Juhlat on juhlittu pienessä perhepiirissä. Perheeseeni kuuluu neljä tytärtä, joista kolme vanhinta jo elelevät omillaan ja kotona on enää ekaluokkalainen ja Urho-kissa, sekä lauma kanoja. Saman katon alla elää myös mies, jota kutsun tässä Insinööriksi ja ihme on jos yhteisen huolettoman huviretkemme edetessä ei selviä jokaiselle seuraajalle, että miksi Insinööri isolla alkukirjaimella. Insinööriltä sain lahjaksi teetä ja hajuvettä, jotka tässä tavaraprojektissa lasken kulutushyödykkeiksi, eikä varsinaisiksi esineiksi, vaan lähes aineettomiksi lahjoiksi. Hajuvesi tosin on muoviin, pahviin ja lasipulloon pakattua aineettomuutta tai oikeastaan ainetta, mutta eipäs nyt nipoteta. Oikeasti aineettoman lahjan sain tytär ykköseltä ja tytär kakkoselta, jotka muistivat hierontalahjakortilla.

Tytär kolmonen osti kirjan nimeltä Irti tavarasta, koska kai tästä projektista jotain puhetta ennakkoon oli. Kirjan on kirjoittanut Kari Ojala jo vuonna 2009 ja ellen väärin arvaa, se on ollut kirjakaupassa lähempänä alennuskoria kuin bestsellereitä. Ensi vilkaisulla arvelin, että Irti tavarasta –kirja on tavara, josta on melko helppo päästää irti, mutta hiukan tarkempi tutkailu kannatti. Sen minkä Herra Ojalan teos mediaseksikkyydessä Kon Marille häviää, hurmaa se tutkituilla faktoilla ja lähdeluettelollaan ja palaan vuoden mittaan kirjaan varmaan vielä useinkin. Oikeasti vähän nolotti, kun huomasin, että niinkään tuttua termiä kuin hiilijalanjälki, en ihan tarkalleen olisi osannut selittää. Nyt osaan, osaattekos te?

Yksi tavara lisää tarkoittaa, että vähintään kaksi pois. Alussa pitää vähän hurjastella ja siihen vaatekaappini luo mainion mahdollisuuden. Vaikka olen surkea shoppaaja, niin vaatteita on ihan liikaa. Otetaan nyt käsittelyyn esimerkiksi verkkariosasto, minulla on kymmenet mustat verkkarit, sekä yhdet radikaalin harmaat ja yhdet räikeän tummansiniset. Siis 12 verkkarit, kun oikeasti pärjäisin kaksilla. Kirppari kutsuu neljiä sinänsä ihan ok verkkareita, joita en kuitenkaan ole käyttänyt ainakaan vuoteen. Ne ovat kaikki jotenkin epämiellyttävää ainetta ja lisäksi omituisen leveälahkeisia. Kaappiin jäi vielä kahdeksat pöksyt, joilla aion ainakin seuraavan sählykauden pärjätä.

Projektin tilanne päivä 2.

- 5 tavaraa

+ 1 tavara

= - 4

 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Se ei paljon ympäristöä lohduta, jos tavarapaljoutta suitsii kuskaamalla vain turhat tavarat jonnekkin, toivottavasti sentään kiertoon. Omalle kukkarolle sekä meidän maapallollemme olisi paljon parempi miettiä, tarviiko sitä roinaa niin paljon!

Vierailija

Juuri näin, vaikka en varsinaisesti mikään sulovileeni ole, niin kylläpä hinta vain helposti ostopäätökseen vaikuttaa. Yritän jatkuvasti muistuttaa itseäni, osta vähän, mutta laadukasta, silti huomaan hankivani jotain, vain koska se oli niin halpaa, "että ei sillä ole niin väliä kestääkö se tai  kyllästynkö siihen". Kyllä sillä on.

Seuraa 

Elämä ei ole projekti, se on prosessi. Tai jos se on projekti, siinä on vain yksi deadline. Mutta minä olen projekti-ihminen, pidän siitä, että asioilla on alku ja loppu, eikä kaikki ole vain vaiheessa. Tämä projekti, jossa luovun yhdestä esineestä joka päivä vuoden ajan on synttärilahja itselleni. Se alkaa kun täytän 49 vuotta. Moni pyrkii keventymään ennen viisikymppisiä, minä kevennän ainakin tavarataakkaani. Siinä sivussa voin pohtia milloin ja miksi tavarasta tuli taakka.