Kaiken pitäisi olla hanskassa niin töissä kuin kotonakin. Kun kontrollinhalu muuttuu kyttäämiseksi ja päsmäröinniksi, asiaan on puututtava.

Jokainen tuntee tyypin, joka haluaa pitää langat koko ajan käsissään ja päteä niin työpaikalla kuin kotonakin. Hommat hoituvat, vaikka sitten marttyyriasenteella.

Kun ihmisten ja asioiden hallitseminen menee liialliseksi, se uuvuttaa paitsi kontrolloijan myös läheiset. Tossun alla oleva tuntee huonommuutta ja riittämättömyyttä. Kontrolloija sen sijaan uskoo tekevänsä vain hyvää.

Tarve hallita kumpuaa ihmisen epävarmuudesta. Jo päivähoitoikäisessä voi näkyä piirteitä siitä. Kun lapsi jättää kaverin leikin ulkopuolelle, hän ymmärtää voivansa vaikuttaa teollaan ihmissuhteisiin.

Alistaminen ei sovi mihinkään ihmissuhteeseen.

"Aikuinen kontrolloija on voinut jäädä lapsuudessaan vaille riittävää huomiota ja yrittää aikuisena parantaa itseään niin, että hallitsee muita. Myös ympäristö, temperamentti ja aiempien parisuhteiden mallit vaikuttavat tämän piirteen kehittymiseen", Väestöliiton perheverkon perheneuvonnan koordinaattori, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa sanoo.

Alistaminen tai sairaalloinen kontrollointi kertovat välittömästä avun tarpeesta eivätkä sovi mihinkään ihmissuhteeseen.

"Kun kontrollin tarve ei tunnu itsestä enää hyvältä, ja se muuttaa elämän ehdottomaksi ja mustavalkoiseksi, asiaan on puututtava", Minna Oulasmaa muistuttaa.

Jos itse ei kykene muuttamaan toimintaansa, on hyvä hakea apua ammattilaiselta.

Höllää tavoitteita

Ihmisten roolit vaihtelevat. Töissä kollegojaan kyttäävä ei aina päsmäröi kotona. Töissä hän tarkkailee työtovereidensa työpanosta ja jopa kellokortin käyttöä. Hänen pitää jatkuvasti olla ajan tasalla kaikesta, vaikka asiat eivät hänelle kuuluisikaan.

Kotioloissa kontrolloija tuntee, ettei kukaan muu yllä vaikkapa siivouksessa yhtä täydelliseen tasoon kuin hän itse. Silloin on helppo syytellä läheisiä, että te muut ette tee ikinä mitään. Tyytymättömyys itseen ajaa etsimään virheitä muista.

Aina toisen tavoitteet eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin omat, mutta miksi kaiken pitäisikään olla täydellistä?

Mutta mitä kontrollifriikki voi tehdä muuttuakseen? Kompromissien opettelu on yksi keino. Aina toisen tavoitteet eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin omat, mutta miksi kaiken pitäisikään olla täydellistä? Saatat vaatia itseltäsikin liikaa.

"Kontrollointi johtuu usein myös lapsuudenkodin malleista. Kotonakin kannattaa tehdä kompromisseja ja luoda yhteisiä sääntöjä pelkästään yhden perheenjäsenen sääntöjen sijaan", Minna Oulasmaa neuvoo.

Sopiva kontrollointi on hyödyllistä

Kontrollointi voi kohdistua vain itseen. Työelämässä kunnianhimoinen nainen saattaa yksityiselämässään suunnitella tulevan synnytyksensä täydellisesti. Mutta kaikkea ei voi kuitenkaan käsikirjoittaa. Silti asioiden sujuminen omista suunnitelmista poikkeavasti aiheuttaa pettymystä ja häpeää.

Jos oma elämäntilanne on sekava, kontrolloija etsii arjestaan alueen, jonka hän kykenee hallitsemaan. Tämä voi olla esimerkiksi ruoka ja syöminen, ja kontrollointi saattaa johtaa syömishäiriöihin.

Sopiva kontrollointi auttaa päämäärien saavuttamisessa.

Jos taas kontrollin alla on oma työ eikä ikinä ole tyytyväinen tekemäänsä, nurkan takana vaanii työuupumus. Merkittävissä muutoksissa, kuten vanhemmaksi tulossa tai läheisen menetyksessä itsestä voi kuoriutua esiin täysin uusia piirteitä, kuten pakonomaista tarvetta hallita elämää. Suuri vastuu tai huoli saavat muutoksen aikaan.

Sopiva kontrollointi sen sijaan auttaa päämäärien saavuttamisessa: laihduttaja pidättäytyy herkuista. Itsensä hallitseva ihminen on pidetty kollega: luotettava organisoija, aikatauluissa pysyvä ja laadukasta jälkeä tuottava tekijä.

Kohti muutosta

Muiden kommentit omasta kontrollintarpeesta voivat ärsyttää. Ennen kuin voi muuttua, asia on kuitenkin pakko tiedostaa, ja usein palautetta tulee läheisiltä.

Onko toimintani sellaista, että se tekee hyvää itselleni tai muille?

Halu erilaiseen käyttäytymiseen lähtee itsestä. Itseään voi motivoida kysymällä, mikä kaikki muuttuu paremmaksi, jos vähennän kontrollointia. Kannattaa pohtia, onko oma toiminta juuri nyt sellaista, että se tekee hyvää itselle tai muille.

Jos kontrolloija kykenee vastaanottamaan palautetta ja asettuu mielessään niiden asemaan, jotka hänen käytöksestään kärsivät, voi hän niinkin huomata toimintansa haitallisuuden.

Joskus kannattaa laskea rima mahdollisimman alas. Jos päätät siivota vain tiskipöydän, siivoat todennäköisesti vahingossa koko keittiön.

1. Siivoa vain vartti.

Kun siivous ei huvita, päätä siivota vain 15 minuuttia. Niin kauan jaksaa siivota, vaikka se olisi ihan kamalaa. Eikä se kuitenkaan ole. Kun pääset vauhtiin, et todennäköisesti maltakaan lopettaa.

Lopetit tai et, yllätyt siitä, miten paljon saat jo vartissa aikaan. 

2. Siivoa vain tiskipöytä.

Jos koko koti on kaaoksessa, päätä siivota vain tiskipöytä. 

Kun tiskipöytä hohtaa, uskosi itseesi ja elämään herää jälleen, ja alat huomaamattasi raivata myös olohuonetta.

3. Lue vain yksi sivu.

Jos tenttikirjaan tai romaaniin keskittyminen tuntuu vaikealta, päätä lukea vain yksi sivu. Kun luet yhden sivun, luet todennäköisesti toisen ja kolmannenkin.

Jos yksikin sivu tuntuu ylivoimaiselta, päätä lukea vain viisi riviä. Luet varmasti kymmenen.

4. Juokse vain lyhtypylväiden väli.

Jos juoksuharrastuksen aloittaminen tyssää aina, päätä juosta vain 20 askelta tai vain yksi lyhtypylväiden väli.

Kun juokset minimatkan tarpeeksi monena päivänä, pian juokset vahingossa pidemmälle.

5. Kasvata lapset vain kohtuullisen hyvin.

Jos lastenkasvatus tuntuu hankalalta, madalla hetkeksi rimaa. Ota tavoitteeksi se, että olet kohtuullisen hyvä vanhempi, joka kasvattaa kohtuullisen hyvät lapsensa kohtuullisen hyvin.

Vanhemmuudessa keskiverto on sama kuin "tosi hyvä".

6. Nouse sängystä vain tänään.

Jos elät vaihetta, jolloin pelkkä sängystä nouseminen tuntuu vaikealta, ota itsellesi yksi tavoite: päätä nousta sängystä vain tänään. Päätä pukea päivävaatteet vain tänään. 

Huomenna voit olla nousematta ja pukematta, mutta tänään nouse ja pue. Se riittää.

Jos töihinmeno tuntuu syystä tai toisesta vaikealta, päätä mennä töihin vain tänään. Vain yksi päivä loppuelämästäsi, sehän onnistuu, totta kai!

Todennäköisesti päivä menee ihan hyvin, paremmin kuin luulit, ja haluat mennä töihin myös huomenna ja ensi viikolla.

Vaikka arki olisi onnellistakin, joskus se on vain pilkottava pieniin palasiin, jotta sitä jaksaa.

Vapautta, läheisyyttä vai sittenkin ihan vain ruokaa? Kysy itseltäsi, mitä kaipaat juuri nyt eniten. Seitsemän pika-apua yleisiin tarpeisiin tepsivät jopa kahdessa minuutissa.

Kun vauva itkee, hoitaja selvittää, mitä hän tarvitsee: kuivan vaipan, ravintoa, unta, seuraa, jotain muuta? Sitten tarve täytetään ja kas, vauva rauhoittuu.

Aikuisen on selvitettävä tarpeensa itse ja vastattava siihen itse. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin samasta asiasta kuin vauvan tyynnyttelyssä.

Kun olo tuntuu epämääräisesti ärsyyntyneeltä, tyytymättömältä tai tympääntyneeltä, on hyvä pysähtyä kysymään:

Mitä minä tarvitsen juuri nyt?

Mikä olisi ihanaa juuri nyt?

Mitä tunteita minulla on juuri nyt?

Rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja ja vuorovaikutuskouluttaja Sari Paavilainen on luonut listan, jonka avulla voit päästä nopeasti jyvälle siitä, mitä tarvitset – ja täyttää tarpeen parhaimmillaan jopa kahdessa minuutissa.

Kaikki ongelmat eivät tietenkään ratkea pika-avulla, Paavilainen muistuttaa. Mutta jo pieni omien tarpeiden kuunteleminen ja niihin vastaaminen parantaa oloa – ja voi samalla johdattaa suurempien oivallusten äärelle.

Tarvitsetko oikeasti juuri nyt…

1. YHTEYTTÄ? Huomioiduksi tulemista, kunnioitusta, luottamusta, arvostusta, rakkautta tai läheisyyttä.

Pika-apu: Mieti kaksi ystävää, joita et ole nähnyt vähään aikaan, ja laita heille viesti: ”Moikka, tulit mieleen ja tuli ikävä. Mitä kuuluu, miten voit?”

2. KEHON HYVINVOINTIA? Lepoa, vettä, ruokaa, liikkumista, ravintoa tai rentoutumista.

Pika-apu: Juo lasi vettä, pyörittele hartioita ja selkää, tee suorilla käsillä isoja ympyröitä edessä, takana ja sivulla, haukottele, kävele tai pompi hetken aikaa paikallaan.

3. MERKITYSTÄ ELÄMÄÄN? Aikaansaamista, inspiraatiota, haasteellisuutta, kasvua, itseilmaisua.

Pika-apu: Ota paperia ja kynä tai avaa tekstidokumentti. Listaa ympäriltäsi viisi asiaa, joista olet kiitollinen, ja viisi asiaa, jotka ovat elämässäsi, koska ne ovat sinulle merkityksellisiä.

4. RAUHAA? Ennakoitavuutta, helppoutta, järjestystä, harmoniaa, reiluutta.

Pika-apu: Laita ajastin hälyttämään minuutin päästä. Etsi tuon minuutin ajan ympäriltäsi asioita, jotka eivät ole paikallaan (pyykkejä, edellisen aterian astioita, keskeneräisiä käsityöprojekteja) ja laita ne sinne, mihin ne kuuluvat.

5. ITSENÄISYYTTÄ? Vapautta, yksityisyyttä, spontaaniutta.

Pika-apu: Mieti (kirjoittamalla tai mielessäsi) kymmenen asiaa, joissa sinulla on valtaa, vapautta ja valinnan mahdollisuus juuri tällä hetkellä.

6. EHEYTTÄ? Aitoutta, rehellisyyttä, läsnäoloa.

Pika-apu: Laita ajastin hälyttämään kahden minuutin päästä ja laita käsi sydämelle. Hengitä nenän kautta sisään ja laske neljään, pidätä hengitystä ja laske seitsemään, puhalla ulos ja laske kahdeksaan. Jatka tätä 4–7–8-hengitystä kahden minuutin ajan.

7. LEIKKIÄ? Iloa, seikkailua, hauskanpitoa, huumoria.

Pika-apu: Mieti, mikä sai sinut viimeksi nauramaan ääneen. Kirjoita ylös niin monta asiaa kuin muistat. Jos et muista yhtään, kysy apua ystävältä tai puolisolta – mikä sai heidät viimeksi nauramaan ääneen?

Asiantuntijana Sari Paavilainen, jonka kotisivuilta löytyy myös kattavampi lista omien tarpeiden kuulosteluun.