"Äiti baaby" reenaa kolmonen puhumista ja kikattaa päälle. Kiitos vaan rakkaani luottamuksesta, mutta valitettavasti tämä äippä alkaa olla aika kaukana beibestä tai milffistä. Eikä miuta hirveästi lohduta, että jumpissa ja kerhoissa suurin osa muista äideistä on vielä ihan beibejä - näöllisesti ja iällisesti. Mie olen kääkkä.

Kääkkäytyminen on miulla ollut nyt pinnalla, kun kuuden vuoden valvomisen päälle ovat kivut ja säryt vieneet kääkästä viimeisetkin mehut. Olotila kiukkuisesta vanhasta akasta on sekä henkinen että ruumiillinen.

Hermopinne viiltää kinttua kuudetta viikkoa, ja huomaat jumpassa, ettet taivu sitäkään vähää mitä aiemmin, kun kipu repii toiseen suuntaan. Toissa perjantaina mie yritin hölköttää kylän ympäri, mutta lopputulos oli säälittävää raahustamista. Joka toinen lyhtypylvään väli piti kävellä, kun kroppa ei vaan kestänyt mukana.

Eihän siitä (omasta mielestä) ole kuin hetki, kun mie kirmasin aropupuna puolentoista tunnin lenkkejä aamupäivällä tanssittuani edellisiltana viisi tuntia. Nyt saa olla tyytyväinen, jos miuta haetaan tanssimaan edes viidet pelit ja kotiin viimeistään puoliltaöin. Siitäkin uroteosta mie toivun viikon, kun ei kolmonen anna nukkua tanssin(kaan) päätteeksi.

Eikä ikääntyvän akan ahdinkoa helpota ollenkaan se, että terveyskeskuksessa ahteriisi piikittää kortisonia tyttölääkäri, jonka näköisiä ja ikäisiä olet itse haastatellut kesätöihin omalle alallesi. Mie sain vuosia olla työelämässä se työyhteisön nuori tyttö. Nyt mie olen kotiin jumittunut kehäraakki, jota ei oteta edes kesätöihin.

Tuohan tämä kääkkäytyminen miun elämään tietysti ihan uusia ulottuvuuksia ja kukoistusta sosiaaliseen elämään. Anopin kanssa päästään vertailemaan kortisonin vaikutuksia ja terveyskeskuksen palveluita. Kavereiden ja tuttujen kanssa riittää mukavasti jutunjuurta, kun vertaillaan, kenen paikat on eniten puuduksissa tai kipeät.

Mutta kyllä tämä kääkkäytyminen vaan koville ottaa. Vaikka mie kuinka yrittäisin muuta vakuutella, on itselleen kamalan vaikea myöntää, ettei sitä enää olekaan nuori. Millään tavoilla.

Kommentit (1)

Vierailija

Se on se statuksen muutos mikä koskee. Ymmärrän hyvin. Meikällä ikä alkaa nyt (auts) vitosella, ja vieläkin välillä unohtuu, etten ole se porukan tyttö. Nuorempien kollegojen olemus muistuttaa omia lapsia, ja mistä lähtien nelitoistavuotiaat ovat kulkeneet varusmieskamppeissa?

Mutta. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Painovoima, joka ennen oli ihan normaali sana, muuttuu alati ilahduttavaksi hihi-aiheeksi. Tutut ja kylänmiehet rupeavat uskoutumaan sinulle kivuistaan, rypyistään ja painonhallinnastaan. Nyt olet lopulta kelpoinen vertaistueksi. Ja nyt kun olet vapaa ulkoisen palvonnasta, voit henkistyä ihan uudelle tasolle ja keskittyä siihen mikä elämässä on tärkeää: uni ja vatsan toiminta. 

Seuraa 

Jotta elämä olisi pirkompaa! Pirkko tarkoittaa naista, jolla on asenne kohdillaan ja elämännälkää. Annepirkko on keski-ikää lähestyvä kotiäiti, jolla on asennetta, mutta kaikki muu voi sitten olla vähän hukassa. Työura vaihtui äitiyteen, ja nyt Annepirkko miettii, mitä elämällään tekisi - tai sitten ihan vain sitä, millä pysyisi hereillä seuraavaan kahvikupilliseen saakka.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat