Mie muistan sen ikuisesti - ala-asteen musiikkitunnit ja laulukokeet. Jokainen vuorollaan jodlaamassa mikrofoniin koko luokan edessä. Opettajalle saivat kahden kesken laulaa vain äänenmurroksensa jo saaneet pojat, joihin mie en sattuneista syistä kuulunut.

Laulukokeen jännityksen lisäksi muistan vieläkin elävämmin laulunumerot, jotka opettaja luetteli ääneen koko luokan kuullen. Mie sain porukan ainoan kutosen. Voitte olla varmoja, etten mie ole laulanut sen jälkeen julkisesti.

Pakollisissa onnea vaan tai virsitilanteissa mie olen liikutellut suutani muun porukan mukana. Mutta ääntäkään ei ole huulien välistä sihahtanut.

Mutta äitinä sitä joutuu joskus tinkimään periaatteistaan. Jos ei varsinaisesti julkisesti, niin ainakin oman perheen kesken. Sillä mitenkäs miun lapset rohkaistuisivat ikinä laulamaan, jos vanhemmat eivät koskaan näytä mallia?

En mie vieläkään missään kerhossa ääntä päästä, suun liikuttelutaktiikka on käytössä sielläkin. Mutta kotioloissa sitä joutuu joskus jollottamaan ihan ääneen. Ja tanssimaan, ja pomppimaan ja hömppäämään.

Tällä hetkellä meillä on menossa Piippolan vaari autolauluna. Siitä saa kimppabiisin, kun aina ennen veivaamista päätetään, kuka on tällä kertaa vaari eli kenen talosta lauletaan ja millä elukoilla. Prismaan körötellessä kerkiää jokusen elikon hoivailla, ja saada äänensä käheäksi.

Piippolan vaari on osoittautunut loistavaksi myös äidin liikenneraivon tai koplan liikekannalle saamisen aiheuttaman kotoa poistumisraivon käsittelyssä. Ei jaksa kauaa ärsyttää ja sadatella, kun hoilaa vaaria täysillä niin, että liikennevaloissa vierustoveri katsoo kieroon. Olisi kokeilemisen arvoinen kikka kaikille kuskeille, jotka kärsivät maantieraivosta.

Että melkein mie olen jo matkalla talenttiin ja voiseen. Jos vaikka sitten mummoiässä saisi levytyssopimuksen ja pääsisi näyttämään musiikkiopettajalleen, mihin kutosen hoilausäänellä pääsee?

Tai sitten valitsen varmemman leivän ja alan elvyttää tuota itkijämummo-perinnettä. Ehkä miun ääni passaa kuitenkin siihen paremmin. Lapsetkin alkavat jo olla siinä vaiheessa, että toisinaan pyytävät "Äiti, älä laula!".

Kommentit (4)

Vierailija

Lauloin luurit päässä Jannan "Hankala elämä" -biisiä, ja hra 19-v tuli ovelle sanomaan, että "Vau, sulla on asennetta! Sulla pitäis olla bändi!" 😅

Seuraa 

Jotta elämä olisi pirkompaa! Pirkko tarkoittaa naista, jolla on asenne kohdillaan ja elämännälkää. Annepirkko on keski-ikää lähestyvä kotiäiti, jolla on asennetta, mutta kaikki muu voi sitten olla vähän hukassa. Työura vaihtui äitiyteen, ja nyt Annepirkko miettii, mitä elämällään tekisi - tai sitten ihan vain sitä, millä pysyisi hereillä seuraavaan kahvikupilliseen saakka.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat