Jokainen näistä neljästä sanasta nostaa kumppanisi niskavillat pystyyn ja saa hänet lopettamaan kuuntelemisen. 

1. "Pitäisi"

Kun sanot "sinun pitäisi" tai "sinun ei pitäisi", kumppanisi kuulee tällaisen lauseen: "MINÄ tiedän paremmin kuin sinä, mitä sinun pitää tehdä."

Sellaista keskustelua ei käydä kahden tasavertaisen aikuisen välillä.

Parempi vaihtoehto: "Minusta olisi ihanaa/hienoa/kivaa, jos sinä voisit..."

2. "Aina" (tai "ikinä")

Yleensä ne liittyvät syytöslauseeseen: "Sinä et ikinä kuuntele! Aina sinä sanot noin!"

Viesti on kumppanin korvissa yksiselitteinen: "Kaikki on aina sinun syytäsi."

Parempi vaihtoehto: "Minusta tuntuu nyt, että..." tai "Kun sanot noin, minusta tuntuu..."

3. "Taas"

Ihminen oppii kertaamalla. Valitettavasti sanaa taas tulee käytettyä myös tilanteissa, jotka eivät opeta mitään uutta ja rakentavaa: "Taas nämä sukat ovat pitkin lattiaa!" tai "Taas sinä unohdit tuoda lempijogurttiani!"

Keskustelukaveri kuulee sen jotakuinkin samalla tavalla kuin sanat aina ja ikinä.

Parempi vaihtoehto: "Minusta tuntuu kurjalta, kun sukat ovat pitkin lattiaa / kun unohdit tuoda lempijogurttiani."

4. "Joskus"

Hassua, miten sanat voivat vääntyä vastakohdikseen, kun niitä painotetaan eri tavalla. Kuulostellaanpa: "Mekin voisimme joskus lähteä etelän lomalle." Tai: "Mekin voisimme JOSKUS lähteä etelän lomalle."

Jälkimmäisen lauseen kumppani kuulee suunnilleen näin: "Minäkin haluaisin joskua etelän lomalle, mutta enhän minä ikinä pääse, kun sinä olet tuollainen."

Parempi vaihtoehto: "Mitä jos me ryhtyisimme (säästämään etelän matkaa varten tms.)."

Bonus-vinkki:

Jos haluat kumppanisi kuuntelevan, mitä sinulla on sanottavaa, muista näiden neljän lisäksi kolme kultaista sääntöä:

1. Hengitä rauhallisesti viisi kertaa, ennen kuin alat puhua kiihdyttävästä aiheesta.

2. Ajattele, ennen kuin puhut.

3. Kuuntele, mitä hän vastaa.

Lähde: lifehack.org

Resilienssi on piilevä voimasi: myönteinen asenne muutoksissa. Kun epäonnistut, voit sen avulla vääntää mielesi pärjäämisasentoon.

Miten mielemme joustaa, kun elämä kiskoo ja kiusaa? Venyykö se, mukautuuko muutosten mukana vai räpsähtääkö rikki, kiertyy kireille solmuille? Resilienssi eli myönteinen sopeutuvuus määrittää, kaadummeko vastoinkäymisten alle ja luovutamme vai pysymmekö kehässä ja tähtäämme uuteen nousuun.

"Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun."

Epäonnistuin, olen huono. Kaikki on pilalla, on turha yrittää mitään. Vai: olipa harmi, mutta ehkä ensi kerralla onnistaa.

Nämä kaksi erilaista suhtautumistapaa vastoinkäymiseen selittää resilienssi, mielen muutosketteryys ja selviytymiskyky.

Positiiviset ihmiset  luottavat elämään.

Resilientti ihminen kohtaa todellisuuden sellaisena kuin se on. Hän ei väistele vääjäämätöntä eikä taistele tapahtunutta vastaan. Hän ei etsi selitystä eikä kysy "miksi minä", vaan suuntaa katseensa tulevaan. Hyväksyvä asenne auttaa mukautumaan muutoksiin, pehmentää pettymyksiä ja lyhentää lamaantumisaikaa.

"Resilienssi on aktiivista tekemistä, ei vain sopeutumista", selittää psykoterapeutti Soili Poijula.

Poijulan mukaan resilienssi on voima, jota voidaan hyödyntää yksilötasolta maanpuolustukseen asti.

Sinnikkyys on synnynnäistä

Resilientit ihmiset saavat kiittää paljosta perimäänsä, sillä sinnikkyys, rohkeus ja älykkyys ovat synnynnäisiä.

Toisaalta murehtivat ja jossittelijat eivät voi syyttää geenejään kaikesta. Omaa resilienssiään voi nimittäin kasvattaa. Mieltä voi opettaa joustavammaksi ja sitkeyteen siedättyä.

"Ongelmanratkaisukykyään voi parantaa, vaikka perusominaisuuksiaan ei voisikaan muuttaa. Voimme muuttaa mallia, jonka olemme vastoinkäymisten kohtaamisesta oppineet", Poijula kertoo.

Vaikka elämä ei anna turvatakuuta, positiiviset ihmiset luottavat elämään, asioiden ratkeamiseen ja omaan selviytymiseen.

Resilenssi on kuin henkinen palautusjuoma.

Resilienssiä tarvitaan arjen pulmissa: palavereissa joissa asioita ei saada sovittua, väittelyissä teini-ikäisen kanssa, tilipussin tyhjennettyä. Erityisen merkittävään asemaan resilienssi nousee, kun koko elämä mullistuu: avioero, työpaikan menetys, sairastuminen.

"Vastoinkäymisiltä välttyminen ei kehitä sitkeyttä. Vain altistumalla vaikeuksille opimme selviytymään ja kasvatamme luottamusta elämään", muistuttaa Poijula.

Ajatuksilla ja uskomuksilla on valtava voima.

"Olemme tuudittautuneet sellaiseen turvallisuudentunteeseen, ettei meille voi tapahtua mitään pahaa. Muualla elämän epävarmuus on totta."

Kärsimys ei jalosta

Kärsimys ei jalosta paremmaksi ihmiseksi, mutta traumaattinen tapahtuma on lannoitetta henkiselle kasvulle. Resilientti mieli tekee surun rinnalle tilaa myönteisille tunteille kuten toivolle ja ilonpilkahduksille.

Resilientiltä ihmiseltä puuttuu jossittelu ja katkeruus. Menetys ei muserra, sillä hän ymmärtää pian, ettei tapahtunutta voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistaan voi. Resilienssi on henkinen palautusjuoma, joka auttaa toipumaan rasituksesta.

"Tutkimuksissa on todettu resilienttien ihmisten kipukynnyksen olevan korkeampi kuin muilla. Myönteisen ajattelun on jopa huomattu vauhdittavan paranemista", Poijula sanoo.

Aktiivinen elämäntapa, liikunnan tuoma hyvä olo ja kunto, yhteys luontoon ja läheiset ihmissuhteet ovat peruskiviä myönteiselle asenteelle.

Yksilökeskeinen kulttuuri ajaa meidät ajatukseen, että apua ei pidä pyytää. Myönteisesti ajatteleva ihminen ymmärtää asioiden mittasuhteet ja myöntää, että yksin ei ole pakko pärjätä.

"Kun huomaat, että pärjäät, itseluottamuksesi vahvistuu", Poijula kannustaa.

Henkinen vahvuus ei ole sitä, että mikään ei tunnu miltään. Tärkeintä on oivallus: tänään asiat ovat huonosti, mutta huomenna jo vähän paremmin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehde numerossa 20/2016.

Kaunan kantaminen on työlästä ja joskus olisi helpompi päästää irti. Näiden neuvojen avulla voit antaa helpommin anteeksi.

1. Päätä voivasi antaa anteeksi

Mieti nukkumaan mennessä, että jos yön aikana tapahtuisi ihme, asia ei enää vaivaisi aamulla ja olisit antanut anteeksi. Mikä kaikki olisi silloin toisin? Onpa vääryyksistä kulunut viikkoja tai vuosia, voit aloittaa oman ”anteeksianto-ohjelman”. Kun alat todeta mielessäsi, että ”voin antaa anteeksi Riitalle”, aivot lopulta omaksuvat uuden tiedon vanhan tilalle. Lauseen voi kirjoittaa joka päivä kymmenen kertaa paperille tai sitä voi toistaa mielessä esimerkiksi työmatkalla.

Joku huomaa muutoksen muutamassa viikossa, toisella se vie kuukausia. Lopulta suhde loukkaajaan alkaa muuttua. Vääryyksiä ei tarvitse unohtaa eikä hyväksyä, mutta ilman pahaa mieltä voi elää.

2. Käsittele tunteet ja jatka matkaa

Kirjoita tapahtunut asia ja sen herättämät tunteet paperille. Lue teksti joko mielessäsi tai ääneen ihmiselle, johon luotat. Voit myös kuvitella, että luet tekstiä loukkaajallesi. Lopuksi revi paperi ja polta se. Päätä, että niin olet käsitellyt asian, antanut sille arvoisensa lopun ja nyt jatkat eteenpäin.

3. Kirjoita kirje tulevaisuuteen

Kirjoita kirje loukkaajallesi ja päivää se viiden vuoden päähän. Kirjoita kirjeeseen se, miten asia ratkesi, miten päästit irti, mitä hyvää asia sinulle opetti tai mihin hyvään suuntaan asia vei sinut. Kirjaa myös, miltä elämäsi näyttää juuri nyt. Älä lähetä kirjettä, vaan säilytä se ja lue myöhemmin uudestaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2013.

Miksi pitäisi murehtia turhia, jos on aikaa ottaa päikkärit? Kissan elämänasenteessa on paljon arvokasta opittavaa.

1. Näytä muille, mitä haluat.

Itseään ja omaa tahtoaan on hyvä kuunnella. Älä mieti liikaa toisten toiveita, odotuksia ja ennakkoluuloja. Kun kissa parkkeeraa tietokoneen näppiksen päälle tai syliin torkkumaan, hänet harvoin häädetään paikaltaan. Mitä sinä haluat tehdä - ihan vain, koska se tuntuu miellyttävältä?

2. Ota vastaan hellyyttä.

Älä mieti, ansaitsetko silitykset tai täytyiskö juuri nyt tehdä jotakin tärkeämpää. Harva asia elämässä on tärkeämpää kuin rakkaan ihmisen hellä kosketus.Ojentaudu siis nautiskelemaan. Venyttele. Käännä esiin se kohta, jota toivot rapsutettavan.

3. Älä murehdi turhia.

On ajan tuhlausta vatvoa asioita, joihin ei voi vaikuttaa tai jotka eivät ole ajankohtaisia. Ota mieluummin päikkärit.

4. Tuota iloa muille.

Ilon tuottamiseen ei tarvita erityisiä tekoja tai suorituksia. Kun rakkaimpasi näkevät sinut, he ilahtuvat. Heidän silmissään olet täydellinen, vaikka toki he tietävät myös ärsyttävät puolesi. Sinä itse riität niille, joille olet tärkeä.

5. Huolehdi perusasioista.

Muista syödä ja nukkua hyvin ja tarpeeksi.

Oma elämä on mukavaa ja turvallista, mutta tuntuu joskus aika pieneltä. Vieläkö kannattaisi repäistä?

Ystävä lähtee opiskelijavaihtoon Etelä-Eurooppaan, rakastuu tulisesti ja jääkin sille tielleen. Facebook-kuvissa näkyy aurinkoa, oliivipuita ja viinitarhoja.

Toinen ystävä irtisanoutuu työstään, muuttaa maalle ja perustaa yrityksen, josta on haaveillut. Puolituttu myy omaisuutensa ja lähtee kiertämään maailmaa. Arki vaihtuu seikkailuihin.

Omasta peilistä sen sijaan katsoo tavallinen perheenäiti. Ihminen, joka lyhentää säntillisesti asuntolainaa, lajittelee jätteensä ja muistaa lähettää joulukortit koko suvulle. Nainen, jonka viikon huippuhetki on lasi viiniä ja Vain elämää -jakso perjantaisin kotisohvalla. Hän on tehnyt samaa työtä vuosikaudet ja ollut ja pysynyt naimisissa saman miehen kanssa.

Enimmäkseen hän on tyytyväinen elämäänsä.

"Moni ymmärtää elämän rajallisuuden viimeistään keski-iässä."

Mutta tulee hetkiä, jolloin tavallinen nainen miettii, olisiko hänen kannattanut tehdä elämässä toisenlaisia, rohkeampia valintoja. Samaa pohtii meistä moni, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Marja Kaikkonen.

"Keski-ikä, 40-50 vuotta, on perheelliselle ihmiselle tyypillinen välitilinpäätöksen aika. Lapset ovat jo kasvaneet tai muuttamassa pois kotoa. Kiireisten vuosien jälkeen ehtii pohtia omia tunteitaan. Mitä minä haluan, miltä minusta tuntuu, onko elämäni menossa haluamaani suuntaan? Moni ymmärtää elämän rajallisuuden viimeistään tässä vaiheessa."

Pieni voi olla parasta

Työssään psykoterapeuttina Marja Kaikkonen on huomannut, että moni ihminen tavoittelee asioita ympäristönsä, perheensä tai omantuntonsa patistamana. Hänen vastaanotoillaan puhutaan onnellisuudesta sitkutellen tai jossitellen: sitten kun... jos minulla olisi enemmän sitä ja tätä...

"Onnellisuutta ei osata hakea sieltä, mistä se todennäköisimmin löytyy eli tästä hetkestä", Kaikkonen sanoo.

Asiat, joista haaveilemme, ovat Kaikkosen mukaan usein samoja kuin muilla. Lähes aina unelmiin liittyy jonkinlaista kuluttamista ja uuden hankkimista. Joogaviikonloppu, mindfulness-kurssi, matka maailman ääriin, merkkilaukku.

"Kuvittelemme, että haaveemme ja tarpeemme ovat omiamme."

"Markkinointi muovaa ajatteluamme. Kuvittelemme, että haaveemme ja tarpeemme ovat omiamme, vaikka todellisuudessa olemme omaksuneet ne sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja mediasta."

Ihminen, joka viihtyy omassa elämässään eikä haikaile muuta, ei siis kenties olekaan vähään tyytyvä tavis vaan ajattelussaan askelta pidemmällä.

"Hän, joka osaa nauttia tavallisesta elämästä, on heittänyt ulkoisista paineista syntyneen lastin yli reunan tai ei ole sitä koskaan kerännytkään. Tavallinen elämä on ihmisen kokoista. Siinä ei ehkä ole erityistä loistoa, mutta se voi rentouttaa ja olla ihan yhtä nautinnollista kuin moni harvinaisempi huvi", Marja Kaikkonen sanoo.

"Monet meistä ovat onnellisimmillaan juuri siinä tavanomaisessa, näennäisen tylsässä arjessa. Harva jaksaa elää yllätyksiä täynnä olevaa elämää. Jatkuva muutos ja kova vauhti väsyttävät ja stressaavat ihmistä."

Haikailu on viesti

On tilanteita, joissa elämänmuutos on hyvä tehdä. Ahdistavasta työpaikasta tai ihmissuhteesta kannattaa päästä irti. Joskus irtiottoon ajaa tylsistyminen. Se on tunne, joka kertoo muutoksen tarpeesta.

"Jos jokin elämänalue mietityttää jatkuvasti, kannattaa tutkailla sisintään", Marja Kaikkonen sanoo.

"Miksi haen turvaa?"

Jos elämä tuntuu olevan pelkkää varman päälle pelaamista, voi miettiä, missä tilanteissa turvallisuushakuisuus palvelee hyvin ja missä ei.

"Asian pohtiminen voi syventää itsetuntemusta ja auttaa ymmärtämään, miksi hakee turvaa."

Turha jossittelu ja sitkuttelu vievät kuitenkin voimia. Niihin auttaa, että opettelee näkemään oman elämänsä hyvät puolet, Kaikkonen sanoo.

"Tyytyminen ihan hyvään tuo mielenrauhaa ja tasapainoa. Tyytyväisyys olemassa olevaan on pohjimmiltaan rauhoittava tunne: minulla on kaikki tässä ja nyt."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 8/2017.

42%
Kodin Kuvalehden nettikyselyyn vastanneista ajattelee, että ei ole tehnyt valintoja, vaan elämä on mennyt latujaan usein omasta tahdosta riippumatta.

32%
nettikyselyn vastaajista haaveilee, että voisi vaihtaa työtä ja tehdä jotakin ihan muuta kuin nyt.

Serena

Keski-iässä moni miettii, pitäisikö ryhtyä elämään rohkeammin

Itse lähdin Suomesta nuorena, ensin Ruotsiin ja sitten Afrikkaan, jonne aina halusin. Olen asunut pois Suomesta kauemmin kuin puolet elämästäni - 62v - enkä ole katunut. Sitä vain että täälläkin jossain trooppisessa Afrikassa se elämä on ihan sitä samaa. Ei se ole mitenkään ¨eksoottista¨. On ihan samaa arkielämää. Töitä, vapaa-aikaa, harrastuksia, ystäviä. On toisenlaisia ongelmia, on paljon ärsyttäviä asioita, Suomessa kaikki toimii paremmin. On ihan kiva lähteä luonnonpuistoon lomalle mutta...
Lue kommentti