"Työ sitten vanhemmalla iällä aloititte tuon perheen perustamisen?" tokaisi pappi kolmosen ristiäisissä kahvipöydässä. Miulla meinasi kyllä tyrskähtää sumpit syliin tai papin naamalle, mutta sitten muistin samaisen sielunpaimenen kertoneen jo kotikäynnillä, ettei hän oikein tykkää niistä lapsista, kun ne tahtovat juhlissa juosta ja huutaa.

Oikeassa tuo hengellinen ohjaaja tietysti oli. Ei tässä enää tyttösiä tai poikasia olla, ja juostiinhan noissa juhlissa. Ja sohlattiin seurakuntakeskuksen sisäpihan vesialtaassa. Tosin meitin bileet oli vielä ihan rauhalliset verrattuna naapurin kossin vastaaviin, siellä meitin ykkönen kävi lopulta kastautumassa siinä vesialtaassa.

Kyllähän mie kieltämättä alan äitinä olla sitä kääkkä-osastoa, vaikken ehkä sitä olisi halunnut pastorin suusta kuullakaan. Jos olisin aloittanut oikein nuorena, voisin päästä kohta jo mummokastiin. Mutta tässä sitä vaan valvotaan viidettä vuotta omien mukuloiden kanssa, eikä niitä voi palauttaa kellekään - toisin kuin lastenlapsia.

Mie en vaan olisi ollut kymmenen tai viisitoista vuotta sitten valmis tähän äidin virkaan. Fyysisesti varmaan, mutta henkisesti kaukana siitä. Kun en aina mene sanomaan, olinko sitä silloin kolmekolmosenakaan, kun homma viimein aktualisoitui.

Jossain vaiheessa mie asetin "aikarajakseni", etten halua nelikymppisenä enää synnytellä. Siksipä tuo katras on kasvanut suhteellisen ripeään tahtiin. Ja nyt pääluku on toivottavasti tässä, ainakin kaksijalkaisten osalta.

Mutta onko se nelikymppinenkään välttämättä kääkkä äidiksi? Miekin tunnen jo muutaman itseäni huomattavasti terhakammassa kunnossa olevan nelikymppisen, joilta varmasti luontuu tai luontuisi vielä lisääntyminenkin.

Toisaalta mie tunnen monta itseäni nuorempaa äitiä, jotka ainakin ulkopuolisen silmään ovat olleet jopiinsa valmiimpia parikymppisenä kuin mie koskaan. Äiti-ikä ei välttämättä korreloi fyysisen iän kanssa.

Äiti-iän oikeellisuus tuntuu menevän yksiin kaiken muun äitiyteen liittyvän kanssa. Äidin pahimmat kriitikot ovat muut äidit, jotka sylkevät somen täyteen loukkaavia kommentteja. Olet sitten nuori tai vanha, läski tai luuviulu, imettäjä tai pulloäiti - aina menee pieleen.

Siksi täytynee vain luottaa omaan sisäiseen äiti-ikäänsä, ja lisääntyä silloin, kun se mahdollisuus suodaan ja se tuntuu itsensä hyvältä ajatukselta.

 

Kommentit (6)

Lara
Liittynyt29.8.2016

No höps, mikään vanha! Nelkyt on uus kakskyt...viis :D Ite olen saanut muksuni (8 kipaletta) 21v -41v ja tää homma paranee vaan vanhetessaan :D

Lara /Puhekuplia-blogi

annepirkko
Liittynyt12.7.2016

Vanha onkin sekä elämässä että tässä kirjoituksessa suhteellinen käsite :-) Onneksi! Toisena päivänä tuntee olonsa vallankin sirkeäksi - ja sitten esimerkiksi tänään (kaameiden kuukautiskramppien kera) tuntuu ihan raadolta... Mie olen näköjään "tosi" hyvä tekemään tästä naisen elämästä "tosi" helppoa :-)

Vierailija

Nopsasti menee muutama vuosi sitä sopivaa isä-ehdokkia etsiessä ja lisääntymiseen suostutellessa. Saatikka että tärppää.

annepirkko
Liittynyt12.7.2016

Tai etsiessä työpaikkaa, opiskellessa tai etsiessä asuinpaikkakuntaa... Tai tai, kunkin elämä etenee ajallaan ja tavallaan.

Kerhotäti

Siis apua! Olisipa kiva tietää kuka sielunpaimen on tuollaisen sammakon suustaan päästänyt...? 

annepirkko
Liittynyt12.7.2016

Mie tiedän, vaan en kerro :-) kommentti tosin oli julkinen, koska myös miun vanhemmat istuivat samassa pöydässä. Mutta nimi saatiin kolmoselle hyvin annettua, vaikkei kemiat ehkä ihan kohdanneet. Se riittää meille, ja olemme siitä herranheimolaiselle kiitollisia :-)

Seuraa 

Jotta elämä olisi pirkompaa! Pirkko tarkoittaa naista, jolla on asenne kohdillaan ja elämännälkää. Annepirkko on keski-ikää lähestyvä kotiäiti, jolla on asennetta, mutta kaikki muu voi sitten olla vähän hukassa. Työura vaihtui äitiyteen, ja nyt Annepirkko miettii, mitä elämällään tekisi - tai sitten ihan vain sitä, millä pysyisi hereillä seuraavaan kahvikupilliseen saakka.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat