Sain työpaikalta perjantaina viestin, jossa kerrottiin materiaalitilaukseni olevan toimitettu. Hyvä. Kirje on siis jo postissa. Pääsen pian jatkamaan töitäni, johon osana kuuluu myös kirjeiden lähettäminen.

Seuraavana keskiviikkoiltana toimitus on ilmeisesti edelleen postissa. Tänne kauas naapurikaupunkiin asti se ei ole ehtinyt.

Sen sijaan tiistaina mainokset tulivat ajallaan. Oikein tuplana. Ensin päiväjakelussa. Ja sitten illalla uudestaan.

Postia ei Kusti sitten jakanutkaan. Kun jakavat mainokset. Ulkoiluttavat vanhukset. Ruokkivatkin. Tekevät lumityöt. Kesällä ajavat nurmikot. Leikkaavat pensaat ja haravoivat. Hoitavat kaupoissa hyllytyksen.

Ulkoiluttaisivatko koiratkin? Voisivat myös lasten iltapäivähoidosta huolehtia. Voisivat laajentaa ala-asteen opetukseen, miksei siis yläasteellekin. Lääkejakelun voisivat hoitaa. Vahtia vanhusten aamu- ja iltapillerit. Keittää puurot. Kaupan viimeiset kassatoiminnotkin voisivat naputella.

Kyllä moniosaajat osaavat. Ja ehtivät?

Kirjepostin määrä vähenee. Totta. Tällä menolla se lakkaa kokonaan.

Vaan haitanneeko sekään. Kun kysyn kirjeen saapumisesta, moni vastaa, ettei ehdi kaikkia kirjeitä avata.

Kaikkia?

On siis ihmisiä, joille posti kulkee. Kirjepostikin. Oikein haitaksi asti?

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoitan, että kohina korvien välissä välillä vaimenisi. Tekstieni aihepiirit vaihtelevat mielikuvituksen tuotteista havaintoihin ympäristöstä. Joissain teksteissäni saattavat vilahtaa kertojaääninä myös koiramme. Työelämää käsittelin aiemmin ulkopuolisena, sivustakatsojana. Allina kalliolla. Nyt työttömyys jäi taakse - ainakin hetkeksi. Mutta kallion viisto pinta pitää Allin silti varuillaan.

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat