Juhlapyhien vietosta on helpointa sopia, jos kaikki saavat vaikuttaa ainakin johonkin.

Pian on taas joulu! Mitä ihmettä tehtäisiin tänä vuonna? Isovanhemmat eivät ole nähneet lapsenlapsiaan taas hetkeen ja haluaisivat koko perheen luokseen jouluksi. Mutta tietenkin isovanhemmat asuvat kaukana ja vielä eri puolilla Suomea.

Lapsetkin tapaisivat mielellään isovanhemmat, mutta ovat vielä pieniä ja puhuttavissa ympäri. Ehkä voisi matkustaa ulkomaille! Toisaalta olisi ihanaa myös viettää joulu rauhassa omassa kodissa raskaan syksyn jälkeen.

Miten rakentaa joulu, josta kaikille jää hyvä mieli?

Kompromisseihin kannattaa pyrkiä aina, sanoo Kari Koponen, Yhdessä vanhempana -hankkeen projektipäällikkö Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

"Jouluun liittyy paljon toiveita. Jos mukana juhlimassa on lapsia, jo heidän takiaan kannattaa etsiä kaikkia miellyttävä tapa vielttää juhlapyhiä."

Kuuntele kaikkia

Kari Koponen neuvoo, että yhteinen suunnitelma löytyy helpoiten, jos kaikki saavat vaikuttaa juhlan viettoon, esimerkiksi siihen, ollaanko matkassa viikko vai pari päivää. Puoliso ehkä lähtee mieluummin aatoksi appivanhempien luo, jos hän saa päättää jostakin muusta.

"Hän voi vaikka sopia illallisen tapaninpäiväksi kavereiden kanssa", Koponen sanoo.

Joulun sukulointeja voi myös hajottaa monille päiville tai vaikka vuorovuosille. Niitä joita ei nähdä aattona, voidaan tavata jo aiemmin.

Eri perheissä voi olla erilaisia perinteitä, ja niille on hyvä antaa tilaa.

"Joulua voi viettää isovanhempien tai oman perheen kanssa vaikka pikkujoulun merkeissä."

Tärkeintä on, että kaikki saavat vaikuttaa. Eri perheissä voi olla erilaisia perinteitä, ja niille on hyvä antaa tilaa.

Koponen vinkkaa, että isovanhempien kannattaa halutessaan kutsua lapsen perhe kylään sanomalla, että he ovat tervetulleita. Viisasta on yrittää välttää sitä, että kutsutut kokevat tulleensa painostetuiksi ja että on heidän velvollisuutensa mennä.

Sovi ajoissa

Lahjoista on paras puhua aikuisten kesken etukäteen. Vanhemmilta voi kysyä, mitä heidän lapsensa tarvitsee.

"Yllätyksillekin pitää olla tilaa, mutta lapsen vanhemmat tietävät parhaiten, mikä on hyvä lahja."

Usein syksy on ollut kiireinen, ja moni haluaa välttää stressiä jouluna. Suvun kesken voi sopia esimerkiksi, että aikuisille ei hankita lahjoja tai että jokaiselle arvotaan henkilö, jolle lahja ostetaan.

Koposesta joulua voi hyvin viettää vaikka oman perheen kesken Espanjassa, mutta suunnitelmista kannattaa sopia ajoissa.

"On hyvä, etteivät tällaiset asiat tule kenellekään yllätyksenä, vaan niihin voi varautua. Eikä aina kannata olla poissa."

Jokaiselle jotakin

Nuoret perheet saattavat haluta viettää joulua ulkomailla ja näyttää lapsille erilaisia joulunviettotapoja, mutta isovanhemmille yhteinen jouluaatto voi olla tärkeää.

"Isovanhemmat tahtovat usein nauttia lastenlastensa seurasta, kun yhteiseen juhlaan on vielä jäljellä voimia ja terveyttä. Ei traditioita tässä ajassa liikaa ole."

Kaikkea ei tarvitse mahduttaa samaan iltaan.

Joulunpyhiin mahtuvia tapahtumia kannattaa miettiä yhdessä. Kaikkea ei tarvitse mahduttaa samaan iltaan, ja illan ohjelmaan voi miettiä uusiakin juttuja.

"Vaikkapa yhdessä tehty joulunäytelmä voi olla lapsista hauska", Kari Koponen vinkkaa.

Usein joulun perinteet kaikkine porkkanalaatikkoineen ovat tärkeitä isovanhemmille. Jos nuoremmat voivat tuoda esimerkiksi omia herkkujaan pöytään, joulu tuntuu heidänkin juhlaltaan - ja isovanhempien vaiva vähenee.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2015.

Nämä kiristävät tunnelmaa jouluna

  • Vietetäänkö aatto toisen vanhempien luona vai kotona?
  • Onko appivanhempia pakko kyyditä jonnekin jouluksi?
  • Kuinka paljon ja kenelle ostetaan lahjoja?
  • Mitä koristeita laitetaan minnekin?
  • Kuinka paljon on pakko tehdä jouluvalmisteluja ja siivota?
  • Mitä jouluna syödään?

Lähde: Kodin Kuvalehden kysely

Isovanhemmat ovat osa elämämme tarinaa. Etsi vanhat valokuvat ja anna heidän kertoa. Tässä lista asioista, joista voit aloittaa.

Historiasta. Pulakaudet, sotavuodet, tekniikan kehittyminen... Tiedetäänhän nämä, vuosiluvut ja poliitikot. Mutta miltä se kaikki tuntui ihan oikeasti? Kun mummo kertoo, millaista oli paikata ikkunoita ilmahyökkäyksen jälkeen, oivallat ehkä jotain suurempaa kuin koulun historiantunneilla koskaan.

Faktoista. Nimetkää yhdessä valokuvien henkilöt, paikat ja vuosiluvut. Kohta ei välttämättä ole enää ketään, joka tunnistaisi sukulaisten kasvot vuosikymmenten takaa. Tiedot voivat nousta yllättävään arvoon myöhemmin. Sitä paitsi on aika huimaa tajuta olevansa ulkonäöltään ilmetty isoisotätinsä keski-iässä.

Ihmisistä. Onko suvussasi reagoitu vaikeuksiin raivolla tai mykkyydellä? Onko ahkeruutta arvostettu enemmän kuin kykyä pysähtyä nautiskelemaan? Suvun vaiheisiin perehtyessä ymmärtää selkeitä käyttäytymismalleja, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Kun negatiiviset ajatusmallit ja toimintatavat tiedostaa, niitä on helpompi murtaa.

Salaisuuksista. Jos suvussa on vaiettu, kipeä asia, saattaako vaikeneminen johtua siitä, ettei kukaan ole koskaan kysynyt asiasta suoraan?

Hyväksymisestä. Kun vanha ihminen katsoo elämänkaartaan ja kertoo siitä, mukana on usein suurta viisautta. Vuodet opettivat ja kasvattivat, murheet kutistuivat, merkitykselliseksi osoittautuivat aivan muut asiat kuin arjessa usein luuli. Muisteleminen on suuntautumista tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Se sisältää eheytymisen ja sovinnon mahdollisuuden.

Mitä sinä olet oppinut isovanhemmiltasi? Entä tiedätkö sukusi vaiheista tarpeeksi? Kerro alla!

Ottaja imee läheisiltään aikaa, energiaa, palveluksia ja tunteita, mutta ei anna mitään vastineeksi. Kuulostaako tutulta? Suojelet itseäsi, kun pidät etäisyyttä ottajaan.

Noin kahdeksan prosenttia aikuisista ei ole oppinut vastavuoroisuuden taitoja, sanoo psykologi Tuija Matikka.

Jokainen lapsi syntyy ottajana ja taaperon perusasenne kuuluu ”kaikki mulle heti nyt”. Vähitellen lapsi kasvaessaan kuitenkin oppii, että pelkkä haluaminen ei ole reilua. Jos haluaa lainata kaverin lelua, joskus pitää antaa kaverinkin lainata omaansa.

He, jotka eivät opi, jäävät muita kuormittaviksi ottajiksi.

He ottavat toisilta vastaan aikaa, energiaa, palveluksia ja tunteita, mutta eivät anna mitään vastineeksi.

”Ottajat ovat usein menestyneitä, ja voivat ensitutustumisella vaikuttaa jopa anteliailta. Vastavuoroisuuden puutteen huomaa vasta vähitellen. ”

Siksi uusissa ihmissuhteissa kannattaa edetä varoen.

”Luotettavuus voi olla järkevää jopa testata, vaikka se vähän karulta kuulostaisikin. Viisas tutustumistapa on tehdä tuoreelle tuttavuudelle pyyteetön palvelus. Jos hän on ottaja, hän kuvittelee muiden olevan olemassa vain häntä varten ja on kärttämässä heti lisää.”

Ottaja ei huomaa olevansa musta aukko.

”Kun kyltymätön ottaja on bongattu, häneen viisasta pitää etäisyyttä. Häntä voi ja kannattaa auttaa hieman silloin tällöin, mutta vastakaikua ei kannata jäädä henkeä pidätellen odottamaan.”

Liika anteliaisuus vie voimat

Nyky-yhteiskunnassa ottajalle löytyy aina uusia ihmisiä kertakäyttösuhteeseen. Suurin ottajan onnenpotku on rajaton antaja, joka ei laske saataviaan.

”Antaminen kuulostaa ehkä hyvältä ja epäitsekkäältä, mutta myös liika anteliaisuus kuluttaa ihmistä”, Tuija Matikka sanoo.

Pakonomainen ja rajaton antaja uhrautuu siinä uskossa, että hänen pitää antaa vähästäänkin kaikki. Silloin hän päätyy helposti muiden ovimatoksi, eikä saa ansaitsemaansa arvostusta.

Antajan täytyy osata asettaa rajansa antamiselle ja tunnistaa salakavalat ottajat. Muuten ottajat imevät luottavaisen, empaattisen ja omantunnonherkän antajan tyhjiin.

”Seuraa ihmisten tekoja, älä puheita. Se on aina hyvä neuvo.”

Asiantuntijana psykologi Tuija Matikka, joka on soveltanut vastauksissaan Pennsylvanian yliopiston johtamisen professori Adam Grantin ajatuksia ottajista ja antajista.

Vastaa kyselyyn ja kerro elämäsi vaikeimmasta lauseesta. Vastanneiden kesken arvomme puutarhakirjan.

Mikä on vaikein asia, jonka olet joutunut lapsellesi kertomaan? Löysitkö oikeat sanat?

Vastaa kyselyymme 30.3. mennessä. Silloin arvomme vastanneiden kesken Gummeruksen puutarhakirjan Kukoistava keidas - pihan ja parvekkeen uusi loisto.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Puhumista on tärkeä jatkaa parisuhteessa, vaikka luulisi jo kuulleensa kaiken toisesta.

Jos tarpeeksi kauan kulkee ohi, ei vähitellen enää tunnekaan toista. Kokeilkaa näillä viidellä kysymyksellä, miten hyvin tunnette toisenne.

1. Mikä lapsuusmuisto on toiselle tärkeä?

2. Miten puolisosi musiikkimaku on muuttunut suhteenne aikana?

3. Minkä yhteiskunnallisen asian toinen haluaisi korjata?

4. Mitkä yhteiset unelmanne ovat jo toteutuneet?

5. Mitä tekisitte, jos voittaisitte lotossa?

Lähde: Väestöliiton Samarakas-parisuhdepelikortit