Kun sukkahousut alkavat valua, et pysty keskittymään enää mihinkään muuhun. Tässä koeteltuja keinoja, joilla saat ne pysymään kiltisti paikoillaan.

1 Valitse suurempi koko

Sukkahousupaketin koot ovat suuntaa-antavia. Jos olet niillä rajoilla, valitse suurempi koko. Etenkin paksuista, villaisista ja puuvillaisista talvisukkiksista pitää ostaa normaalia suurempi koko, koska ne kutistuvat ensimmäisessä pesussa. Ja liian pienet sukkahousut valuvat.

2 Tarkista myös paino

Sukkahousut voivat valua myös sen takia, että niiden housuosa on liian suuri. Tarkista siis paketin kokotaulukosta paitsi pituus- myös painosuositus. 

3 Ei kahta liukasta päällekkäin

Jos puet liukaspintaiset sukkahousut, älä käytä niiden kanssa liukaspintaisia alushousuja. Kaksi liukasta ryhtyvät ennen pitkää hylkimään toisiaan.

4 Venytä ennen käyttöä

Ennen kuin vedät sukkahousut jalkaasi, venytä ne täyteen mittaansa. Tee sama aina pesun jälkeen. Silloin ne pysyvät paremmin ylhäällä.

5 Kysy myyjältä

Joskus vain tuntuu siltä, että sukkahousuja ei ole suunniteltu ihmisvartalolle. Etenkin pitkäsäärisillä on vaikeuksia löytää oma kokonsa. Paras keino on silloin kääntyä asiantuntevan sukkamyyjän puoleen.

6 Näitäkin on kokeiltu

Epätoivoiset ovat ratkoneet ongelmaa myös pukemalla pikkuhousut sukkisten päälle (ei toimi), kiinnittämällä sukkahousut ylös lasten lapasten nipsuilla (sukkahousut hajoavat) tai vaihtamalla sukkikset stay up –sukkiin tai pitkiin kalsareihin (toimii!).

Miksi pitäisi aina hiljentyä yksin kynttilänvalossa? Mielenrauhan voi joskus löytää myös ihmisjoukon keskeltä, hälystä ja kaaoksesta. 

Rakastan metsää, saunaa ja mökkilaituria.

Mutta sitä en ole tajunnut koskaan, miksi vain ne kelpaisivat rauhoittumispaikoiksi. Miksi pitäisi hiljentyä vain hiljaisuudessa?

Minun mieleni rauhoittuu usein parhaiten ihmisjoukossa. Mitä enemmän hälyä, sitä parempi.

Suosittelenkin kokeilemaan esimerkiksi seuraavia, kaoottisia rauhoittumispaikkoja: 

1. Juna-asema.

Mikä tahansa asema kelpaa: juna-asema, linja-autoasema, lentokenttä. Asemalla tunnen olevani yksi monista, hippunen maailmankaikkeudessa. Siinä tunteessa on jotain lohdullista.

Kuten myös siinä, että asemalla elämä on hetken selkeää: ihmisillä on päämäärä, jokainen on menossa kovasti jonnekin, jokaista tarvitaan jossain, jokaista odottaa joku jossain. 

Asema muistuttaa minua siitä, että maailma jatkuu oman pienen arkeni ulkopuolelle, maapallon ääriin asti. Ja jos tarpeeksi haluan, voin ostaa matkalipun ja häipyä juuri sinne. Senkin tajuaminen rauhoittaa.

Missään en muista tunteneeni oloani yhtä levolliseksi kuin kiinalaisella, jättimäisellä lentokentällä. Ihmismassan keskellä tunsin olevani pieni ja turvassa. 

2. Kauppakeskus.

Liikaa kireitä vanhempia, itkuisia lapsia, välkkyviä valoja, turhia tavaroita.

Siinäpä täydellinen ympäristö hiljentymiseen.

Kauppakeskuksessa virikkeitä vyöryy päälle niin paljon, että korvani sulkeutuvat kuin itsestään. Vajoan ajatuksiini, katselen ohikiitäviä ihmisiä kuin merenaaltoja ja mieleni tyhjenee.

Ostarin ruuhkassa voin unohtaa hetkeksi itseni ja keskittyä tarkkailemaan tuntemattomia. Hälyä on todennäköisesti niin paljon, etten pysty keskustelemaan mitään järkevää kenenkään kanssa. Joskus juuri se on rentouttavaa: olla vähän epäsosiaalinen.

3. Neljän ruuhka.

Mikään ei rauhoita minua yhtä tehokkaasti kuin liikenneruuhka. 

Kun jumitan töiden jälkeen autossa tai bussissa, sittenpä jumitan. Kun pääsen ärsytykseni yli, voin todeta, ettei tälläkään jumituksella ole lopulta paljonkaan väliä. Voisin istua ruuhkassa parikin päivää, ehkä vuodenkin, eikä maapallo suistuisi radaltaan.

Harvalla takaiskulla on kamalasti väliä. Sen tajuaminen rauhoittaa.