Epävarmuus kuuluu työelämään, joten sen kanssa on paras tehdä sopu. Lue tästä psykologin neuvot.

Enemmän, nopeammin, paremmin. Hokema siitä, että työelämä on yhä vaativampaa, näkyy myös psykologin vastaanotolla.

"1990-luvulla kolmikymppiset tulivat vastaanotolleni parisuhdeongelmiensa vuoksi. Nykyään he tulevat työuupumuksen vuoksi. Parisuhdetta kolmikymppiset eivät ole ehtineet edes hankkia, koska ovat aina töissä", psykologi Annukka Merikallio sanoo.

"Yleisin huoli on se, että työmäärä kasvaa niin isoksi, että töistä ei enää selviä."

Moni on epävarma siitä, saako yt-neuvottelujen aikaan säilyttää työpaikkansa. Yksi tuntee itsensä liian vanhaksi, toinen kokemattomaksi, kolmas hitaaksi. Neljäs pelkää, että ei opi hallitsemaan uusia, jatkuvasti mullistuvia työtapoja. Viides tuhlaa voimavaransa sen vatvomiseen, miten näyttäisi ulospäin mahdollisimman tehokkaalta.

Oletko turvallisuus- vai elämyshakuinen?

Epävarmuus ei vaadi järjellistä syytä. Se voi olla epämääräistä riittämättömyyden tunnetta, joka puristaa möykkynä rinnassa tai särkynä päässä.

Kyse on myös temperamentista. Samat työpaikan uudistukset, jotka synnyttävät sinussa hätätilan, saattavat sytyttää työkaverissasi innostuksen. Osa meistä on synnynnäisesti turvallisuushakuisia, osa elämyshakuisia. Elämyshakuinen nauttii työpaikan myllerryksistä, turvallisuushakuinen vastustaa niitä. 

Siksi tärkeintä on olla vertailematta. Se on myös vaikeinta. Kun epävarmuus iskee, alamme vaistomaisesti vilkuilla työkavereitamme. Selviääkö tuo? Miksi minä en jaksa, kun tuokin jaksaa?

"Vertailu perustuu aina mielikuvitukseen, mutta se pönkittää omaa, epärealistista huonouden tunnettamme. Pahimmillaan epävarmuus johtaa virheiden pelkoon, unettomuuteen ja työn mielekkyyden kyseenalaistamiseen." 

Pärjääjällä ei ole rajoja

Epävarmuus ei aina näy ulospäin. Ihminen voi olla pätevä työssään, mutta sisältä hädissään. Hän ei pelkää saavansa potkuja, vaan saa kehuja ja tietää ammattitaitonsa. Siinäkin piilee sudenkuoppa: täydellisellä pärjääjällä ei ole rajoja.

Pärjääjä on itseään kohtaan armoton. Hän poistaa työn vuoksi itseltään oikeuden hauskanpitoon, ystävyyssuhteisiin, lepoon, jopa yöuniin, vaikka ei ikimaailmassa poistaisi samoja oikeuksia keneltäkään muulta. Hän tekee sen, koska rakastaa työtään. Taustalla voi olla myös halu miellyttää. Pärjääjä uskottelee itselleen, että venyy vielä kerran. Ja hups, venyykin vuosia.

"Nämä menestyjät eivät tunne myötätuntoa itseään kohtaan edes silloin, kun romahtavat. Päinvastoin: he ovat hirveän vihaisia itselleen, kun eivät kestäneetkään", Merikallio sanoo.

"Moni peittää epävarmuutensa viimeiseen asti, jopa terveytensä uhalla. Työssä selviytymisestä tulee rooli, joka riisutaan vasta kotona. Tosin aina ei sielläkään. Näen paljon sitä, että työuupumus tulee puolisolle täydellisenä yllätyksenä." 

Virheet ovat osa työtä

Jos keskittyy pyristelemään epävarmuudesta eroon, tuhlaa energiaansa. Epävarmuus on ja pysyy, ja sen pitääkin pysyä. Se ei ole ongelma, vaan osa ihmisenä olemista. Ripaus epävarmuutta pitää ihmisen valppaana ja elossa. Vasta yliannos lamaannuttaa.

Jos epävarmuus syö työn iloa, kirjoita ajatuksiasi käsin vihkoon. Kirjoita mitä mieleen tulee, mutta suhtaudu sanoihisi arvostavasti. Toistuvatko tietyt ajatukset? Voit arvioida itseäsi myös työkaverisi tai esimiehesi kanssa. Missä olet viime aikoina onnistunut? Tee onnistumisesi näkyviksi. Muista, että epäonnistumiset eivät ole todiste huonoudestasi, vaan osa työtäsi. Voit olla varma siitä, että tulet tekemään virheitä aina. Virheet eivät tee sinusta surkeaa työntekijää, vaan ihmisen.

Jotta työstä saisi nautintoa, siihen on sitouduttava. Jos pelkää potkuja, on vaikea sitoutua. Mikä siis neuvoksi?

"Työhön ei tarvitse sitoutua apinanraivolla. Riittää, että siihen sitoutuu hallitusti. Työ on tärkeää, mutta suurinta tunnelataustaan siihen ei kannata tuhlata."

Isovanhemmat ovat osa elämämme tarinaa. Etsi vanhat valokuvat ja anna heidän kertoa. Tässä lista asioista, joista voit aloittaa.

Historiasta. Pulakaudet, sotavuodet, tekniikan kehittyminen... Tiedetäänhän nämä, vuosiluvut ja poliitikot. Mutta miltä se kaikki tuntui ihan oikeasti? Kun mummo kertoo, millaista oli paikata ikkunoita ilmahyökkäyksen jälkeen, oivallat ehkä jotain suurempaa kuin koulun historiantunneilla koskaan.

Faktoista. Nimetkää yhdessä valokuvien henkilöt, paikat ja vuosiluvut. Kohta ei välttämättä ole enää ketään, joka tunnistaisi sukulaisten kasvot vuosikymmenten takaa. Tiedot voivat nousta yllättävään arvoon myöhemmin. Sitä paitsi on aika huimaa tajuta olevansa ulkonäöltään ilmetty isoisotätinsä keski-iässä.

Ihmisistä. Onko suvussasi reagoitu vaikeuksiin raivolla tai mykkyydellä? Onko ahkeruutta arvostettu enemmän kuin kykyä pysähtyä nautiskelemaan? Suvun vaiheisiin perehtyessä ymmärtää selkeitä käyttäytymismalleja, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Kun negatiiviset ajatusmallit ja toimintatavat tiedostaa, niitä on helpompi murtaa.

Salaisuuksista. Jos suvussa on vaiettu, kipeä asia, saattaako vaikeneminen johtua siitä, ettei kukaan ole koskaan kysynyt asiasta suoraan?

Hyväksymisestä. Kun vanha ihminen katsoo elämänkaartaan ja kertoo siitä, mukana on usein suurta viisautta. Vuodet opettivat ja kasvattivat, murheet kutistuivat, merkitykselliseksi osoittautuivat aivan muut asiat kuin arjessa usein luuli. Muisteleminen on suuntautumista tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Se sisältää eheytymisen ja sovinnon mahdollisuuden.

Mitä sinä olet oppinut isovanhemmiltasi? Entä tiedätkö sukusi vaiheista tarpeeksi? Kerro alla!

Ottaja imee läheisiltään aikaa, energiaa, palveluksia ja tunteita, mutta ei anna mitään vastineeksi. Kuulostaako tutulta? Suojelet itseäsi, kun pidät etäisyyttä ottajaan.

Noin kahdeksan prosenttia aikuisista ei ole oppinut vastavuoroisuuden taitoja, sanoo psykologi Tuija Matikka.

Jokainen lapsi syntyy ottajana ja taaperon perusasenne kuuluu ”kaikki mulle heti nyt”. Vähitellen lapsi kasvaessaan kuitenkin oppii, että pelkkä haluaminen ei ole reilua. Jos haluaa lainata kaverin lelua, joskus pitää antaa kaverinkin lainata omaansa.

He, jotka eivät opi, jäävät muita kuormittaviksi ottajiksi.

He ottavat toisilta vastaan aikaa, energiaa, palveluksia ja tunteita, mutta eivät anna mitään vastineeksi.

”Ottajat ovat usein menestyneitä, ja voivat ensitutustumisella vaikuttaa jopa anteliailta. Vastavuoroisuuden puutteen huomaa vasta vähitellen. ”

Siksi uusissa ihmissuhteissa kannattaa edetä varoen.

”Luotettavuus voi olla järkevää jopa testata, vaikka se vähän karulta kuulostaisikin. Viisas tutustumistapa on tehdä tuoreelle tuttavuudelle pyyteetön palvelus. Jos hän on ottaja, hän kuvittelee muiden olevan olemassa vain häntä varten ja on kärttämässä heti lisää.”

Ottaja ei huomaa olevansa musta aukko.

”Kun kyltymätön ottaja on bongattu, häneen viisasta pitää etäisyyttä. Häntä voi ja kannattaa auttaa hieman silloin tällöin, mutta vastakaikua ei kannata jäädä henkeä pidätellen odottamaan.”

Liika anteliaisuus vie voimat

Nyky-yhteiskunnassa ottajalle löytyy aina uusia ihmisiä kertakäyttösuhteeseen. Suurin ottajan onnenpotku on rajaton antaja, joka ei laske saataviaan.

”Antaminen kuulostaa ehkä hyvältä ja epäitsekkäältä, mutta myös liika anteliaisuus kuluttaa ihmistä”, Tuija Matikka sanoo.

Pakonomainen ja rajaton antaja uhrautuu siinä uskossa, että hänen pitää antaa vähästäänkin kaikki. Silloin hän päätyy helposti muiden ovimatoksi, eikä saa ansaitsemaansa arvostusta.

Antajan täytyy osata asettaa rajansa antamiselle ja tunnistaa salakavalat ottajat. Muuten ottajat imevät luottavaisen, empaattisen ja omantunnonherkän antajan tyhjiin.

”Seuraa ihmisten tekoja, älä puheita. Se on aina hyvä neuvo.”

Asiantuntijana psykologi Tuija Matikka, joka on soveltanut vastauksissaan Pennsylvanian yliopiston johtamisen professori Adam Grantin ajatuksia ottajista ja antajista.

Vastaa kyselyyn ja kerro elämäsi vaikeimmasta lauseesta. Vastanneiden kesken arvomme puutarhakirjan.

Mikä on vaikein asia, jonka olet joutunut lapsellesi kertomaan? Löysitkö oikeat sanat?

Vastaa kyselyymme 30.3. mennessä. Silloin arvomme vastanneiden kesken Gummeruksen puutarhakirjan Kukoistava keidas - pihan ja parvekkeen uusi loisto.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Puhumista on tärkeä jatkaa parisuhteessa, vaikka luulisi jo kuulleensa kaiken toisesta.

Jos tarpeeksi kauan kulkee ohi, ei vähitellen enää tunnekaan toista. Kokeilkaa näillä viidellä kysymyksellä, miten hyvin tunnette toisenne.

1. Mikä lapsuusmuisto on toiselle tärkeä?

2. Miten puolisosi musiikkimaku on muuttunut suhteenne aikana?

3. Minkä yhteiskunnallisen asian toinen haluaisi korjata?

4. Mitkä yhteiset unelmanne ovat jo toteutuneet?

5. Mitä tekisitte, jos voittaisitte lotossa?

Lähde: Väestöliiton Samarakas-parisuhdepelikortit