, että sekin kestää pientä kuivahtamista. Vaikkapa muuten viereen sopiva matalampi lobelia pitää tasaisesta kosteudesta.

Ruukkuja riittää lattialle, hyllylle ja pitkin seinää. Oman trendikkään viherseinän voit koota kiinnittämällä köynnöskasviritilään rautalangalla pieniä ruukkuja. Rouhean tyylin ruukut syntyvät maalaamalla peltipurkkeja. Salaojita purkit kevytsoralla, niin voit istuttaa mehikasvit suoraan niihin.

Mehikasvit eli sukkulentit kukkivat helpossa parveketarhassa. Ne tarvitsevat vain keveät mullat ja hyvin vähän vettä.

Jos omistat aurinkoisen terassin tai etelään avautuvan parvekkeen, kokeile mehikasveja. Vähään tyytyväisillä mutta näyttävillä kasveilla luot helpon ja viihtyisän kasvikeitaan. Kuivista oloista kotoisin olevat mehikasvit nauttivat auringosta, mutta kastelun voit unohtaa pitkiksi aikaa.

Mehikasvit ovat taitavia varastoimaan lehtiinsä tarvitsemansa kosteuden, joten ne elävät pitkiä aikoja ilman lisävettä. Sen sijaan niiden juuret mätänevät helposti märässä mullassa, joten multa saa kunnolla kuivahtaa kastelukertojen välissä. Varsinkin talven lepoaikana mehikasveja kastellaan todella maltillisesti.

Kun kesän lämpö hiipuu, mehikasvit kestävät hyvin syksyn viileyttä. Osa kaktuksista ei hätkähdä edes hallayötä, sillä niiden alkukodissa aavikoillakin lämpötilavaihtelut ovat suuret. Mehikasviruukut pitää vain suojata runsaalta sateelta, ja lopulta ne voi nostaa talveksi sisälle huonekasveiksi.

Suurin osa mehikasveista tarvitsee vettä läpäisevän kasvualustan. Sopiva multa on kevennetty hiekalla tai perliitillä eli vulkaanisella kiviaineksella. Kaktusmulta sopii mehikasveille hyvin.

Tulilatvasta saa kestävän kumppanin, joka viihtyy aurinkoisen paikan kesäkukkastutuksissa. Se kestää yllättävän hyvin niin kuivia, kuumia oloja kuin syyskesän viileyttä.
Tulilatvasta saa kestävän kumppanin, joka viihtyy aurinkoisen paikan kesäkukkastutuksissa. Se kestää yllättävän hyvin niin kuivia, kuumia oloja kuin syyskesän viileyttä.

Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.
Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.

Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.
Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.

Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.
Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.

Ruukuta pieni aavikko

Osa maksaruohoista ja mehitähdistä menestyy Suomessa monivuotisena kivikkokasvina. Osa mehikasvilajeista sopii parhaiten viherkasveiksi ja yksivuotisiksi ruukkukasveiksi. Mehitähdet, mehiruusukkeet ja maksaruohot sekä kaktukset, paunikot, agavet ja aaloet pärjäävät ruukuissa, sillä niillä on kasvin kokoon nähden pieni juuristo.

Lasittamattomat keramiikkaruukut ja perinteiset saviruukut ovat omiaan mehikasvi-istutuksiin, sillä keramiikka päästää liian kosteuden haihtumaan. Salaojita ruukun pohja kevytsoralla, sillä kastelu- tai sadevesi ei saa jäädä sinne seisomaan.

Jos haluat maisemoida mehikasviruukut ja peittää mullan, käytä katteena hiekkaa tai soraa. Kivillä ja simpukoilla koristellen istutuksesta tulee kuin aavikon tai merenrannan karu, pieni maisema.

Istuta laakeaan vatiin mehiruusukkeita, maksaruohoja ja tulilatvaa, niin istutuksessa on sopivasti kukkaloistoa sekä värien ja muotojen vaihtelua. Maksaruoho kasvaa rennosti vadin reunojen ylitse.
Istuta laakeaan vatiin mehiruusukkeita, maksaruohoja ja tulilatvaa, niin istutuksessa on sopivasti kukkaloistoa sekä värien ja muotojen vaihtelua. Maksaruoho kasvaa rennosti vadin reunojen ylitse.

Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.

Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.

Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.