Mummous on ihanaa, mutta siihen kuuluu myös haikeus, sanoo psykologi Hannele Törrönen. Lue tästä 11 lohdullista totuutta mummoudesta. 

1. Mummoksi tuleminen on valtava muutos.

"Kaikki tietävät, kuinka järisyttävä muutos äidiksi ja isäksi tuleminen on. Isovanhemmaksi tuleminen on ihan yhtä valtava muutos. Sekin mullistaa koko elämän.

Etenkin ensimmäisen lapsenlapsen syntymä nostaa monen mummon mieleen muistot omasta raskaus- ja vauva-ajasta. Osa muistoista on onnellisia, mutta myös vanhat huolet ja pelot voivat palata.

Muistot yllättivät minutkin, kolmen pojan äidin. Kun poikani ja miniäni odottivat ensimmäistä lastenlastani, jännitin tosissani, menisikö kaikki varmasti hyvin.

Mummon ei pidä tartuttaa hermoilujaan vanhempiin. Ne on käsiteltävä jonkun muun kanssa."

2. Mummouteen kuuluu haikeus.

"Jokainen nainen, josta tulee mummo, miettii itsekseen: Kauankohan minulla on vielä aikaa? Kauanko ehdin olla tämän lapsen kanssa?

Oman vanhenemisen ja elämänsä rajallisuuden joutuu kohtaamaan ihan toisella tavalla kuin ennen. Jos tulee mummoksi 70-vuotiaana, laskeskelee, että on 80-vuotias, kun lapsenlapsi täyttää kymmenen. Onko silloin vielä voimissaan? Tai elossakaan?

Siksi isovanhemmuuden onneen liittyy aina myös haikeus. Siitä meidän mummojen on vaikea puhua ääneen, ja sitä omat lapset eivät välttämättä tajua." 

3. Mummous mullistaa suhteet omiin lapsiin.

"Ensimmäinen lapsenlapsi myllertää sukulaisuussuhteet uusiksi. Mummon on opittava näkemään oma lapsensa aikuisena ja kunnioitettava tätä vanhemman roolissa. Jos vanhemmat sanovat, ettei lapsenlapselle saa syöttää jätskiä, mummon on toteltava, vaikka olisi itse eri mieltä.

Äidiksi tai isäksi tulevan taas on ymmärrettävä, ettei hän voi enää käyttäytyä vanhempiaan kohtaan kuin teini."

4. Tarjoa apua, älä neuvoja.

"Nuoret vanhemmat ovat yleensä tosi herkillä. Viimeinen asia, mitä he kaipaavat, on neuvoja tuputtava mummo.

Fiksuinta on tarjota käytännön apua. Ei kannata arvailla vaan kysyä: Mitä haluatte, että tekisin? Miten voin auttaa?

Mummous vaatii tasapainottelua. On tunnusteltava jatkuvasti, onko mummoilussaan liian läheinen vai etäinen.

Useimmat välirikot johtuvat väärinkäsityksistä. Mummo on saattanut loukata verisesti, mutta ei tajua sitä. Toinen taas tekee kaikkensa, jotta ei tuputtaisi seuraansa ja olisi vaivaksi - ja vaikuttaakin vahingossa siltä, ettei lapsenlapsi voisi vähempää kiinnostaa." 

5. Skype-mummokin on oikea mummo.

"Skype ja Facetime ovat nykymummojen pelastus. Olen hulluna molempiin!

Toinen miniäni on italialainen ja soittelee monta kertaa viikossa Skype-puheluita Suomesta äidilleen Italiaan. Seitsenvuotiaalle pojanpojalleni italialainen nonna on yhtä tärkeä mummo kuin minä. Hän on vauvasta asti nähnyt nonnan Skypessä ja oppinut tuntemaan tämän.

Itse soittelen Facetimella toiselle lapsenlapselleni, puolitoistavuotiaalle pojantyttärelleni. Heti kun hän näkee naamani puhelimessa, häntä alkaa naurattaa. Puhelut ylläpitävät meidän omia vitsejämme ja hulluttelujamme. Skype-mummoutta ei kannata vähätellä."

6. Mummous ei ole kilpailu.

"Moni lapsi viettää enemmän aikaa äitinsä äidin kuin isänäidin kanssa. Minusta se on luonnollista eikä uhkaa yhtikäs mitään.

Joskus mummot kuitenkin ajautuvat kilpailemaan keskenään. Mummous vaatiikin hiukan tervettä itseluottamusta.

Kummankin mummon on luotettava siihen, että hänellä oma ainutlaatuinen merkityksensä lapsen elämässä."

7. Kaipaava ei saa syyllistää.

"Jos mummo ei syystä tai toisesta voi tavata lastenlastaan niin usein kuin toivoisi, on muistettava yksi ehdoton sääntö: lasta ei saa syyllistää.

Ei pidä kirjoittaa postikorttia, jossa lukee: Olisipa kiva nähdä sinua edes joskus, mutta vanhempasi ovat aina kiireisiä, ja täällä minä nyt vanhenen yksin.

Lasta on suojeltava ristiriidoilta aina. Kaipaava mummo voi kysellä lapsen kuulumisia ja kertoa, että oli vaarin kanssa juuri hiihtämässä. Mutta ikävää ei saa alleviivata."

8. Mummous syntyy rutiineista.

"Haen seitsenvuotiaan pojanpoikani koulusta aina tiistaisin luokseni. Syömme lihamakaronilaatikkoa ja pikkutomaatteja ja teemme läksyt. Sitten hän katsoo kymmenen minuuttia Lego Ninjagoa, kunnes vien hänet italian tunnille.

Rutiinit luovat turvallisuutta ja jatkuvuuden tunnetta. Vaikka lapsi asuisi eri maassa, kannattaa kehittää jonkinlaiset rutiinit. Voi esimerkiksi sopia, että soittelee joka sunnuntai tai että kyläilee aina keväisin."  

9. Mummon ei tarvitse olla täydellinen.

"Mummouteen liitetään usein täydellisen ihmisen vaatimus. Pitäisi olla virheetön kaikin tavoin.

Minä en ainakaan ole. Olen esimerkiksi kova kiroilemaan. Toki hillitsen puheitani lastenlasteni kanssa, mutta aina välillä lipsahtaa silti.

Kerran kun seitsenvuotias pojanpoikani oli kylässä, olin kompastua lattialla lojuvaan leluun ja älähdin: Voi paska tota lelua! Poikaa nauratti. Selitin hänelle, että joskus kiroilen, vaikka se on tyhmä ja ruma tapa.

Minusta on tärkeää, että saan olla lapsenlapseni seurassa oma itseni. En yli-ihminen vaan ihminen."

10. Mummo saa väsyä.

"On myös mummoja, jotka eivät jaksa, vaikka haluaisivat. Terveys saattaa reistailla tai ikä on muuten vienyt voimat.

Vaikka he palvoisivat lapsenlapsiaan, he eivät enää jaksa viikon yökyläputkea kuten jaksoivat ehkä nuorempina, ensimmäisten lastenlastensa kanssa. Tätä tosiasiaa ja siihen liittyvää surua nuorten vanhempien on joskus vaikea ymmärtää." 

11. Mummo saa rakastaa työtään.

"On niitäkin mummoja, jotka jatkavat intohimoisesti työntekoa, vaikka lapsenlapset ovat pieniä.

Siitäkin lapsi voi saada jotain arvokasta: esimerkin innostumisesta. Hänen ympärillään saattaa nimittäin olla myös ihmisiä, jotka pitävät työhön tympääntymistä normaalina ja laskevat päiviä eläkkeelle jäämiseen.

Siksi mummoa, joka sattuu rakastamaan työtään ja omistautuu sille, ei kannata paheksua. Lapsenlapselle voi olla tärkeä monella tavalla." 

Vastaajana psykologi Hannele Törrönen.

 

 

Hylätty mummo

Mummon ei tarvitse olla täydellinen ja 10 muuta kultaista mummosääntöä

Entäs kun vävy estää lastenlasten näkemisen ja odotetaan olevan yli ihminen joka runsaalla rahalla vaan voisi olla heidän suosiossa? Entäpä kun vävyn äidilläkään ei ole omaatuntoa, vaan on lähtenyt samaan mukaan, varastanut mummouden minultakin? En ole mitään pahaa koskaan tehnyt tai sanonut, en ole alkoholisti, en tupakoi, en ole puuttunut heidän elämään, mutta oli liikaa kysyä vain, mitä teille kuuluu? Minua on syyllisterty kaikesta, kun hyvää hyvyyttäni ostin lapselle muistipelin, se oli...
Lue kommentti

Hajamielisen aivot toimivat täydellä teholla, eivät muita hitaammin.

Hävitätkö silmälasisi monta kertaa päivässä, koska keskityt niin tiiviisti tärkeämpiin asioihin? Oletko unohtanut jäädä bussista oikealla pysäkillä, koska olet ollut niin uppoutunut ajatuksiisi?

Ei hätää: hajamielisyys, unohtelevaisuus ja keskittymiskyvyn puute saattavat olla merkki neroudesta, toteaa Time-lehden artikkeli.

Kun aivot kuormittuvat erilaisista ideoista, käytännön asiat jäävät vähemmälle huomiolle. Hajamieliset aivot toimivat siis täydellä teholla, eivät muita hitaammin.

Mitä enemmän aivosi ovat epäjärjestyksessä, sitä luovempi ja fiksumpi olet. Aivoissasi pyörivät ajatukset joutuvat taistelemaan toisiaan vastaan, jotta innostuisit yhdestäkin tarpeeksi. Jos keskittyisit vain yhteen ajatukseen kerrallaan, et olisi niin kekseliäs.

Esimerkiksi monta eri asiaa harrastava ihminen kykenee muita todennäköisemmin keksimään uutta, kertoo innovaatiosta kirjan kirjoittanut Steven Johnson.

"Sellainen ihminen keskittyy tiiviisti yhteen projektiin useiden tuntien tai päivien ajan, mutta kuljettaa muita ideoitaan samalla mukana. Tämä kognitiivinen päällekkäisyys tekee innovatiiviseksi", Johnson sanoo.

"Eri ideat saavat tukea toisistaan ja voivat sekoittua. Kun päässä pyörii monta ajatusta samaan aikaan, tulemme ajatelleeksi ongelmia uusista näkökulmista. Se johtaa uusiin, entistä parempiin ratkaisuihin."

Jatka siis huoletta kaiken mahdollisen ajattelua. Mitä sitten, jos hukkaat (viidennentoista kerran saman päivän aikana) auton avaimet? Sinulla on tärkeämpiäkin asioita!

 

 

Lähde: yourtango.com 

Jos jaat nämä asiat kumppanisi kanssa, teillä voi hyvinkin olla edessänne pitkä liitto. Yhteensopivuus on joskus tärkeämpää kuin rakkaus.

1. Jaatte samat perusarvot

Vaikka sitä ei rakastumisen huumassa uskoisi, jokaisessa ihmissuhteessa tulee murheita ja pettymyksiä. Yhteinen arvomaailma tuo silloin turvaa. Voit luottaa siihen, että kumppanisi seuraa kiukkuisenakin samaa sisäistä kompassineulaa kuin sinä.

2. Hän pitää virheitäsi lähinnä hellyttävinä

Jokaisella on omat virheensä ja oikkunsa. Parisuhteelle tekee hyvää, jos osaa ottaa toisen epätäydellisyydet rennosti. Hyvää liittoa ei kannata hajottaa pikkujuttuihin.

3. Riita ei ole maailmanloppu

Suhteen alku on yhtä suurta vaaleanpunaista kuplaa - kunnes tulee ensimmäinen iso riita. Se tuntuu kurjalta, mutta totuus on, että eripurassa suhde testataan. Toisen tuntee kunnolla vasta, kun on kohdannut hänet myös huonoimmillaan.

4. Kerrot hänelle hyvät ja huonot uutiset

Saitko ylennyksen? Lykästikö lotossa? Ihana kumppani ei kadehdi eikä kilpaile vaan kannustaa ja jakaa elämäsi huippuhetket. Mutta luotatko kumppaniin silloinkin, kun sinuun sattuu? Kerrotko ensimmäiseksi hänelle, jos joku sanoi sinulle pahasti tai jos itse mokasit? Todellista läheisyyttä on, jos uskaltaa tunnustaa puolisolle omat virheensä.

5. Teillä on samanlainen tausta

Pretty Woman –elokuva on soma aikuisten satu, mutta todellisessa maailmassa on toisin: pari pysyy varmemmin yhdessä, jos molemmilla on samanlainen tausta. Tuletteko molemmat duunariperheestä tai ovatko kummankin vanhemmat eronneet? Ymmärrys ja tuttuuden tunne vahvistavat yhteenkuuluvuutta.

6. Teillä on hauskaa yhdessä

Yhdessä harrastavat ja samoille asioille nauravat kumppanukset viihtyvät toistensa seurassa, niin kuin parhaat kaverukset ainakin. Kestävässä parisuhteessa on mukana aimo annos kaveruutta.

7. Molemmat kantavat vastuuta suhteesta

Terapeutit kuuntelevat työkseen parisuhteeseen pettyneitä, joiden mielestä kaikki olisi hyvin, jos kumppani muuttuisi toisenlaiseksi. Suhde on kuitenkin vankemmalla pohjalla, jos kumpikin huomaa ja tunnustaa myös oman roolinsa riidoissa. Kyky pyytää anteeksi on erityisen kova juttu.

8. Kasvatte yhdessä

"Älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot" on kiva biisi mutta surkea elämänohje. Ihminen, jonka kanssa lyöt hynttyyt yhteen tänään, on erilainen vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden kuluttua. Niin olet sinäkin. Niin pitää olla. Kestävä parisuhde on yhdessä kasvamista.

Lähde: Huffingtonpost.com

Vierailija

Nämä 8 asiaa kertovat, että sinä ja kumppanisi sovitte yhteen

1. ja 7. -kohdat allekirjoitan tummenetulla! Samanlaiset elämänarvot ovat kuin satama tai varikko, josta käydään hakemassa vauhtia ja voimaa. Satutaan tankille joskus yhtäaika -se vahvistaa kokemusta samalla matkalla olemisesta. Se että kumpikin tiedostaa vastuunsa ja velvollisuutensa olla esim. aloitteellinen suunnitelmien tekemisessä ja sovun rakentamisessa eripuran jälkeen, on edellytys sille että jaksetaan. Jos vain toinen joustaa, suunnittelee ja vastaa kaikesta, ei homma kauaa maita...
Lue kommentti

Arkista. Voimakasta. Lohdullista. Turvallista. Satuttavaa. Ihanaa. Rohkeaa. Hassua. Pelottavaa. Tärkeää. Sellaista on rakkaus Juha Tapion kappaleiden mukaan - ja paljon muuta.

Rakkaus on hiljaista voimaa

Kun vuodet kuluvat, rakkaus muuttaa muotoaan. Siitä tulee kenties vähäeleisempää ja arkisempaa, mutta samalla voimakkaampaa.

Kun yhdessä koetaan paljon, hyvää ja vaikeaakin, kasvaa luottamus: kaikesta on selvitty, kaikesta selvitään.

"Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään."

(Kaksi puuta)

Rakkaus vaatii rohkeutta

Ihmissuhteessa asettaa itsensä alttiiksi ja paljaaksi. Joskus on vaikea uskoa, että toinen jaksaa rakastaa, vaikka kaikki omat viat ovat jo paljastuneet. On uskallettava näyttää itsensä - ja nähdä, kuinka kauniisti toinen katsoo takaisin.

Se, että toisen ihmisen voi rakastaa ehjemmäksi, ei ole pelkkä klisee.

"Kuka opetti sua maata kohti katsomaan
että parempi ois varovasti rakastaa
älä luule että ainut oisit jota pelottaa
täs ois toinen, ja se toinen sua odottaa.

Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa
anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi
anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa
tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa."

(Sinun vuorosi loistaa)

Rakkaus voi satuttaa

Parhaassakaan ihmissuhteessa ei säästytä kyyneliltä. Jokaisessa suhteessa on erilaisia kausia. Niitä, jolloin melkein kaikki se, mitä toinen tekee, loukkaa tai ärsyttää. Ja niitä, jolloin muistaa jälleen, mihin toisessa rakastui.

"Aikanaan ei voitu tietää
että voisimme tulla
toisiimme pettymään
samaan suuntaan meitä vie tää
vaikka kengissä hiertääkin
hengissä rakkaus selviää.

Ja tänä yönä jälkeen illan
turhan pitkäks venyneen
pimeässä hiiviskellen
suunnistan sun viereen."

(Rakkaus selviää)

Joskus rakkaus on aikuisenakin teinimäistä

Nuorena kuvitteli, että aikuiset ovat kypsiä ja tietävät aina, kuinka toimia ja mitä sanoa. Totuus olikin toinen.

Kun rakkaus valahtaa koko kehon läpi, sanat katoavat. Silloin tuntuu taas samalta kuin 15-vuotiaana.

"Puistossa penkki, penkillä poika
vieressä tyttö ja hiljaisuus
puhua ois hyvä
mut sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu
palelevat sormet toistensa lomaan
arkana purkalta maistuva suu
laukkaava sydän ja totinen on poika
kun kumartuu ja kuiskaten lausuu:

mä tykkään susta niin että halkeen
mä tykkään susta niin että halkeen."

(Tykkään susta niin että halkeen)

Rakkaus on tärkeintä

Joskus ymmärtää, kuinka hyvä juuri nyt on ja miksi kaiken piti tapahtua juuri näin. Se on huikea hetki!

"Siksi laulan: Eläköön päivät, jotka juoksi iltaan
niiden riemut ja työt, rohkeus mennä vastavirtaan
eläköön hellät yöt ja rakkaus arpinenkin
suru, myös sirpaleet, sillä tarvitsin mä senkin
eläköön kyyneleet."

(Eläköön)

Sanat: Juha Tapio

Aikuisen juominen saattaa pelottaa lasta, psykologi Freja Dahl-Lehikoinen sanoo. Vaikka alkoholin määrä olisi pieni. Ja vaikka lapsi näyttäisi ulospäin reippaalta ja iloiselta.

Jos nyt muutaman oluen ottaa lasten seurassa, ei se haittaa. Lapsetkin tykkäävät, kun aikuinen on hilpeällä tuulella.

Riittää, että juhlissa on yksi selvä aikuinen lasten turvana. Kunhan kukaan ei juo itseään änkyräkänniin.

Lapsen mielestä asia on paljon monimutkaisempi, sanoo psykologi Freja Dahl-Lehikoinen, kun kuulee edellä esitetyn kaltaisia uskomuksia.

”Lapset ovat herkkiä havaitsemaan muutoksia itselleen läheisissä ihmisissä ja lapsen näkökulmasta jo lasillisenkin juoneen aikuisen käytös muuttuu erilaiseksi kuin yleensä.”

Käytöksen ei tarvitse olla sinällään uhkaavaa tai pelottavaa. Myös epätavallisen hilpeä ja hyväntuulinen käytös voi hämmentää.

”Alkoholin vaikutuksen alaisena aikuinen on herkästi epäjohdonmukainen. Nousuhumalassa kaikki käy ja on hauskaa, laskuhumalassa tai krapulassa pinna on tosi kireällä.”

Lapsi yrittää usein miellyttää

Lapsi voi tuntea olonsa turvattomaksi, vaikka hän vaikuttaisi reippaalta. Käytöksestä on välillä vaikea päätellä, mitä lapsi kokee oikeasti.

Vanhempien alkoholin käyttö liittyy usein iloisiin hetkiin ja lapsikin hahmottaa, että nyt on hauskaa, saa herkkuja ja limpparia. Hän voi ulkoisesti olla iloinen ja ehkä ylikierroksilla.

”Samaan aikaan lapsi voi kuitenkin kokea sisäisesti turvattomuutta ja yrittää miellyttää aikuisia, jotka ovat muuttuneet vieraaksi”, Freja Dahl-Lehikoinen sanoo.

Turvattomuus ilmenee lapsissa eri tavoin. Vanhempien seurassa ulkoisesti kiltin lapsen tunteet purkautuvat usein toisaalla, esimerkiksi turvallisen aikuisen seurassa. Toisaalta vanhemman käytöksen aiheuttama turvattomuus voi oireilla esimerkiksi uhmakkuutena, välinpitämättömyytenä tai sulkeutuneisuutena.

Lapsi voi myös kokea olevansa vastuussa vanhemman hyvinvoinnista, jolloin roolit ikään kuin kääntyvät.

”On raskasta ja haastavaa olla riippuvainen ja rakastaa jotakuta, mutta kokea samaan aikaan hänen toimintansa ärsyttävänä tai haitallisena. Lapsi voi miettiä, eikö hän ole vanhemmalle tarpeeksi, kun tämä ei voi lopettaa juomista.”

Lapsen itsetunto ja minäkuva rakentuvat suhteessa muihin. Jos lapselle tärkeä ihminen juo lapsen näkökulmasta liikaa, lapsen oma käsitys itsestään voi vääristyä. Tämä johtuu siitä, että samastumisen kohteeseen on vaikea sijoittaa kielteisiä tunteita, jolloin lapsi joutuu sijoittamaan ne itseensä.

Kuuntele lapsen kokemusta

Toisaalta alkoholia ei tarvitse nähdä mörkönä, Freja Dahl-Lehikoinen huomauttaa. 

"Alkoholin nauttiminen liittyy kulttuurissamme tiettyihin tilanteisiin. Lapsen voi olla ihan hyödyllistä oppia suhtautumaan siihen jo kotona, kun käyttö pysyy kaikin tavoin kohtuullisena."

Lapsen kokemuksiin vaikuttaa myös se, tukevatko perheen muut toimintatavat, tunneilmapiiri ja elämäntilanne turvallisuuden tunnetta.

"Jos lapsella on menossa vaikea vaihe esimerkiksi koulussa tai vanhemmilla vaikkapa erokriisi, lapsi on muutenkin huolissaan ja turvaton. Tällöin lapsen kestävyys niin sanotuille normaaleille asioille voi alentua."

Lapselta voi kysyä suoraan, miten hän kokee sen, että vanhemmat ottavat saunan jälkeen oluen tai ruuan kanssa lasin viiniä.

"Lapsi kyllä kertoo, kun pysähtyy kuuntelemaan. Joko sanoin tai teoin."

Asiantuntijana psykologi Freja Dahl-Lehikoinen