Keijun mekko, paljaat varpaat ja valtavasti värikkäitä helmiä – siinä Iina Huikarin mutkaton resepti kesäpukeutumiseen.

Kuka olet?
Olen Iina Huikari, 14 vuotta. Käyn Anttilan yläkoulua Lohjalla.

Mitä teet 20 vuoden päästä?
Asun ulkomailla jossain lämpimässä. Minulla on ehkä myös oma käsityöliike.

Inhokki- ja ihquvärisi?
En pidä mustasta. Se ei sovi minulle, olen niin vaalea. Pidän paljon kirkkaista ja iloisista väreistä. Tällä hetkellä keltainen on suosikkini.

Millainen käsityöntekijä olet?
Innokas, nopea ja oma-aloitteinen. Usein aloitan työt innolla, mutta ne jäävät helposti puolitiehen. Minua kiinnostavat monenlaiset käsityöt, neulominen, virkkaaminen, ompelu, askartelu ja helmityöt.

Manga, gootti, retro vai tavis?
Retro. Tykkään värikkäistä ja hassuista vaatteista. Joskus minulla on vähän kummallisiakin väriyhdistelmiä.

Mikä on nyt pop?
Auringonotto, jäätelö ja kesä.

Miksi suunnittelit juuri tällaisen asun Nuori suunnittelija -kilpailuun?
Löysin pienenä suunnittelemani mekon, jota muokkailin ja parantelin. Siitä syntyi tämä suunnitelma.

Ketä tai mitä ihailet?
Positiivisia ja värikkäitä persoonia.

Jos olisit eläin, mikä olisit?
Olisin kissa, koska ne saavat nukkua ja viettää aikaansa luonnossa seikkaillen ja pidän niistä paljon. Itselläni on Kiki -niminen kissa.

Tyylisi ydin?
Värit ja korut. Helminauhat ovat hauskoja lisäyksiä asuihin, kuten huivitkin.

Osaatko neuloa sukat?
Osaan, mutta tarvitsen ohjeen. Ilman ohjetta siitä ei tulisi paljon mitään.

Kenen haluaisit pukeutuvan tähän suunnittelemaasi asuun?
Hienoa olisi, jos edes joku pitäisi tästä ja tekisi sen ja pitäisi sitä päällä. Mekkoa voi pitää minkä ikäinen tahansa.

Mistä hullaannut?
Keväällä hullaannun ensimmäisistä kukkasista. Usein hullaannun, kun näen jonkun hienon vaatteen tai hienot kengät.

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Kavereitani ja perheeni. Laiva olisi myös hyödyllinen, koska sillä pääsisimme nopeammin takaisin.

Iinan mekon kaavat ja ohjeet löydät heinäkuun 2010 Suuri Käsityö -lehdestä sivulta 41.  

Eräänä päivänä Anne Seppänen päätti: on vihdoin oikea hetki perustaa käsityöyritys ja alkaa neuloa aamusta iltaan. Nyt Anne kertoo, kuinka kaikki kävi.

”Alle kouluikäisenä se alkoi, neulomishöperyyteni. Äiti, kummitäti ja mummo istuivat usein kutimet kädessä, joten minäkin halusin oppia.

Kivointa ja ihmeellisintä oli, kun syntyi valmista: pätkä kaulahuivia tai nuken peittoa.

Mutta jos joku olisi silloin kertonut, kuinka paljon viisikymppisenä neulon ja että saan heiluttaa puikkoja työkseni, olisin vain kikatellut.

Elämä vei niin sanotusti järkevimmille urille, vuodet kuluivat ja lapset syntyivät. Neuloin iltaisin, kun he nukkuivat, mutta se oli sellaista tolkun hommaa, kohtuullista.”

Ei minnekään ilman neuletta

”Viisi vuotta sitten tein jotakin radikaalia: perustin käsityöyrityksen. Yhtäkkiä vain tajusin, että nyt on oikea aika. Lapset olivat lentäneet pesästä, joten minun ei tarvinnut pelätä pitkiksi venyviä työpäiviä tai sitä, että rahaa olisi aikaisempaa niukemmin käytössä.

Myyn yrityksessäni neulelankoja ja -tarvikkeita, kankaita, nappeja ja muuta ihanaa. Samalla neulon sukkia sekä myyntiin että omalle suvulle ja ystäville. Saan neuloa koko ajan!

Vuodessa syntyy yli sata sukkaparia. Työn alla on jatkuvasti neljä tai viisi eri työtä. Se tuo vaihtelua ja yhden työn pitää aina olla lähtövalmiina mukaan otettavaksi. En liiku minnekään ilman lankoja ja puikkoja.

Jos menen kylään ilman kudinta, ystävät kysyvät heti, että missäs käsityö. Automatkoilla istun mieluiten pelkääjän paikalla, että voin samalla neuloa.”

Sukat kertovat rakkaudesta

En tiedä, mitä tekisin, jos en voisi neuloa. Pelkästään hyvän villalangan tuntu sormissa ja konkreettisen työn jäljen näkeminen on valtavan terapeuttista.

Omasta varastostani voin valita langat kulloisenkin fiiliksen mukaan – tai vain katsella ihania värejä ja silitellä keriä. On hauskaa myös neuvoa asiakkaita ja arvailla, millaisia hienouksia minun langoistani syntyy.

Olen onnellinen, että saan elää juuri näin ja että uskalsin toteuttaa unelmani. Olen onnellinen myös siitä, että sukkia edelleen kudotaan ja käytetään. Maailma on muuttunut kovemmaksi, mutta sukat edustavat pehmeitä arvoja.

Oikeastaan villasukat kertovatkin rakkaudesta.”