Kasvitieteilijä Sinikka Piippo paljastaa 10 keholle ja mielelle hyvää tekevää suosikkikasviaan.

10 lempikasviani, joita ilman en haluaisi olla

MANSIKKA ja MUSTIKKA ovat tärkeitä, koska ilman marjoja ei voi elää päivääkään. Molemmat ylläpitävät ja parantavat muistia. Mansikka auttaa muistamaan entisiä elämiään, jos on halua keskittyä niihin, tai jos haluaa nähdä keijuja ja tonttuja.Mustikkaa varastoin kymmeniä litroja kesäisin.
NOKKONENKIN parantaa muistia. Puutarhassa se luo harmoniaa, nostaa värähtelytasoja ja on erittäin vahva negatiivisuudelta suojelija. Se hoitaa sekä mieltä että kehoa.
OMENOITA on hyvä syödä yksi tai kaksi päivässä. Omenoissa on paljon hyödyllisiä ravintoaineita kuten fenoleja ja kuituja myös.
VADELMAT tuovat kepeyttä ja iloa, kauneutta ja myönteisyyttä. Lehtiteetä juomalla nukkuu paremmin, se myös helpottaa ylivilkkaan vatsan toimintaa.
SALVIASSA on samaa vakautta ja viisautta kuin kuusessa. Se helpottaa vaihdevuosihikoilua, mutta tuo myös yli viisikymppisille naisille kypsää elämän ymmärrystä. Tuoksukin siitä voi riittää. Salviasta ja vadelman lehdistä yhdessä syntyy hyvä tee.
LAVENTELI yhdistää järjen ja tunteen ja saa ne tasapainoon. Se on hyvä rauhoittaja ja unen tuoja. Briteissä käyttävät paljon laventelia esimerkiksi kadulle johtavien talonrappujen vieressä. Sitä näkee myös suurina kenttinä niin yksityisissä kuin julkisissa puutarhoissa.
ROSMARIINI terävöittää muistia, virkistää ja parantaa mielialaa. Kun hieroo rosmariinia rikki sormissaan, jo pelkkä nuuhkaisu vaikuttaa. Hiukset kiiltävät, kun huuhtelee niitä nokkosten keitinvedellä johon on lisännyt pari tippaa rosmariiniöljyä.
MEIRAMI houkuttelee tuoksullaan perhosia ja pörriäisiä, joita on hauska katsella. Se tuo olemuksellaan iloa ja pizzan päälle siroteltuna tekee pizzastakin iloisemman.
TYRNISSÄ on väriä, energiaa ja auringon voimaa. Se antaa henkistä vastustuskykyä ja kasvattaa omaa fyysistä voimaa ja hoitaa limakalvoja. Siinä on erittäin runsaasti C-vitamiinia.

Lue lisää kasvitieteilija Sinikka Piiposta Kodin Kuvalehdestä 16/2011.

Teksti Tuula Lehtisalo, kuvat Niina Kellokoski