Jumittaja jää kiinni yksityiskohtiin eikä koskaan lakkaa muistelemasta vuosien takaista riitaa.  Jumituksen syitä on monia, mutta aina sitä on yhtä vaikea muuttaa.

Siellä hän seisoo peilin edessä murheellisen näköisenä.

"Sinä kuitenkin ajattelet, että minä olen liian lihava", hän aloittaa.

"Mitä nyt taas? Enkä ajattele."

"Älä yritä. Sanoit, että lenkkeily tekisi minulle hyvää. Kyllä sanoit, silloin millenniumjuhlien jälkeen! Mitä sinä muka tarkoitit, jos et sitä, että olen liian lihava?"

"Millennium… Herranen aika, siitä on yli 15 vuotta!"

Niinpä. Jumittajalle 15 vuotta ei ole aika eikä mikään. Jumittaja ei koskaan unohda.

Jumittaja kuvittelee tekevänsä hyvää

Jumittaja jää kiinni ilmeisiin ja sanavalintoihin. Mitä tarkoitit, kun korostit sitä sanaa niin painokkaasti, hän tivaa.

Kun joku kertoo tarinaa, jumittaja takertuu ensimmäiseen epätäsmälliseen virkkeeseen. Hän kysyy tarkentavia yksityiskohtia, kunnes kertoja kadottaa tarinansa idean.

Työpaikan palaveri ei pääse kunnolla käyntiin, kun jumittaja keskeyttää. Hän haluaa varmistaa, onko kokoukseen varmasti kutsuttu kaikki, joita asia koskee. Aikaa kuluu. Varsinaiseen asiaan ei päästä koskaan.

"Jumittaja kuvittelee tekevänsä hyvää", työ- ja organisaatiopsykologi Satu Kaski selittää.

"Hänhän varmistaa, että kaikki menee kerralla oikein ja työ tehdään kunnolla. Muiden mielestä hän saa aikaan vain sen, etteivät projektit valmistu ajallaan."

Yksityiskohdat suojaavat kaaokselta

Jumittaminen voi tulla perintönä lapsuuskodista, jossa äiti tai isä on ollut tarkka ja vaatinut tilille jokaisesta teosta ja äänenpainosta.

Jollekin se voi olla ratkaisu elämän kaoottisuuteen. Kun sattuma sotkee suunnitelmat ja ihmiset käyttäytyvät arvaamattomasti, yksityiskohtiin takertuminen pelastaa. Niitä voi hallita. Siitä saa onnistumisen tunnetta.

Joku saa jumituksesta merkitystä elämään: kaikki kuuntelevat minua, olen siis tärkeä.

Jumittajaa kuunnellaan kohteliaisuudesta.

"Todellisuudessa jumittajaa ei kuunnella kunnioituksesta vaan kohteliaisuudesta. Perusmukavat ihmiset joustavat eivätkä halua loukata kertomalla, että jumittaja tuhlaa kaikkien aikaa", Satu Kaski toteaa.

Joskus jumituksen taustalla on kova kokemus. 

Ihminen on tehnyt virheen ja joutunut julkiseen häpeään. Hän päättää, että vastaisuudessa hän tarkistaa pienimmätkin detaljit moneen kertaan.

"Joku voi jumittaa silkasta katkeruudesta. Jos hänellä ei mene hyvin, ei saa mennä muillakaan. Kun viilaa omaa osuuttaan loputtomiin, myös kaverin työt myöhästyvät."

Puutu jumitukseen heti

Läheiset ja työtoverit oppivat juonimaan, jotta asiat etenisivät jumittajasta huolimatta. Työasioissa hänelle saatetaan antaa oma aikataulu. Muut tietävät oikean ajankohdan, jolloin työn pitää valmistua, mutta jumittajan deadline on kahta viikkoa aikaisemmin.

Suorinta toki olisi, jos esimies puhuisi ongelmasta jumittajan kanssa. Se on työlästä, koska tämä takertuu joka faktaan ja löytää pienimmätkin virheet.

"Hän voi väitellä loputtomiin siitä, mitä oikeasti sanottiin, milloin ja miksi", Satu Kaski sanoo.

Puoliso ei rakastunut jumitukseen vaan johonkin ihanaan.

Turhautumisen hetkellä on armollista muistaa, että jumittajalla on muitakin ominaisuuksia. Ei puoliso hänen jumitukseensa rakastunut vaan johonkin aivan muuhun, ihanaan. Töissä hän ei ainoastaan nipota vaan myös osaa. Sen takia hänet on paikkaansa valittu.

"Ehkä paras keino on antaa lempeää mutta jämäkkää palautetta sillä hetkellä, kun jumitus alkaa. Kiitä havainnosta, muistuta aikataulusta ja asialistasta", Satu Kaski ehdottaa.

Kun jumittaja siis seuraavan kerran yrittää siirtää huomion kokouksen aiheesta pöytäkirjanpitäjän kirjoitusnopeuteen, keskeytä hänet heti: Hyvä huomio, mutta emme pysähdy siihen. Aikaa on tämän verran, ja sen aikana pitää syntyä päätös. Asiaan!

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2015.

Joskus jumitus toimii

Jumituksesta voi olla yllättävää hyötyä työelämässä. Jos työporukkaan osuu iso liuta jee-nastaa-innovatiivista-näin-tehdään-heti -tyyppejä, yksi jumittaja voi pelastaa isoilta taloudellisilta virheiltä. Äärioptimistisen intomielen iskiessä kuuntele siis hetki jumittajaa. Tarkistakaa vielä yhdessä jokainen yksityiskohta, joka häntä epäilyttää.

Miksi pitäisi murehtia turhia, jos on aikaa ottaa päikkärit? Kissan elämänasenteessa on paljon arvokasta opittavaa.

1. Näytä muille, mitä haluat.

Itseään ja omaa tahtoaan on hyvä kuunnella. Älä mieti liikaa toisten toiveita, odotuksia ja ennakkoluuloja. Kun kissa parkkeeraa tietokoneen näppiksen päälle tai syliin torkkumaan, hänet harvoin häädetään paikaltaan. Mitä sinä haluat tehdä - ihan vain, koska se tuntuu miellyttävältä?

2. Ota vastaan hellyyttä.

Älä mieti, ansaitsetko silitykset tai täytyiskö juuri nyt tehdä jotakin tärkeämpää. Harva asia elämässä on tärkeämpää kuin rakkaan ihmisen hellä kosketus.Ojentaudu siis nautiskelemaan. Venyttele. Käännä esiin se kohta, jota toivot rapsutettavan.

3. Älä murehdi turhia.

On ajan tuhlausta vatvoa asioita, joihin ei voi vaikuttaa tai jotka eivät ole ajankohtaisia. Ota mieluummin päikkärit.

4. Tuota iloa muille.

Ilon tuottamiseen ei tarvita erityisiä tekoja tai suorituksia. Kun rakkaimpasi näkevät sinut, he ilahtuvat. Heidän silmissään olet täydellinen, vaikka toki he tietävät myös ärsyttävät puolesi. Sinä itse riität niille, joille olet tärkeä.

5. Huolehdi perusasioista.

Muista syödä ja nukkua hyvin ja tarpeeksi.

Oma elämä on mukavaa ja turvallista, mutta tuntuu joskus aika pieneltä. Vieläkö kannattaisi repäistä?

Ystävä lähtee opiskelijavaihtoon Etelä-Eurooppaan, rakastuu tulisesti ja jääkin sille tielleen. Facebook-kuvissa näkyy aurinkoa, oliivipuita ja viinitarhoja.

Toinen ystävä irtisanoutuu työstään, muuttaa maalle ja perustaa yrityksen, josta on haaveillut. Puolituttu myy omaisuutensa ja lähtee kiertämään maailmaa. Arki vaihtuu seikkailuihin.

Omasta peilistä sen sijaan katsoo tavallinen perheenäiti. Ihminen, joka lyhentää säntillisesti asuntolainaa, lajittelee jätteensä ja muistaa lähettää joulukortit koko suvulle. Nainen, jonka viikon huippuhetki on lasi viiniä ja Vain elämää -jakso perjantaisin kotisohvalla. Hän on tehnyt samaa työtä vuosikaudet ja ollut ja pysynyt naimisissa saman miehen kanssa.

Enimmäkseen hän on tyytyväinen elämäänsä.

"Moni ymmärtää elämän rajallisuuden viimeistään keski-iässä."

Mutta tulee hetkiä, jolloin tavallinen nainen miettii, olisiko hänen kannattanut tehdä elämässä toisenlaisia, rohkeampia valintoja. Samaa pohtii meistä moni, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Marja Kaikkonen.

"Keski-ikä, 40-50 vuotta, on perheelliselle ihmiselle tyypillinen välitilinpäätöksen aika. Lapset ovat jo kasvaneet tai muuttamassa pois kotoa. Kiireisten vuosien jälkeen ehtii pohtia omia tunteitaan. Mitä minä haluan, miltä minusta tuntuu, onko elämäni menossa haluamaani suuntaan? Moni ymmärtää elämän rajallisuuden viimeistään tässä vaiheessa."

Pieni voi olla parasta

Työssään psykoterapeuttina Marja Kaikkonen on huomannut, että moni ihminen tavoittelee asioita ympäristönsä, perheensä tai omantuntonsa patistamana. Hänen vastaanotoillaan puhutaan onnellisuudesta sitkutellen tai jossitellen: sitten kun... jos minulla olisi enemmän sitä ja tätä...

"Onnellisuutta ei osata hakea sieltä, mistä se todennäköisimmin löytyy eli tästä hetkestä", Kaikkonen sanoo.

Asiat, joista haaveilemme, ovat Kaikkosen mukaan usein samoja kuin muilla. Lähes aina unelmiin liittyy jonkinlaista kuluttamista ja uuden hankkimista. Joogaviikonloppu, mindfulness-kurssi, matka maailman ääriin, merkkilaukku.

"Kuvittelemme, että haaveemme ja tarpeemme ovat omiamme."

"Markkinointi muovaa ajatteluamme. Kuvittelemme, että haaveemme ja tarpeemme ovat omiamme, vaikka todellisuudessa olemme omaksuneet ne sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja mediasta."

Ihminen, joka viihtyy omassa elämässään eikä haikaile muuta, ei siis kenties olekaan vähään tyytyvä tavis vaan ajattelussaan askelta pidemmällä.

"Hän, joka osaa nauttia tavallisesta elämästä, on heittänyt ulkoisista paineista syntyneen lastin yli reunan tai ei ole sitä koskaan kerännytkään. Tavallinen elämä on ihmisen kokoista. Siinä ei ehkä ole erityistä loistoa, mutta se voi rentouttaa ja olla ihan yhtä nautinnollista kuin moni harvinaisempi huvi", Marja Kaikkonen sanoo.

"Monet meistä ovat onnellisimmillaan juuri siinä tavanomaisessa, näennäisen tylsässä arjessa. Harva jaksaa elää yllätyksiä täynnä olevaa elämää. Jatkuva muutos ja kova vauhti väsyttävät ja stressaavat ihmistä."

Haikailu on viesti

On tilanteita, joissa elämänmuutos on hyvä tehdä. Ahdistavasta työpaikasta tai ihmissuhteesta kannattaa päästä irti. Joskus irtiottoon ajaa tylsistyminen. Se on tunne, joka kertoo muutoksen tarpeesta.

"Jos jokin elämänalue mietityttää jatkuvasti, kannattaa tutkailla sisintään", Marja Kaikkonen sanoo.

"Miksi haen turvaa?"

Jos elämä tuntuu olevan pelkkää varman päälle pelaamista, voi miettiä, missä tilanteissa turvallisuushakuisuus palvelee hyvin ja missä ei.

"Asian pohtiminen voi syventää itsetuntemusta ja auttaa ymmärtämään, miksi hakee turvaa."

Turha jossittelu ja sitkuttelu vievät kuitenkin voimia. Niihin auttaa, että opettelee näkemään oman elämänsä hyvät puolet, Kaikkonen sanoo.

"Tyytyminen ihan hyvään tuo mielenrauhaa ja tasapainoa. Tyytyväisyys olemassa olevaan on pohjimmiltaan rauhoittava tunne: minulla on kaikki tässä ja nyt."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 8/2017.

42%
Kodin Kuvalehden nettikyselyyn vastanneista ajattelee, että ei ole tehnyt valintoja, vaan elämä on mennyt latujaan usein omasta tahdosta riippumatta.

32%
nettikyselyn vastaajista haaveilee, että voisi vaihtaa työtä ja tehdä jotakin ihan muuta kuin nyt.

Serena

Keski-iässä moni miettii, pitäisikö ryhtyä elämään rohkeammin

Itse lähdin Suomesta nuorena, ensin Ruotsiin ja sitten Afrikkaan, jonne aina halusin. Olen asunut pois Suomesta kauemmin kuin puolet elämästäni - 62v - enkä ole katunut. Sitä vain että täälläkin jossain trooppisessa Afrikassa se elämä on ihan sitä samaa. Ei se ole mitenkään ¨eksoottista¨. On ihan samaa arkielämää. Töitä, vapaa-aikaa, harrastuksia, ystäviä. On toisenlaisia ongelmia, on paljon ärsyttäviä asioita, Suomessa kaikki toimii paremmin. On ihan kiva lähteä luonnonpuistoon lomalle mutta...
Lue kommentti

Ei kannata murehtia, vaikka edessäsi olisi välivuosi. Välivuodet antavat tärkeitä opetuksia elämästä.

1. Sinulla ei ole kiire minnekään

Tutkimuksen mukaan suomalaiset aloittavat korkeakouluopinnot keskimäärin 24-vuotiaana. Ei siis haittaa, vaikka toisen asteen opintojen jälkeen pitäisikin taukoa opinnoista vuoden tai muutamankin. Korkeakouluun ehtii muutaman vuodenkin päästä.

2. Saat aikaa löytää intohimosi

Et välttämättä vielä tiedä, mitä oikeasti haluat tehdä tulevaisuudessasi. Välivuosi antaa mahdollisuuden pohtia tätä kysymystä.

3. Voit testata kykyjäsi ja kiinnostuksenkohteitasi

Parhaassa tapauksessa välivuonna voi kokeilla erilaisia töitä tai vaikka haluamansa alan avoimia opintoja. Töitä tekemällä oppii, millaisesta työstä pitää tai mitä ei ainakaan halua tehdä tulevaisuudessa. Sama pätee opintoihin.

4. Välivuosinakin voi saada uusia kokemuksia

Välivuosi koulusta ei missään nimessä tarkoita välivuotta elämästä. Välivuonnakin voi kokea ja tehdä uusia jännittäviä asioita samalla tavalla kuin muulloinkin. Moni hyödyntää välivuoden toteuttamalla pitkäaikaisia haaveitaan. Haluaisitko esimerkiksi aupairiksi ulkomaille? Oletko aina halunnut aloittaa maalauskurssin? Välivuosi antaa mahdollisuuden tehdä juuri sitä, mitä haluat.

5. Kun lopulta löydät oman juttusi, osaat arvostaa välivuosiasi

Haparoiminen kannattaa, sillä se kasvattaa sinua ihmisenä. Viimeistään myöhemmin huomaat, miksi koulusta kannatti pysyä poissa ennen jatko-opiskelua. Voihan myös olla, että välivuosi tuo elämääsi jotain muuta, mitä et olisi koskaan löytänyt ilman vuosia pois koulusta.

Jokainen tuntee ihmisen, jolla on ainoa oikea mielipide aivan kaikesta. Näillä keinoilla selviät hänen kanssaan.

1 Keskity hyvään

Ystävä on ehkä hienotunteinen kuin katujyrä, mutta onko hänellä muita vahvuuksia? Koeta nähdä hyvä.

2 Vältä vaikeita aiheita

Tietyt aiheet herkistävät. Jos et halua tuomiota sydämenasioistasi, älä ota niitä puheeksi.

3 Ota etäisyyttä

Jos sinulla on kölin alta vedetty olo tapaamisenne jälkeen, ota aikalisä ja pidä taukoa kohtaamisissa.

4 Sulje korvasi

Kun jyristin alkaa kiihdyttää, kuvittele olevasi läpinäkyvän kuplan sisällä. Olo helpottuu.

5 Ole valmis luopumaan

Olet yrittänyt kaikkea, mutta ei vain suju. Ehkä on aika luopua tästä ihmissuhteesta.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 4/2017.