Suuri Käsityö -lehden toimitus tunnustaa: Nämä käsityöt jäivät kesken

"Vuonna 2005 lapsi innostui vohvelikankaalle pujottelemisesta ja kirjoi itselleen tabletin. Äiti ei ole vieläkään päärmännyt reunoja."

"Kaavoitin uudet päälliset ruokapöydän tuoleille, tilasin hyvälaatuista huonekalukangasta ja leikkasin kappaleet. Ompelemisen aloitin myrskyisenä tapaninpäivänä 2011. Saumasin selkänojien huput, mutta sitten tuulenpuuska kaatoi naapurin ison koivun niin, että latva rötkötti pihallamme. Jouduin raivaushommiin ja päällisten ompeleminen unohtui."

"Sain kuudesluokkalaisena käsityöintoilijana päähäni, että haluan kirjoa ruusutyynyn. Jouduin kinuamaan kirjontapakkausta pitkään, sillä äidin mielestä se oli kallis, ja hän väitti, että työ jäisi kuitenkin kesken. Parinkymmenen vuoden jälkeen en vielä suostu myöntämään, että hän oli oikeassa. Valmista tulee ihan kohta!"

"Kymmenisen vuotta sitten aloittamani mekon kohtalo on mysteeri. Helman pituudenkin olen näköjään päättänyt, ja vain vetoketju ja olkahihnojen viimeistely puuttuu. Lihomiset ja laihtumiset ovat sellaisessa vaiheessa, että mekko vaikutti sopivalta. Nythän tuon voisi ommella valmiiksikin."

"Muistelin, että opintojen kurssityönä neulomistani lapasista toisesta jäi puuttumaan koristelu. Mutta kun kaivelin pussia, niitä olikin kahdet samanlaiset. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, miksi olen tehnyt lapasia toisetkin. Vähää vaille valmista olisi."

"Kudontakurssilla 1998 lenkkimohairista ja kampavillasta kutomastani kankaasta piti tulla jakku. Onneksi homma jäi silloin vaiheeseen, jotta voin pätkäistä osasta kankaasta ihanan shaalin. Pitäisi vain solmia päät ja päätellä langat."

"Työväenopiston hattukurssilla valmistui yksi huopahattu, toinen jäi kotihommiksi. Nyt kun lierihatut ovat taas muodissa, olisi aika saada se valmiiksi."