Juotaisko kahvit?

Nämä taitavat olla vanhempieni häälahja-astiastosta. Montaa osaa ei ole jäljellä. Tosin häistäkin on ajan rattaat raksahdelleet 70 vuotta eteenpäin. 

Kahvimylly on ollut meillä aina. Vastajauhettu kahvi. Huumaava tuoksu. Ja pannumyssyt. Vaihtuvat vuosikymmenet näkyvät niidenkin kuoseissa.

Tämä kahvipannu vie myös lapsuuteen. Poltin kerran käteni, kun keitin äidille iltakahvin hänen oltuaan posliininmaalauksessa.

Ja nämä kupit. Ehtaa kuuskytlukua.

Kuparipannu on yksi niistä vähistä esineistä, mitkä päätyivät Viipurista isovanhempieni uuteen elämään Helsingissä.

Entä muistatko, miltä kahvi maistui emalimukista juodessa? 

Nämä kahvikupit jäivät äidiltä kesken 1998. Lehdet ovat vielä epätarkat läntit. Niistä olisi tullut tarkasti aidon lehden näköiset. Jos aikaa olisi ollut enemmän. 

Kommentit (5)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat