Epävarmuus kuuluu työelämään, joten sen kanssa on paras tehdä sopu. Lue tästä psykologin neuvot.

Enemmän, nopeammin, paremmin. Hokema siitä, että työelämä on yhä vaativampaa, näkyy myös psykologin vastaanotolla.

"1990-luvulla kolmikymppiset tulivat vastaanotolleni parisuhdeongelmiensa vuoksi. Nykyään he tulevat työuupumuksen vuoksi. Parisuhdetta kolmikymppiset eivät ole ehtineet edes hankkia, koska ovat aina töissä", psykologi Annukka Merikallio sanoo.

"Yleisin huoli on se, että työmäärä kasvaa niin isoksi, että töistä ei enää selviä."

Moni on epävarma siitä, saako yt-neuvottelujen aikaan säilyttää työpaikkansa. Yksi tuntee itsensä liian vanhaksi, toinen kokemattomaksi, kolmas hitaaksi. Neljäs pelkää, että ei opi hallitsemaan uusia, jatkuvasti mullistuvia työtapoja. Viides tuhlaa voimavaransa sen vatvomiseen, miten näyttäisi ulospäin mahdollisimman tehokkaalta.

Oletko turvallisuus- vai elämyshakuinen?

Epävarmuus ei vaadi järjellistä syytä. Se voi olla epämääräistä riittämättömyyden tunnetta, joka puristaa möykkynä rinnassa tai särkynä päässä.

Kyse on myös temperamentista. Samat työpaikan uudistukset, jotka synnyttävät sinussa hätätilan, saattavat sytyttää työkaverissasi innostuksen. Osa meistä on synnynnäisesti turvallisuushakuisia, osa elämyshakuisia. Elämyshakuinen nauttii työpaikan myllerryksistä, turvallisuushakuinen vastustaa niitä. 

Siksi tärkeintä on olla vertailematta. Se on myös vaikeinta. Kun epävarmuus iskee, alamme vaistomaisesti vilkuilla työkavereitamme. Selviääkö tuo? Miksi minä en jaksa, kun tuokin jaksaa?

"Vertailu perustuu aina mielikuvitukseen, mutta se pönkittää omaa, epärealistista huonouden tunnettamme. Pahimmillaan epävarmuus johtaa virheiden pelkoon, unettomuuteen ja työn mielekkyyden kyseenalaistamiseen." 

Pärjääjällä ei ole rajoja

Epävarmuus ei aina näy ulospäin. Ihminen voi olla pätevä työssään, mutta sisältä hädissään. Hän ei pelkää saavansa potkuja, vaan saa kehuja ja tietää ammattitaitonsa. Siinäkin piilee sudenkuoppa: täydellisellä pärjääjällä ei ole rajoja.

Pärjääjä on itseään kohtaan armoton. Hän poistaa työn vuoksi itseltään oikeuden hauskanpitoon, ystävyyssuhteisiin, lepoon, jopa yöuniin, vaikka ei ikimaailmassa poistaisi samoja oikeuksia keneltäkään muulta. Hän tekee sen, koska rakastaa työtään. Taustalla voi olla myös halu miellyttää. Pärjääjä uskottelee itselleen, että venyy vielä kerran. Ja hups, venyykin vuosia.

"Nämä menestyjät eivät tunne myötätuntoa itseään kohtaan edes silloin, kun romahtavat. Päinvastoin: he ovat hirveän vihaisia itselleen, kun eivät kestäneetkään", Merikallio sanoo.

"Moni peittää epävarmuutensa viimeiseen asti, jopa terveytensä uhalla. Työssä selviytymisestä tulee rooli, joka riisutaan vasta kotona. Tosin aina ei sielläkään. Näen paljon sitä, että työuupumus tulee puolisolle täydellisenä yllätyksenä." 

Virheet ovat osa työtä

Jos keskittyy pyristelemään epävarmuudesta eroon, tuhlaa energiaansa. Epävarmuus on ja pysyy, ja sen pitääkin pysyä. Se ei ole ongelma, vaan osa ihmisenä olemista. Ripaus epävarmuutta pitää ihmisen valppaana ja elossa. Vasta yliannos lamaannuttaa.

Jos epävarmuus syö työn iloa, kirjoita ajatuksiasi käsin vihkoon. Kirjoita mitä mieleen tulee, mutta suhtaudu sanoihisi arvostavasti. Toistuvatko tietyt ajatukset? Voit arvioida itseäsi myös työkaverisi tai esimiehesi kanssa. Missä olet viime aikoina onnistunut? Tee onnistumisesi näkyviksi. Muista, että epäonnistumiset eivät ole todiste huonoudestasi, vaan osa työtäsi. Voit olla varma siitä, että tulet tekemään virheitä aina. Virheet eivät tee sinusta surkeaa työntekijää, vaan ihmisen.

Jotta työstä saisi nautintoa, siihen on sitouduttava. Jos pelkää potkuja, on vaikea sitoutua. Mikä siis neuvoksi?

"Työhön ei tarvitse sitoutua apinanraivolla. Riittää, että siihen sitoutuu hallitusti. Työ on tärkeää, mutta suurinta tunnelataustaan siihen ei kannata tuhlata."

Myönteistä ajattelua kannattaa harjoitella, sillä se voi jopa pidentää ikää. Aluksi voi opetella huomaamaan hyvät hetket.

Jos tutkimuksia on uskominen, kannattaa olla optimisti. Positiivinen ajattelu tai tunnetila auttaa palautumaan nopeammin stressistä ja parantaa tiedon käsittelyn taitoja, ongelmanratkaisua ja muistia.

Myönteisyys edistää henkistä hyvinvointia. Lisäksi optimisteilla on pienempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Positiivinen elämänasenne voi pidentää elinikää jopa 7-10 vuotta.

"Stressi kaventaa ajattelua, kun taas positiivinen tunnetila laajentaa sitä ja auttaa löytämään keinoja ja useampia ratkaisuja ongelmiin", sanoo psykologian tutkijatohtori Maria Törnroos Helsingin yliopistosta.

Vaikean tehtävän äärellä voi vakuuttaa itselleen, että kyllä tämä vielä onnistuu.

Itsensä tsemppaamisessa on järkeä. Vaikean tehtävän äärellä voi vakuuttaa itselleen, että kyllä tämä vielä onnistuu. Tai jos ei onnistukaan, ei maailma siihen kaadu. Epäonnistumisissakin voi nähdä hyviä puolia.

Yhtä tärkeää on osata onnistua.

"On tärkeää ymmärtää, että onnistumiset johtuvat siitä, että osaa ja on hyvä jossain, eikä aina selitä niitä sattumalla."

Kiinnitä huomio hyviin hetkiin

Huomion kiinnittäminen hyviin hetkiin kuulostaa hyvältä, mutta entä jos kuuluu niihin, jotka ovat taipuvaisia ajattelemaan uhkia?

Optimistinen asenne on osin perinnöllistä, mutta ei niin vahvasti kuin esimerkiksi persoonallisuuspiirteemme. Siihen, kuinka optimistisia olemme, vaikuttavat geenien lisäksi elinympäristömme ja suhtautumisemme.

Optimistisemmaksi voi ja kannattaakin opetella, mutta vain jos niin haluaa.

Muistuta mieleesi iltaisin kolme päivän aikana tapahtunutta mukavaa asiaa.

"Väkisin ei myönteisemmäksi kannata harjoitella. Jos huomaat usein ajattelevasi, ettei minulle tapahdu koskaan mitään hyvää, voit alkaa vähitellen muuttaa suhtautumistasi ja kiinnittää enemmän huomiota hyviin asioihin", Törnroos sanoo.

Netissä kiertää erilaisia positiivisuushaasteita, joissa kirjataan ylös päivän aikana tapahtuneet hyvät asiat. Törnroos kannustaa muistuttamaan mieleen iltaisin alkuun vaikka kolme päivän aikana tapahtunutta mukavaa asiaa.

"Muutaman viikon jälkeen nämä asiat tulevat mieleen jo itsekseen, ja sitten hyviin hetkiin alkaa kiinnittää huomiota jo päivän aikana."

Asenne ratkaisee

Positiivinen psykologia on uusi psykologian suuntaus, joka sai alkunsa 1990-luvulla. Aiemmin psykologiassa oli keskitytty hoitamaan lähinnä mielenterveyden häiriöitä, mutta positiivisen psykologian ajateltiin parantavan myös terveiden hyvinvointia.

Positiivista psykologiaa on kritisoitu siitä, että se kieltää negatiiviset tunteet ja vähättelee ongelmia.

Törnroos tyrmää kritiikin.

"Tehokkaimmin vastoinkäymisistä selviää, jos niihin suhtautuu realistisesti, mutta myönteisellä asenteella."

"Kyse ei ole vihan tai turhautumisen kieltämisestä. Ne kuuluvat ihmisen elämään. Liiallinen optimismi ei myöskään kannata. Tehokkaimmin vastoinkäymisistä selviää, jos niihin suhtautuu realistisesti, mutta myönteisellä asenteella."

Nykyään positiivista psykologiaa käytetään esimerkiksi masennuspotilaiden hoidossa ja terapiassa. Tulokset ovat olleet rohkaisevia, joten pelkästä sanahelinästä ei positiivisuushaasteissa ole kyse.

Maria Törnroos käyttää positiivisen psykologian keinoja myös omassa arjessaan. Tutkijan työ on jatkuvan arvioinnin ja arvostelun kohteena, joten hän kerää voimaa myönteisestä kommenteista.

"Jos tuntuu todella pahalta, otan esille vastaväittäjäni ylistävän lausunnon ja luen sitä. Siitä tulee hyvä tunne, minkä jälkeen ajatukset tuntuvat jälleen avarammilta."

Onko ilkeilystä tullut sinulle tapa? Kun ymmärrät, miksi loukkaat muita, voit kouluttaa itsesi eroon piirteestä.

Piikki työkaverille, koska tämä epäonnistui työtehtävässä. Tiuskaus miehelle siitä, miten hyödytön hänestä on tullut. Kuittaus eronneelle sisarelle siitä, mikä hänessä on vikana, kun parisuhteetkaan eivät kestä.

Harva voi väittää, ettei ole koskaan päästänyt suustaan loukkausta. Kaikki ovat varmasti joutuneet myös kokemaan ilkeilyä.

Ilkeys voi olla tahatonta tai tahallista. Kevyimmillään se on kiusoittelua, jolloin ei olla ihan tosissaan. Silloin kumpikin osapuoli ymmärtää, että kommenttien tarkoitus ei ole loukata. Joskus ilkeys taas karkaa huulilta tarkoittamatta ja kaduttaa tavallisesti heti.

Varsinaisen ilkeyden tavoite on haavoittaa henkisesti.

Usein ilkeily kohdistuu toisen ihmisen ominaisuuksiin tai kykyihin. Yksi ilkeyden pahimmista lajeista on kiusaaminen, joka on pahansuopaa, tarkoituksellista ja toistuvaa.

Ilkeys versoo kaunaisessa ympäristössä.

”Tahallinen ilkeys on narsistista käytöstä, ja sen tavoite on asettaa toinen huonompaan asemaan, pienentää hänet. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki joskus ilkeilevät olisivat narsisteja. Meissä jokaisessa on kuitenkin pahuuden itu, joka versoo kaunaisessa ympäristössä”, sanoo sosiaalipsykologi ja kirjailija Janne Viljamaa. Hän on perehtynyt tuhoavaan vallankäyttöön muun muassa kirjassaan Narsistin lapsena.

Kilttikin voi piikitellä

Kuka tahansa voi olla joskus ilkeä, myös tavallisesti hyvin käyttäytyvä. Viljamaa uskoo, että ilkeys on enemmän ympäristön vaikutusta kuin synnynnäistä.

Ilkeys on katkeruuden lähisukulainen. Jos ihminen on kokenut elämässään pahaa, hän voi kostaa laittamalla ilkeyden kiertoon.

”Ihmisen ilkeys nousee esiin, kun jaetaan valtaa, huomiota tai vaikka rahaa. Jotkut ihmiset eivät siedä pettymystä tai huonommuuden tunnetta, vaan turvautuvat toisen alentamiseen. Sillä he pyrkivät viemään huomion pois omasta heikkoudestaan”, Viljamaa sanoo.

Ilkeilijöillä on heikko tunneäly.

Myös menestynyt ja päällisin puolin onnellinen ihminen voi olla ilkeä. Silloin ilkeydellä haetaan ihailua tai valta-aseman säilyttämistä. Ilkeä voi viritellä suunnitelmiaan pidempäänkin. Tarkoituksena on tuhota heikompi, ja taustalla voi olla huono itsetunto.

”Ilkeilijöille yhteistä on se, että he ovat impulsiivisia ja sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja. Ilkeilyn tarve liittyy heikkoon tunneälyyn”, Viljamaa sanoo.

Tunneäly tarkoittaa omien tunteiden tiedostamista ja hallitsemista sekä muiden tunteiden ymmärtämistä.

Tunneäly kehittyy lapsuudesta lähtien sen mukaan, millaisia asioita ihminen oppii arvostamaan. Ilkeyskin voi olla opittua, jos se on ollut perhepiirissä normaalia käytöstä.

Sehän oli vitsi!

Oletko sinä ilkeä? Moni vastaa kieltävästi. Viljamaa huomauttaa, ettei omaa ilkeyttään aina huomaa.

”Joskus ilkeys kätkeytyy sarkasmiin tai ironiaan. Ilkeä kommentti kuitataan sanomalla, että sehän on vain vitsi. On ihmisiä, jotka ajattelevat olevansa rehellisiä, kun paukauttavat kaiken päin naamaa. Jos kohde suuttuu, hän on muka liian herkkä.”

Omaa ilkeyttä on vaikea tunnistaa.

Muiden käytöksestä ilkeyden tunnistaa helposti, omasta ei. Siksi ilkeydestä olisi tärkeää saada palautetta.

Ilkeilijällä ei ole oikeutta päättää, milloin hänen sanansa satuttavat. Harva haluaa olla ilkeä, mutta piirre on ensin myönnettävä, jotta siitä pääsisi eroon.

”Ilkeydestä irrottautuminen vaatii hyvää itsetuntemusta. Omaa tunneälyään voi valmentaa tutustumalla erilaisiin ihmisiin”, Viljamaa vinkkaa.

Tunneäly kehittyy, kun miettii miten toimii ja tuntee. Sen jälkeen voi suunnitella, miten käytöstään muuttaisi.

Ilkeydellä voi hetkellisesti saavuttaa ylemmyyden tunnetta, mutta lopulta se tuhoaa ihmissuhteita.

Vaikka ihminen olisi paljon muutakin kuin ilkeä, ilkeys muistetaan aina. Sellaista jälkeä ei itsestään kannata jättää.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 7/2016.

 

 

Podetko huonoa omatuntoa hömppäsarjojen katsomisesta? Älä. Romanttinen viihde opettaa meitä ainakin viidellä eri tavalla, sanoo filosofian tohtori, mediatutkija Veijo Hietala Turun yliopistosta.

1. Hömppäsarjat näyttävät, että rakkaus on tärkeää.

"Rakkaus ja romantiikka ovat kiinnostaneet ihmisiä aina. Ajatellaan vaikka Shakespearen Romeota ja Juliaa. 95 prosenttia Hollywood-leffoista käsittelee rakkautta tavalla tai toisella. Ei ihme. Ihmiskuntaa ei olisi, jos rakkaus ja parinmuodostus ei kiinnostaisi meitä. Uskon, että jos tunne ja järki asetetaan vastakkain, tunne voittaa viime kädessä aina."

2. Hömpän arvostus kertoo tasa-arvosta.

"Nykyinen tunteiden, elämysten ja uusromantiikan aikakausi alkoi 80- ja 90-lukujen taitteessa. Sitä ennen viihdettä pidettiin turhana eskapismina, joka vie ajatukset pois yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Feministiset kulttuurintutkijat alkoivat jo 1970-luvulla tutkia vakavasti tuolloin halveksittuja Harlekiini-kirjoja ja saippuasarjoja, joten näyttää siltä, että naisten suosiman viihteen arvostuksen nousu kertoo tasa-arvon etenemisestä yhteiskunnassa. Itse katson paljon mieluummin Unelmien poikamiestyttöä kuin raakaa väkivaltaelokuvaa."

3. Hömppäviihde hioo tunneälyä.

"Saippuasarjat opettavat meitä ymmärtämään inhimillistä käyttäytymistä. Ajatellaan vaikka teiniä, joka pohtii ensisuudelmaansa ja sitä, mistä tietää, että toinen on kiinnostunut. Mikä opettaisi paremmin tällaisia taitoja kuin romanttisen viihteen katsominen. Ne näyttävät esimerkkejä siitä, miten puhua kauniisti toiselle, miten lähestyä kohteliaasti, miten suudella. Asioita, jotka voivat tuntua itsestäänselviltä, mutta eivät läheskään aina sitä ole."

4. Hömppä pehmentää asenteita.

"Aikoinaan hömppäsarjojen ensimmäiset homoseksuaalit hahmot hätkähdyttivät. Sittemmin erilaisuuden kohtaamisesta ja hyväksymisestä on tullut valtavirtaa. Hömppäviihde heijastaa vahvasti ympäröivää kulttuuria. Parhaillaan esimerkiksi Kauniissa ja Rohkeissa on menossa huima juonikuvio - transseksuaalinen sankaritar. Moinen tuskin olisi ollut mahdollista vielä kymmenen vuotta sitten."

5. Hömppä antaa toivoa.

"Onnellinen loppu, se että oikea pari saa toinen toisensa voitettujen vaikeuksien jälkeen, on viihteessä tärkeää. Se antaa samastumispintaa ja onnen ja tyydytyksen kokemusta. Mikä sen tärkeämpää esimerkiksi näin pimeässä marraskuussa, kun maailmanpolitiikan käänteet vetävät mielen matalaksi."

 

Näistä geriatrian professori Jaakko Valvanteen, 65, vinkeistä on hyötyä jokaiselle, joka havahtuu omaan vanhenemiseensa.

1 Elä täysillä.

Näe ikääntyminen elämäsi täyttymisenä, älä sen loppumisena.

2 Pidä elämä omissa käsissäsi.

Älä anna muiden määräillä.

3 Liiku joka päivä.

Liiku ainakin puoli tuntia. Pidä verenpaineesi ja veri- ja sokeriarvosi aisoissa.

4 Syö päivittäin kasviksia.

Valitse välipalaksi mieluummin pähkinöitä kuin pullaa.

5 Mene tarvittaessa lääkäriin.

Käy lääkärissä, jos toimintakykysi heikkenee, mielialasi laskee tai elämästäsi katoaa mielihyvä.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 5/2016.