Mummous on ihanaa, mutta siihen kuuluu myös haikeus, sanoo psykologi Hannele Törrönen. Lue tästä 11 lohdullista totuutta mummoudesta. 

1. Mummoksi tuleminen on valtava muutos.

"Kaikki tietävät, kuinka järisyttävä muutos äidiksi ja isäksi tuleminen on. Isovanhemmaksi tuleminen on ihan yhtä valtava muutos. Sekin mullistaa koko elämän.

Etenkin ensimmäisen lapsenlapsen syntymä nostaa monen mummon mieleen muistot omasta raskaus- ja vauva-ajasta. Osa muistoista on onnellisia, mutta myös vanhat huolet ja pelot voivat palata.

Muistot yllättivät minutkin, kolmen pojan äidin. Kun poikani ja miniäni odottivat ensimmäistä lastenlastani, jännitin tosissani, menisikö kaikki varmasti hyvin.

Mummon ei pidä tartuttaa hermoilujaan vanhempiin. Ne on käsiteltävä jonkun muun kanssa."

2. Mummouteen kuuluu haikeus.

"Jokainen nainen, josta tulee mummo, miettii itsekseen: Kauankohan minulla on vielä aikaa? Kauanko ehdin olla tämän lapsen kanssa?

Oman vanhenemisen ja elämänsä rajallisuuden joutuu kohtaamaan ihan toisella tavalla kuin ennen. Jos tulee mummoksi 70-vuotiaana, laskeskelee, että on 80-vuotias, kun lapsenlapsi täyttää kymmenen. Onko silloin vielä voimissaan? Tai elossakaan?

Siksi isovanhemmuuden onneen liittyy aina myös haikeus. Siitä meidän mummojen on vaikea puhua ääneen, ja sitä omat lapset eivät välttämättä tajua." 

3. Mummous mullistaa suhteet omiin lapsiin.

"Ensimmäinen lapsenlapsi myllertää sukulaisuussuhteet uusiksi. Mummon on opittava näkemään oma lapsensa aikuisena ja kunnioitettava tätä vanhemman roolissa. Jos vanhemmat sanovat, ettei lapsenlapselle saa syöttää jätskiä, mummon on toteltava, vaikka olisi itse eri mieltä.

Äidiksi tai isäksi tulevan taas on ymmärrettävä, ettei hän voi enää käyttäytyä vanhempiaan kohtaan kuin teini."

4. Tarjoa apua, älä neuvoja.

"Nuoret vanhemmat ovat yleensä tosi herkillä. Viimeinen asia, mitä he kaipaavat, on neuvoja tuputtava mummo.

Fiksuinta on tarjota käytännön apua. Ei kannata arvailla vaan kysyä: Mitä haluatte, että tekisin? Miten voin auttaa?

Mummous vaatii tasapainottelua. On tunnusteltava jatkuvasti, onko mummoilussaan liian läheinen vai etäinen.

Useimmat välirikot johtuvat väärinkäsityksistä. Mummo on saattanut loukata verisesti, mutta ei tajua sitä. Toinen taas tekee kaikkensa, jotta ei tuputtaisi seuraansa ja olisi vaivaksi - ja vaikuttaakin vahingossa siltä, ettei lapsenlapsi voisi vähempää kiinnostaa." 

5. Skype-mummokin on oikea mummo.

"Skype ja Facetime ovat nykymummojen pelastus. Olen hulluna molempiin!

Toinen miniäni on italialainen ja soittelee monta kertaa viikossa Skype-puheluita Suomesta äidilleen Italiaan. Seitsenvuotiaalle pojanpojalleni italialainen nonna on yhtä tärkeä mummo kuin minä. Hän on vauvasta asti nähnyt nonnan Skypessä ja oppinut tuntemaan tämän.

Itse soittelen Facetimella toiselle lapsenlapselleni, puolitoistavuotiaalle pojantyttärelleni. Heti kun hän näkee naamani puhelimessa, häntä alkaa naurattaa. Puhelut ylläpitävät meidän omia vitsejämme ja hulluttelujamme. Skype-mummoutta ei kannata vähätellä."

6. Mummous ei ole kilpailu.

"Moni lapsi viettää enemmän aikaa äitinsä äidin kuin isänäidin kanssa. Minusta se on luonnollista eikä uhkaa yhtikäs mitään.

Joskus mummot kuitenkin ajautuvat kilpailemaan keskenään. Mummous vaatiikin hiukan tervettä itseluottamusta.

Kummankin mummon on luotettava siihen, että hänellä oma ainutlaatuinen merkityksensä lapsen elämässä."

7. Kaipaava ei saa syyllistää.

"Jos mummo ei syystä tai toisesta voi tavata lastenlastaan niin usein kuin toivoisi, on muistettava yksi ehdoton sääntö: lasta ei saa syyllistää.

Ei pidä kirjoittaa postikorttia, jossa lukee: Olisipa kiva nähdä sinua edes joskus, mutta vanhempasi ovat aina kiireisiä, ja täällä minä nyt vanhenen yksin.

Lasta on suojeltava ristiriidoilta aina. Kaipaava mummo voi kysellä lapsen kuulumisia ja kertoa, että oli vaarin kanssa juuri hiihtämässä. Mutta ikävää ei saa alleviivata."

8. Mummous syntyy rutiineista.

"Haen seitsenvuotiaan pojanpoikani koulusta aina tiistaisin luokseni. Syömme lihamakaronilaatikkoa ja pikkutomaatteja ja teemme läksyt. Sitten hän katsoo kymmenen minuuttia Lego Ninjagoa, kunnes vien hänet italian tunnille.

Rutiinit luovat turvallisuutta ja jatkuvuuden tunnetta. Vaikka lapsi asuisi eri maassa, kannattaa kehittää jonkinlaiset rutiinit. Voi esimerkiksi sopia, että soittelee joka sunnuntai tai että kyläilee aina keväisin."  

9. Mummon ei tarvitse olla täydellinen.

"Mummouteen liitetään usein täydellisen ihmisen vaatimus. Pitäisi olla virheetön kaikin tavoin.

Minä en ainakaan ole. Olen esimerkiksi kova kiroilemaan. Toki hillitsen puheitani lastenlasteni kanssa, mutta aina välillä lipsahtaa silti.

Kerran kun seitsenvuotias pojanpoikani oli kylässä, olin kompastua lattialla lojuvaan leluun ja älähdin: Voi paska tota lelua! Poikaa nauratti. Selitin hänelle, että joskus kiroilen, vaikka se on tyhmä ja ruma tapa.

Minusta on tärkeää, että saan olla lapsenlapseni seurassa oma itseni. En yli-ihminen vaan ihminen."

10. Mummo saa väsyä.

"On myös mummoja, jotka eivät jaksa, vaikka haluaisivat. Terveys saattaa reistailla tai ikä on muuten vienyt voimat.

Vaikka he palvoisivat lapsenlapsiaan, he eivät enää jaksa viikon yökyläputkea kuten jaksoivat ehkä nuorempina, ensimmäisten lastenlastensa kanssa. Tätä tosiasiaa ja siihen liittyvää surua nuorten vanhempien on joskus vaikea ymmärtää." 

11. Mummo saa rakastaa työtään.

"On niitäkin mummoja, jotka jatkavat intohimoisesti työntekoa, vaikka lapsenlapset ovat pieniä.

Siitäkin lapsi voi saada jotain arvokasta: esimerkin innostumisesta. Hänen ympärillään saattaa nimittäin olla myös ihmisiä, jotka pitävät työhön tympääntymistä normaalina ja laskevat päiviä eläkkeelle jäämiseen.

Siksi mummoa, joka sattuu rakastamaan työtään ja omistautuu sille, ei kannata paheksua. Lapsenlapselle voi olla tärkeä monella tavalla." 

Vastaajana psykologi Hannele Törrönen.

 

 

Hylätty mummo

Mummon ei tarvitse olla täydellinen ja 10 muuta kultaista mummosääntöä

Entäs kun vävy estää lastenlasten näkemisen ja odotetaan olevan yli ihminen joka runsaalla rahalla vaan voisi olla heidän suosiossa? Entäpä kun vävyn äidilläkään ei ole omaatuntoa, vaan on lähtenyt samaan mukaan, varastanut mummouden minultakin? En ole mitään pahaa koskaan tehnyt tai sanonut, en ole alkoholisti, en tupakoi, en ole puuttunut heidän elämään, mutta oli liikaa kysyä vain, mitä teille kuuluu? Minua on syyllisterty kaikesta, kun hyvää hyvyyttäni ostin lapselle muistipelin, se oli...
Lue kommentti