Kun tunteiden antaa tulla, jossain vaiheessa ajatus kirkastuu: elämällä on vielä tarjolla jotain mielenkiintoista juuri minua varten.

Sydän hakkaa. Vapisuttaa. Itkettää.

Nämä ovat tavallisia ensireaktioita, kun yt-neuvotteluissa saa kuulla esimieheltä, ettei omaa työpanosta enää tarvita.

Kyyneleet saattavat tulla, vaikka asia olisi ollut odotettavissa. Tai vaikka olisi itse jo pitkään miettinyt työpaikan vaihtamista.

Omat tunteet saattavat jopa pelottaa.

"Irtisanomistilanteessa ihminen ei ajattele järjellä, vaan reagoi tunteella", sanoo kriisipsykologiaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Soili Poijula.

Stressihormonin eritys käynnistyy, primitiivinen taistele tai pakene -reaktio valtaa kehon.

"Jos ei ole aikaisemmin kokenut suuria kriisejä, omat tunteet saattavat tulla yllätyksenä ja jopa pelottaa."

Vaihtoehtoisesti olo voi valahtaa turraksi. Ei tunnu miltään.

Syö, liiku, nuku - se riittää

Sitten yhtäkkiä huomaakin olevansa yksin hiljaisessa kodissa keskellä maanantaiaamupäivää, kun entiset työkaverit jatkavat hommiaan toisaalla.

Mitä silloin pitäisi tehdä? Ei paljon, ainakaan aluksi. Syödä, nukkua ja liikkua, Poijula sanoo.

Päivärytmi suojelee jaksamista.

Kutakuinkin normaalit ruoka-ajat ja unirytmi suojaavat psyykkistä jaksamista, vaikka niitä joutuisi noudattamaan väkisin. Kävelylenkki tekee hyvää, vaikka kenkien jalkaan laittaminen voi tuntua ponnistukselta.

Mutta salaattiannos ja yhdeksän tunnin yöuni ovat pelkkä ensiapu.

"Mitä sitoutuneempi ihminen on ollut työhönsä, sitä enemmän työ on määrittänyt hänen koko identiteettiään. Ei ole pieni asia, että joku muu määrittelee oman identiteetin uusiksi, ilman lupaa."

Tunne se, miltä tuntuu

Työttömäksi yllättäen joutuneen on Soili Poijulan mukaan petollisen helppo turruttaa tunteet, koska pahaa oloa on vaikea tunnustaa. Hän ei puhu pelkästään perinteisestä alkoholin liikakäytöstä.

Tunteet voi etäännyttää myös liialla tekemisellä tai "kaikki on tosi hyvin" -hokemalla.

Suru, kiukku, häpeä, toivottomuus, arvottomuus? Jokaisella irtisanotulla on oma tunnepalettinsa.

"Omat tunteet kannattaa kohdata. Tunteiden sanominen ääneen helpottaa usein oloa jo surun alkuvaiheessa", Poijula rohkaisee.

Poijulan mielestä irtisanomisesta puhutaan liian usein kaunistellen, samoin kuin kuolemasta.

Pitäisi sanoa: sain potkut.

Ei: lähdin yhteistoimintaneuvottelujen lopputuloksena.

Häpeään ei ole syytä

Heti ei tarvitse olla tarmokas. Työn menettämistä on lupa surra.

"Mutta mikäli uhrina olemiseen ja yksinäisyyteen vetäytyy liian pitkäksi aikaa, näköpiirissä voi kangastella masennus."

Poijulan mielestä jokaisella irtisanotulla pitäisi olla ainakin yksi luottoihminen, jonka kanssa tapahtunutta voi käydä läpi. Paras vaihtoehto ei välttämättä ole perheenjäsen, joka jakaa saman huolen esimerkiksi taloudellisesta tilanteesta.

Saman kokenut ymmärtää selittelemättä.

"Eikä vertaistuen parissa tarvitse olla häpeissään. Yllättävän moni työnsä menettänyt häpeää tilannettaan, vaikka syy ei ole itsessä."

Älä vähättele irtisanotun surua. Surun kautta pääsee myös eteenpäin.

Irtisanottu kaipaa myös sitä, että hänen surunsa tunnustetaan, eikä sitä vähätellä.

"Työn loppuminen ei ole pieni asia, eikä esimerkiksi vuoden suruaika ole ollenkaan harvinainen."

Suremisen avulla ihminen muuttuu, oppii luopumaan entisestä ja alkaa nähdä uusia mahdollisuuksia.

Jossain vaiheessa ajatus alkaa luultavasti kirkastua: tähän suuntaan elämässäni voisin seuraavaksi lähteä, elämä jatkuu, ja sillä on minulle kiinnostavaa tarjottavaa.

"Luotan ihmisen kykyyn selviytyä. Kun kriisin on tunnetasolla käynyt läpi, alkaa nähdä uusia mahdollisuuksia. Ajatus siitä, ettei irtisanomisesta voi seurata mitään hyvää, ei ole totta. Se on vain ajatus."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2016.

Älä kiertele

Pohdi etukäteen, miten kerrot potkuistasi tuttaville, kollegoille, ystäville ja rekrytoijalle.

Kerro, miten suhtaudut tulevaisuuteen ja mitä aiot jatkossa tehdä.

Älä selittele tai häpeä. Et ole syyllinen, vaan ainoastaan yksi monista irtisanotuista.

Tee yhteenveto

Piirrä paperille kaksi saraketta. Kirjoita vasemmalle kaikki ne asiat, jotka menetit työsi mukana. Sure.

Kirjoita oikealle kaikki ne hyvät asiat, jotka edelleen ovat elämässäsi. Niitä on todennäköisesti enemmän, ja ne ovat tärkeämpiä. Älä unohda niitä.

Oletko koskaan käynyt yksin elokuvissa? Yksin ravintolassa? Yksin edes kävelyllä? Yksin missään? Kerro ja vastaa kyselyyn.

Nyt on aika paljastaa, mitä arkista asiaa et ole koskaan tehnyt yksin - ja miksi et.

Vastaa siis allaolevaan kyselyymme!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos puoliso ei ole muuttanut tapaansa vuosien marmatuksen jälkeen, hän tuskin muuttaa ikinä, kouluttaja Maija Luomala sanoo. Siksi asiat kannattaa tehdä itse siinä ajassa, jonka aiemmin kulutti marmatukseen.

Voisit edes joskus! Mikset ikinä? Aina minun täytyy.

Marmattaja marmattaa asioista, jotka toinen hänen mielestään tekee väärin tai jättää tekemättä. Hän ajattelee edistävänsä marmatuksellaan yhteistä hyvää.

Väärin!

”Oikeasti marmatuksessa on kyse paitsi usein jo lapsuudenkodissa opitusta tavasta, myös vastuuttomuudesta”, kouluttaja Maija Luomala sanoo.

Luomalan mukaan marmatus on keino siirtää oma vastuu toiselle ja odottaa itselleen parempaa elämää sen sijaan, että itse ottaisi ohjat käsiinsä.

Marmatus on helppo tapa olla katsomatta itseään peiliin ja olla tarkastelematta omia valintojaan. Marmatus on myös helppo tapa luoda kotiin kireä ja ikävä ilmapiiri.

”Marmatuksen aiheet voivat olla todellisia ja perusteltuja, mutta jos marmatus ei johda mihinkään, se on turhaa. Silloin voi syyttää vain itseään siitä, että asiat eivät muutu.”

Mihin voit itse vaikuttaa?

Marmatuksen ainoa hyöty on, että sen avulla voi oivaltaa, minkälaista muutosta elämäänsä haluaa.

”Silloin oppii päästämään irti itsensä ulkopuolisista tekijöistä ja ihmisistä. Oppii keskittymään vain ja ainoastaan niihin asioihin, joihin voi itse - aktiivisena toimijana - vaikuttaa.”

Olen marmattanut puolisolle kymmenen vuotta siitä, että tiskikone käynnistetään vasta, kun se on ihan täysi.

Lapset eivät laita likavaatteita pyykkikoriin vaan lattialle, vaikka marmatan joka päivä.

Entä sitten?

Entä, jos marmattaja tekisikin itse asian, johon kuluvan ajan nyt marmattaa?

Itse tekeminen voi toisinaan tuntua yllättävän helpottavalta vaihtoehdolta, Maija Luomala sanoo.

”Marmattaja saattaa olla lopen uupunut kantamaan kaikkien puolesta vastuuta asioista, joita toiset eivät tunnu ottavan kuuleviin korviinsa.”

Jos marmatus ei ole tuottanut tulosta vuosiin, se tuskin tuottaa koskaan.

”Parasta olisikin heittää hanskat tiskiin siltä osin, vaikkei piintyneestä tavasta olekaan helppo päästä eroon hetkessä. Uskallan luvata, että elämä muuttuu onnellisemmaksi.”

Asiantuntijana kouluttaja Maija Luomala

"Kaksi ihmistä ei riitä koskaan toisilleen elämänsisällöksi - eikä tarvitsekaan. Jotta suhde kestäisi, molempien on kehitettävä itselleen myös oma, kiinnostava elämä", sanoo pariterapeutti Marjo Ehn. 

Tee minut onnelliseksi. Rakasta minut ehjäksi. Ole paras ystäväni, rakastajani, syvällisin keskustelukumppanini, turvani, puuttuva palaseni.

Kuulostaako kohtuuttomalta toivomuslistalta?

Juuri noin kohtuuttomia moni puolisoltaan kuitenkin vaatii - usein huomaamattaan.

"Kumppanilta ei kannata vaatia ihan kaikkea, vaan parisuhdetta kannattaa hiukan säästellä ja suojella loputtomilta vaatimuksilta", sanoo pariterapeutti Marjo Ehn.

"Puoliso voi olla vain puolisosi, hänen ei tarvitse olla myös paras ystäväsi sekä kaikkien harrastustesi ja intohimojesi jakaja."

Puolison tehtävä on vain rakastaa sinua. Onnellisuudestasi olet vastuussa itse. 

Ihminen, joka vaatii kumppaniltaan kohtuuttomia, ei ole itsenäistynyt parisuhteessaan. Hän takertuu, janoaa loputonta huomiota ja kuvittelee, että puolison on täytettävä kaikki hänen tarpeensa.

Kuulostaa lapsen käytökseltä. Sitä se onkin.  

"On hyvin yleistä, että ihminen taantuu parisuhteessaan lapsen tasolle ja etsii puolisostaan hyvää vanhempaa - sitä turvallista äitiä tai isää, jota ei koskaan saanut", Marjo Ehn sanoo.

"Epäitsenäinen ihminen kuvittelee, että hänen onnellisuutensa on puolison vastuulla, vaikka eihän se niin ole: puolison tehtävä on vain rakastaa. Onnellisuudestaan vastaa jokainen itse."  

Terve itsekkyys pelastaa suhteen

Aikuisellakin on lupa vaatia huomiota ja hellyyttä, heittäytyä välillä pieneksi ja heikoksikin. Ero on siinä, että lapsi on vaatimuksissaan rajaton.

Lapsi uskoo, että vanhemmat ovat olemassa vain hänen tarpeitaan varten - niin kuin alkuvuosina ovatkin. Kohtuuttomuus on lapsen oikeus ja tapa pysyä hengissä, mutta aikuisten välisessä parisuhteessa se ei enää toimi.

Jos olet jatkuvasti tyytymätön puolisoosi ja vain kitiset ja jankutat, on syytä havahtua.

Mistä sitten voi tunnistaa, että käyttäytyy suhteessa kuin uhmaikäinen?

Esimerkiksi puhetavasta. Jos aloitat lauseesi aina sanoilla 'sä et koskaan ymmärrä mua', 'sä et ikinä' tai 'miksi sä aina', se on yleensä merkki taantumisesta.

"Jos olet jatkuvasti tyytymätön puolisoosi ja vain kitiset ja jankutat, on syytä havahtua", Marjo Ehn sanoo.

Rakkaus vaatii tervettä itsekkyyttä. Sitä, että kannattelet itseäsi myös parisuhteessa ja kannat vastuun omasta onnellisuudestasi.

Jos parisuhteestasi tuntuu aina puuttuvan jotakin, pysähdy miettimään. Yritätkö vaatia puolisoltasi jotain, mitä kenenkään on mahdoton antaa? Täydellistä mielenrauhaa, ongelmatonta elämää, ehkä jopa ihmepelastusta?

"Parisuhde toimii parhaiten silloin, kun siinä on kaksi itsenäistä ihmistä, jotka haluavat olla toistensa lähellä ja tukena", Marjo Ehn sanoo.

"Rakkaus vaatii tervettä itsekkyyttä. Se tarkoittaa sitä, että kannattelet itseäsi myös parisuhteessa, pidät huolta omista tarpeistasi, kunnioitat itseäsi, kannat vastuun onnellisuudestasi etkä pidä puolisoasi itsesi jatkeena. Vain itsenäisellä ihmisellä on myötätuntoa ja voimia auttaa myös muita."

Keskity hankkimaan kiinnostava elämä

Jos haluaa onnellisen parisuhteen, on fiksuinta innostua ensin itsestään. Jos innostut itse itsestäsi, kumppanisikin ehkä innostuu sinusta. 

"On varmaa, että kaksi ihmistä ei riitä koskaan toisilleen koko elämänsisällöksi - eikä tarvitsekaan", Marjo Ehn sanoo.

"Parisuhde on aivan liian hauras yksikkö kestämään yksin. Jotta suhde pysyisi elossa ja intohimoisena, molempien on kehitettävä itselleen myös oma, kiinnostava elämä."

Huonoon suhteeseen jääminen ei ole mikään arvo. Eroaminen voi olla vaivalloista ja tuskallista, mutta se vaiva on silloin vain nähtävä.

Oma kiinnostava elämä tarkoittaa arkisia asioita: läheisiä ystäviä, innostavia harrastuksia, mielekästä työtä.

"Kaksi ihmistä voivat olla hyvässä parisuhteessa vain, jos heidän elämäänsä kuuluu tarpeeksi paljon myös muuta", Marjo Ehn sanoo.

"Suurin virhe on yrittää elää puolisonsa kautta ja kuvitella onnellisuutensa riippuvan hänestä."

Itsenäisty suhteen sisällä - jos voit

Moni pari eroaa siinä vaiheessa, kun ensihuuma alkaa hälvetä ja olisi aika itsenäistyä. 

"Ihmiset pelkäävät itsenäistymistä parisuhteen sisällä ja mieluummin eroavat. Se on surullista ja usein turhaa, sillä erillistymisvaiheen yli voi päästä myös yhdessä", Marjo Ehn sanoo.

"Toisaalta jos parisuhteeseen liittyy esimerkiksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa eikä kumppani ole kiinnostunut parantamaan suhdetta, on erottava. Huonoon suhteeseen jääminen ei ole mikään arvo. Eroaminen voi olla vaivalloista ja tuskallista, mutta se vaiva on silloin vain nähtävä."