Maisa täss taas Moooi!

Vähä aikaa sitt Lempeä sano Lujalle ja Vanhalle, ett  ’Menkääs te vanhat ja harmaat täältä nyt pois jaloista.’ Sen frendeij oli tuloss chillailee. You know.

Ei se oo sitt vähään aikaan tsiigaillu peiliin – toi Lempeä? Se varmaan luulee, ett se on vielki jotain kakskytviis ja blondi, niinku sillon joskus. Hei, toi?!

Jos tääll joku on harmaa, ni hei!

Noh, mutt ne lähti. Luja ja Vanha.

Mä jäin sitt tsiigailee pihalle, ku Lempeä sinkoili paikast toiseen.  Ja mikä pahinta, se sullo mut M-U-N mestaan siks aikaa, ku se lähti käymää jossai. 

N-I-I-I-I-N Epistä. Mun mesta on ihan jees – ku mä saan ite päättää, millon mä meen sinne.  Mutt hei. Iha Ü-B-E-R-kauheeta on, ku mesta laitetaa siihen peltilootaan. Mikä se o, ku on ne pyörät? Ja sitt se murisee. Ei Lempeä! Tai kyll seki murisee aika useinki. Mutt se loota. Ku se murisee. 

You know? Sitt mua P-E-L-O-T-T-A-A. Iha oikeesti.

Noloo myöntää, mutt joskus mä itken ääneen. Noh, hei! Ootteko nähny, ku Lempeä ajaa sitä lootaa?

Just.

Se sitä paitsi sanoo, ett se on paljo parempi kuski nyt ku sillon kaksvitosena. Blondina.

Pliiis. Millanen on blondi ratissa?

Tai ei. Ä-L-Ä kerro!!!! Mä en haluu tietää!

Mä oo mikää kissa, jolla olis yheksän henkee. You know.

Ku mä oon russeli.

Kommentit (2)

Chocolate and sparkles
Liittynyt7.9.2015

Kiellän nämä tämän aiheen ympärillä olevat postaukset, meillä kun on Valtava russelikuume joka on jo kroonistunut. Järjen ääni vaimenee vaimenemistaan.

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat