Aamupala, ulos tai kerhoon tai kauppaan, ruokaa äkkiä naamariin ja päikkäreille vaikka väkisin! Äläkä vaan vahingossakaan nukahda autoon ennen kuin lounas on syöty!

Kuulostaa simppeliltä, mutta todellinen perheen päivä voi olla jotain ihan muuta. Ykkösen kanssa mie vielä yritin ja yleensä kai onnistuinkin vetämään päivän rutiinit orjallisesti läpi, ja auta armias sitä ahdistuksen määrää, jos jokin kohta miun päivälukkarissani ei ihan naksahtanutkaan kohdilleen.

Tosin ykkösen kohdalla "väärään" aikaan nukahtaminen oli oikeasti katastrofi; jos hulppeat puolen tunnin päikkärit on nukuttu moneen kertaan ennen puolta päivää, ei äitiä paljon naurattanut viihdyttää hulivili-taaperoa iltaan saakka.

Kakkosen ja kolmosen kanssa on sitten oppinut ainakin sen, että rutiinit ovat monesti ihan kiva juttu, mutta maailma ei kaadu siihen, jos ne menevät poskelleen. Ja tämä kuitenkin tapahtuu säännöllisesti, vaikka äiti kimpoilisi seinille sataa ja miljoonaa. Kolmonen nukkuu sen minkä nukkuu, vaikka sammuisikin automatkalla mahassaan ainoastaan maissinaksuja.

Meillä tärkein rutiini on tunkea lasten suuhun jotain murkinaa vähintään viisi kertaa päivässä. Helpottaa elämää huomattavasti, jos voi luottaa siihen, etteivät ne ainakaan nälkään kuole seuraavaan kahteen tuntiin.

Olen myös oppinut sen, että rutiinit ovat ihan kivoja olla olemassa - äitiä varten. Univelkojen ja yksinäisten (siis ilman aikuista seuraa olevien yksinäisten) hetkien pelastus on turvautua ajatuksissaan seuraavaan kahvikupilliseen, välipalaan tai päivälliseen. Suihkussa voi olla se päivän ainoa "oma" hetki, jos kaikki kolme lasta sattuvat keskittymään kylppärissä vesileikkeihin ja äiti saa huuhtoa sillä aikaa tukan - ihan yksin ja kuuman veden alla!

Väsymyskoomassa helpottaa, kun rutiinit antavat seuraavan päämäärän. Pyykit kuivumaan, ulos, kerhoon tai markettiin... Tunti ulkoilmassa lasten kanssa saattaa jeesata edes hetkellisesti, vaikka lähtiessä tuntuisi kuinka takkuiselta.

Meillä rutiinit myös helpottavat yleisesti elämää kolmen vilkkaan ja vähäunisen mukulan kanssa. Esimerkiksi nukkumaan menemisestä ei meillä ole tarvinnut tarvinnut vääntää kuin joskus harvoin, koska asiat etenevät normipäivänä suurin piirtein samaa rataa. Ja kun rutiineista sitten syystä tai toisesta poiketaan vaikka mummola- tai lomareissulla, on arkeen palaaminen rutiinien ansiosta hivenen helpompaa.

Jonkun toisen rutiinit taas sitten ovat sellaiset, ettei niitä ole. Kukin hiippaa tyylillään. Tosin meillä rutiinit ovat olemassa varmasti yhtä paljon äidin mielenterveyttä varten. Siksi mie varmaan pidän niistä kiinni liiankin tiukasti.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Jotta elämä olisi pirkompaa! Pirkko tarkoittaa naista, jolla on asenne kohdillaan ja elämännälkää. Annepirkko on keski-ikää lähestyvä kotiäiti, jolla on asennetta, mutta kaikki muu voi sitten olla vähän hukassa. Työura vaihtui äitiyteen, ja nyt Annepirkko miettii, mitä elämällään tekisi - tai sitten ihan vain sitä, millä pysyisi hereillä seuraavaan kahvikupilliseen saakka.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat