Mie tunnen ne katseet vartalossani ihan joka puolella, minne vain mie erehdyn menemään. Mie olen kaupungin katsotuin - tai ainakin tuijotetuin - nainen.

Mie en kerää katseita sen takia, että olisin (tai edes joskus ollut) erityisen milffi tai hotmama. Kaikkea muuta. Näissä katseissa on tilanteesta ja tuijottajasta riippuen lähinnä ärtymystä tai sääliä.

Syy katseisiin on nimittäin tuo meidän kolmonen. Hänen kanssaan tehdään, mennään ja poistutaan tällä hetkellä känkän ja kiukun säestämänä. Se on varmaan taas joku kehitysvaihe, joka ainakin äidin silmissä vain jatkuu, jatkuu ja jatkuu loputtomiin.

Kolmonen kun ei tällä hetkellä haluaisi tehdä mitään - ainakaan mitään sellaista, jota joku toinen ehdottaa. Se on katsokaas "itse" vaihe nyt. Ja sitten kun herrantertun saa huijattua sinne kauppaan, tai minne nyt on sillä hetkellä pakko mennä elämän ylläpitämiseksi, ei häntä saisi sieltä enää pois.

Esimerkiksi vierailuissamme saksalaiseen kauppaketjuun on aina tuttu kaava. Ekat känkkikset otetaan (viimeistään!) pukeutumisvaiheessa. Ite pitäis kaikki laittaa, joten auta armias, jos yrität auttaa. Sittent tuleekin seuraava kiukku, kun joku takinhiha ei tottelekaan, ja kiljutaan kuorossa äitiä.

Automatkahan tuon kanssa menee, kun köyttää turvaistuimeen. Korkeintaan kuuluu muutama tiukka "ei" takapenkiltä, jos äiti yrittää virittää keskustelua. Perhepoliittiset neuvottelut jatkuvat marketin paikoitusalueella. Vähintään yhdet kiukut ehtii vetäistä, kun ei saa juosta autojen sekaan tai jos äiti kaappaa kainaloonsa lötkömadoksi heittäytyneen lapsen, jolta ei löydy jalkoja.

Tilanne eskaloituu taas kaupassa. Ite pitäisi saada kävellä, mutta tämä yleensä päättyy katoamistemppuun tai paikoilleen jämähtämiseen. Silloin julma äiti kaappaa kärriin tai kainaloon - ja sitten kiljutaan. "Ite kävelee!" vaan kaikuu käytävällä. Ja sama uudelleen kaupasta poistuttaessa, viimeistään parkkiksella.

​​​​​​Mie siis saan tätä nykyä paljon katseita osakseni, ihan missä tahansa. Ei liene montaa paikkaa, mistä en olisi kantanut kiljuvaa ja kiukkuavaa lentsikkaani pois. Ristin siis käteni kyynärpäitä myöden, ja odotan vaiheen loppumista.

Kommentit (0)

Seuraa 

Jotta elämä olisi pirkompaa! Pirkko tarkoittaa naista, jolla on asenne kohdillaan ja elämännälkää. Annepirkko on keski-ikää lähestyvä kotiäiti, jolla on asennetta, mutta kaikki muu voi sitten olla vähän hukassa. Työura vaihtui äitiyteen, ja nyt Annepirkko miettii, mitä elämällään tekisi - tai sitten ihan vain sitä, millä pysyisi hereillä seuraavaan kahvikupilliseen saakka.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat