Kesän kuumin käsityökausi alkaa nyt, kun aurinko vielä latailee voimiaan. Etsi juhla-asuihin ihanimmat kukkakankaat, vaihda lankojen värit heleiksi tai tuo sisustukseesi ripaus Marokon lämpöä uusilla patalapuilla ja tyynyillä.

Eräänä päivänä Anne Seppänen päätti: on vihdoin oikea hetki perustaa käsityöyritys ja alkaa neuloa aamusta iltaan. Nyt Anne kertoo, kuinka kaikki kävi.

”Alle kouluikäisenä se alkoi, neulomishöperyyteni. Äiti, kummitäti ja mummo istuivat usein kutimet kädessä, joten minäkin halusin oppia.

Kivointa ja ihmeellisintä oli, kun syntyi valmista: pätkä kaulahuivia tai nuken peittoa.

Mutta jos joku olisi silloin kertonut, kuinka paljon viisikymppisenä neulon ja että saan heiluttaa puikkoja työkseni, olisin vain kikatellut.

Elämä vei niin sanotusti järkevimmille urille, vuodet kuluivat ja lapset syntyivät. Neuloin iltaisin, kun he nukkuivat, mutta se oli sellaista tolkun hommaa, kohtuullista.”

Ei minnekään ilman neuletta

”Viisi vuotta sitten tein jotakin radikaalia: perustin käsityöyrityksen. Yhtäkkiä vain tajusin, että nyt on oikea aika. Lapset olivat lentäneet pesästä, joten minun ei tarvinnut pelätä pitkiksi venyviä työpäiviä tai sitä, että rahaa olisi aikaisempaa niukemmin käytössä.

Myyn yrityksessäni neulelankoja ja -tarvikkeita, kankaita, nappeja ja muuta ihanaa. Samalla neulon sukkia sekä myyntiin että omalle suvulle ja ystäville. Saan neuloa koko ajan!

Vuodessa syntyy yli sata sukkaparia. Työn alla on jatkuvasti neljä tai viisi eri työtä. Se tuo vaihtelua ja yhden työn pitää aina olla lähtövalmiina mukaan otettavaksi. En liiku minnekään ilman lankoja ja puikkoja.

Jos menen kylään ilman kudinta, ystävät kysyvät heti, että missäs käsityö. Automatkoilla istun mieluiten pelkääjän paikalla, että voin samalla neuloa.”

Sukat kertovat rakkaudesta

En tiedä, mitä tekisin, jos en voisi neuloa. Pelkästään hyvän villalangan tuntu sormissa ja konkreettisen työn jäljen näkeminen on valtavan terapeuttista.

Omasta varastostani voin valita langat kulloisenkin fiiliksen mukaan – tai vain katsella ihania värejä ja silitellä keriä. On hauskaa myös neuvoa asiakkaita ja arvailla, millaisia hienouksia minun langoistani syntyy.

Olen onnellinen, että saan elää juuri näin ja että uskalsin toteuttaa unelmani. Olen onnellinen myös siitä, että sukkia edelleen kudotaan ja käytetään. Maailma on muuttunut kovemmaksi, mutta sukat edustavat pehmeitä arvoja.

Oikeastaan villasukat kertovatkin rakkaudesta.”