Podetko huonoa omatuntoa hömppäsarjojen katsomisesta? Älä. Romanttinen viihde opettaa meitä ainakin viidellä eri tavalla, sanoo filosofian tohtori, mediatutkija Veijo Hietala Turun yliopistosta.

1. Hömppäsarjat näyttävät, että rakkaus on tärkeää.

"Rakkaus ja romantiikka ovat kiinnostaneet ihmisiä aina. Ajatellaan vaikka Shakespearen Romeota ja Juliaa. 95 prosenttia Hollywood-leffoista käsittelee rakkautta tavalla tai toisella. Ei ihme. Ihmiskuntaa ei olisi, jos rakkaus ja parinmuodostus ei kiinnostaisi meitä. Uskon, että jos tunne ja järki asetetaan vastakkain, tunne voittaa viime kädessä aina."

2. Hömpän arvostus kertoo tasa-arvosta.

"Nykyinen tunteiden, elämysten ja uusromantiikan aikakausi alkoi 80- ja 90-lukujen taitteessa. Sitä ennen viihdettä pidettiin turhana eskapismina, joka vie ajatukset pois yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Feministiset kulttuurintutkijat alkoivat jo 1970-luvulla tutkia vakavasti tuolloin halveksittuja Harlekiini-kirjoja ja saippuasarjoja, joten näyttää siltä, että naisten suosiman viihteen arvostuksen nousu kertoo tasa-arvon etenemisestä yhteiskunnassa. Itse katson paljon mieluummin Unelmien poikamiestyttöä kuin raakaa väkivaltaelokuvaa."

3. Hömppäviihde hioo tunneälyä.

"Saippuasarjat opettavat meitä ymmärtämään inhimillistä käyttäytymistä. Ajatellaan vaikka teiniä, joka pohtii ensisuudelmaansa ja sitä, mistä tietää, että toinen on kiinnostunut. Mikä opettaisi paremmin tällaisia taitoja kuin romanttisen viihteen katsominen. Ne näyttävät esimerkkejä siitä, miten puhua kauniisti toiselle, miten lähestyä kohteliaasti, miten suudella. Asioita, jotka voivat tuntua itsestäänselviltä, mutta eivät läheskään aina sitä ole."

4. Hömppä pehmentää asenteita.

"Aikoinaan hömppäsarjojen ensimmäiset homoseksuaalit hahmot hätkähdyttivät. Sittemmin erilaisuuden kohtaamisesta ja hyväksymisestä on tullut valtavirtaa. Hömppäviihde heijastaa vahvasti ympäröivää kulttuuria. Parhaillaan esimerkiksi Kauniissa ja Rohkeissa on menossa huima juonikuvio - transseksuaalinen sankaritar. Moinen tuskin olisi ollut mahdollista vielä kymmenen vuotta sitten."

5. Hömppä antaa toivoa.

"Onnellinen loppu, se että oikea pari saa toinen toisensa voitettujen vaikeuksien jälkeen, on viihteessä tärkeää. Se antaa samastumispintaa ja onnen ja tyydytyksen kokemusta. Mikä sen tärkeämpää esimerkiksi näin pimeässä marraskuussa, kun maailmanpolitiikan käänteet vetävät mielen matalaksi."

 

Isovanhemmat ovat osa elämämme tarinaa. Etsi vanhat valokuvat ja anna heidän kertoa. Tässä lista asioista, joista voit aloittaa.

Historiasta. Pulakaudet, sotavuodet, tekniikan kehittyminen... Tiedetäänhän nämä, vuosiluvut ja poliitikot. Mutta miltä se kaikki tuntui ihan oikeasti? Kun mummo kertoo, millaista oli paikata ikkunoita ilmahyökkäyksen jälkeen, oivallat ehkä jotain suurempaa kuin koulun historiantunneilla koskaan.

Faktoista. Nimetkää yhdessä valokuvien henkilöt, paikat ja vuosiluvut. Kohta ei välttämättä ole enää ketään, joka tunnistaisi sukulaisten kasvot vuosikymmenten takaa. Tiedot voivat nousta yllättävään arvoon myöhemmin. Sitä paitsi on aika huimaa tajuta olevansa ulkonäöltään ilmetty isoisotätinsä keski-iässä.

Ihmisistä. Onko suvussasi reagoitu vaikeuksiin raivolla tai mykkyydellä? Onko ahkeruutta arvostettu enemmän kuin kykyä pysähtyä nautiskelemaan? Suvun vaiheisiin perehtyessä ymmärtää selkeitä käyttäytymismalleja, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Kun negatiiviset ajatusmallit ja toimintatavat tiedostaa, niitä on helpompi murtaa.

Salaisuuksista. Jos suvussa on vaiettu, kipeä asia, saattaako vaikeneminen johtua siitä, ettei kukaan ole koskaan kysynyt asiasta suoraan?

Hyväksymisestä. Kun vanha ihminen katsoo elämänkaartaan ja kertoo siitä, mukana on usein suurta viisautta. Vuodet opettivat ja kasvattivat, murheet kutistuivat, merkitykselliseksi osoittautuivat aivan muut asiat kuin arjessa usein luuli. Muisteleminen on suuntautumista tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Se sisältää eheytymisen ja sovinnon mahdollisuuden.

Mitä sinä olet oppinut isovanhemmiltasi? Entä tiedätkö sukusi vaiheista tarpeeksi? Kerro alla!

Ottaja imee läheisiltään aikaa, energiaa, palveluksia ja tunteita, mutta ei anna mitään vastineeksi. Kuulostaako tutulta? Suojelet itseäsi, kun pidät etäisyyttä ottajaan.

Noin kahdeksan prosenttia aikuisista ei ole oppinut vastavuoroisuuden taitoja, sanoo psykologi Tuija Matikka.

Jokainen lapsi syntyy ottajana ja taaperon perusasenne kuuluu ”kaikki mulle heti nyt”. Vähitellen lapsi kasvaessaan kuitenkin oppii, että pelkkä haluaminen ei ole reilua. Jos haluaa lainata kaverin lelua, joskus pitää antaa kaverinkin lainata omaansa.

He, jotka eivät opi, jäävät muita kuormittaviksi ottajiksi.

He ottavat toisilta vastaan aikaa, energiaa, palveluksia ja tunteita, mutta eivät anna mitään vastineeksi.

”Ottajat ovat usein menestyneitä, ja voivat ensitutustumisella vaikuttaa jopa anteliailta. Vastavuoroisuuden puutteen huomaa vasta vähitellen. ”

Siksi uusissa ihmissuhteissa kannattaa edetä varoen.

”Luotettavuus voi olla järkevää jopa testata, vaikka se vähän karulta kuulostaisikin. Viisas tutustumistapa on tehdä tuoreelle tuttavuudelle pyyteetön palvelus. Jos hän on ottaja, hän kuvittelee muiden olevan olemassa vain häntä varten ja on kärttämässä heti lisää.”

Ottaja ei huomaa olevansa musta aukko.

”Kun kyltymätön ottaja on bongattu, häneen viisasta pitää etäisyyttä. Häntä voi ja kannattaa auttaa hieman silloin tällöin, mutta vastakaikua ei kannata jäädä henkeä pidätellen odottamaan.”

Liika anteliaisuus vie voimat

Nyky-yhteiskunnassa ottajalle löytyy aina uusia ihmisiä kertakäyttösuhteeseen. Suurin ottajan onnenpotku on rajaton antaja, joka ei laske saataviaan.

”Antaminen kuulostaa ehkä hyvältä ja epäitsekkäältä, mutta myös liika anteliaisuus kuluttaa ihmistä”, Tuija Matikka sanoo.

Pakonomainen ja rajaton antaja uhrautuu siinä uskossa, että hänen pitää antaa vähästäänkin kaikki. Silloin hän päätyy helposti muiden ovimatoksi, eikä saa ansaitsemaansa arvostusta.

Antajan täytyy osata asettaa rajansa antamiselle ja tunnistaa salakavalat ottajat. Muuten ottajat imevät luottavaisen, empaattisen ja omantunnonherkän antajan tyhjiin.

”Seuraa ihmisten tekoja, älä puheita. Se on aina hyvä neuvo.”

Asiantuntijana psykologi Tuija Matikka, joka on soveltanut vastauksissaan Pennsylvanian yliopiston johtamisen professori Adam Grantin ajatuksia ottajista ja antajista.

Vastaa kyselyyn ja kerro elämäsi vaikeimmasta lauseesta. Vastanneiden kesken arvomme puutarhakirjan.

Mikä on vaikein asia, jonka olet joutunut lapsellesi kertomaan? Löysitkö oikeat sanat?

Vastaa kyselyymme 30.3. mennessä. Silloin arvomme vastanneiden kesken Gummeruksen puutarhakirjan Kukoistava keidas - pihan ja parvekkeen uusi loisto.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Puhumista on tärkeä jatkaa parisuhteessa, vaikka luulisi jo kuulleensa kaiken toisesta.

Jos tarpeeksi kauan kulkee ohi, ei vähitellen enää tunnekaan toista. Kokeilkaa näillä viidellä kysymyksellä, miten hyvin tunnette toisenne.

1. Mikä lapsuusmuisto on toiselle tärkeä?

2. Miten puolisosi musiikkimaku on muuttunut suhteenne aikana?

3. Minkä yhteiskunnallisen asian toinen haluaisi korjata?

4. Mitkä yhteiset unelmanne ovat jo toteutuneet?

5. Mitä tekisitte, jos voittaisitte lotossa?

Lähde: Väestöliiton Samarakas-parisuhdepelikortit