Juhlapyhien vietosta on helpointa sopia, jos kaikki saavat vaikuttaa ainakin johonkin.

Pian on taas joulu! Mitä ihmettä tehtäisiin tänä vuonna? Isovanhemmat eivät ole nähneet lapsenlapsiaan taas hetkeen ja haluaisivat koko perheen luokseen jouluksi. Mutta tietenkin isovanhemmat asuvat kaukana ja vielä eri puolilla Suomea.

Lapsetkin tapaisivat mielellään isovanhemmat, mutta ovat vielä pieniä ja puhuttavissa ympäri. Ehkä voisi matkustaa ulkomaille! Toisaalta olisi ihanaa myös viettää joulu rauhassa omassa kodissa raskaan syksyn jälkeen.

Miten rakentaa joulu, josta kaikille jää hyvä mieli?

Kompromisseihin kannattaa pyrkiä aina, sanoo Kari Koponen, Yhdessä vanhempana -hankkeen projektipäällikkö Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

"Jouluun liittyy paljon toiveita. Jos mukana juhlimassa on lapsia, jo heidän takiaan kannattaa etsiä kaikkia miellyttävä tapa vielttää juhlapyhiä."

Kuuntele kaikkia

Kari Koponen neuvoo, että yhteinen suunnitelma löytyy helpoiten, jos kaikki saavat vaikuttaa juhlan viettoon, esimerkiksi siihen, ollaanko matkassa viikko vai pari päivää. Puoliso ehkä lähtee mieluummin aatoksi appivanhempien luo, jos hän saa päättää jostakin muusta.

"Hän voi vaikka sopia illallisen tapaninpäiväksi kavereiden kanssa", Koponen sanoo.

Joulun sukulointeja voi myös hajottaa monille päiville tai vaikka vuorovuosille. Niitä joita ei nähdä aattona, voidaan tavata jo aiemmin.

Eri perheissä voi olla erilaisia perinteitä, ja niille on hyvä antaa tilaa.

"Joulua voi viettää isovanhempien tai oman perheen kanssa vaikka pikkujoulun merkeissä."

Tärkeintä on, että kaikki saavat vaikuttaa. Eri perheissä voi olla erilaisia perinteitä, ja niille on hyvä antaa tilaa.

Koponen vinkkaa, että isovanhempien kannattaa halutessaan kutsua lapsen perhe kylään sanomalla, että he ovat tervetulleita. Viisasta on yrittää välttää sitä, että kutsutut kokevat tulleensa painostetuiksi ja että on heidän velvollisuutensa mennä.

Sovi ajoissa

Lahjoista on paras puhua aikuisten kesken etukäteen. Vanhemmilta voi kysyä, mitä heidän lapsensa tarvitsee.

"Yllätyksillekin pitää olla tilaa, mutta lapsen vanhemmat tietävät parhaiten, mikä on hyvä lahja."

Usein syksy on ollut kiireinen, ja moni haluaa välttää stressiä jouluna. Suvun kesken voi sopia esimerkiksi, että aikuisille ei hankita lahjoja tai että jokaiselle arvotaan henkilö, jolle lahja ostetaan.

Koposesta joulua voi hyvin viettää vaikka oman perheen kesken Espanjassa, mutta suunnitelmista kannattaa sopia ajoissa.

"On hyvä, etteivät tällaiset asiat tule kenellekään yllätyksenä, vaan niihin voi varautua. Eikä aina kannata olla poissa."

Jokaiselle jotakin

Nuoret perheet saattavat haluta viettää joulua ulkomailla ja näyttää lapsille erilaisia joulunviettotapoja, mutta isovanhemmille yhteinen jouluaatto voi olla tärkeää.

"Isovanhemmat tahtovat usein nauttia lastenlastensa seurasta, kun yhteiseen juhlaan on vielä jäljellä voimia ja terveyttä. Ei traditioita tässä ajassa liikaa ole."

Kaikkea ei tarvitse mahduttaa samaan iltaan.

Joulunpyhiin mahtuvia tapahtumia kannattaa miettiä yhdessä. Kaikkea ei tarvitse mahduttaa samaan iltaan, ja illan ohjelmaan voi miettiä uusiakin juttuja.

"Vaikkapa yhdessä tehty joulunäytelmä voi olla lapsista hauska", Kari Koponen vinkkaa.

Usein joulun perinteet kaikkine porkkanalaatikkoineen ovat tärkeitä isovanhemmille. Jos nuoremmat voivat tuoda esimerkiksi omia herkkujaan pöytään, joulu tuntuu heidänkin juhlaltaan - ja isovanhempien vaiva vähenee.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2015.

Nämä kiristävät tunnelmaa jouluna

  • Vietetäänkö aatto toisen vanhempien luona vai kotona?
  • Onko appivanhempia pakko kyyditä jonnekin jouluksi?
  • Kuinka paljon ja kenelle ostetaan lahjoja?
  • Mitä koristeita laitetaan minnekin?
  • Kuinka paljon on pakko tehdä jouluvalmisteluja ja siivota?
  • Mitä jouluna syödään?

Lähde: Kodin Kuvalehden kysely

Elämästä ei selviä ilman, että mokaa. Kuitenkin epäonnistumisen pelko lamaannuttaa meistä monen.

Kaadoin kahvit paidalle. Mokasin työhaastattelussa. Menetin mustasukkaisuuteni vuoksi elämäni rakkauden.

Epäonnistumisen kokemuksia on eritasoisia, mutta ne kaikki aiheuttavat inhottavia tunteita, kuten häpeää. Siksi epäonnistuminen pelottaa kaikkia, myös niitä itsevarman oloisia tyyppejä.

Sanotaan, että Suomessa epäonnistumisen pelolla on pitkät perinteet. Tulevaisuus ei näytä sen valoisammalta. Tuoreiden tutkimusten mukaan yrittäjyys ei kiinnosta nuoria epäonnistumisen pelon takia ja kun nuoret ennen pelkäsivät ydinsotaa, pelkäävät he nyt yksinäisyyttä ja epäonnistumista.

Moni lapsi tai nuori viittaa vain silloin, kun on varma, että tietää oikean vastauksen. Koulumaailmaankin ulottuva suorituskeskeinen yhteiskunta lietsoo epäonnistumisen pelkoa.

Niin kokouksessa ehdotuksensa esittelevä aikuinen kuin pulpetissaan vastausta pähkäilevä lapsikin pohtii, mitä muut ajattelevat minusta. Julkinen epäonnistuminen tuntuu pahimmalta.

Suoritamme myös ihmissuhteita. Moni pelkää epäonnistumista kasvatuksessa tai parisuhteessa. Joitakin epäonnistuminen rakkaudessa pelottaa niin paljon, ettei uskalla heittäytyä uuteen suhteeseen.

Luonne vaikuttaa

Vaativa yhteiskunta ja suomalaisten väitetty heikko itsetunto eivät ole ainoita syyllisiä. Epäonnistumisen pelko on ihmiselle tyypillistä.

"Ihmisen hermosto pitää huolen, että epäonnistumiset jäävät muistiin kuin kärpäspaperiin. Onnistumiset taas luiskahtavat mielestä kuin teflon-pannulta", psykologi Tuija Matikka kertoo.

Kuitenkin ihmiset suhtautuvat mokiinsa eri tavoin. Yksi kohauttaa harteitaan, toinen masentuu. Joku syyttää muita tai huonoa onnea, toinen pitää itseään vääränlaisena ihmisenä, joka ei voi ikinä onnistua.

"Ulospäinsuuntautuneet ekstrovertit ovat rennompia ja hakevat muilta apua keskustelemalla. He eivät hätkähdä tiukasta palautteestakaan. Luonteeltaan sisäänpäinkääntyneet introvertit, joita aikuisista suurin osa on, eivät halua puhua keskeneräisistä asioista", psykologi Antti Suvanto sanoo.

Mutta ihmisen luonne ei ole kiveen hakattu. Suvannon mukaan yksi tapa yrittää muuttua on hakeutua erilaisten ihmisten seuraan. Se kasvattaa, antaa uusia näkökulmia elämään ja saa tarkistamaan omia asenteitaan.

Epäonnistuminen tarkoittaa, että olet yrittänyt onnistua.

Monet epäonnistumisten ja niiden pelon murtamat ovat herkkiä. Se ei Suvannosta ole lainkaan pahasta yhä kovemmassa maailmassa.

Hän kannustaa potilaitaan sekä sietämään epäonnistumisiaan paremmin että pitämään kiinni herkkyydestään. Suvannon mielestä ihmisten pitäisi olla sallivampia itseään ja muita kohtaan. Elämä on valintoja, osa niistä on väistämättä vääriä. Kehitystä tapahtuu vain kokeilemalla.

"Eihän kukaan ole oppinut ajamaan pyörälläkään teoriaa lukemalla. Ensin on tartuttava pyörää sarvista ja lennettävä nokkospuskaan."

Riski kannattaa

Jos pelkää koko ajan epäonnistumista, elämä valuu sormien välistä. Silti paras tapa varautua siihen, että asiat menevät myttyyn, on Tuija Matikan mukaan hyvä suunnitelma: että tietää, kenelle soittaa, jos puoliso jättää, tai mitä tehdä, jos saa potkut.

Vaikka huolten jakaminen voi helpottaa, ei epäonnistumista kannata kerrata loputtomiin.

"Älykkäät ihmiset käsittelevät epäonnistumisiaan lempeällä huumorilla ja suhteuttaen. Harva moka lopulta on haudanvakava", Matikka sanoo.

Ilman riskinottoa on mahdotonta päästä eteenpäin, oli sitten kyse urasta tai ihmissuhteista. Epäonnistuminen tarkoittaa, että olet yrittänyt onnistua.

Matikan mielestä epäonnistumisen pelkoon pitää suhtautua kuten mihin tahansa fobiaan, eli kohdata se. Kun kokeilee epäonnistua, huomaa, ettei se olekaan niin vaarallista.

"Ihmiset pelkäävät tunteita, joita epäonnistuminen herättää, mutta on hyvä muistaa, että pelkoon tai häpeään ei voi kuolla. Tunne on säätilan tapaan ohimenevä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2012.

Lipsutko aina tavoitteistasi? Etkö viitsi enää edes yrittää? Lue tästä vinkit, jotka auttavat onnistumaan.

1. Yksi pieni tavoite riittää.

Haaveesi on ehkä iso ja epämääräinen: haluaisit voida paremmin, nauraa useammin, jaksaa paremmin töissä, liikkua enemmän, syödä terveellisemmin, olla kotona hyväntuulisempi. 

Jos yrität muuttaa kerralla kaiken, et onnistu. Tuskin edes uskallat yrittää.

Tee elämääsi mieluummin yksi, pieni muutos. Kun saat sen rutiiniksesi, muut myönteiset muutokset seuraavat yllättävän helposti perässä.

Onnellisuustutkijat kutsuvat ilmiötä myönteisyyden kehäksi. Se voi toimia esimerkiksi näin: Alat tehdä joka ilta puolen tunnin iltakävelyn. Lenkki nostaa mielialaasi ja saa kehosi mielihyvähormonit hyrräämään, etkä sen ansiosta haluakaan herkutella itseäsi ähkyyn ennen nukkumaanmenoa. Nukutkin ehkä paremmin. Hyvin nukkuneena muutut myös mukavammaksi läheisillesi.

Aloita siis pienestä. Arvosta pikkuruista tavoitettasi ja pidä siitä kiinni. Se riittää.

2. Muotoile tavoite myönteisesti.

Jos tavoitteesi on "en syö enää iltaisin kahta suklaalevyä", arvaa mitä iltaisin mietit?

Kahta suklaalevyä.

Mitä enemmän keskityt miettimään sitä, mitä et saa tehdä, sitä enemmän mielesi tekee tehdä juuri sitä.

Muotoile tavoitteesi myönteisesti. Jos et halua syödä iltaisin suklaata, ota tavoitteeksi vaikkapa tämä: "Syön iltaisin aivan järkyttävän hyvää hedelmäsalaattia ja luen romaania."

Jos nimeät tavoitteesi Vanhat läskit veks -projektiksi, tekeekö mieli edes aloittaa? Virkeys- tai Uusi alku -projekti kuulostaisivat ehkä houkuttavimmilta.

Lakkaa vatvomasta sitä, mistä joudut luopumaan. Keskity mieluummin miettimään, mitä uutta ja hyvää tavoite tuo elämääsi. 

Muista, että tavoite ei ole rangaistus vaan lahja, jonka tarkoitus on tuoda elämääsi lisää iloa ja merkitystä.

3. Tee tavoite konkreettiseksi.

Mieti, miltä sinusta tuntuu, kun tavoite on saavutettu. Mitä silloin näet, mitä kuulet, millaista iloa tunnet? Mikä olisi silloin toisin kuin juuri nyt?

Eläydy tulevaan onnistumiseesi mahdollisimman konkreettisesti. Mielesi kaipaa yksityiskohtia ja saa niistä energiaa ja motivaatiota.

4. Muistele onnistumisiasi.

Olet onnistunut ennenkin. Et ehkä muista onnistumisiasi yhtä hyvin kuin epäonnistumisiasi, mutta palauta ne nyt mieleesi.

Missä asiassa, ihan pienessäkin, viimeksi onnistuit? Millaisia onnistumisen kykyjä silloin käytit? Millaisia yllättäviä, myönteisiä taitoja silloin itsestäsi löysit? Miten päihitit vastoinkäymiset?

5. Hyväksy takapakit.

Tavoitteen saavuttaminen on paketti, johon kuuluvat myös vastoinkäymiset. Takapakkeja tulee, siksi niihin kannattaa varautua.

Jotta onnistuisit tavoitteessasi, sinun on osattava myös epäonnistua. Epäonnistuminen on osa mitä tahansa tekemistä, eikä määritä ihmisarvoasi yhtään mitenkään.

Jos tavoitteesi on löytää uusi työpaikka, voit varautua vastoinkäymisiin hyväksymällä sen, että työn löytäminen vie todennäköisesti aikaa. Kyky, jota tässä tapauksessa onnistumiseesi tarvitset, on kärsivällisyys. 

6. Hanki kannustajia.

Jotta jaksaisit ponnistella tavoitteesi eteen, tarvitset muiden kannustusta. Itse et ehkä aina huomaa pieniä, päivittäisiä edistysaskeliasi, mutta tukijoukkosi huomaavat.

Palkitse itsesi onnistumisesta vaahtokylvyllä tai elokuvaillalla, millä tahansa, mistä nautit. Muista kiittää tuesta ääneen myös läheisiäsi.

Lähde: Terveyskirjasto.

Kaihertaako mieltäsi pari painavaa sanaa, jotka olisit halunnut sanoa, mutta jätit silti sanomatta? Kirjoita kirje ja suolla siihen tunteesi. Mutta jätä kirje lähettämättä.

Murhe voi olla pieni tai suuri. Sinua on voitu nöyryyttää, tai ehkä olet vain pahastunut jostain, mikä on muiden mielestä niin mitätöntä, ettet tohdi sanoa sitä edes ääneen.

Jokin painaa silti. Mielessäsi pyörii lause, vastaletkautus tai puolustuspuhe, jota et tositilanteessa saanut ulos suustasi.

Kokeile kirjallisuusterapiaa.

Kirjoita kirje, johon suollat tunteesi ja ajatuksesi sensuroimatta. Kirjettä ei ole tarkoitus lähettää. Jos haluat, voit lukea sen kuitenkin ääneen ystävällesi, terapeutillesi tai tyhjälle tuolille, jossa kuvittelet kirjeesi vastaanottajan istuvan.

Kuulostaa hassulta, mutta tekniikalla on kuulemma puhdistava vaikutus. Sen avulla voit saattaa esimerkiksi tuhoisan ihmissuhteen päätökseen tai jättää hyvästit kuolleelle. Työstät turvallisesti ihmissuhteita, joita et muuten pysty työstämään.

Terapiasta käy sekin, jos vuodattaa kirjeeseen rakkautta tai lämpimän kiitoksen, jota ei vain ole saanut aiemmin sanotuksi. 

Tee tänään ainakin yksi mielihyvää tuottava teko itsellesi - ja yksi jollekin toiselle.

1. Huomaa hetki.

Miltä aamukahvi tuoksuu? Mitä ajatuksia se sinussa synnyttää? Keskity hetkistä pienimpään ja arkisimpaan. Niitä on turha vähätellä, sillä niistä elämä koostuu.

2. Huomaa itsesi.

Päätä, että tänään et arvostele itseäsi, vaan kannustat ja kiität. Erottele asiat, joihin voit ja et voi vaikuttaa.

3. Huomaa ilo.

Tee tänään ainakin yksi mielihyvää tuottava teko itsellesi - ja yksi jollekin toiselle.

4. Huomaa mahdollisuudet.

Kirjaa ylös mieltäsi painava ongelma ja sen synnyttämä tunne. Mieti, minkä konkreettisen teon voit tehdä ongelman poistamiseksi juuri tänään. Mieti myös, kuka voisi auttaa sinua. Ihan yksin meistä ei selviä kukaan, eikä tarvitsekaan.

5. Huomaa muut.

Pidä huolta tärkeistä ihmissuhteista, sillä ne tekevät sinusta ihmisen, joka olet. Tee tänään ainakin yksi teko, jolla autat jotakuta läheistäsi.