Masennus on sana, jota käytetään helposti väärin. Usein se sekoitetaan suruun. Miten surun ja masennuksen sitten erottaa toisistaan?

1. Suru ei ole sairaus. Masennus on.

Suru on normaali, luonnollinen tunne, joka hoivaa ja puhdistaa mieltämme. Useimmiten se on reaktio menetykseen: esimerkiksi läheisen kuolemaan, ihmissuhteen päättymiseen tai työpaikan menetykseen.

Suru ei ole sairaus. Siksi sitä ei tarvitse parantaa. Tärkeintä on, että sureva saa käsitellä surunsa rauhassa, omassa tahdissaan. 

Surematon tai pitkittynyt suru voivat kuitenkin johtaa sairastumiseen. Tätä sairautta kutsutaan masennukseksi.

Masennus on syvää alakuloa ja toivottomuuden tunnetta, joka kestää yhtäjaksoisesti kuukausia, jopa vuosia. Siihen liittyy aina monia samanaikaisia oireita: esimerkiksi lihomista tai laihtumista, unettomuutta ja voimakasta arvottomuuden tunnetta. 

Masennus ei parane ryhdistäytymällä vaan hoitamalla. Useimpia auttaa terapia, joitakin lääkkeet.

2. Suruun on selkeä syy. Masennukseen ei.

Suruun on yleensä selkeä syy, kuten läheisen menetys. Siksi ulkopuolistenkin on helppo ymmärtää sitä. 

Masennuksen syitä on vaikeampi jäljittää. Masentunut ei sure vain yhtä asiaa, vaan koko elämää leimaa hallitsematon, epämääräinen surun tunne.

Koska yksittäistä, näkyvää syytä masennukseen ei ole, ulospäin masentuneen elämä voi vaikuttaa hyvinkin onnelliselta. Siksi sairautta voi olla vaikea tunnustaa edes itselleen.

3. Surullinen ei kadota elämänhaluaan. Masentunut kadottaa.

Masentunut kadottaa mielenkiintonsa kaikkeen, mistä ennen nautti: lempiharrastuksiinsa, rakkaimpiinsa, tulevaisuuden suunnitteluun. Kyky tuntea iloa katoaa.

Surevasta voi tuntua raskaalta nähdä ystävää, mutta hän näkee tämän silti, ehkä jopa nauraa ja virkistyy. Hän voi lamaantua hetkellisesti, mutta ei menetä kokonaan kykyään tuntea mielihyvää.

Masentunut hautoo usein itsetuhoisia ajatuksia ja kyseenalaistaa koko elämän mielekkyyden. Sureva ei.

4. Masentunut syyttää itseään. Surullinen ei.

Masennukseen liittyy usein kohtuuton, musertava syyllisyyden tunne. Moni masentunut uskoo, että on aiheuttanut sairastumisensa itse - olemalla jotenkin niin huono ja heikko. Arvottomuuden tunne on osa sairautta. 

Suruun yhtä vahvoja itsesyytöksiä ei yleensä liity. 

Lähteet: Mielenterveystalo.fi, Psychology Today.

 

Lipsutko aina tavoitteistasi? Etkö viitsi enää edes yrittää? Lue tästä vinkit, jotka auttavat onnistumaan.

1. Yksi pieni tavoite riittää.

Haaveesi on ehkä iso ja epämääräinen: haluaisit voida paremmin, nauraa useammin, jaksaa paremmin töissä, liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, olla kotona hyväntuulisempi. 

Jos yrität muuttaa kerralla kaiken, et onnistu. Tuskin edes uskallat yrittää.

Tee elämääsi mieluummin yksi, pieni muutos. Kun saat sen rutiiniksesi, muut myönteiset muutokset seuraavat yllättävän helposti perässä.

Onnellisuustutkijat kutsuvat ilmiötä myönteisyyden kehäksi. Se voi toimia esimerkiksi näin: Alat tehdä joka ilta puolen tunnin iltakävelyn. Lenkki nostaa mielialaasi ja saa kehosi mielihyvähormonit hyrräämään, etkä sen ansiosta haluakaan herkutella itseäsi ähkyyn ennen nukkumaanmenoa. Nukutkin ehkä paremmin. Hyvin nukkuneena muutut myös mukavammaksi läheisillesi.

Aloita siis pienestä. Arvosta pikkuruista tavoitettasi ja pidä siitä kiinni. Se riittää.

2. Muotoile tavoite myönteisesti.

Jos tavoitteesi on "en syö enää iltaisin kahta suklaalevyä", arvaa mitä iltaisin mietit?

Kahta suklaalevyä.

Mitä enemmän keskityt miettimään sitä, mitä et saa tehdä, sitä enemmän mielesi tekee tehdä juuri sitä.

Muotoile tavoitteesi myönteisesti. Jos et halua syödä iltaisin suklaata, ota tavoitteeksi vaikkapa tämä: "Syön iltaisin aivan järkyttävän hyvää hedelmäsalaattia ja luen romaania."

Jos nimeät tavoitteesi Vanhat läskit veks -projektiksi, tekeekö mieli edes aloittaa? Virkeys- tai Uusi alku -projekti kuulostaisivat ehkä houkuttavimmilta.

Lakkaa vatvomasta sitä, mistä joudut luopumaan. Keskity mieluummin miettimään, mitä uutta ja hyvää tavoite tuo elämääsi. 

Muista, että tavoite ei ole rangaistus vaan lahja, jonka tarkoitus on tuoda elämääsi lisää iloa ja merkitystä.

3. Tee tavoite konkreettiseksi.

Mieti, miltä sinusta tuntuu, kun tavoite on saavutettu. Mitä silloin näet, mitä kuulet, millaista iloa tunnet? Mikä olisi silloin toisin kuin juuri nyt?

Eläydy tulevaan onnistumiseesi mahdollisimman konkreettisesti. Mielesi kaipaa yksityiskohtia ja saa niistä energiaa ja motivaatiota.

4. Muistele onnistumisiasi.

Olet onnistunut ennenkin. Et ehkä muista onnistumisiasi yhtä hyvin kuin epäonnistumisiasi, mutta palauta ne nyt mieleesi.

Missä asiassa, ihan pienessäkin, viimeksi onnistuit? Millaisia onnistumisen kykyjä silloin käytit? Millaisia yllättäviä, myönteisiä taitoja silloin itsestäsi löysit? Miten päihitit vastoinkäymiset?

5. Hyväksy takapakit.

Tavoitteen saavuttaminen on paketti, johon kuuluvat myös vastoinkäymiset. Takapakkeja tulee, siksi niihin kannattaa varautua.

Jotta onnistuisit tavoitteessasi, sinun on osattava myös epäonnistua. Epäonnistuminen on osa mitä tahansa tekemistä, eikä määritä ihmisarvoasi yhtään mitenkään.

Jos tavoitteesi on löytää uusi työpaikka, voit varautua vastoinkäymisiin hyväksymällä sen, että työn löytäminen vie todennäköisesti aikaa. Kyky, jota tässä tapauksessa onnistumiseesi tarvitset, on kärsivällisyys. 

6. Hanki kannustajia.

Jotta jaksaisit ponnistella tavoitteesi eteen, tarvitset muiden kannustusta. Itse et ehkä aina huomaa pieniä, päivittäisiä edistysaskeliasi, mutta tukijoukkosi huomaavat.

Palkitse itsesi onnistumisesta vaahtokylvyllä tai elokuvaillalla, millä tahansa, mistä nautit. Muista kiittää tuesta ääneen myös läheisiäsi.

Lähde: Terveyskirjasto.

Kaihertaako mieltäsi pari painavaa sanaa, jotka olisit halunnut sanoa, mutta jätit silti sanomatta? Kirjoita kirje ja suolla siihen tunteesi. Mutta jätä kirje lähettämättä.

Murhe voi olla pieni tai suuri. Sinua on voitu nöyryyttää, tai ehkä olet vain pahastunut jostain, mikä on muiden mielestä niin mitätöntä, ettet tohdi sanoa sitä edes ääneen.

Jokin painaa silti. Mielessäsi pyörii lause, vastaletkautus tai puolustuspuhe, jota et tositilanteessa saanut ulos suustasi.

Kokeile kirjallisuusterapiaa.

Kirjoita kirje, johon suollat tunteesi ja ajatuksesi sensuroimatta. Kirjettä ei ole tarkoitus lähettää. Jos haluat, voit lukea sen kuitenkin ääneen ystävällesi, terapeutillesi tai tyhjälle tuolille, jossa kuvittelet kirjeesi vastaanottajan istuvan.

Kuulostaa hassulta, mutta tekniikalla on kuulemma puhdistava vaikutus. Sen avulla voit saattaa esimerkiksi tuhoisan ihmissuhteen päätökseen tai jättää hyvästit kuolleelle. Työstät turvallisesti ihmissuhteita, joita et muuten pysty työstämään.

Terapiasta käy sekin, jos vuodattaa kirjeeseen rakkautta tai lämpimän kiitoksen, jota ei vain ole saanut aiemmin sanotuksi. 

Tee tänään ainakin yksi mielihyvää tuottava teko itsellesi - ja yksi jollekin toiselle.

1. Huomaa hetki.

Miltä aamukahvi tuoksuu? Mitä ajatuksia se sinussa synnyttää? Keskity hetkistä pienimpään ja arkisimpaan. Niitä on turha vähätellä, sillä niistä elämä koostuu.

2. Huomaa itsesi.

Päätä, että tänään et arvostele itseäsi, vaan kannustat ja kiität. Erottele asiat, joihin voit ja et voi vaikuttaa.

3. Huomaa ilo.

Tee tänään ainakin yksi mielihyvää tuottava teko itsellesi - ja yksi jollekin toiselle.

4. Huomaa mahdollisuudet.

Kirjaa ylös mieltäsi painava ongelma ja sen synnyttämä tunne. Mieti, minkä konkreettisen teon voit tehdä ongelman poistamiseksi juuri tänään. Mieti myös, kuka voisi auttaa sinua. Ihan yksin meistä ei selviä kukaan, eikä tarvitsekaan.

5. Huomaa muut.

Pidä huolta tärkeistä ihmissuhteista, sillä ne tekevät sinusta ihmisen, joka olet. Tee tänään ainakin yksi teko, jolla autat jotakuta läheistäsi.