Raparperi ja mansikka kasvavat Orren perheen puutarhassa.
Emeliasta raparperi on parhaimmillaan äidin tekemässä jäätelössä. ‘Victoria’-tarharaparperi on perinnelajike vuodelta 1837 ja saanut nimensä Englannin kuningatar Victorian mukaan.

Orren perheen keittiötarhassa riittää keväällä puuhaa, mutta se takaa makoisia hetkiä koko loppuvuodeksi.

Rotevat raparperinvarret nousevat rehevänä kasvustona Orren perheen pihamaalla. Lapset, 10-vuotias Emelia ja 8-vuotias Wilhelm, mahtuvat hyvin piilosille jättimäisten lehtien suojiin.

”Saanko ottaa yhden?” huikkaa Emelia äidilleen Malin Wikström-Orrelle.

Valtavasta lehdestä ja pitkästä varresta kehkeytyy tytölle nopeasti sateenvarjo. Raparperi on perheen kevätherkku, josta Malin tekee jäätelöä, hilloa ja mehua. Raparperit ovat vanhoja, ja rehevän kasvun takana on hyvä ja ravinteikas kasvualusta. Satoa riittää ystävillekin jaettavaksi.

”Kunnia täytyy antaa talon edellisille asukkaille”, Malin sanoo.

”He olivat ahkeria puutarhaharrastajia ja tekivät hyvät perustukset keittiötarhassa.”

Kevätesikko värittää pihaa toukokuussa.
Kevätesikko värittää pihaa toukokuussa.

Kaverina mansikka

Raparperin oiva makupari on mansikka, jota perhe poimii keittiötarhastaan noin 40 litraa kesässä. Tuulensuojainen ja kevyesti viettävä rinne sopii mansikalle, joka pitää lämmöstä ja valosta eikä siedä seisovaa vettä.

Perheen isä Werner Orre uusii mansikkamaan neljän vuoden välein, sillä vanhat taimet eivät anna pitkään yhtä hyvää satoa.

”Tarvittaessa vaihdan kaikki taimet, mutta yleensä neljänneksen kerrallaan”, Werner kertoo.

Perheen lapset saavat leikkien lomassa käydä vapaasti poimimassa marjoja.

”He myös osallistuvat pihapuuhiin kanssamme ja saavat näin käsityksen, miten pöytään voi kasvattaa tarjottavaa. Se opettaa arvostamaan ruokaa”, Werner jatkaa.

Kun sisko on istuttanut siemenet, on Wilhelmin vuoro kastella viljelmät.
Kun sisko on istuttanut siemenet, on Wilhelmin vuoro kastella viljelmät.

Kirurgin tarkkuudella

Talon seinustoilla kukkivat tulppaanit ja kevätesikot. Pihapiirin omenapuut Werner leikkaa huolellisesti joka kevät. Malin kutsuu Werneriä leikkimielisesti puutarhakirurgiksi.

”Pieni siistiminen pitää puut sopusuhtaisen kokoisina”, Werner sanoo.

Puutarhan väripilkuiksi perhe on istuttanut kukkivia perennoja.

”Suosikkini on aikaisin kukkiva maatiaiskurjenmiekka. Paljaasta maasta nousevia sipulikukkia on myös ilo katsella”, Malin sanoo.

Suurimman huomion saa kuitenkin keittiötarha. Mansikoiden ja raparperin lisäksi sen penkeissä kasvavat yrtit ja salaatit. Emelia ja Wilhelm sujauttavat siemeniä sutjakkaasti taimipotteihin, ja pian kurkuntaimet venyvät kasvihuoneessa.

Kasvihuoneessa kastelujärjestelmä helpottaa Malinin urakkaa.
Kasvihuoneessa kastelujärjestelmä helpottaa Malinin urakkaa.

Kasvihuoneen kastelussa perhe hyödyntää sadevettä. Käytössä on kastelujärjestelmä, joka toimii ajastimella.

”Olemme säätäneet sen siten, että kasvit saavat letkun avulla vettä kolme kertaa vuorokaudessa. Silloin multa pysyy sopivan kosteana”, Werner kertoo.

”Puutarhan pitää olla helppohoitoinen, jotta yhdessä puuhailu säilyy kivana. Paras palkinto kaikesta on oma sato”, Malin sanoo.

PERHE: Malin Wikström-Orre, 44, ja Werner Orre, 42, Emelia, 10, ja Wilhelm, 8.

PUUTARHA: 800-neliöinen puutarha Tammisaaressa. Pihan ydin on keittiötarha, jossa kasvaa yrttejä, omenoita, mansikoita, tomaattia ja kurkkua.

Pelargonia on kesän helppo trendikasvi, joka kestää melkein kaikkea muuta paitsi kovaa sadetta. Puutarhuri kertoo hoitovinkkejä.

Pelargonian paikka ei enää vuosiin ole ollut vain mummon ikkunalla, vaan se on yksi kesän suosituimmista ja trendikkäimmistä ruukkukasveista.

Se ei ole mikään ihme. Pelargonia on kaunis ja kestää kehnommallakin hoidolla. Varsinainen aloittelijan unelmakasvi siis.

Puutarhuri Maria Kylmäluoma kertoo lisää.

Millainen kasvupaikka ulkona on pelargonialle paras?

Parhaiten pelargonia viihtyy katoksen alla ja kukkii runsaimmin puolivarjossa tai auringossa. Aivan varjoisan paikan kasvi se ei ole eikä kestä kovia sateita. Silti osa pelargonioista tuntuu pärjäävän missä vain.

Voiko pelargonian laittaa kotona ruukkuun niine multineen, mitä sen mukana ostaessa tulee?

Voi. Multaa ei muutenkaan kannata alkaa raapia pois, ettei vahingoita kasvin juuria.

"Välillä pelargonioilla on ihmepelastumisia, vaikka ne olisivat olleet kastelematta parikin viikkoa."

Kuinka pelargoniaa kannattaisi kastella?

Istutuksen yhteydessä pelargoniaa kastellaan tavallisella vedellä. Kun kasvi on juurtunut, on hyvä kastella myös veden sekaan laitetulla kastelulannoitteella - silloin pelargonia jaksaa kukkia entistä paremmin. Lannoittaa voi kerran, kaksi viikossa.

Yleensä pelargoniaa kannattaa kastella melko reilusti mutta vasta, kun multa on kuivaa. Kuumassa paikassa kannattaa silti kastella jopa joka päivä. Välillä pelargonioilla on myös ihmepelastumisia niin, että ne virkoavat, vaikka olisivat olleet kastelematta parikin viikkoa. Jos ei saa mökille tai reissuun lähtiessä ketään kasteluavuksi kotiin, pelargoniaruukut kannattaa laittaa poissaolon ajaksi varjoon.

Koska pelargonia selviää ulkona?

Pelargonia ei kestä varsinaista pakkasta, mutta pieni halla öisin ei sitä nujerra. Kasvupaikka vaikuttaa selviämiseen. Pelargonia mätänee herkästi, jos se saa liikaa vettä eli jos on suorassa sateessa.

Onko värillä väliä pelargonian kestävyyden suhteen?

Pelargonioita on nykyisin saatavissa vaikka minkä värisinä. Perinteiset "peruspunaiset" ovat varmaankin kestävimpiä. Ruusunnuppupelargoniat ja muut pidemmälle jalostetut hienoudet ovat arempia. Eniten ne kärsivät sateesta.

"Kuivien kukkien nyppimisen lisäksi koko kukkavarsi kannattaa välillä leikata pois."

Miten pelargoniaa muuten kannattaisi hoitaa?

Kukat kukkivat paremmin ja ovat paremman näköisiä, kun kuivuneita kukkia nyppii pois. Nyppimisen lisäksi koko kukkavarsi kannattaa välillä leikata pois, se parantaa kukintaa.

Jos pelargonia pääsee kuivumaan, tilannetta ei kannata paikata ylikastelulla. Muuten kasvi meinaa ensin kuolla janoon ja sitten hukkua. Parempi on kastella ihan normaalisti kuivan jakson jälkeenkin. Paras ruukku on saviruukku, koska se hengittää.

Jos laittaisit pelargonian viereen ruukkuun yhden kasvin, mikä sopisi sen pariksi?

Muratti. Muratti siksi, että sekin kestää pientä kuivahtamista. Vaikkapa muuten viereen sopiva matalampi lobelia pitää tasaisesta kosteudesta.

Ruukkuja riittää lattialle, hyllylle ja pitkin seinää. Oman trendikkään viherseinän voit koota kiinnittämällä köynnöskasviritilään rautalangalla pieniä ruukkuja. Rouhean tyylin ruukut syntyvät maalaamalla peltipurkkeja. Salaojita purkit kevytsoralla, niin voit istuttaa mehikasvit suoraan niihin.

Mehikasvit eli sukkulentit kukkivat helpossa parveketarhassa. Ne tarvitsevat vain keveät mullat ja hyvin vähän vettä.

Jos omistat aurinkoisen terassin tai etelään avautuvan parvekkeen, kokeile mehikasveja. Vähään tyytyväisillä mutta näyttävillä kasveilla luot helpon ja viihtyisän kasvikeitaan. Kuivista oloista kotoisin olevat mehikasvit nauttivat auringosta, mutta kastelun voit unohtaa pitkiksi aikaa.

Mehikasvit ovat taitavia varastoimaan lehtiinsä tarvitsemansa kosteuden, joten ne elävät pitkiä aikoja ilman lisävettä. Sen sijaan niiden juuret mätänevät helposti märässä mullassa, joten multa saa kunnolla kuivahtaa kastelukertojen välissä. Varsinkin talven lepoaikana mehikasveja kastellaan todella maltillisesti.

Kun kesän lämpö hiipuu, mehikasvit kestävät hyvin syksyn viileyttä. Osa kaktuksista ei hätkähdä edes hallayötä, sillä niiden alkukodissa aavikoillakin lämpötilavaihtelut ovat suuret. Mehikasviruukut pitää vain suojata runsaalta sateelta, ja lopulta ne voi nostaa talveksi sisälle huonekasveiksi.

Suurin osa mehikasveista tarvitsee vettä läpäisevän kasvualustan. Sopiva multa on kevennetty hiekalla tai perliitillä eli vulkaanisella kiviaineksella. Kaktusmulta sopii mehikasveille hyvin.

Tulilatvasta saa kestävän kumppanin, joka viihtyy aurinkoisen paikan kesäkukkastutuksissa. Se kestää yllättävän hyvin niin kuivia, kuumia oloja kuin syyskesän viileyttä.
Tulilatvasta saa kestävän kumppanin, joka viihtyy aurinkoisen paikan kesäkukkastutuksissa. Se kestää yllättävän hyvin niin kuivia, kuumia oloja kuin syyskesän viileyttä.

Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.
Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.

Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.
Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.

Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.
Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.

Ruukuta pieni aavikko

Osa maksaruohoista ja mehitähdistä menestyy Suomessa monivuotisena kivikkokasvina. Osa mehikasvilajeista sopii parhaiten viherkasveiksi ja yksivuotisiksi ruukkukasveiksi. Mehitähdet, mehiruusukkeet ja maksaruohot sekä kaktukset, paunikot, agavet ja aaloet pärjäävät ruukuissa, sillä niillä on kasvin kokoon nähden pieni juuristo.

Lasittamattomat keramiikkaruukut ja perinteiset saviruukut ovat omiaan mehikasvi-istutuksiin, sillä keramiikka päästää liian kosteuden haihtumaan. Salaojita ruukun pohja kevytsoralla, sillä kastelu- tai sadevesi ei saa jäädä sinne seisomaan.

Jos haluat maisemoida mehikasviruukut ja peittää mullan, käytä katteena hiekkaa tai soraa. Kivillä ja simpukoilla koristellen istutuksesta tulee kuin aavikon tai merenrannan karu, pieni maisema.

Istuta laakeaan vatiin mehiruusukkeita, maksaruohoja ja tulilatvaa, niin istutuksessa on sopivasti kukkaloistoa sekä värien ja muotojen vaihtelua. Maksaruoho kasvaa rennosti vadin reunojen ylitse.
Istuta laakeaan vatiin mehiruusukkeita, maksaruohoja ja tulilatvaa, niin istutuksessa on sopivasti kukkaloistoa sekä värien ja muotojen vaihtelua. Maksaruoho kasvaa rennosti vadin reunojen ylitse.

Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.

Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.

Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.