Et edes tiennyt kaipaavasi, kun yhtäkkiä olet kuolemaisillasi ikävään. Vanha suola on alkanut janottaa. Mitä pitäisi tehdä?

Entinen ihastus on joskus kuin prinssin sadunvalkea ratsu: sen selässä voi viilettää auringonlaskuun, pois omasta tylsäksi käyneestä elämästä.

"Haikailu ei kerro nykyisestä elämäntilanteesta välttämättä mitään. Mutta voi olla, että kun käännät katseesi taaksepäin, haluat väistää tämänhetkisiä haasteita", kertoo kouluttaja ja eroasiantuntija Marika Rosenborg.

Vanhojen hyvien aikojen ikävöiminen on luonnollista. Teemme niin, kun jokin asia hiertää ja kyllästyttää. Vanhoille poluille vaeltava mieli etsii menneisyydestä ratkaisua tilanteeseen, joka on käsillä nyt.

Puolisolle ei ehkä kannata kertoa ajatuksiin ajautuneesta entisestä rakkaasta, mutta parisuhteen tilan ja omat toiveet voi ottaa puheeksi.

"Kumppanillasi on oikeus tietää, jos olet suhteeseen tyytymätön. Hän ei lue ajatuksiasi, joten niistä kertominen on ainoa keino saada tilanteeseen muutosta", Rosenborg kannustaa.

Ristiriidat ovat aina tilaisuus oppia tuntemaan itseään syvemmin. Mikä tunne minussa nousee, miksi, ja mitä sille pitäisi tehdä? Mistä tämä kaipuu kumpuaa? Mikä on minun vastuuni?

Voimakas vanhan suolan janotus voi kertoa myös katumuksesta. Kumppani ei sittenkään vaihtamalla parantunut. Ehkä asiat olisivat olleet korjattavissa ja ero vältettävissä. Ero on pitkä prosessi. Siinä ei voi oikaista kulkemalla lähtöruudun kautta.

"On syytä muistaa, että palatessaan yhteen entisen rakastettunsa kanssa ei palaa samaan suhteeseen, josta lähti. Suhteen sisäinen dynamiikka on muuttunut, eikä sitä voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin. Säännöt on kirjoitettava uudelleen. On puhuttava yhdessä tulevaisuuden toiveista ja mietittävä, mitä erosta opittiin."

Yleensä eroon on syy. Oli asioita, jotka saivat kantapäänne vastakkain. Mikä nyt olisi muuttunut? Mitkä ongelmanne olisivat ratkenneet?

Tunteita ei voi valita, tekoja voi

Tunnet puolisosi jo niin hyvin, että tiedät hänen yllätyksensäkin ennalta. Tiedät, mitä hän aikoo seuraavaksi sanoa, arvaat, minkä ruuan hän ravintolassa valitsee.

Parisuhteen harmaantuessa houkutus hypätä ihastumisen värikylpyyn voi olla voimakas, ja entinen kumppani on helppo kohde.

"Ihminen ei ole tunteidensa armoilla. Tunteet eivät tuo vastuuvapautta. Tekoihimme voimme vaikuttaa, vaikka tunteita emme voikaan valita", muistuttaa Rosenborg ja kehottaa katsomaan tunnettaan hyväksyvin silmin.

"Vanhan ihastuksen pauloissa voi miettiä, olisiko tunteesta mahdollista nauttia, vaikka se ei saisikaan täyttymystä. Miksi kaiherruksen pitäisi johtaa tekoihin ja ehkä laittaa koko elämä uusiksi?"

Kun hyväksyy tunteensa sellaisinaan, niiden valta vähenee.

"Mitä enemmän tunnettaan pakenee, sitä suuremman otteen se ajatuksista ottaa."

Poltetta peiton alle

Menetetty tai saavuttamaton rakkaus saattaa jäädä ihon alle. Rakkauden muisto koteloituu sydämeen ja ihminen kantaa sitä mukanaan osaamatta irrottaa.

Se, mitä ruokimme, kasvaa. Mahdottomasta rakkaudesta voi kehittyä pakkomielle. Ihastuksesta irti päästäminen voi olla vaikeaa etenkin, jos suhde katkesi ennen aikojaan. Ajatus menetetystä elämän rakkaudesta voi tuntua katkeralta vielä vuosikymmenien päästä.

"Sitkeä ajatus siitä oikeasta, josta joutui luopumaan, on fantasia. Ihminen, jonka kanssa emme elä arkeamme, on aina jossain määrin mielikuvitusolento", muistuttaa Rosenborg.

Joskus jano on seksuaalista kipinää. Sinkkuelämässä tai nykyisessä parisuhteessa saattaa kaivata sitä, mitä entisen kumppanin kanssa vällyjen välissä koki. Siinä on riskinsä.

"Jollekin seksi entisen kumppanin kanssa on tuttuudessaan turvallista, mutta joku toinen hajottaisi itsensä. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää. Tärkeää on vain olla rehellinen itselleen."

71%

Kodin Kuvalehden lukijakyselyyn vastanneista myöntää, että vanha suola on joskus janottanut.

75%

vastaajista kertoo, että entinen kumppani on eron jälkeen haikaillut takaisin.

Lähde: Kodin Kuvalehden nettikysely

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12 / 2016.

Turha syyllisyys lamaannuttaa. Onneksi sitä voi lievittää ainakin viidellä tavalla.

1. Tunnista syyllisyyden tunne.

Mieti, mitä huono omatuntosi yrittää sinulle kertoa. Sillä voi nimittäin olla tärkeä viesti. Yrittääkö se esimerkiksi vihjata, että tarvitsisit elämänmuutosta?

Vai podetko syyllisyyttä joka kerta, kun et onnistu miellyttämään muita? Jos muiden miellyttäminen on tärkein tavoitteesi, epämääräinen syyllisyyden tunne vie voimasi helposti kokonaan.

2. Opettele sietämään.

Syyllisyys on inhottava tunne, mutta valitettavasti inhottavatkin tunteet ovat tarpeellisia. Hyväksy se.

3. Lopeta uhripuhe.

Mietitkö aina, miksi sinua kohdellaan väärin? Käytätkö usein lauseita "miksi mun aina täytyy" tai "minunhan syyni se taas oli"? 

Uhrin tai marttyyrin rooli voi olla keino välttää vastuuta ja tervettä syyllisyyttä. Katso, miten mielialasi muuttuu, kun muutat puhetapasi ja lopetat itsesäälissä piehtaroinnin.

4. Listaa uskomuksesi.

Kuvitteletko, ettet saisi olla onnellisempi kuin esimerkiksi äitisi? Etkö saa vaihtaa ammattia, koska hänkään ei aikoinaan vaihtanut? Etkö voi erota huonosta liitosta, koska hänkään ei eronnut? Ajatteletko, että sinun on pyydettävä tärkeimmille ratkaisuillesi aina lupa muilta?

Kirjoita ylös uskomukset, joista syyllisyytesi kumpuaa.

5. Tue lasta.

Auta lasta lievittämään ja sanoittamaan syyllisyyden tunnetta. Pohdi hänen kanssaan, miten oikea erotetaan väärästä. Näytä, miten pyydetään anteeksi. Lohduta, niin hän oppii lohduttamaan.

Keski-ikä voi tuoda mukanaan paljon hyvää: turha kaikkitietävyys karisee ja opit nauramaan itsellesi. Tässä viisi asiaa, jokta keski-ikäinen jo tuntee.

1. Vapaus

Itseään osaa kohdella paremmin, kun oivaltaa, ettei kaikkia vaatimuksia ole pakko täyttää.

2. Kokemus

Elämä opettaa ja viisastuttaa väistämättä, eli elämää miten tahansa.

3. Armollisuus

Nuoruuden kaikkitietävyys ja ehdottomuus muuttuvat ymmärrykseksi itseä ja muita kohtaan.

4. Huumori

Huumori on lempeämpää ja hersyvämpää kuin ennen. Yhä useammin se riittää myös itselle nauramiseen.

5. Onni

Parhaimmillaan ulkokuori- ja sisäpuoli etenevät eri suuntiin. Kun toinen rapistuu, toinen eheytyy.

Lähde: psykologi Heli Heiskanen
 

Teiniajan ystävä tuntee lapsuudenperheesi, nuoruusmokasi ja Pommac-mehujään. Juuri siksi hän on turvallista seuraa.

1. Hänelle ei tarvitse selitellä

Kun yhteistä historiaa on takana yli neljännesvuosisata, yksi katse tai sana riittää kertomaan, missä mennään. Vaikka ulkokuori muuttuu, ilmeet pysyvät samoina. Saman aikakauden teini ei myöskään kaipaa perusteellista luentoa siitä, mikä oli magneettipenaali, Pommac-mehujää tai Napakymppi. Voitte keskittyä vain haaveilemaan, että niitä olisi yhä. Yhdessä on helppo olla myös hiljaa.

2. Hän on nähnyt mokasi

Tai ollut niissä osallisena. Ne, jotka tuntuivat teininä maailmanlopulta, mutta naurattavat nyt. Tai eivät ainakaan hävetä enää ihan yhtä paljon kuin silloin.

3. Hän tuntee lapsuudenperheesi

Ehkä hän jopa muistaa lapsuuskotisi lankapuhelinnumeron. Hän tietää vanhempiesi ärsyttävyydet ja outoudet vuosien takaa. Lapsuusperheeseen ja ikääntyviin vanhempiin liittyviä asioita on vaikea jakaa sellaisen aikuisystävän kanssa, joka ei ole koskaan tuntenut perhettä.  Teiniajan ystävä muistaa yhä, millaista teillä oli arkitiistaisin illallispöydässä.

4. Hänellä on paras huumori

Vitsiin riittää usein muutama sana. Muistatko Provinssirockissa vuonna 1988? Penkkareiden jälkeinen aamu! Riparipappi! Nuokun eka disko! Kampauksemme!

5. Hänen kanssaan ei välttämättä tarvitse tehdä mitään

Kun tavataan, turhaa ohjelmaa ei ole pakko keksiä. Riittää, että olette yhdessä. Aivan kuten aikoinaan koulun jälkeen omassa, pienessä huoneessasi.  Enää ette ehkä kuuntele musiikkia mankasta ja juorua luokkakavereista, vaan keitätte kahvit keittiössä. Olette ehkä nykyään hyvinkin erilaisia, mutta yhdessäolon mutkattomuus on yhä tallella.

6. Hän ymmärtää sinua

Ei kenties ihan joka asiassa, mutta monessa kuitenkin. Miten muutenkaan voisi olla, yhdessä elettyjen vuosikymmenten jälkeen? Häntä ei tarvitse tavata säännöllisesti. Jo ajatus siitä, että hän on olemassa, tekee sydämen lämpimäksi ja olon turvalliseksi.

Hajamielisen aivot toimivat täydellä teholla, eivät muita hitaammin.

Hävitätkö silmälasisi monta kertaa päivässä, koska keskityt niin tiiviisti tärkeämpiin asioihin? Oletko unohtanut jäädä bussista oikealla pysäkillä, koska olet ollut niin uppoutunut ajatuksiisi?

Ei hätää: hajamielisyys, unohtelevaisuus ja keskittymiskyvyn puute saattavat olla merkki neroudesta, toteaa Time-lehden artikkeli.

Kun aivot kuormittuvat erilaisista ideoista, käytännön asiat jäävät vähemmälle huomiolle. Hajamieliset aivot toimivat siis täydellä teholla, eivät muita hitaammin.

Mitä enemmän aivosi ovat epäjärjestyksessä, sitä luovempi ja fiksumpi olet. Aivoissasi pyörivät ajatukset joutuvat taistelemaan toisiaan vastaan, jotta innostuisit yhdestäkin tarpeeksi. Jos keskittyisit vain yhteen ajatukseen kerrallaan, et olisi niin kekseliäs.

Esimerkiksi monta eri asiaa harrastava ihminen kykenee muita todennäköisemmin keksimään uutta, kertoo innovaatiosta kirjan kirjoittanut Steven Johnson.

"Sellainen ihminen keskittyy tiiviisti yhteen projektiin useiden tuntien tai päivien ajan, mutta kuljettaa muita ideoitaan samalla mukana. Tämä kognitiivinen päällekkäisyys tekee innovatiiviseksi", Johnson sanoo.

"Eri ideat saavat tukea toisistaan ja voivat sekoittua. Kun päässä pyörii monta ajatusta samaan aikaan, tulemme ajatelleeksi ongelmia uusista näkökulmista. Se johtaa uusiin, entistä parempiin ratkaisuihin."

Jatka siis huoletta kaiken mahdollisen ajattelua. Mitä sitten, jos hukkaat (viidennentoista kerran saman päivän aikana) auton avaimet? Sinulla on tärkeämpiäkin asioita!

 

 

Lähde: yourtango.com