Viisaammat väittävät, että sosiaalinen kanssakäyminen on siirtynyt liikaa näpy-näpyaikaan. Toinen ihminen kohdataan live-elämän sijaan mieluummin ja turhan usein älylaitteen näyttöruudulla.

Totta varmasti, mutta miun mielestä se on lapsiperheessä kuulkaa pakko välillä keskustella näpyttämällä, jos ylipäänsä meinaa ehtiä ja muistaa saada sanottavansa suollettua ulos. Ainakin, jos lasten isä on jyväjemmari, joka ainakin näin sesonkiaikaan asuu enemmän viljankuivurissa tai puimurin hytissä kuin kotona.

Keskustelu on kuitenkin parisuhteessa ihan suotava asia. Jos sitä ei ehdi tai muista tehdä, huomaa pian seisovansa ulko-ovella laukku kädessä lähdössä kerran vuodessa marttakerhon kevätretkelle Tuurin kyläkauppaan, mutta lastenvahtia eli sitä parisuhteen toista osapuolta ei näy eikä kuulu, koska hän on kommunikaation puutteen takia autuaan tietämättömänä traktorin ratissa saven keskellä kilometrien päässä.

​​​​​​Livekommunikaatio parisuhteessa ei ole ihan yksinkertainen juttu. Meillä ainakin on keskustelussa usein mukana kahden osapuolen sijasta viisi. Tämä hieman hankaloittaa viestien perillemenoa, kun pitäisi saada kaadettua kaikki asiansa toisen niskaan sillä siunaaman sekunnilla, kun vahingossa ollaan hereillä suurin piirtein samassa paikassa suurin piirtein samaan aikaan.

Koita siinä sitten vaalia parisuhdetta ja keskustella rakentavasti, kun samalla hetkellä kolmonen huudattaa moottorisahaa, kakkonen tarvitsisi painikaveria, kolmonen tyhjentää keittiönkaappia ja katti maukuu ulos tai sisään.

​​​​​​​Potentiaalisia lopputulemia on näissä keskusteluyrityksissä yleensä kaksi. Ensimmäisessä vaihtoehdossa kumppanisi toteaa "Hei, mitä sie oikein sanoit? Mie en nyt kuullut mitään." juuri kun olit vuodattanut hänelle syvimmät tuntosi. Toisessa vaihtoehdossa joudut keskeyttämään tarinointisi niin monta kertaa, ettet enää itsekään muista, mitä yritit sanoa.

​​​​​​​Yöaikaa meillä ei enää ole varaa uhrata syvällisiin keskusteluihin. Kolmonen kiljuu ja valvottaa yöt läpeensä, joten jokainen mahdollinen sekunti käytetään nukkumiseen.

​​​​​​Mie kaipaisinkin parisuhde-eksperteiltä ihan käytännön vinkkejä, miten keskusteleminen tulisi hoitaa, kun se kuulemma on parisuhteessa niin tärkeää. Käytetäänkö suosiolla vatsappia, vasea ja meseä vai laitetaanko peltorit korville lapsikohinan häivyttämiseksi?

​​​​​​

Kommentit (3)

Vierailija

Hih. Tätä tapahtuu myös kaupunkiperheissä. Itse olen ajoittanut parisuhdekeskustelut aikaan, jolloin ukkokulta on autossa matkalla töistä kotiin. Siihen on parikin syytä. Eka on se perinteinen - autosta ei pääse karkuun. Matka on sen verran moottoritietä, ettei nykyään enää se "oho, kenttä katos"-selityskään auta. Toinen on se, että tämä miesyksilö pystyy multitaskaamaan täsmälleen yhdessä paikassa: auton ratissa. Silloin voi ajaa, puhua puhelimessa, seurata navigaattoria ja kirjoittaa ostoslistaa muistiin. Muualla moinen suoritus on aivan mahdotonta. 

annepirkko
Liittynyt12.7.2016

Kuulostaa tutulta :-) täytyy tosin myöntää, että mie syyllistyn itsekin siihen, etten multitaskaamiseltani aina OIKEASTI kuuntele, mitä toinen sanoo... Oppia ikä kaikki, täytyy treenata tuota puhumista ja kuuntelemista joka tapauksessa päivittäin, sekä puolison että lasten kanssa :-)

Vierailija

Huonosti nukkuvien lasten perheessä voi käydä niin, että tilanteen rauhoituttua (lue: unen puutteen hieman hellitettyä), joutuu kyselemään puolison kuulumisia useankin vuoden ajalta. Soisin kaikille vanhemmille edes yhden yön kuukaudessa, että saisi nukkua. Mutta usein senkin järjestäminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Nekin hetket käytettäisiin siis nukkumiseen, mutta parhaimmillaan säilyisi ajatus siitä, että sitten vuosien kuluttua ON keskustelua tämän kumppanin kanssa.

Seuraa 

Jotta elämä olisi pirkompaa! Pirkko tarkoittaa naista, jolla on asenne kohdillaan ja elämännälkää. Annepirkko on keski-ikää lähestyvä kotiäiti, jolla on asennetta, mutta kaikki muu voi sitten olla vähän hukassa. Työura vaihtui äitiyteen, ja nyt Annepirkko miettii, mitä elämällään tekisi - tai sitten ihan vain sitä, millä pysyisi hereillä seuraavaan kahvikupilliseen saakka.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat