Näistä geriatrian professori Jaakko Valvanteen, 65, vinkeistä on hyötyä jokaiselle, joka havahtuu omaan vanhenemiseensa.

1 Elä täysillä.

Näe ikääntyminen elämäsi täyttymisenä, älä sen loppumisena.

2 Pidä elämä omissa käsissäsi.

Älä anna muiden määräillä.

3 Liiku joka päivä.

Liiku ainakin puoli tuntia. Pidä verenpaineesi ja veri- ja sokeriarvosi aisoissa.

4 Syö päivittäin kasviksia.

Valitse välipalaksi mieluummin pähkinöitä kuin pullaa.

5 Mene tarvittaessa lääkäriin.

Käy lääkärissä, jos toimintakykysi heikkenee, mielialasi laskee tai elämästäsi katoaa mielihyvä.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 5/2016.

Fyysinen pelleilijä päästelee hassuja ääniä, sananvääntelijä harrastaa sananmuunnoksia. Mitä huumorityyppiä sinä edustat?

1. Tarinaniskijä

Olet aina äänessä. Kerrot mieluiten tarinoita itsestäsi. Olet johtajatyyppi, joka määrittelee, mille nauretaan.

2. Jutunjatkaja

Vahvuutesi on tilannetaju. Kun tarinaniskijä vetäisee henkeä, lohkaiset väliin pari valittua sanaa ja saat muut nauramaan.

3. Nauraja

Kuuntelet mieluummin kuin puhut. Olet suosittu seuralainen, koska sinut saa helposti kikattamaan.

4. Sananvääntelijä

Kikkailet sanoilla ja harrastat palindromeja. Naurat, kun joku sanoo "Pasi Kuikka" tai "Pekka Karvonen". Oivallat sanaleikit nopeasti ja olet herkkä kielen sävyille.

5. Fyysinen pelleilijä

Kun haluat naurattaa, virnistelet, päästelet ääniä tai kävelet omituisesti.

6. Jekuttaja

Suunnittelet jatkuvasti kepposia. Rakastat piloja, läheistesi nolaamista (mieluiten julkisilla paikoilla) ja monimutkaisia polttarijuonitteluja.

Netin käytöstä voi jutella myös myönteisesti. Kokeile, niin yllätät sekä itsesi että lapsesi.

Me vanhemmat muistamme kyllä motkottaa lapsille netin käytöstä, mutta nämä kuusi tärkeää kysymystä jäävät helposti kysymättä: 

1. Mitä someen tänään kuuluu?

Onko sinulla tapana kysyä lapseltasi, miten koulupäivä sujui? 

Entä koska viimeksi kysäisit, syyllistämättä ja hyväntuulisesti: Mitäs someen kuuluu? Mitä olet tänään kännykälläsi touhunnut?

"Somemaailmasta kannattaisi jutustella lapsen kanssa yhtä usein ja luontevasti kuin jalkapallotreeneistä", Lapset ja digitaalinen media -yksikön asiantuntija Anniina Lundvall Pelastakaa Lapset ry:stä sanoo.

"Jos lapsi oppii luottamaan siihen, että vanhemmat ovat aidosti kiinnostuneita hänen some-elämästään eivätkä pelkästään paheksu sitä, hän uskaltaa kertoa helpommin myös ongelmista, kuten nettikiusaamisesta." 

2. Missä WhatsApp-ryhmissä olet mukana?

Nyt se kännykkä pois. Sinä se et tee muuta kuin roikut netissä.

Kuulostaako tutulta?

Me vanhemmat olemme luontaisia, taiturimaisia nettisyyllistäjiä. Pohjimmiltaan kyse on rakkaudesta ja huolesta. Emme tiedä, mitä lapsi netissä puuhaa, ja pelkäämme pahinta - tietämättä edes, mitä pahin voisi olla.

"On aina fiksumpaa kiinnostua kuin tuomita", Anniina Lundvall sanoo.

Kysy siis, millaisiin nettiporukoihin lapsi kuuluu. Minkänimisiin WhatsApp-ryhmiin? Ketä muita niissä on? Kysele nettikavereista kuten kyselisit luokkakavereista. Tärkeimmät somekaverit ovat useimmiten niitä, joiden seurassa lapsi viihtyy myös koulussa tai harrastuksissa.

3. Mikä netissä on sinusta kivointa?

Useimmat vanhemmat keskittyvät murehtimaan sitä, miten lapsen saisi netistä pois.

Anniina Lundvallista tärkeämpää olisi kysyä: Mikä netissä on sinusta niin ihanaa, että haluat olla siellä koko ajan?

"Vastaus on aina sama: ystävät. Sosiaaliset suhteet ovat se syy, miksi sekä me aikuiset että lapset tuijotamme kännykkäämme. Kun vanhemmat ymmärtävät sen, heidän on helpompi ymmärtää myös lastensa netin käyttöä."

Jos tuntuu, että lapsi tapaa kavereitaan vain kännykän ruudulla, voi kysyä: Haluaisitko, että pyydetään kavereitasi joskus meille kylään? Somesuhteet voivat olla aidosti tärkeitä, mutta lasta kannattaa kannustaa tapaamaan kavereitaan muutenkin kuin virtuaalisesti.

4. Oletko joskus pahoittanut mielesi netissä?

Kysy säännöllisesti, onko somessa tapahtunut jotain, mistä lapsi on pelästynyt tai pahoittanut mielensä. Hän on voinut saada viestiketjussa ilkeän kommentin, ulkonäölle on ehkä naureskeltu, valokuvia muokattu tai levitelty.

Jos lapsi kieltäytyy puhumasta, saavatko vanhemmat tutkia hänen kännykkänsä?  

"Yleensä eivät. Lapsella on oikeus yksityisyyteen kuten aikuisellakin", Anniina Lundvall sanoo.

"Toisaalta lapsen etu menee aina hänen yksityisyytensä edelle. Jos vanhemmat ovat vakavasti huolissaan lapsen hyvinvoinnista, heillä on oikeus katsoa lapsen viestit. Salaa niitä ei pitäisi katsoa silloinkaan, vaan aina lapsen läsnäollessa."

Entä jos lapsi ei suostu?

"Yleensä hän suostuu, kunhan ei joudu pelkäämään vanhempien suuttumista. Tärkeintä on saada lapsi luottamaan siihen, että olivatpa kuvat tai viestit miten kamalia ja hävettäviä tahansa, vanhemmat pysyvät hänen puolellaan."

5. Onko kaveriasi kiusattu?

Kiusaaja tarvitsee aina yleisön. Netissä yleisö voi olla valtava.

Tarkista, tietääkö lapsesi, miten hänen kannattaa toimia, jos näkee jonkun kiusaavan muita.

"Lasta voi neuvoa vaikkapa näin: Jos näet jonkun levittävän WhatsAppissa nolaavia kuvia tai viestejä kaveristasi, kirjoita viestiketjuun, että otetaan nämä täältä pois, ei jaeta näitä eteenpäin. Jos et uskalla puolustaa kiusattua itse, kerro kiusaamisesta jollekin aikuiselle", Anniina Lundvall sanoo. 

6. Kuka on lempivloggaajasi? Kenen YouTube-videoita tilaat?

Tiedätkö, millaisia tyyppejä lapsesi netissä ihailee? Kenen elämää ja videoita hän seuraa, kenen ajatuksia kuuntelee? Kuka saa hänet nauramaan?

Jututa lasta mutta tee jälleen kerran selväksi, että aikeesi ei ole moittia eikä arvostella. Lapsi voi nimittäin olettaa niin, ja saattaa siksi ensin sulkea suunsa.  

Mitä enemmän lapsesi nettielämästä tiedät, sitä myönteisemmin todennäköisesti yllätyt. Pikkuhiljaa huolikin ehkä helpottaa.

 

Isovanhemmat ovat osa elämämme tarinaa. Etsi vanhat valokuvat ja anna heidän kertoa. Tässä lista asioista, joista voit aloittaa.

Historiasta. Pulakaudet, sotavuodet, tekniikan kehittyminen... Tiedetäänhän nämä, vuosiluvut ja poliitikot. Mutta miltä se kaikki tuntui ihan oikeasti? Kun mummo kertoo, millaista oli paikata ikkunoita ilmahyökkäyksen jälkeen, oivallat ehkä jotain suurempaa kuin koulun historiantunneilla koskaan.

Faktoista. Nimetkää yhdessä valokuvien henkilöt, paikat ja vuosiluvut. Kohta ei välttämättä ole enää ketään, joka tunnistaisi sukulaisten kasvot vuosikymmenten takaa. Tiedot voivat nousta yllättävään arvoon myöhemmin. Sitä paitsi on aika huimaa tajuta olevansa ulkonäöltään ilmetty isoisotätinsä keski-iässä.

Ihmisistä. Onko suvussasi reagoitu vaikeuksiin raivolla tai mykkyydellä? Onko ahkeruutta arvostettu enemmän kuin kykyä pysähtyä nautiskelemaan? Suvun vaiheisiin perehtyessä ymmärtää selkeitä käyttäytymismalleja, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Kun negatiiviset ajatusmallit ja toimintatavat tiedostaa, niitä on helpompi murtaa.

Salaisuuksista. Jos suvussa on vaiettu, kipeä asia, saattaako vaikeneminen johtua siitä, ettei kukaan ole koskaan kysynyt asiasta suoraan?

Hyväksymisestä. Kun vanha ihminen katsoo elämänkaartaan ja kertoo siitä, mukana on usein suurta viisautta. Vuodet opettivat ja kasvattivat, murheet kutistuivat, merkitykselliseksi osoittautuivat aivan muut asiat kuin arjessa usein luuli. Muisteleminen on suuntautumista tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Se sisältää eheytymisen ja sovinnon mahdollisuuden.

Mitä sinä olet oppinut isovanhemmiltasi? Entä tiedätkö sukusi vaiheista tarpeeksi? Kerro alla!

Ottaja imee läheisiltään aikaa, energiaa, palveluksia ja tunteita, mutta ei anna mitään vastineeksi. Kuulostaako tutulta? Suojelet itseäsi, kun pidät etäisyyttä ottajaan.

Noin kahdeksan prosenttia aikuisista ei ole oppinut vastavuoroisuuden taitoja, sanoo psykologi Tuija Matikka.

Jokainen lapsi syntyy ottajana ja taaperon perusasenne kuuluu ”kaikki mulle heti nyt”. Vähitellen lapsi kasvaessaan kuitenkin oppii, että pelkkä haluaminen ei ole reilua. Jos haluaa lainata kaverin lelua, joskus pitää antaa kaverinkin lainata omaansa.

He, jotka eivät opi, jäävät muita kuormittaviksi ottajiksi.

He ottavat toisilta vastaan aikaa, energiaa, palveluksia ja tunteita, mutta eivät anna mitään vastineeksi.

”Ottajat ovat usein menestyneitä, ja voivat ensitutustumisella vaikuttaa jopa anteliailta. Vastavuoroisuuden puutteen huomaa vasta vähitellen. ”

Siksi uusissa ihmissuhteissa kannattaa edetä varoen.

”Luotettavuus voi olla järkevää jopa testata, vaikka se vähän karulta kuulostaisikin. Viisas tutustumistapa on tehdä tuoreelle tuttavuudelle pyyteetön palvelus. Jos hän on ottaja, hän kuvittelee muiden olevan olemassa vain häntä varten ja on kärttämässä heti lisää.”

Ottaja ei huomaa olevansa musta aukko.

”Kun kyltymätön ottaja on bongattu, häneen viisasta pitää etäisyyttä. Häntä voi ja kannattaa auttaa hieman silloin tällöin, mutta vastakaikua ei kannata jäädä henkeä pidätellen odottamaan.”

Liika anteliaisuus vie voimat

Nyky-yhteiskunnassa ottajalle löytyy aina uusia ihmisiä kertakäyttösuhteeseen. Suurin ottajan onnenpotku on rajaton antaja, joka ei laske saataviaan.

”Antaminen kuulostaa ehkä hyvältä ja epäitsekkäältä, mutta myös liika anteliaisuus kuluttaa ihmistä”, Tuija Matikka sanoo.

Pakonomainen ja rajaton antaja uhrautuu siinä uskossa, että hänen pitää antaa vähästäänkin kaikki. Silloin hän päätyy helposti muiden ovimatoksi, eikä saa ansaitsemaansa arvostusta.

Antajan täytyy osata asettaa rajansa antamiselle ja tunnistaa salakavalat ottajat. Muuten ottajat imevät luottavaisen, empaattisen ja omantunnonherkän antajan tyhjiin.

”Seuraa ihmisten tekoja, älä puheita. Se on aina hyvä neuvo.”

Asiantuntijana psykologi Tuija Matikka, joka on soveltanut vastauksissaan Pennsylvanian yliopiston johtamisen professori Adam Grantin ajatuksia ottajista ja antajista.