Mummous on ihanaa, mutta siihen kuuluu myös haikeus, sanoo psykologi Hannele Törrönen. Lue tästä 11 lohdullista totuutta mummoudesta. 

1. Mummoksi tuleminen on valtava muutos.

"Kaikki tietävät, kuinka järisyttävä muutos äidiksi ja isäksi tuleminen on. Isovanhemmaksi tuleminen on ihan yhtä valtava muutos. Sekin mullistaa koko elämän.

Etenkin ensimmäisen lapsenlapsen syntymä nostaa monen mummon mieleen muistot omasta raskaus- ja vauva-ajasta. Osa muistoista on onnellisia, mutta myös vanhat huolet ja pelot voivat palata.

Muistot yllättivät minutkin, kolmen pojan äidin. Kun poikani ja miniäni odottivat ensimmäistä lastenlastani, jännitin tosissani, menisikö kaikki varmasti hyvin.

Mummon ei pidä tartuttaa hermoilujaan vanhempiin. Ne on käsiteltävä jonkun muun kanssa."

2. Mummouteen kuuluu haikeus.

"Jokainen nainen, josta tulee mummo, miettii itsekseen: Kauankohan minulla on vielä aikaa? Kauanko ehdin olla tämän lapsen kanssa?

Oman vanhenemisen ja elämänsä rajallisuuden joutuu kohtaamaan ihan toisella tavalla kuin ennen. Jos tulee mummoksi 70-vuotiaana, laskeskelee, että on 80-vuotias, kun lapsenlapsi täyttää kymmenen. Onko silloin vielä voimissaan? Tai elossakaan?

Siksi isovanhemmuuden onneen liittyy aina myös haikeus. Siitä meidän mummojen on vaikea puhua ääneen, ja sitä omat lapset eivät välttämättä tajua." 

3. Mummous mullistaa suhteet omiin lapsiin.

"Ensimmäinen lapsenlapsi myllertää sukulaisuussuhteet uusiksi. Mummon on opittava näkemään oma lapsensa aikuisena ja kunnioitettava tätä vanhemman roolissa. Jos vanhemmat sanovat, ettei lapsenlapselle saa syöttää jätskiä, mummon on toteltava, vaikka olisi itse eri mieltä.

Äidiksi tai isäksi tulevan taas on ymmärrettävä, ettei hän voi enää käyttäytyä vanhempiaan kohtaan kuin teini."

4. Tarjoa apua, älä neuvoja.

"Nuoret vanhemmat ovat yleensä tosi herkillä. Viimeinen asia, mitä he kaipaavat, on neuvoja tuputtava mummo.

Fiksuinta on tarjota käytännön apua. Ei kannata arvailla vaan kysyä: Mitä haluatte, että tekisin? Miten voin auttaa?

Mummous vaatii tasapainottelua. On tunnusteltava jatkuvasti, onko mummoilussaan liian läheinen vai etäinen.

Useimmat välirikot johtuvat väärinkäsityksistä. Mummo on saattanut loukata verisesti, mutta ei tajua sitä. Toinen taas tekee kaikkensa, jotta ei tuputtaisi seuraansa ja olisi vaivaksi - ja vaikuttaakin vahingossa siltä, ettei lapsenlapsi voisi vähempää kiinnostaa." 

5. Skype-mummokin on oikea mummo.

"Skype ja Facetime ovat nykymummojen pelastus. Olen hulluna molempiin!

Toinen miniäni on italialainen ja soittelee monta kertaa viikossa Skype-puheluita Suomesta äidilleen Italiaan. Seitsenvuotiaalle pojanpojalleni italialainen nonna on yhtä tärkeä mummo kuin minä. Hän on vauvasta asti nähnyt nonnan Skypessä ja oppinut tuntemaan tämän.

Itse soittelen Facetimella toiselle lapsenlapselleni, puolitoistavuotiaalle pojantyttärelleni. Heti kun hän näkee naamani puhelimessa, häntä alkaa naurattaa. Puhelut ylläpitävät meidän omia vitsejämme ja hulluttelujamme. Skype-mummoutta ei kannata vähätellä."

6. Mummous ei ole kilpailu.

"Moni lapsi viettää enemmän aikaa äitinsä äidin kuin isänäidin kanssa. Minusta se on luonnollista eikä uhkaa yhtikäs mitään.

Joskus mummot kuitenkin ajautuvat kilpailemaan keskenään. Mummous vaatiikin hiukan tervettä itseluottamusta.

Kummankin mummon on luotettava siihen, että hänellä oma ainutlaatuinen merkityksensä lapsen elämässä."

7. Kaipaava ei saa syyllistää.

"Jos mummo ei syystä tai toisesta voi tavata lastenlastaan niin usein kuin toivoisi, on muistettava yksi ehdoton sääntö: lasta ei saa syyllistää.

Ei pidä kirjoittaa postikorttia, jossa lukee: Olisipa kiva nähdä sinua edes joskus, mutta vanhempasi ovat aina kiireisiä, ja täällä minä nyt vanhenen yksin.

Lasta on suojeltava ristiriidoilta aina. Kaipaava mummo voi kysellä lapsen kuulumisia ja kertoa, että oli vaarin kanssa juuri hiihtämässä. Mutta ikävää ei saa alleviivata."

8. Mummous syntyy rutiineista.

"Haen seitsenvuotiaan pojanpoikani koulusta aina tiistaisin luokseni. Syömme lihamakaronilaatikkoa ja pikkutomaatteja ja teemme läksyt. Sitten hän katsoo kymmenen minuuttia Lego Ninjagoa, kunnes vien hänet italian tunnille.

Rutiinit luovat turvallisuutta ja jatkuvuuden tunnetta. Vaikka lapsi asuisi eri maassa, kannattaa kehittää jonkinlaiset rutiinit. Voi esimerkiksi sopia, että soittelee joka sunnuntai tai että kyläilee aina keväisin."  

9. Mummon ei tarvitse olla täydellinen.

"Mummouteen liitetään usein täydellisen ihmisen vaatimus. Pitäisi olla virheetön kaikin tavoin.

Minä en ainakaan ole. Olen esimerkiksi kova kiroilemaan. Toki hillitsen puheitani lastenlasteni kanssa, mutta aina välillä lipsahtaa silti.

Kerran kun seitsenvuotias pojanpoikani oli kylässä, olin kompastua lattialla lojuvaan leluun ja älähdin: Voi paska tota lelua! Poikaa nauratti. Selitin hänelle, että joskus kiroilen, vaikka se on tyhmä ja ruma tapa.

Minusta on tärkeää, että saan olla lapsenlapseni seurassa oma itseni. En yli-ihminen vaan ihminen."

10. Mummo saa väsyä.

"On myös mummoja, jotka eivät jaksa, vaikka haluaisivat. Terveys saattaa reistailla tai ikä on muuten vienyt voimat.

Vaikka he palvoisivat lapsenlapsiaan, he eivät enää jaksa viikon yökyläputkea kuten jaksoivat ehkä nuorempina, ensimmäisten lastenlastensa kanssa. Tätä tosiasiaa ja siihen liittyvää surua nuorten vanhempien on joskus vaikea ymmärtää." 

11. Mummo saa rakastaa työtään.

"On niitäkin mummoja, jotka jatkavat intohimoisesti työntekoa, vaikka lapsenlapset ovat pieniä.

Siitäkin lapsi voi saada jotain arvokasta: esimerkin innostumisesta. Hänen ympärillään saattaa nimittäin olla myös ihmisiä, jotka pitävät työhön tympääntymistä normaalina ja laskevat päiviä eläkkeelle jäämiseen.

Siksi mummoa, joka sattuu rakastamaan työtään ja omistautuu sille, ei kannata paheksua. Lapsenlapselle voi olla tärkeä monella tavalla." 

Vastaajana psykologi Hannele Törrönen.

 

 

Hylätty mummo

Mummon ei tarvitse olla täydellinen ja 10 muuta kultaista mummosääntöä

Entäs kun vävy estää lastenlasten näkemisen ja odotetaan olevan yli ihminen joka runsaalla rahalla vaan voisi olla heidän suosiossa? Entäpä kun vävyn äidilläkään ei ole omaatuntoa, vaan on lähtenyt samaan mukaan, varastanut mummouden minultakin? En ole mitään pahaa koskaan tehnyt tai sanonut, en ole alkoholisti, en tupakoi, en ole puuttunut heidän elämään, mutta oli liikaa kysyä vain, mitä teille kuuluu? Minua on syyllisterty kaikesta, kun hyvää hyvyyttäni ostin lapselle muistipelin, se oli...
Lue kommentti

Vaikka tapahtuisi koko Suomea koskettava rikos, oletuksia syyllisistä ei ole syytä retostella Facebookissa ennen poliisin jakamaa tietoa. Pahimmillaan seurauksena on kunnianloukkaussyyte.

Mitä on meneillään? Kuka on epäilty? Kun tapahtuu rikos, joka koskettaa suurta osaa suomalaisia, haluamme tietää siitä kaiken mahdollisimman nopeasti.

Se ei kuitenkaan ole mahdollista.

Poliisi ei panttaa tietoa ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään, sanoo viestintäpäällikkö ja vanhempi konstaapeli Henna Kelloniemi.

On useita lakeja, jotka rajoittavat sitä, kuinka paljon poliisi voi kertoa, olipa kyseessä uhri tai epäilty tekijä. Näitä ovat esimerkiksi julkisuus- ja esitutkintalaki. 

"Emme useinkaan kerro poliisioperaation yksityiskohtia, sillä tällöin saatetaan paljastaa tietoja, jotka on säädetty lakien mukaan salassa pidettäviksi."

Myös yksityisyyden suoja on myös Suomessa hyvin vahva ja suojelee niin uhria kuin epäiltyäkin.

Poliisin tietoon pitää pystyä luottamaan

"Poliisi haluaa kertoa tarkistettua ja vahvistettua tietoa, eikä ryhtyä spekuloimaan, mitä kenties on tapahtunut tai kuka saattaisi olla epäilty", Henna Kelloniemi sanoo.

Hänen mukaansa on tärkeää, että ihmiset voivat luottaa poliisilta tulevaan tietoon, eikä poliisin tarvitse jälkeenpäin perua puheitaan tai joutua tilanteeseen, jossa todetaan julkisuuteen lähteneiden viestien olleen ristiriitaisia.

Erityisesti tämä olisi haitallista, jos joku ehdittäisiin ilmoittaa epäillyksi, vaikka hänet myöhemmin todettaisiin syyttömäksi.

Poliisin on tiedottamisessaan otettava huomioon myös esitutkinnan turvaaminen eli se, ettei rikoksen selvittäminen saa vaarantua tai häiriintyä tiedottamisen vuoksi.

"Tutkinnan on oltava tasapuolista. Siksi poliisi välttää tiedotteissa vaikuttamasta mahdollisten todistajien ja silminnäkijöiden mielikuviin ja sitä kautta lausuntoihin."

Epäillyn nimi kerrotaan harvoin

Suomessa poliisi julkistaa vain harvoin epäillyn kuvan ja nimen.

"Vakavissa rikoksissa tämä on kuitenkin mahdollista esimerkiksi rikollisen toiminnan pysäyttämiseksi tai lisärikosten estämiseksi"; Henna Kelloniemi sanoo.

Poliisi kertoo rikoksesta enemmän tietoja tilanteissa, joissa rikos esimerkiksi on yhteiskunnallisesti merkittävä tai poikkeuksellisen laaja, liittyy laajempaan rikosilmiöön tai on jo tavalla tai toisella julkisuudessa.

Lisätiedon kertomiseen voidaan päätyä myös, jos tiedottamisella voidaan saada tutkintaa edistäviä yleisövihjeitä

"Kiireessäkään ei saisi paljastaa sellaisia taktisia tietoja tai suunnitelmia, jotka voivat vaarantaa tutkinnan, asianosaisten hengen tai poliisien työturvallisuuden."

Myös syyllisen perhettä suojellaan

Se, kuinka paljon kerrotaan, kun epäillystä tulee syyllinen, riippuu rikoksesta ja tapauksesta.

Yleensä oikeudessa jo käsitellyt tapaukset ovat julkisia ja oikeuden istuntoja voivat seurata ulkopuolisetkin. 

Oikeus voi kuitenkin tapauskohtaisesti määrätä oikeudenkäynnin ja esitutkintapöytäkirjat osittain tai kokonaan salaisiksi. Näin voi tapahtua vaikkapa asianosaisten alaikäisyyden tai terveydentilan vuoksi.

"Sekin on otettava huomioon, että vakavan rikoksen tekijällä tai uhrilla on mahdollisesti perhettä ja vaikkapa lapsia, joiden yksityisyyttä on pystyttävä varjelemaan."

"Jos omaisilla ei ole mitään kytköstä rikokseen, olisi täysin kohtuutonta, että he joutuvat yhteisössään tarpeettomasti leimatuksi. Aina tältä ei toki voi välttyä, koska pienissä asuinyhteisöissä jutuilla on tapana kiiriä nopeasti, tiedottipa poliisi niistä tai ei."

Huhut loukkaavat ja leimaavat

Kun spekulointi rikoksen jälkeen alkaa Facebokissa ja muualla sosiaalisessa mediassa, siihen ei ole viisasta mennä mukaan. Oletuksia syyllisistä ei ole syytä jakaa ja tapahtumapaikalta otetut kuvat tulee toimittaa poliisille, ei nettiin retosteltavaksi.

Väärien tietojen ja huhujen levittäminen on haitallista uhreille, heidän omaisilleen ja rikostutkinnalle.

"Joissakin tapauksissa saatetaan syyllistyä jopa kunnianloukkaukseen, jos syytön henkilö joutuu perättämän tiedon vuoksi leimatuksi vaikkapa kotipaikkakunnallaan tai työpaikallaan", Henna Kelloniemi muistuttaa.

 

Onko lähipiirissäsi henkilö, jonka seurassa uskallat itkeä, nauraa ja olla tylsä? Onnittelut, sinulla taitaa olla tosiystävä!

Jokainen ystävyyssuhde on erilainen. On kuitenkin 25 merkkiä, jotka osoittavat, että kyse on jostakin kaveruusuhdetta syvemmästä ja tärkeämmästä.

  1. Tosiystävä ei aloita puhettaan sanoilla "ei millään pahalla, mutta...".
  2. Tosiystävä puolustaa sinua myös selän takana. Hän ei laita liikkeelle ikäviä juoruja ja tarvittaessa katkaisee juoruilta siivet.
  3. Tosiystävä ei arvostele tai tuomitse aviopuolisoasi, mutta eron tullen haukkuu häntä väsymättä kanssasi, jos on tarvis.
  4. Tosiystävä uskaltaa ottaa yhteyttä myös silloin, kun sinulla on tosi vaikeaa ja hän ei välttämättä tiedä, mitä sanoisi.
  5. Tosiystävä tarjoutuu vaivojaan säästämättä tai laskematta avuksi rippijuhlien valmisteluissa, muutossa ja muissa työläissä hankkeissa.
  6. Tosiystävän luona voit olla kuin kotonasi: pötköttää sohvalla ja koluta jääkaappia.
  7. Tosiystävän kanssa tavatessa tuntuu, kuin ette olisi olleet hetkeäkään erossa - vaikka olisitte viimeksi nähneet viisi kuukautta tai vuotta sitten.
  8. Tosiystävä tietää salaiset outoutesi ja paheesi ja osaa kuittailla niistä hellästi.
  9. Tosiystävä tulee katsomaan sinua sairaalaan ja vankilaan, jos joudut sinne.
  10. Tosiystävän kanssa ei tarvitse tehdä mitään. Hänen seurassaan saat olla myös tylsä.
  11. Tosiystävä ilahtuu kanssasi silloinkin, kun hän ei ole saanut tai saavuttanut samaa.
  12. Tosiystävä on se ihminen, jolle haluat soittaa ja puhua, kun elämässä tapahtuu jotain tosi vaikeaa.
  13. Tosiystävä ei kritisoi lapsiasi tai lastenkasvatustasi, vaikka mieli joskus tekisi.
  14. Tosiystävä antaa sinulle aidosti anteeksi.
  15. Tosiystävää varten ei tarvitse siivota tai meikata. Eikä selitellä siivoamattomuuttaan tai meikkaamattomuuttaan.
  16. Tosiystävän kanssa voitte vanhainkodissa muistella tarinoitanne ja sekoittaa, kummalle mikäkin tapahtui.
  17. Tosiystävä tietää, mitä oikeasti pelkäät.
  18. Tosiystävä kertoo, jos sinulla on salaattia hampaiden välissä tai räkää nenässä.
  19. Tosiystävän uskaltaa jättää omaan kotiin, vaikka et itse olisi paikalla. Hän ei lue päiväkirjojasi tai tongi kaappejasi.
  20. Tosiystävä ymmärtää, jos aina ei ehdi pitää yhteyttä.
  21. Tosiystävälle tapaamisenne ei ole suoritus eikä velvollisuus vaan todellinen ilo.
  22. Tosiystävän edessä voi itkeä.
  23. Tosiystävä kehtaa kysyä sinulta apua, mutta ei käytä sinua hyväksi.
  24. Tosiystävä ei laske senttejä kanssasi ja voi jäädä saamapuolellekin laskematta, menikö tasan.
  25. Tosiystävä näkee sinussa jotakin erityistä ja osaa pukea sen sanoiksi.