Miun kaksi vanhinta lastani ovat nyt siirtyneet työelämään, ja tekevät omaa osa-aikatyötään päiväkodissa kaksi päivää viikossa. Niin sanotun kunnon äidin tavoin mie tietysti ensi hätään tunsin syyllisyyttä, että itse osa-aikaisesti töitä paiskiva kotiäiti pistää mukulansa päiväsäilytykseen.

Mutta jos kerran valkotakkiset sanovat, niin toteltavahan se on. Tekee kuulemma tuolle meidän erityiselle lapsukaiselle hyvää kehityksen kannalta. Enkä mie nyt usko, että tällainen "mini-inttivuosi" nyt haitaksi on ykkösellekään, kun sehän menee jo koulun esiasteelle vuoden kuluttua.

Niinpä äiti nielee epäonnistumisen kyyneleensä - sekä kakkosen erityisvaikeuksista että kotihoidon "epäonnistumisesta" johtuvat - ja kiikuttaa kalleimpansa kiltisti kunnalliseen päivähoitoon. Mutta muksut tuntuvat tykkäävän, joten mie vaan ajelen nyörästi parikymmentä kilometriä päivässä, jotta lapseni pääsevät osalliseksi varhaiskasvatusjärjestelmästä.

Kokemusta systeemistä meillä on nyt peräti kahden hoitopäivän sekä yhden tutustumiskäynnin verran. Arvokasta ja kovaa duunia ne siellä tekevät, sitä ei käy kiistäminen.

Mutta onhan noita yllättäviäkin käänteitä ehtinyt jo tulla vastaan, ja saaneet miut pyörittelemään päätäni kuin pupu porkkanapellossa. Mie olen nimittäin miettinyt koko viikonlopun pääni puhki, otinko mie sieltä päikystä ollenkaan oikean mukulan mukaani viime viikolla. 

Äitiysajan dementiasta voivat näköjään kärsiä myös päiväkodin tädit, ja siihen tuntuu liittyvän erityispiirteenä kasvojen sekä nimien unohtamista.

Kakkosta noutaessani alkoi täti selittää miulle silmää vinkaten jostain vahingosta, joka aiheutti pyykkiä. Herranen aika, uskalla sanoa ääneen kakka tai pissa, kyllä äidit ovat niitä nähneet! Mitään mysteeristä pyykkikassia ei kuitenkaan naulakosta löytynyt, ja vaihtovaatteetkin olivat puhtaat.

Seuraavaksi sain kuulla kakkosen närppineen ruokapöydässä vain voileipää. Sekin kuulosti omituiselta, koska sama tyyppi on perheen paras rehunkäyttäjä, ja mätti edellisviikolla lasaretissa borssikeitotkin mukisematta.

Kotona mie löysin kakkoselta ulkovaatteiden alta kaikki aamulla puetut sisävaatteet - puhtaina - eikä lapsiparka tiennyt mistään vahingoista mitään, vaikka kotimatkalla tenttasin.

Miulle oli siis sujuvasti kerrottu kakkosen etunimikaiman päivän kulusta - täysin eri lapsen kuulumiset. Toivottavasti se kaimakin oli päiväkodissa samana päivänä, jotta molemmat kirjattiin noudetuiksi. Ettei tarvitsisi odotella poliisin kolkuttelevan ovella epäilemässä jälkikasvun heitteillejätöstä.

Kommentit (1)

Vierailija

Joskus lasta päivän päätteeksi hoidosta hakiessa mietin, kuinka hämmentävää se voisi olla, kun kaappaisi päiväkodin pimeällä pihalla jonkun toisen lapsen rutistukseensa. - Kaikkihan ne on saman näköisiä hämärissä, täysiin varustuksiin puettuina?

Seuraa 

Jotta elämä olisi pirkompaa! Pirkko tarkoittaa naista, jolla on asenne kohdillaan ja elämännälkää. Annepirkko on keski-ikää lähestyvä kotiäiti, jolla on asennetta, mutta kaikki muu voi sitten olla vähän hukassa. Työura vaihtui äitiyteen, ja nyt Annepirkko miettii, mitä elämällään tekisi - tai sitten ihan vain sitä, millä pysyisi hereillä seuraavaan kahvikupilliseen saakka.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat