Mistä tietää, kestääkö avioliitto? Yllättävän paljon siitä kertoo puolisoiden ikä vihkimisen hetkellä.

Yleensä ajatellaan, että mitä nuorempana menee naimisiin, sitä todennäköisempi ero on. Ajatuksessa on itua: nuori pari on vanhaa epävarmempi taloudellisesta pärjäämisestään ja tulevaisuuden suunnitelmistaan. Nuorille ei sitä paitsi yleensä ole ehtinyt kertyä kokemusta parisuhteiden haasteista ja niistä selviämisestä.

Vanhempana naimisiin meneminen taas tuntuu fiksulta. Puolisot tuntevat itsensä ja toisensa paremmin. He ovat ehtineet oppia rakkaudessa saamistaan kolhuista ja tietävät, mitä haluavat.

Ei liian aikaisin, ei liian myöhään

Tilastojen mukaan odottaminen kannattaa, kun kyse on hyvin nuorista ihmisistä: 20-vuotiaana naimisiin menneet eroavat 50 prosenttia todennäköisemmin kuin 25-vuotiaana avioituneet. Sen jälkeen yhtälö mutkistuu.

"Naimisiinmeno 35-vuotiaana tai vanhempana on isompi riski kuin avioituminen myöhään kaksikymppisenä", sanoo sosiologian tutkija Nicholas Wolfinger Psychology Today -lehdessä. 

Todennäköisyyksien varaan laskevan kannattaa vaihtaa sormukset 28–32-vuotiaana. Ennen sitä avioeroluvut ovat pienimmillään, mutta 32-vuotiaasta ne alkavat taas nousta.

Tätä uutta löytöä kutsutaan nimellä Kultakutrin avioliittoteoria. Jos menet naimisiin liian aikaisin, ero on tilastollisesti todennäköisempi kuin myöhemmin. Jos odotat liian pitkään, olet taas samassa tilanteessa.

Syy ilmiöön on epäselvä, ja osittain kyse on tilastoharhasta. Wolfinger nimittäin arvioi, että yli 35-vuotiaiden erolukujen kasvua selittää osittain se, että yhä useammat valitsevat naimisiin menon sijaan avoliiton. Niitä ei lasketa tilastoihin, vaikka avoliitossa olevat parit menestyisivät todennäköisesti myös avioliitossa ja vähentäisivät siten koko ikäryhmänsä eroprosenttia.

Lähde: Psychology Today

 

Kysely

Minkä ikäisenä menit naimisiin?

20-25-vuotiaana
20-25-vuotiaana
39.2%
26-29-vuotiaana
26-29-vuotiaana
27.0%
30-34-vuotiaana
30-34-vuotiaana
17.0%
Alle 20-vuotiaana
Alle 20-vuotiaana
6.5%
41-45-vuotiaana
41-45-vuotiaana
4.5%
35-40-vuotiaana
35-40-vuotiaana
4.1%
51-60-vuotiaana
51-60-vuotiaana
0.6%
Yli 60-vuotiaana
Yli 60-vuotiaana
0.3%
46-50-vuotiaana
46-50-vuotiaana
0.3%
Ääniä yhteensä: 288

Isovanhemmat ovat osa elämämme tarinaa. Etsi vanhat valokuvat ja anna heidän kertoa. Tässä lista asioista, joista voit aloittaa.

Historiasta. Pulakaudet, sotavuodet, tekniikan kehittyminen... Tiedetäänhän nämä, vuosiluvut ja poliitikot. Mutta miltä se kaikki tuntui ihan oikeasti? Kun mummo kertoo, millaista oli paikata ikkunoita ilmahyökkäyksen jälkeen, oivallat ehkä jotain suurempaa kuin koulun historiantunneilla koskaan.

Faktoista. Nimetkää yhdessä valokuvien henkilöt, paikat ja vuosiluvut. Kohta ei välttämättä ole enää ketään, joka tunnistaisi sukulaisten kasvot vuosikymmenten takaa. Tiedot voivat nousta yllättävään arvoon myöhemmin. Sitä paitsi on aika huimaa tajuta olevansa ulkonäöltään ilmetty isoisotätinsä keski-iässä.

Ihmisistä. Onko suvussasi reagoitu vaikeuksiin raivolla tai mykkyydellä? Onko ahkeruutta arvostettu enemmän kuin kykyä pysähtyä nautiskelemaan? Suvun vaiheisiin perehtyessä ymmärtää selkeitä käyttäytymismalleja, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle. Kun negatiiviset ajatusmallit ja toimintatavat tiedostaa, niitä on helpompi murtaa.

Salaisuuksista. Jos suvussa on vaiettu, kipeä asia, saattaako vaikeneminen johtua siitä, ettei kukaan ole koskaan kysynyt asiasta suoraan?

Hyväksymisestä. Kun vanha ihminen katsoo elämänkaartaan ja kertoo siitä, mukana on usein suurta viisautta. Vuodet opettivat ja kasvattivat, murheet kutistuivat, merkitykselliseksi osoittautuivat aivan muut asiat kuin arjessa usein luuli. Muisteleminen on suuntautumista tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Se sisältää eheytymisen ja sovinnon mahdollisuuden.

Mitä sinä olet oppinut isovanhemmiltasi? Entä tiedätkö sukusi vaiheista tarpeeksi? Kerro alla!

Ottaja imee läheisiltään aikaa, energiaa, palveluksia ja tunteita, mutta ei anna mitään vastineeksi. Kuulostaako tutulta? Suojelet itseäsi, kun pidät etäisyyttä ottajaan.

Noin kahdeksan prosenttia aikuisista ei ole oppinut vastavuoroisuuden taitoja, sanoo psykologi Tuija Matikka.

Jokainen lapsi syntyy ottajana ja taaperon perusasenne kuuluu ”kaikki mulle heti nyt”. Vähitellen lapsi kasvaessaan kuitenkin oppii, että pelkkä haluaminen ei ole reilua. Jos haluaa lainata kaverin lelua, joskus pitää antaa kaverinkin lainata omaansa.

He, jotka eivät opi, jäävät muita kuormittaviksi ottajiksi.

He ottavat toisilta vastaan aikaa, energiaa, palveluksia ja tunteita, mutta eivät anna mitään vastineeksi.

”Ottajat ovat usein menestyneitä, ja voivat ensitutustumisella vaikuttaa jopa anteliailta. Vastavuoroisuuden puutteen huomaa vasta vähitellen. ”

Siksi uusissa ihmissuhteissa kannattaa edetä varoen.

”Luotettavuus voi olla järkevää jopa testata, vaikka se vähän karulta kuulostaisikin. Viisas tutustumistapa on tehdä tuoreelle tuttavuudelle pyyteetön palvelus. Jos hän on ottaja, hän kuvittelee muiden olevan olemassa vain häntä varten ja on kärttämässä heti lisää.”

Ottaja ei huomaa olevansa musta aukko.

”Kun kyltymätön ottaja on bongattu, häneen viisasta pitää etäisyyttä. Häntä voi ja kannattaa auttaa hieman silloin tällöin, mutta vastakaikua ei kannata jäädä henkeä pidätellen odottamaan.”

Liika anteliaisuus vie voimat

Nyky-yhteiskunnassa ottajalle löytyy aina uusia ihmisiä kertakäyttösuhteeseen. Suurin ottajan onnenpotku on rajaton antaja, joka ei laske saataviaan.

”Antaminen kuulostaa ehkä hyvältä ja epäitsekkäältä, mutta myös liika anteliaisuus kuluttaa ihmistä”, Tuija Matikka sanoo.

Pakonomainen ja rajaton antaja uhrautuu siinä uskossa, että hänen pitää antaa vähästäänkin kaikki. Silloin hän päätyy helposti muiden ovimatoksi, eikä saa ansaitsemaansa arvostusta.

Antajan täytyy osata asettaa rajansa antamiselle ja tunnistaa salakavalat ottajat. Muuten ottajat imevät luottavaisen, empaattisen ja omantunnonherkän antajan tyhjiin.

”Seuraa ihmisten tekoja, älä puheita. Se on aina hyvä neuvo.”

Asiantuntijana psykologi Tuija Matikka, joka on soveltanut vastauksissaan Pennsylvanian yliopiston johtamisen professori Adam Grantin ajatuksia ottajista ja antajista.

Vastaa kyselyyn ja kerro elämäsi vaikeimmasta lauseesta. Vastanneiden kesken arvomme puutarhakirjan.

Mikä on vaikein asia, jonka olet joutunut lapsellesi kertomaan? Löysitkö oikeat sanat?

Vastaa kyselyymme 30.3. mennessä. Silloin arvomme vastanneiden kesken Gummeruksen puutarhakirjan Kukoistava keidas - pihan ja parvekkeen uusi loisto.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Puhumista on tärkeä jatkaa parisuhteessa, vaikka luulisi jo kuulleensa kaiken toisesta.

Jos tarpeeksi kauan kulkee ohi, ei vähitellen enää tunnekaan toista. Kokeilkaa näillä viidellä kysymyksellä, miten hyvin tunnette toisenne.

1. Mikä lapsuusmuisto on toiselle tärkeä?

2. Miten puolisosi musiikkimaku on muuttunut suhteenne aikana?

3. Minkä yhteiskunnallisen asian toinen haluaisi korjata?

4. Mitkä yhteiset unelmanne ovat jo toteutuneet?

5. Mitä tekisitte, jos voittaisitte lotossa?

Lähde: Väestöliiton Samarakas-parisuhdepelikortit