Koiran omistaminen tekee ihmisestä terveemmän, mutta sama pätee myös kissoihin ja muihin eläimiin. 

Ovatko aggressiivisten koirarotujen omistajat itsekin tavallista vihamielisempiä?

Kyllä!

Vuonna 2012 julkaistu tutkimus vahvisti tämän stereotypian. Tottelevaisuuskouluun osallistuneita koiranomistajia pyydettiin täyttävään kysely. Vastauksissa vertailtiin perinteisesti aggressiivisina pidettyjen rotujen, kuten rottweilereiden, omistajia esimerkiksi kultaistennoutajien omistajiin. Rajumpien rotujen omistajat olivat persoonaltaan taipuvaisempia tuntemaan vihaa ja aggressiota.

Tutkimuksen takana ollut taho epäilee, että ihmiset valitsevat koiria jotka ovat heidän kaltaisiaan. Valitsemme ystäviksi ja kumppaneiksi ihmisiä, joilla on samanlaiset mielenkiinnon kohteet. Miksei sama pätisi myös lemmikkeihin?

On kuitenkin muistettava, että moni koira, joka on rodultaan tyypillisesti aggressiivisena pidetty, on tosielämässä varsin leppoisa kaveri ja soveltuu hyvin lapsiperheeseen. Ja päinvastoin: pienestäkin koirasta voi saada vääränlaisella kasvatuksella vihaisen.

Tekeekö lemmikin omistaminen ihmisestä terveemmän?

Kyllä!

Monissa tutkimuksissa on havaittu, että koiranomistajilla on muita matalampi syke ja verenpaine. He myös saavat muita epätodennäköisemmin sydänkohtauksia tai aivohalvauksia. Myös kissoilla on huomattu olevan samankaltainen vaikutus ihmiseen.

Luonnollinen selitys on tietenkin se, että koiranomistajat ulkoilevat ja kävelevät paljon. Liikkuminen auttaa torjumaan ylipainoa ja diabetesta. Lisäksi kodin ulkopuolelle poistuminen tekee sosiaalisemmaksi, mikä voi pidentää elämää.

Entäpä kissanomistajat? Kissoja viedään harvoin kävelyille, mutta kaikilla lemmikeillä on todettu olevan stressiä alentava vaikutus ihmiseen. Tutkimuksissa on havaittu, että kun ihmisen on tehtävä jotain ahdistavaa – esimerkiksi vaikeita päässälaskuja – he ovat rauhallisempia, kun seurana on lemmikki.

Näyttävätkö koiranomistajat lemmikeiltään?

Kyllä!

Kalifornian yliopiston tutkijat havaitsivat, että ihmiset osasivat yhdistää koirat omistajiinsa kuvien perusteella oikein kaksi kertaa kolmesta. Sama ilmiö on havaittu myös Isossa-Britanniassa ja Japanissa.

Tutkijoiden mukaan on todennäköistä, että ihminen valitsee lemmikikseen itseään muistuttavan koiran. Sattumalta vai tarkoituksella, siitä ei olla varmoja. Se kuitenkin tiedetään, että ihmiset luottavat helpommin itsensä kanssa samankaltaisiin henkilöihin. Ehkä sama pätee myös eläimiin?

 

Lähde: psychologytoday.com

Tuntuuko jokainen valintasi aina vähän väärältä? Elämä tuuliviirinä voi käydä raskaaksi.

Olet tehnyt valinnan, mutta se ei sittenkään tunnu hyvältä.

Halusit insinööriksi, mutta nyt mietit, olisitko onnellisempi biologina.

Innostuit judosta ja maksoit lukukausimaksun, mutta nyt tanssi vetää puoleensa.

Mietit, mikä sinussa on vikana; olet kuin tuuliviiri. Eikö mielipiteen vaihtaminen ole itsekurin puutetta tai suoranaista heikkoutta?

Kaikki ihmiset pohtivat joskus valintojaan. Eikä päätöksen pyörtäminen ole aina pahasta. Jos olosuhteet muuttuvat ja asiaa pohtii uudelleen, se ei ole päättämättömyyttä.

Esimerkiksi: haluatkin palauttaa juuri ostamasi paidan, kun muistat maksamattomien laskujen pinon. Jatkuva päätösten pohtiminen käy kuitenkin raskaaksi, jos siihen liittyy jatkuva itsensä epäily.

"Ihmiset ovat jo synnynnäisesti erilaisia päätöksentekijöitä", tietää psykologi, tunneakatemian valmentaja Jarkko Rantanen.

Myös elämänkokemukset vaikuttavat asiaan; esimerkiksi se, millaista kannustusta tai kritiikkiä on elämänsä varrella päätöksistään saanut.

Tyytyjälle kelpaa mikä tahansa

Tutkimuksissa on havaittu kahdenlaisia päättäjiä: maksimoijia ja tyytyjiä.

Maksimoijat etsivät aina parasta. Heille se toinen vaihtoehto on aina maistuvin.

Tyytyjät valitsevat pureskelematta yhden vaihtoehdon ja elävät sen kanssa onnellisena.

Suurin osa meistä on jotain siiltä väliltä.

Tutkimus ei ole vielä selvittänyt, ovatko käyttäytymistavat osa persoonallisuutta vai paremminkin taipumuksia. Tunteet vaikuttavat päätöksentekoon joka tapauksessa vahvasti.

"Sekä tunteet että järki vaikuttavat valintoihimme. Se juontaa ihan aivojen rakenteesta asti. Jos tunne- ja järkiajattelun alueita yhdistävä aivojen osa on vaurioitunut, ei pysty päätöksentekoon. Tuollainen ihminen voi kyllä keksiä lukuisia hyviä vaihtoehtoja, mutta ei osaa valita." 

Jos mikään vaihtoehdoista ei ”tunnu” miltään, valitseminen on vaikeaa. Kun tunteet ovat selvät, päätöskin syntyy helpommin.

"Yritämme usein tehdä päätöksiä pelkän järjen avulla, tekemällä esimerkiksi listoja asian hyvistä ja huonoista puolista. Eri piirteiden vertailu voi toimia, jos tiedot ovat jäsentämättä. Jos listat eivät auta, kannattaa kuunnella omia tunteitaan; sitä, mitä tunteita eri vaihtoehdot sinussa herättävät."

Vihaisena teet äkkipäätöksiä

Tunteet vaikuttavat päätöksiin eri tavoin. Vihaisena tai tuohtuneena moni tekee nopeita päätöksiä.

Surullisena ihmiset ovat kovin kriittisiä, eivätkä usko järkiperusteita kovinkaan herkästi.

Inhon tunne saa tekemään päätöksiä, joilla päästään asioista eroon.

"Ylpeys puolestaan lisää päätöksentekokykyä ja riskinottohalukkuutta. Innostus nopeuttaa valintaprosessia ja hämmennys estää sitä. Suuret wau!-kokemukset asettavat elämän arvoja järjestykseen ja saavat tavoittelemaan tärkeiksi koettuja asioita", Jarkko Rantanen listaa.

Emme yleensä tee päätöksiä, jotka eivät tunnu hyvältä.

"Jos päätöksestä on odotettavissa ikäviä tunteita, kuten syyllisyyttä tai ahdistusta, päätös jää helpommin tekemättä."

Pahin päätös on tekemättä jäänyt päätös. Siitä ei nimittäin opi mitään.

Nykyaika arvostaa nopeaa päätöksentekoa. Tietoa tulvii, ja maailma muuttuu nopeasti. Hidas päättäjä jää jalkoihin. Rantanen muistuttaa kuitenkin pysähtymisen tärkeydestä.

"Hätiköidessä perspektiivi katoaa. Mieti, kuinka tärkeä asia on kymmenen vuoden kuluttua. Se asettaa valinnat oikeisiin mittasuhteisiin.

Varovaisuus ja muiden mielipiteiden kyseleminen kertoo myös suuresta sydämestä ja vastuullisuudesta, ei välttämättä itsetunnon heikkoudesta tai huonosta itsekurista. Myös omaa onnellisuutta ajatellen tämä on tärkeä asia.

"Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ajavat tiukasti omaa etuaan, mutta tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat ne, jotka ajattelevat muiden hyvää."

Seuraavana päivänä voi aina myös tehdä toisin. Joku viisas on sanonut, että pahin päätös on tekemättä jäänyt päätös. Siitä emme nimittäin oppineet mitään.

Jos et tunne itseäsi kovin hauskaksi, älä lannistu: huumorintajuiseksi voi harjoitella.

1. Muistele eilistä.

Kirjaa ylös jokainen tilanne, jossa nauroit. Mikä sinua huvitti? Mitä yhteistä tilanteissa on?

2. Määrittele takaiskusi uudelleen.

Muistele mokaasi, ja kirjoita siitä kaksi eri tarinaa. Tee toisesta itsesäälinen vaikerrus, toisesta yliampuvan hilpeä. Mieti, kumpi versio on lähempänä totuutta. Ehkä sittenkin se, joka saa sinut nauramaan? Voisitko nähdä mokasi hassuina useamminkin?

3. Liioittele.

Mitä siitä, jos jännitit esiintymistäsi niin, että kasvosi tirisivät hiestä. Mietihän, miltä olisit näyttänytkään, jos olisit hikoilun lisäksi alkanut vilkutella tai tanssia hallitsemattomasti. Sitten yleisöllä vasta hauskaa olisi ollut. Ja silloinkin olisit säilynyt hengissä.   

4. Rauhoitu.

Huumori vaatii rentoutta. Jos olet kireä, huolestunut ja kiireinen, huvittavat tilanteet lipuvat ohitsesi. Istu sohvalle, hengitä syvään ja katso ympärillesi. Opettele kiinnittämään huomiosi yksityiskohtiin. Hauskuus syntyy usein pikkuruisista, arkisista havainnoista. Paisuttele niitä tai kiepsauta näkökulma päälaelleen.

5. Löydä lajisi.

Olet hauska vain, kun olet luonteva. Jos olet ujo, älä vedä reteää showta väkisin vaan anna kiusaantumisesi näkyä - ujous on muiden mielestä yleensä vain hellyttävää ja saa heidät kääntymään puolellesi. Jos rakastat puujalkavitsejä, kerro niitä. Mutta tarkkaile, milloin muut nääntyvät.

Ikä on vain numeroita. On asioita, joiden tekeminen kannattaa aina. 

1. Älä lopeta leikkimistä.  Nauru pidentää ikää oikeasti. Kun et ota itseäsi liian vakavasti, löydät aina iloa elämääsi.

2. Älä lopeta välittämistä. Välitä asioista, ihmisistä ja eläimistä. Merkityksellinen elämä syntyy siitä. Samalla voit paremmin.

3. Älä lopeta tutkimista. Uteliaisuus edistää oppimista ja pitää mielen virkeänä. Uteliaan elämä on myös usein hauskempaa.

4. Älä lopeta itsesi kiittämistä. Moni osaa olla muille kiltti, mutta piiskaa itseään armotta. Lempeä puhe kannattaa kohdistaa myös itseen. Hyvä neuvo on puhua itselleen kuin ystävälle. Se antaa voimaa. 

5. Älä lopeta hyviä tekoja. Tutkimustenkin mukaan raha ei tee onnelliseksi, mutta toisten auttaminen tekee. Siksi hyvät teot kannattavat aina. 

6. Älä lopeta oppimista. Voit aina oppia uutta, jos sinulla on halu siihen. Paappakin voi oppia tietotekniikkaa ja viisikymppinen katutansseja.

7. Älä lopeta uskomasta itseesi. Jos sinä et usko itseesi, niin kuka uskoo? Sitä paitsi sinulla on parempi itsetunto kuin uskotkaan.

8. Älä lopeta pienistä asioista nauttimista. Aamukahvi, suklaaleivos, rauhallinen kylpy. Päivissä on paljon hyviä hetkiä, kun ne vain huomaa.

9. Älä lopeta rakastamista. Rakasta myös itseäsi. Moni parisuhdekin pelastuisi, jos ihmiset pitäisivät enemmän myös itsestään.

Ystävyyden päättyminen voi sattua, mutta usein se myös helpottaa.

Eroa puolisosta voi pehmentää "eroamalla ystävinä", mutta miten erota ystävästä? Usein ystävyyden päättymiseen ei liity suurta dramatiikkaa, vaan ystävyys vain hiipuu. Harva tietää täsmällistä syytä, vaikka ehkä haluaisikin.

Yksi syy ystävyyden päättymiseen voi piillä siinä, että ihmiset asettavat toisilleen erilaisia, suuriakin, odotuksia.

"Erilaisista odotuksista on melko luontevaa keskustella parisuhteessa, mutta ystävyyssuhteissa tällaisia kehityskeskusteluja ei käydä. Moni ystävyys päättyy, koska toiseen kohdistuvista odotuksista ei ole koskaan puhuttu", sanoo psykologi Hanne-Leona Luomajoki.

Luomajoen mielestä hyvä ystävyys rakentuu kolmen tukipilarin varaan. Ne ovat luottamus, vastavuoroisuus ja hengittävyys. Jos yksi kärsii kolhuja, voi koko ystävyys romahtaa.

Kukaan ei jaksa ystävää, joka pelkästään valittaa.

Yksi ystävä saattaa esimerkiksi olla luottamuksen arvoinen siinä, että hän kuuntelee ja on aidosti mukana tapaamisissa, vaikka ei aina saapuisikaan paikalle kellontarkasti. Silti jatkuva myöhästely voi rassata suhdetta, jos toinen arvostaakin enemmän juuri säntillisyyttä.

Ystävä ei ole kaatopaikka

Vastavuoroisuus ystävyyssuhteessa tarkoittaa sitä, että antaminen ja saaminen ovat tasapainossa.

Hyvänkään ystävän ei tarvitse olla toisen huolten ja murheiden rajaton kaatopaikka.

"Ei kukaan jaksa, jos keskustelun sisältö on vain valittamista. Osa pilaa ihmissuhteensa valittamalla niin, että kuuntelija kuormittuu huomaamattaan ja alkaa vältellä tapaamisia. Ihmisaivot pitävät siitä, että asiat menevät eteenpäin eivätkä junnaa paikoillaan."

Vastavuoroisuus tarkoittaa myös sitä, että kertoo mielipiteensä rohkeasti ja aidosti, jos ystävä sitä kysyy. Vaikeat asiat ystävän kannattaa sanoa suoraan kasvokkain eikä selän takana toisille.

"Ystävä on kuin peili. Hänen kauttaan näkee itsestään asioita, joita ei muuten näkisi", Luomajoki sanoo.

Hyvä ystävä osaa myös iloita onnestasi, ei vain lohduttaa.

Hyvä ystävyys ei kuormita kumpaakaan liikaa, eikä perustu hyötymiseen tai velvollisuuteen. Hyvä ystävyys on kummallekin mielekästä ja antoisaa.

"Yhtä tärkeää kuin hädän hetkellä auttaminen on, että ystävä osaa ilman kateutta iloita onnellisista tapahtumista", Hanne-Leona Luomajoki sanoo.

Hengittävä ystävyys on sellaista, että vaikka muuttuvan elämäntilanteen takia ei hetkeen tavata usein, yhteys ei katkea.

"Ystävyys on puhallettavissa henkiin pitkänkin tauon jälkeen, jos luottamus ja vastavuoroisuus toimivat."

Ota tauko kaverista 

Usein ystäviä tippuu matkasta juuri elämäntilanteiden muututtua. Kun ihminen perustaa perheen ja valvoo yönsä pienten lasten kanssa, aloittaa uudessa työssä, muuttaa, menee naimisiin tai eroaa, jotain hänessä itsessään muuttuu. Yhteinen kosketuspinta ystävän kanssa voi silloin kadota.

"Ihminen muuttuu koko ajan, emme pysy samoina. On luonnollista elämänkulkua, että jotkut kaverit jäävät taka-alalle", Luomajoki sanoo.

Silloin toveruuden hiipumista ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, etsiä syytä itsestään tai loukkaantua. Jos välien jäähtyminen todella vaivaa, siitä voi puhua ystävän kanssa. Selvittämättömät asiat alkavat kuormittaa mieltä.

On viisautta ymmärtää, että joskus ystävyys on parasta lopettaa.

"On hyvä olla vastuullinen ihmissuhteissaan ja miettiä, millaisen jäljen jätän ja miten toista kohtelen", Luomajoki muistuttaa.

Jos ystävyydestä tahtoo pienen tauon, kannattaa ystävälle sanoa suoraan, ettei juuri tässä elämäntilanteessa jaksa tavata ja pitää yhteyttä niin usein.

Viisautta on Luomajoen mukaan myös ymmärtää, että joskus ystävyys on parempi lopettaa. Tutkimusten mukaan emme pysty kovin moniin tiiviisiin ihmissuhteisiin samaan aikaan.

"Luolaihmisten heimoissa lähimmän piirin muodosti monesti alle 20 henkeä. Ei meitä ole luotu olemaan intensiivisesti hyvin ison lauman kanssa päivittäin."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 10/2016.