Juhannusruusu on helppohoitoinen kasvi, joka kestää kuivassakin paikassa.
Juhannusruusu on helppohoitoinen kasvi, joka kestää kuivassakin paikassa.

Iso omenapuu pieneen pihaan ja lempikasveja ympäriinsä? Ei, ei näin! Puutarhuri kertoo kotipihojen yleisimmät virheet, jotta osaisit välttää niitä.

Suunnilleen tällainen unelma usein on: Kun saan oman pienen pihan, istutan sinne omenapuun ja lempikukkiani, ja sitten reunustan kukkapenkit kauniilla kivillä.

"Ihana ajatus, mutta ei kovin järkevä", sanoo puutarhuri Maria Kylmäluoma.

Hän tietää, mitkä ovat kotipuutarhureiden yleisimpiä mokia pihan ja kasvien suhteen. Virheet kotipuutarhan hoidossa liittyvät suunnitteluun, säästämiseen ja sijoitteluun sekä tietysti kasteluun ja kunnostamiseen. Mutta kun tsemppaat vähän, hyvä tulee!

Vältä näitä virheitä:

1. Istutat väärät kasvit väärään paikkaan.

Ruusut eivät kuki varjossa eivätkä alppiruusut voi hyvin eteläseinustalla. Marjapensaita ei kannata istuttaa puiden katveeseen. Esimerkiksi koivut vievät maasta niin paljon vettä, että muiden kasvien on hankala tulla niiden vieressä toimeen.

2. Aloitat pihan suunnittelun kasveista.

Tiedetään: on ihana hullaantua lempikasvien hankkimisesta. Silti ensin pitäisi miettiä pihan käyttöä, kuten sitä, missä grillataan, missä lapset leikkivät, missä kuivatetaan pyykkiä ja mihin kasataan lumet. Pihan suunnittelussa kasvit tulevat viimeisenä.

"Nurmikko nurmikkona ja kasvit istutusalueisiin, niin hoitaminen helpottuu."

3. Istutat yksittäisiä kasveja nurmikolle.

Kasvit pitäisi ryhmitellä istutusalueisiin. Muuten niitä on hankala hoitaa, ja nurmikon keskellä olevia puita kolhii helposti ruohonleikkurilla.

4. Hankit paljon hienoja ja arkoja kasveja.

Sellaisia ovat jalohortensiat, jaloruusut ja ihanasti kukkivat magnoliat. Jos tulee kova talvi ja talvituhoja, sinulla on paljon hävittävää. Muista myös, että kasvit, jotka menestyvät Helsingissä, eivät ehkä pärjää pihassa Oulussa. Esimerkiksi omenapuista suuri osa ei menesty enää kasvuvyöhyke III:n jälkeen, noin Vaasan korkeutta ylempänä.

"Kivillä reunustettu kukkapenkki on kyllä kaunis, aluksi."

4. Käytät liian vähän multaa.

Kasvit eivät kasva hyvin, jos hyvälaatuista kasvualustaa ei ole tarpeeksi. Murskeen päälle ei riitä kymmenen sentin multakerros. Karkeasti sanoen multaa pitäisi olla noin 50 senttiä, mutta määrä riippuu siitä, mitä maa nurmikon alla on. Kivet kukkapenkkien reunoilla nurmikon rajalla ovat kyllä kauniita.

5. "Poraat" kasveja saveen.

Jos maa on savista, kasvit pitää istuttaa kohopenkkiin saven päälle. Savi on niin tiivistä, että jos siihen kaivaa pienen kuopan, kasvien juuret jäävät kuin pesuvatiin ja kasvi tukehtuu.

6. Rajaat kukkapenkin nurmikosta kauniilla kivillä.

Kivillä reunustettu penkki on kyllä kaunis, aluksi. Mutta myöhemmin hankala hoitaa niin, ettei nurmikko kasvaisi kukkapenkkiin.

"Suurin virhe on kastella maahan istutettuja kasveja koko ajan, mutta vähän."

7. Istutat pieneen pihaan liian isoja puita.

Isot puut ovat ehkä ihania, mutta ne varjostavat niin, että minkään muun on vaikea menestyä niiden ympärillä.

8. Kastelet liikaa tai liian vähän.

Maahan istutettuja kasveja kastellaan ensimmäisenä kesänä noin kerran, pari viikossa. Vettä kannattaa antaa kerralla tarpeeksi, puulle vähintään 20 litraa. Sitten pintamullan annetaan kuivahtaa. Suurin virhe on kastella koko ajan, mutta vähän. Silloin juuret nousevat pintaan päin eivätkä ala etsiä vettä syvältä. Katteilla voi vähentää kasvien vedentarvetta, koska kate estää haihtumista. Esimerkiksi kuorikatetta tai koristesoraa pensaille ja puille, niin vähän vähempikin kastelu riittää. Ruukuissakin voi käyttää katetta.

"Happamasta maasta kasvi ei saa ruokaa, ja siksi kalkitus on Suomessa aika tärkeä juttu."

9. Et kalkitse etkä lannoita maata.

Kasveilla ei ole maassa ruokaa, jos maata ei lannoiteta. Happamasta maasta kasvi ei saa imettyä lannoitteita, mutta kalkki vähentää maan happamuutta. Siksi kalkitus on Suomessa aika tärkeää. Uusille istutusalueille kannattaa nakata kanankakkaa, jotta kasvit saavat hyvän startin. Jatkossa ylläpitolannoitus keväisin olisi hyvä juttu.

10. Et perusta perustuksista.

Jos laatoituksiin ja muureihin ei tehdä kunnollisia perustuksia, ne routivat ja menevät ajan kanssa vinksalleen.

Neuvot antoi puutarhuri Maria Kylmäluoma Jokilaakson matkailupuutarhasta.

 

Pelargonia on kesän helppo trendikasvi, joka kestää melkein kaikkea muuta paitsi kovaa sadetta. Puutarhuri kertoo hoitovinkkejä.

Pelargonian paikka ei enää vuosiin ole ollut vain mummon ikkunalla, vaan se on yksi kesän suosituimmista ja trendikkäimmistä ruukkukasveista.

Se ei ole mikään ihme. Pelargonia on kaunis ja kestää kehnommallakin hoidolla. Varsinainen aloittelijan unelmakasvi siis.

Puutarhuri Maria Kylmäluoma kertoo lisää.

Millainen kasvupaikka ulkona on pelargonialle paras?

Parhaiten pelargonia viihtyy katoksen alla ja kukkii runsaimmin puolivarjossa tai auringossa. Aivan varjoisan paikan kasvi se ei ole eikä kestä kovia sateita. Silti osa pelargonioista tuntuu pärjäävän missä vain.

Voiko pelargonian laittaa kotona ruukkuun niine multineen, mitä sen mukana ostaessa tulee?

Voi. Multaa ei muutenkaan kannata alkaa raapia pois, ettei vahingoita kasvin juuria.

"Välillä pelargonioilla on ihmepelastumisia, vaikka ne olisivat olleet kastelematta parikin viikkoa."

Kuinka pelargoniaa kannattaisi kastella?

Istutuksen yhteydessä pelargoniaa kastellaan tavallisella vedellä. Kun kasvi on juurtunut, on hyvä kastella myös veden sekaan laitetulla kastelulannoitteella - silloin pelargonia jaksaa kukkia entistä paremmin. Lannoittaa voi kerran, kaksi viikossa.

Yleensä pelargoniaa kannattaa kastella melko reilusti mutta vasta, kun multa on kuivaa. Kuumassa paikassa kannattaa silti kastella jopa joka päivä. Välillä pelargonioilla on myös ihmepelastumisia niin, että ne virkoavat, vaikka olisivat olleet kastelematta parikin viikkoa. Jos ei saa mökille tai reissuun lähtiessä ketään kasteluavuksi kotiin, pelargoniaruukut kannattaa laittaa poissaolon ajaksi varjoon.

Koska pelargonia selviää ulkona?

Pelargonia ei kestä varsinaista pakkasta, mutta pieni halla öisin ei sitä nujerra. Kasvupaikka vaikuttaa selviämiseen. Pelargonia mätänee herkästi, jos se saa liikaa vettä eli jos on suorassa sateessa.

Onko värillä väliä pelargonian kestävyyden suhteen?

Pelargonioita on nykyisin saatavissa vaikka minkä värisinä. Perinteiset "peruspunaiset" ovat varmaankin kestävimpiä. Ruusunnuppupelargoniat ja muut pidemmälle jalostetut hienoudet ovat arempia. Eniten ne kärsivät sateesta.

"Kuivien kukkien nyppimisen lisäksi koko kukkavarsi kannattaa välillä leikata pois."

Miten pelargoniaa muuten kannattaisi hoitaa?

Kukat kukkivat paremmin ja ovat paremman näköisiä, kun kuivuneita kukkia nyppii pois. Nyppimisen lisäksi koko kukkavarsi kannattaa välillä leikata pois, se parantaa kukintaa.

Jos pelargonia pääsee kuivumaan, tilannetta ei kannata paikata ylikastelulla. Muuten kasvi meinaa ensin kuolla janoon ja sitten hukkua. Parempi on kastella ihan normaalisti kuivan jakson jälkeenkin. Paras ruukku on saviruukku, koska se hengittää.

Jos laittaisit pelargonian viereen ruukkuun yhden kasvin, mikä sopisi sen pariksi?

Muratti. Muratti siksi, että sekin kestää pientä kuivahtamista. Vaikkapa muuten viereen sopiva matalampi lobelia pitää tasaisesta kosteudesta.

Ruukkuja riittää lattialle, hyllylle ja pitkin seinää. Oman trendikkään viherseinän voit koota kiinnittämällä köynnöskasviritilään rautalangalla pieniä ruukkuja. Rouhean tyylin ruukut syntyvät maalaamalla peltipurkkeja. Salaojita purkit kevytsoralla, niin voit istuttaa mehikasvit suoraan niihin.

Mehikasvit eli sukkulentit kukkivat helpossa parveketarhassa. Ne tarvitsevat vain keveät mullat ja hyvin vähän vettä.

Jos omistat aurinkoisen terassin tai etelään avautuvan parvekkeen, kokeile mehikasveja. Vähään tyytyväisillä mutta näyttävillä kasveilla luot helpon ja viihtyisän kasvikeitaan. Kuivista oloista kotoisin olevat mehikasvit nauttivat auringosta, mutta kastelun voit unohtaa pitkiksi aikaa.

Mehikasvit ovat taitavia varastoimaan lehtiinsä tarvitsemansa kosteuden, joten ne elävät pitkiä aikoja ilman lisävettä. Sen sijaan niiden juuret mätänevät helposti märässä mullassa, joten multa saa kunnolla kuivahtaa kastelukertojen välissä. Varsinkin talven lepoaikana mehikasveja kastellaan todella maltillisesti.

Kun kesän lämpö hiipuu, mehikasvit kestävät hyvin syksyn viileyttä. Osa kaktuksista ei hätkähdä edes hallayötä, sillä niiden alkukodissa aavikoillakin lämpötilavaihtelut ovat suuret. Mehikasviruukut pitää vain suojata runsaalta sateelta, ja lopulta ne voi nostaa talveksi sisälle huonekasveiksi.

Suurin osa mehikasveista tarvitsee vettä läpäisevän kasvualustan. Sopiva multa on kevennetty hiekalla tai perliitillä eli vulkaanisella kiviaineksella. Kaktusmulta sopii mehikasveille hyvin.

Tulilatvasta saa kestävän kumppanin, joka viihtyy aurinkoisen paikan kesäkukkastutuksissa. Se kestää yllättävän hyvin niin kuivia, kuumia oloja kuin syyskesän viileyttä.
Tulilatvasta saa kestävän kumppanin, joka viihtyy aurinkoisen paikan kesäkukkastutuksissa. Se kestää yllättävän hyvin niin kuivia, kuumia oloja kuin syyskesän viileyttä.

Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.
Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.

Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.
Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.

Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.
Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.

Ruukuta pieni aavikko

Osa maksaruohoista ja mehitähdistä menestyy Suomessa monivuotisena kivikkokasvina. Osa mehikasvilajeista sopii parhaiten viherkasveiksi ja yksivuotisiksi ruukkukasveiksi. Mehitähdet, mehiruusukkeet ja maksaruohot sekä kaktukset, paunikot, agavet ja aaloet pärjäävät ruukuissa, sillä niillä on kasvin kokoon nähden pieni juuristo.

Lasittamattomat keramiikkaruukut ja perinteiset saviruukut ovat omiaan mehikasvi-istutuksiin, sillä keramiikka päästää liian kosteuden haihtumaan. Salaojita ruukun pohja kevytsoralla, sillä kastelu- tai sadevesi ei saa jäädä sinne seisomaan.

Jos haluat maisemoida mehikasviruukut ja peittää mullan, käytä katteena hiekkaa tai soraa. Kivillä ja simpukoilla koristellen istutuksesta tulee kuin aavikon tai merenrannan karu, pieni maisema.

Istuta laakeaan vatiin mehiruusukkeita, maksaruohoja ja tulilatvaa, niin istutuksessa on sopivasti kukkaloistoa sekä värien ja muotojen vaihtelua. Maksaruoho kasvaa rennosti vadin reunojen ylitse.
Istuta laakeaan vatiin mehiruusukkeita, maksaruohoja ja tulilatvaa, niin istutuksessa on sopivasti kukkaloistoa sekä värien ja muotojen vaihtelua. Maksaruoho kasvaa rennosti vadin reunojen ylitse.

Mehitähti yllättää kukinnallaan, vaikka niitä harvoin istutetaan kukkaloiston toivossa. Kukkavarsi kohoaa lehtiruusukkeen yläpuolelle. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset, vaaleanpunaiset tai punaiset.

Aaloe viihtyy kesän ulkona valoisalla paikalla. Komeamaksaruoho puhkeaa loppukesällä komeaan kukintaan.

Useasta pienestä kukkaruukusta saa näyttävän kokonaisuuden. Terrakottaruukuissa on maksaruohoja, kaktuksia, tulilatvaa, rahapuuta ja mehitähtiä.