Rakentava kateus kertoo, mitä arvostat, sanoo psykoterapeutti Terhi Teräs-Hukka. 

Tarkoitukseni oli aloittaa tämä artikkeli listaamalla asioita, joista olen ollut kuluneen viikon aikana kateellinen. Listasinkin. Sitten poistin äkkiä kaiken. Hävetti liikaa. 

Kadehtiminen on alhaista ja pahantahtoista. Ainoastaan ilkeät ja epävarmat ihmiset kadehtivat.

Niinhän aina sanotaan. Heti perään neuvotaan: jos kadehtii, pitää lopettaa. Toisen onni ei ole itseltä pois. 

Näin yksinkertaista se ei ole. 

Kahvipöytäkateus on suotavaa

"Jokainen kokee kateuden tunteita, eikä kadehtiminen ole merkki kehittymättömästä luonteesta", sanoo psykoterapeutti Terhi Teräs-Hukka.

On helppo puuskahtaa olevansa niiin kateellinen maapallon toisella puolella asuvalle julkkikselle, jonka elämä on täydellistä. Tällaiset paljastukset ovat arkista ja jopa suotavaa kahvipöytäpuhetta. 

Todellinen, jäytävä, häpeällinen ja salattu kateus kohdistuu kuitenkin yleensä ihmiseen, joka on lähellä ja johon on helppo samastua: työkaveriin, ystävään, naapuriin tai sisarukseen.

Kadehtimista ei voi lopettaa

"Kateuden tunnistaminen itsessään voi olla tuskallista. Syyllisyyttä aiheuttaa se, että tunteilleen ei saa järkiperäistä oikeutusta", sanoo Terhi Teräs-Hukka.

On ymmärrettävää, että mielessä on negatiivisia tunteita sellaista ihmistä kohtaan, joka on loukannut. Mutta miksei voi lakata kadehtimasta rakasta ystävää?

Teräs-Hukan vastaus on lyhyt. Koska ihminen on tunteva olento. Koska ihminen on ihminen.

"Kateus vääristää havaintoja, koska kateellinen ei halua nähdä hyvää kateutensa kohteessa. Ihmissuhteet muodostuvat taistelukentiksi paremmuudesta tai itsesäälin loputtomaksi suoksi."

Pyri rakentavaan kadehtimiseen

Kateuden täydellinen kitkeminen on mahdotonta. Sitäkin tärkeämpää on oppia erottamaan kaksi kateuden lajia.

Rakentava kateus on tunne, jossa kateuden piston rinnalla voi olla iloinen toisen puolesta ja saada kenties lisäpotkua tavoitella omia unelmia. Rakentavan kateuden ja ihailun raja on häilyvä.

Tyytymättömyyttä aiheuttava kateus on usein tiedostamatonta. Sen tuntomerkkejä ovat kyvyttömyys nähdä ja arvostaa hyvää omassa elämässä, vaikeus käsitellä vastoinkäymisiä ja menetyksiä, katkeroituminen, epärealistiset tavoitteet ja tarve olla aina paras.

Tulisi siis pyrkiä rakentavaan kadehtimiseen.

Mitä oikeastaan kadehdit?

Jo kateuden myöntäminen ja sanoittaminen ovat tärkeitä askeleita kohti rakentavaa kateutta, Terhi Teräs-Hukka sanoo.

Kateuden hallitseminen vaatii itsetuntemusta ja omien arvojen kirkastamista.

Mitkä asiat ovat ­minulle tärkeitä? Mitkä eivät sittenkään, vaikka saatan kadehtia niitä? Mitä asioita haluan lisätä elämässäni? Jos saisin kadehtimani asian tai ominaisuuden, joutuisinko luopumaan jostakin?

Itsetutkiskeluun haastaessaan kateus on hyödyllinen tunne. Se kertoo tyydyttymättömistä tarpeista. Jos kadehdin toisen uutta kotia, haaveilenko todellisuudessa turvallisuudesta? Vai ennakoitavammasta arjesta, tasapainoisemmasta perhe-elämästä? 

Muuta kateus tavoitteeksi

Kateus auttaa selkeyttämään päämääriä. Kun tiedät, mitä toivot, voit alkaa kurottaa tavoitetta kohti ja laatia konkreettisia suunnitelmia.

Kateuden kohteelta voi kenties oppia ainakin sen, mitä omaa unelmaa on laiminlyönyt.

"Mitä varmempi on siitä, mitä itse haluaa, sitä vähemmän haluaa sitä, mitä joku toinen on. Kun itsensä tuntee tarpeeksi hyvin, ei tarvitse todistella itselle tai muille saavutuksiaan", Teräs-Hukka sanoo.

"Kateuden tunne paljastaa, mitkä asiat vaativat vielä kasvamista ja työstämistä. Siksi kadehtiminen on mahdollisuus muutokseen."

Ja samalla se on asia, joka on vain hyväksyttävä.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 7/2015.

Kysely

Kenelle olit viimeksi kateellinen?

Ystävälle
Ystävälle
38.2%
Facebook-kaverille
Facebook-kaverille
21.2%
Työkaverille
Työkaverille
14.8%
Sisarukselleni
Sisarukselleni
10.6%
En ole koskaan ollut kateellinen
En ole koskaan ollut kateellinen
6.3%
Puolisolle
Puolisolle
4.2%
Julkkikselle
Julkkikselle
4.2%
Ääniä yhteensä: 47
Kateus on pahansuopaa

Oletko kateellinen? Hyvä, sillä kateus on hyväksi sinulle

Ei se ole kateutta, jos haluaa saman mitä toisella on... Vaan se, että sen lisäksi haluaa, ettei sillä toisella enää ole sitä! Kateus on nimenomaan vihaa ja pahansuopuutta sisältävä tunne! Luultavasti kateuden tunteen voi kääntää tuommoiseen ihailuun, jossa on onnellinen toisen hyvästä ja toivoo samaa itselleen ilman, että haluaa sitä hyvää pois toiselta. Silloin ei vain määritelmän mukaan enää puhuta kateudesta.
Lue kommentti

Jos esiintyminen jännittää, nämä ohjeet voivat auttaa.

Ota tukeva asento

Tiedosta, että seisot tukevasti kiinni lattiassa. Tieto siitä kannattelee, vaikka tärisyttäisi.

Rentouta kasvot

Valauta kasvojen lihakset rennoiksi. Kun kasvojen jännitys vähenee, koko keho rentoutuu.

Hidasta hieman

Hidasta hengitystahtia ja pidä puhuessasi pieniä taukoja. Hengitä vasta lauseen lopussa.

Hae vuorovaikutusta

Etsi kuulijoiden joukosta kiinnostuneen näköinen tyyppi ja kuvittele kuin puhuisit vain hänelle.

Anna itsellesi palkinto

Palkitse itsesi esiintymisen jälkeen. Uusi kirja, pullakahvit tai saunailta - olet sen ansainnut!

Kun maltat panna kännykän taskuun ja antautua olemiselle, saat luovemman mielen.

Miltä tuntuisi viettää viikko täydessä hiljaisuudessa? Ei puhelinta, ei televisiota, ei edes kirjoja.

Sellaista on hiljaisilla retriiteillä, jotka kasvattavat koko ajan suosiotaan. Suosio ei ole mikään ihme, sanoo psykologi Markus Savander.

"Ihmiset kaipaavat rauhaa, jota eivät saa arjessa."

Savander käyttää hiljaisuutta apuna työssään ja on osallistunut useille hiljaisille retriiteille. Ensimmäinen oli miltei euforinen kokemus.

"Siellä ei tehty oikeastaan mitään, mutta silti oli hyvä olla. Tunsin voimakkaasti olevani elossa."

Kaupungin melu rasittaa, mutta luonnon äänet laskevat stressitasoa.

Kun ihminen antautuu hiljaisuudelle, hän voi tuntea kehonsa uudella tavalla ja kokea olevansa läsnä. Yhtä tärkeää kuin hiljaisuus on luonnon äänien kuunteleminen, Savander sanoo. Kaupungin melu rasittaa, mutta luonnon äänet laskevat stressitasoa.

Hiljaisuus tekee luovaksi. Rauhallinen oleskelu ja ympäristöön keskittyminen saavat mielikuvituksen laukkaamaan.

"Siksi monen olisi hyvä vähentää älypuhelimen käyttöä. Kun aiot bussissa napata puhelimen käteen, voitkin päättää vain olla. Se kuulostaa ehkä tylsältä mutta on usein kaikkea muuta."

Ärsykepaljous addiktoi

Yleensä hiljaisuus käsitetään äänettömyydeksi. Yhtä tärkeää on kuitenkin saada lepoa visuaalisista ärsykkeistä. Nykyihminen saa jatkuvasti liikaa virikkeitä, kun päivät täyttyvät kuvista ja tiedon paljoudesta.

Jatkuvat ärsykkeet saavat keskushermoston ylivirittyneeksi. Silloin muisti heikentyy, keskittyminen kärsii ja ihminen alkaa seurata sokeasti kaikkialta tulevia impulsseja.

"Netin päämäärätön selailu on hyvä esimerkki tästä. Ylistimulaatio addiktoi. Jos on tottunut elämään laitteiden keskellä, niistä irrottaminen voi ahdistaa", Savander sanoo.

Ärsykevirran keskeltä on vaikea erottaa, mikä on oikeasti merkittävää.

Ärsykevirran keskeltä on vaikea erottaa, mikä on oikeasti merkittävää. Kun turhaa pitää tärkeänä, elämästä tulee monimutkaisempaa kuin onkaan.

"Ärsyketulva myös passivoi: muutumme aivottomiksi viihteen kuluttajiksi, emmekä luo uutta itse."

Päästä aivot vapaalle

Keho tarvitsee lepoa liikunnan jälkeen. Sama pätee aivoihin ja hermostoon. Kun aivot kiireisessä arjessa joutuvat käsittelemään monimutkaista informaatiota, ne väsyvät. Hiljaisuus auttaa palautumaan.

"Rankan työpäivän päätteeksi kannattaa levätä ilman ärsykkeitä. Helposti ajatellaan, että television katsominen rentouttaa, mutta sekin ärsyttää aivoja", Savander muistuttaa.

Hiljaisuus jopa kasvattaa aivoja.

Hiljaisuus jopa kasvattaa aivoja. Meditaation ja mindfulnessin vaikutuksia tutkittaessa on selvinnyt, että niiden harjoittaminen lisää aivojen harmaata ainetta eli niiden perusmateriaalia. Samalla aivojen jo olemassa olevat yhteydet vahvistuvat.

Hiljaisuudesta on hyötyä paitsi itselle, myös muille. Kriisin keskelle joutunut ystävä voi olla liian väsynyt keskustelemaan mutta kaipaa silti läsnäoloa.

"Kokemus läheisyydestä on usein jopa voimakkaampi, kun ollaan hiljaa. Tilaa ei tarvitse aina täyttää kysymyksillä tai kannustuksella."

Älä pelkää ajatuksiasi

Jos hiljaisuus ahdistaa, taustalla voi olla pelko kohdata omat ajatukset.

"Hiljaisuudessa puolustusmekanismi laskee. Alitajunnasta saattaa nousta asioita, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Ne voivat tuntua jopa kipuna."

Omia ajatuksia ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Savander huomasi ensimmäisellä hiljaisella retriitillään, että kun mieltä kaivertaneet asiat joutuu käsittelemään, niistä vapautuu.

"Tajusin, että ajatukseni ovat vain ajatuksia. Minun ei tarvitse toimia niiden mukaisesti."

Toisille hiljaisuus voi olla vaikeaa siksi, että on lapsesta asti elänyt jatkuvassa hälinässä.

Toisille hiljaisuus voi olla vaikeaa siksi, että on lapsesta asti elänyt jatkuvassa hälinässä.

"Silloin kannattaa aloittaa viiden minuutin rauhoittumisesta. Hyvä keino on antautua tekemiselle. Jos on tottunut tiskaamaan radio auki, sen voi pistää kiinni ja uppoutua vain tiskaamiseen."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 23/2016.