Et edes tiennyt kaipaavasi, kun yhtäkkiä olet kuolemaisillasi ikävään. Vanha suola on alkanut janottaa. Mitä pitäisi tehdä?

Entinen ihastus on joskus kuin prinssin sadunvalkea ratsu: sen selässä voi viilettää auringonlaskuun, pois omasta tylsäksi käyneestä elämästä.

"Haikailu ei kerro nykyisestä elämäntilanteesta välttämättä mitään. Mutta voi olla, että kun käännät katseesi taaksepäin, haluat väistää tämänhetkisiä haasteita", kertoo kouluttaja ja eroasiantuntija Marika Rosenborg.

Vanhojen hyvien aikojen ikävöiminen on luonnollista. Teemme niin, kun jokin asia hiertää ja kyllästyttää. Vanhoille poluille vaeltava mieli etsii menneisyydestä ratkaisua tilanteeseen, joka on käsillä nyt.

Puolisolle ei ehkä kannata kertoa ajatuksiin ajautuneesta entisestä rakkaasta, mutta parisuhteen tilan ja omat toiveet voi ottaa puheeksi.

"Kumppanillasi on oikeus tietää, jos olet suhteeseen tyytymätön. Hän ei lue ajatuksiasi, joten niistä kertominen on ainoa keino saada tilanteeseen muutosta", Rosenborg kannustaa.

Ristiriidat ovat aina tilaisuus oppia tuntemaan itseään syvemmin. Mikä tunne minussa nousee, miksi, ja mitä sille pitäisi tehdä? Mistä tämä kaipuu kumpuaa? Mikä on minun vastuuni?

Voimakas vanhan suolan janotus voi kertoa myös katumuksesta. Kumppani ei sittenkään vaihtamalla parantunut. Ehkä asiat olisivat olleet korjattavissa ja ero vältettävissä. Ero on pitkä prosessi. Siinä ei voi oikaista kulkemalla lähtöruudun kautta.

"On syytä muistaa, että palatessaan yhteen entisen rakastettunsa kanssa ei palaa samaan suhteeseen, josta lähti. Suhteen sisäinen dynamiikka on muuttunut, eikä sitä voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Säännöt on kirjoitettava uudelleen. On puhuttava yhdessä tulevaisuuden toiveista ja mietittävä, mitä erosta opittiin."

Yleensä eroon on syy. Oli asioita, jotka saivat kantapäänne vastakkain. Mikä nyt olisi muuttunut? Mitkä ongelmanne olisivat ratkenneet?

Tunteita ei voi valita, tekoja voi

Tunnet puolisosi jo niin hyvin, että tiedät hänen yllätyksensäkin ennalta. Tiedät, mitä hän aikoo seuraavaksi sanoa, arvaat, minkä ruuan hän ravintolassa valitsee.

Parisuhteen harmaantuessa houkutus hypätä ihastumisen värikylpyyn voi olla voimakas, ja entinen kumppani on helppo kohde.

"Ihminen ei ole tunteidensa armoilla. Tunteet eivät tuo vastuuvapautta. Tekoihimme voimme vaikuttaa, vaikka tunteita emme voikaan valita", muistuttaa Rosenborg ja kehottaa katsomaan tunnettaan hyväksyvin silmin.

"Vanhan ihastuksen pauloissa voi miettiä, olisiko tunteesta mahdollista nauttia, vaikka se ei saisikaan täyttymystä. Miksi kaiherruksen pitäisi johtaa tekoihin ja ehkä laittaa koko elämä uusiksi?"

Kun hyväksyy tunteensa sellaisinaan, niiden valta vähenee.

"Mitä enemmän tunnettaan pakenee, sitä suuremman otteen se ajatuksista ottaa."

Poltetta peiton alle

Menetetty tai saavuttamaton rakkaus saattaa jäädä ihon alle. Rakkauden muisto koteloituu sydämeen ja ihminen kantaa sitä mukanaan osaamatta irrottaa.

Se, mitä ruokimme, kasvaa. Mahdottomasta rakkaudesta voi kehittyä pakkomielle. Ihastuksesta irti päästäminen voi olla vaikeaa etenkin, jos suhde katkesi ennen aikojaan. Ajatus menetetystä elämän rakkaudesta voi tuntua katkeralta vielä vuosikymmenien päästä.

"Sitkeä ajatus siitä oikeasta, josta joutui luopumaan, on fantasia. Ihminen, jonka kanssa emme elä arkeamme, on aina jossain määrin mielikuvitusolento", muistuttaa Rosenborg.

Joskus jano on seksuaalista kipinää. Sinkkuelämässä tai nykyisessä parisuhteessa saattaa kaivata sitä, mitä entisen kumppanin kanssa vällyjen välissä koki. Siinä on riskinsä.

"Jollekin seksi entisen kumppanin kanssa on tuttuudessaan turvallista, mutta joku toinen hajottaisi itsensä. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Tärkeää on vain olla rehellinen itselleen."

71%

Kodin Kuvalehden lukijakyselyyn vastanneista myöntää, että vanha suola on joskus janottanut.

75%

vastaajista kertoo, että entinen kumppani on eron jälkeen haikaillut takaisin.

Lähde: Kodin Kuvalehden nettikysely

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12 / 2016.

Vastentahtoisesti ei kannata auttaa. Kuuntele omiakin tarpeitasi.

1. Aseta rajat.

Mieti, mikä tuottaa iloa ja mikä pahaa mieltä.

Sinun ei tarvitse tehdä asioita, jotka aiheuttavat mielipahaa.

2. Arvosta tunteitasi.

Omien tunteiden ja tarpeiden huomioiminen ei ole itsekkyyttä.

3. Keskity itseesi.

Et ole vastuussa muiden onnellisuudesta, mutta omasta onnellisuudestasi olet.

4. Ota aikalisä.

Kun sinulta pyydetään jotain, vastaa pohtivasi asiaa. Ehdit miettiä, mitä todella haluat.

5. Perustele.

Kieltäytyminen ei vaadi painavia syitä. Perusteeksi voi riittää, että et halua.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2017.

Kiitos on tutkitusti tehokkaampi tapa kasvattaa kuin rankaiseminen.

Harmi, että sanasta kasvattaminen tulee ensimmäiseksi mieleen moite, komentaminen, kieltäminen ja rankaiseminen. Ne ovat helppoja kasvatuskeinoja, mutta niiden tulokset ovat surkeita. Ne synkistävät ilmapiiriä, nostavat uhmaa eivätkä edes tehoa.

Kiitos toimii paremmin. On tehty tutkimuksia, joissa levottomia, vaikeasti keskittyviä lapsia on kehuttu johdonmukaisesti pienimmästäkin oikeasta teosta. Samaan aikaan heidän koheltamiseensa ei ole kiinnitetty lainkaan huomiota.

"Tulokset ovat olleet huikeasti parempia kuin perinteisillä kasvatusmenetelmillä, joissa keskitytään rankaisemaan huonosta käytöksestä, kertoo psykologi ja työelämän valmentaja Jarkko Rantanen.

"Paras palkinto ihmiselle on se, että hän saa huomiota. Kukaan ei mene kehuista pilalle."

Kiitos tekee kiitolliseksi

Kun ihmistä kiittää, hän ei ylpisty, vaikka kansanperinne muuta väittää. Hän tulee kiitolliseksi.

Kiitollinen tuntee itsensä arvokkaaksi. Hän lakkaa tuijottamasta omaan napaansa, innostuu helpommin, potee vähemmän stressiä ja on valmiimpi auttamaan muita.

Ne eivät ole lainkaan hassumpia kasvatustuloksia.

Eikä siinä kaikki: kiitos vaikuttaa samalla tavalla myös aikuiseen.

  1. Jos kiittely tuntuu teennäiseltä, muista aivotutkimuksen peruslöydös: kun teet uutta asiaa kolme viikkoa, siitä alkaa muodostua tapa.
  2. Anna kiitosta oikeista, konkreettisista asioista. Jos vain kehut, että olet niin loistavan hyvä kaikessa, kiitoksen vastaanottajan epäilykset heräävät. Etenkin, jos hänellä on itsestään erilainen kuva.
  3. Kiittämisen ei tarvitse olla suurieleistä. Pudottele pieniä kiitoksia sinne ja tänne pitkin päivää. Älä huolestu, vaikka kiitetty ei kummemmin reagoisi niihin. Ne vaikuttavat silti.