Eikö teini tottele? Eikä puoliso? Eivätkö edes alaiset? Tässä neljä kysymystä sinulle, jonka käskyjä ei kukaan tunnu kuuntelevan.

1 Ketä uskallat käskeä?

Tarkkaile, milloin käytät käskysanoja ja kenelle ne kohdistat. Ketä uskallat käskeä?

Kasvatusperinteisiimme kuuluu, että lapsia käsketään. Jokainen voi itse päättää, voiko lasta kasvattaa ilman käskysanoja ja mikä on sopiva määrä käskytystä lapselle.

Entä jos käytät paljon käskysanoja suhteessa puolisoosi, työkaveriin tai alaisiin – asetatko heidät lapsen asemaan?

2 Käsketkö vai ohjaatko?

Pomot käskevät. Esimiehet, kokeneet työkaverit ja viisaat vanhemmat ohjaavat ja valmentavat.

Pomoilun ja valmentamisen ero on siinä, että valmentaja haluaa toisen onnistuvan, kun taas pomo haluaa kontrolloida, alistaa ja määrätä.

Määräilyn vastareaktio on kapina. Vuorovaikutus on paljon helpompaa, kun puhut tasavertaisesti ihmisenä ihmiselle. Ylimielisyyden ja määräilyn palkka on yleensä tympeä maine.

3 Auttaako arvostelu?

Töissä ja kotona suora palaute on periaatteessa hyvä asia. Oletko huomannut, kuinka moittiminen ja arvostelu eivät kuitenkaan saa toista muuttamaan tapojansa?

Ihmisen luonne ei kehity siitä, että häntä arvostellaan. Päinvastoin, se menee lukkoon, jumiutuu ja jäykistyy. Ihmisen luonne kehittyy kannustuksesta, hyväksynnästä, mahdollisuuksista ja haasteista.

5 Mitä arvostelet?

Arvostelun vastareaktioita ovat puolustautuminen ja vihamielisyys: määräilijä nostattaa kapinan. Siksi toisten ihmisten arvostelua kannattaa välttää niin paljon kuin mahdollista.

Itselle kannattaa tehdä selväksi, milloin arvostelet ihmistä ja milloin tehtyä työtä. Työtä saa ja pitää voida kritisoida, muuten ei tapahdu kehitystä. Mutta toisen persoonan ja temperamenttipiirteiden arvostelu on yhdenlaista väkivaltaa.

Määräilyn sijaan hyväksyntää

  • Kun ihminen tuntee itsensä hyväksytyksi, hän on valmis muuttumaan.
  • Siksi haastaville lapsille, puolisoille ja työkavereille kannattaa tarjota paljon hyväksyviä sanoja ja kehon kieltä. Kun hän tulee huoneeseen, käänny häntä päin ja hymyile silmilläsi.
  • Hyväksyntä on vahvaa lääkettä. Se korjaa ja vahvistaa ihmisiä ja ihmissuhteita.

Miten suhtautua epäonnistumiseen? Yksi tapa lievittää ikävää tunnetta on laittaa tunteet syrjään ja pohtia asiaa faktojen kannalta.

Psykologi Antti Suvanto neuvoo analysoimaan tilannetta – usein mieli rauhoittuu, kun yrittää siirtää tunteen syrjään ja pohtia faktoja. Kun epäonnistuu, asiaa voi miettiä näin:

1. Kaiva esille odotuksesi.

Olivatko ne oikeastaan realistisia?

2 Vähennä tulkintaa!

Mieti, oletko taipuvainen tulkitsemaan asioita itsellesi epäsuotuisasti. Toisesta näkökulmasta katsottuna epäonnistumisesi ei välttämättä ole sitä.

3 Kysy itseltäsi, mitä tarvitset ja haluat.

Usein halu ohittaa tarpeet. Esimerkiksi halusi suoriutua täydellisesti työssä saattaa ohittaa tarpeesi levätä. Entä mikä saa sinut haluamaan sitä, mitä tavoittelet? 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2012.

Resilienssi on piilevä voimasi: myönteinen asenne muutoksissa. Kun epäonnistut, voit sen avulla vääntää mielesi pärjäämisasentoon.

Miten mielemme joustaa, kun elämä kiskoo ja kiusaa? Venyykö se, mukautuuko muutosten mukana vai räpsähtääkö rikki, kiertyy kireille solmuille? Resilienssi eli myönteinen sopeutuvuus määrittää, kaadummeko vastoinkäymisten alle ja luovutamme vai pysymmekö kehässä ja tähtäämme uuteen nousuun.

"Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun."

Epäonnistuin, olen huono. Kaikki on pilalla, on turha yrittää mitään. Vai: olipa harmi, mutta ehkä ensi kerralla onnistaa.

Nämä kaksi erilaista suhtautumistapaa vastoinkäymiseen selittää resilienssi, mielen muutosketteryys ja selviytymiskyky.

Positiiviset ihmiset  luottavat elämään.

Resilientti ihminen kohtaa todellisuuden sellaisena kuin se on. Hän ei väistele vääjäämätöntä eikä taistele tapahtunutta vastaan. Hän ei etsi selitystä eikä kysy "miksi minä", vaan suuntaa katseensa tulevaan. Hyväksyvä asenne auttaa mukautumaan muutoksiin, pehmentää pettymyksiä ja lyhentää lamaantumisaikaa.

"Resilienssi on aktiivista tekemistä, ei vain sopeutumista", selittää psykoterapeutti Soili Poijula.

Poijulan mukaan resilienssi on voima, jota voidaan hyödyntää yksilötasolta maanpuolustukseen asti.

Sinnikkyys on synnynnäistä

Resilientit ihmiset saavat kiittää paljosta perimäänsä, sillä sinnikkyys, rohkeus ja älykkyys ovat synnynnäisiä.

Toisaalta murehtivat ja jossittelijat eivät voi syyttää geenejään kaikesta. Omaa resilienssiään voi nimittäin kasvattaa. Mieltä voi opettaa joustavammaksi ja sitkeyteen siedättyä.

"Ongelmanratkaisukykyään voi parantaa, vaikka perusominaisuuksiaan ei voisikaan muuttaa. Voimme muuttaa mallia, jonka olemme vastoinkäymisten kohtaamisesta oppineet", Poijula kertoo.

Vaikka elämä ei anna turvatakuuta, positiiviset ihmiset luottavat elämään, asioiden ratkeamiseen ja omaan selviytymiseen.

Resilenssi on kuin henkinen palautusjuoma.

Resilienssiä tarvitaan arjen pulmissa: palavereissa joissa asioita ei saada sovittua, väittelyissä teini-ikäisen kanssa, tilipussin tyhjennettyä. Erityisen merkittävään asemaan resilienssi nousee, kun koko elämä mullistuu: avioero, työpaikan menetys, sairastuminen.

"Vastoinkäymisiltä välttyminen ei kehitä sitkeyttä. Vain altistumalla vaikeuksille opimme selviytymään ja kasvatamme luottamusta elämään", muistuttaa Poijula.

Ajatuksilla ja uskomuksilla on valtava voima.

"Olemme tuudittautuneet sellaiseen turvallisuudentunteeseen, ettei meille voi tapahtua mitään pahaa. Muualla elämän epävarmuus on totta."

Kärsimys ei jalosta

Kärsimys ei jalosta paremmaksi ihmiseksi, mutta traumaattinen tapahtuma on lannoitetta henkiselle kasvulle. Resilientti mieli tekee surun rinnalle tilaa myönteisille tunteille kuten toivolle ja ilonpilkahduksille.

Resilientiltä ihmiseltä puuttuu jossittelu ja katkeruus. Menetys ei muserra, sillä hän ymmärtää pian, ettei tapahtunutta voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistaan voi. Resilienssi on henkinen palautusjuoma, joka auttaa toipumaan rasituksesta.

"Tutkimuksissa on todettu resilienttien ihmisten kipukynnyksen olevan korkeampi kuin muilla. Myönteisen ajattelun on jopa huomattu vauhdittavan paranemista", Poijula sanoo.

Aktiivinen elämäntapa, liikunnan tuoma hyvä olo ja kunto, yhteys luontoon ja läheiset ihmissuhteet ovat peruskiviä myönteiselle asenteelle.

Yksilökeskeinen kulttuuri ajaa meidät ajatukseen, että apua ei pidä pyytää. Myönteisesti ajatteleva ihminen ymmärtää asioiden mittasuhteet ja myöntää, että yksin ei ole pakko pärjätä.

"Kun huomaat, että pärjäät, itseluottamuksesi vahvistuu", Poijula kannustaa.

Henkinen vahvuus ei ole sitä, että mikään ei tunnu miltään. Tärkeintä on oivallus: tänään asiat ovat huonosti, mutta huomenna jo vähän paremmin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehde numerossa 20/2016.

Kaunan kantaminen on työlästä ja joskus olisi helpompi päästää irti. Näiden neuvojen avulla voit antaa helpommin anteeksi.

1. Päätä voivasi antaa anteeksi

Mieti nukkumaan mennessä, että jos yön aikana tapahtuisi ihme, asia ei enää vaivaisi aamulla ja olisit antanut anteeksi. Mikä kaikki olisi silloin toisin? Onpa vääryyksistä kulunut viikkoja tai vuosia, voit aloittaa oman ”anteeksianto-ohjelman”. Kun alat todeta mielessäsi, että ”voin antaa anteeksi Riitalle”, aivot lopulta omaksuvat uuden tiedon vanhan tilalle. Lauseen voi kirjoittaa joka päivä kymmenen kertaa paperille tai sitä voi toistaa mielessä esimerkiksi työmatkalla.

Joku huomaa muutoksen muutamassa viikossa, toisella se vie kuukausia. Lopulta suhde loukkaajaan alkaa muuttua. Vääryyksiä ei tarvitse unohtaa eikä hyväksyä, mutta ilman pahaa mieltä voi elää.

2. Käsittele tunteet ja jatka matkaa

Kirjoita tapahtunut asia ja sen herättämät tunteet paperille. Lue teksti joko mielessäsi tai ääneen ihmiselle, johon luotat. Voit myös kuvitella, että luet tekstiä loukkaajallesi. Lopuksi revi paperi ja polta se. Päätä, että niin olet käsitellyt asian, antanut sille arvoisensa lopun ja nyt jatkat eteenpäin.

3. Kirjoita kirje tulevaisuuteen

Kirjoita kirje loukkaajallesi ja päivää se viiden vuoden päähän. Kirjoita kirjeeseen se, miten asia ratkesi, miten päästit irti, mitä hyvää asia sinulle opetti tai mihin hyvään suuntaan asia vei sinut. Kirjaa myös, miltä elämäsi näyttää juuri nyt. Älä lähetä kirjettä, vaan säilytä se ja lue myöhemmin uudestaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2013.

Miksi pitäisi murehtia turhia, jos on aikaa ottaa päikkärit? Kissan elämänasenteessa on paljon arvokasta opittavaa.

1. Näytä muille, mitä haluat.

Itseään ja omaa tahtoaan on hyvä kuunnella. Älä mieti liikaa toisten toiveita, odotuksia ja ennakkoluuloja. Kun kissa parkkeeraa tietokoneen näppiksen päälle tai syliin torkkumaan, hänet harvoin häädetään paikaltaan. Mitä sinä haluat tehdä - ihan vain, koska se tuntuu miellyttävältä?

2. Ota vastaan hellyyttä.

Älä mieti, ansaitsetko silitykset tai täytyiskö juuri nyt tehdä jotakin tärkeämpää. Harva asia elämässä on tärkeämpää kuin rakkaan ihmisen hellä kosketus.Ojentaudu siis nautiskelemaan. Venyttele. Käännä esiin se kohta, jota toivot rapsutettavan.

3. Älä murehdi turhia.

On ajan tuhlausta vatvoa asioita, joihin ei voi vaikuttaa tai jotka eivät ole ajankohtaisia. Ota mieluummin päikkärit.

4. Tuota iloa muille.

Ilon tuottamiseen ei tarvita erityisiä tekoja tai suorituksia. Kun rakkaimpasi näkevät sinut, he ilahtuvat. Heidän silmissään olet täydellinen, vaikka toki he tietävät myös ärsyttävät puolesi. Sinä itse riität niille, joille olet tärkeä.

5. Huolehdi perusasioista.

Muista syödä ja nukkua hyvin ja tarpeeksi.