Olin tuossa keväällä äitini luona, kun hän siivosi vaatekaappiaan. Aikamoiset kasat vaatteita lähti kierrätykseen, itse nappasin kasoista muutaman kivan yksityiskohdan omaavan vaatteen itselleni myöhempää käyttöä varten.

Tämän ihanan vaaleansinisen tunikan pitsi- ja nappikauluksineen näin heti suloisena mekko PikkuNeitimme päällä. Nyt olen vihdoin saanut ommeltua mekon valmiiksi.

Ensin leikkasin tunikasta etuosan niin, että sain kaikki kauniit yksityiskohdat mekon miehustaan. Takakappaleen leikkasin tunikan takaosasta. Kaavan tein yhdestä Neidin yksinkertaisesta mekosta jäljentäen sen ääriviivat sanomalehdelle.

Ompelin etu- ja takakappaleet yhteen oikeat puolet vastakkain ja käänsin helma. Ratkoin tunikasta hihansuut irti ja kiinnitin siitä tulleen vinonauhan mekon kädenteihin. Ompelin vielä ’Käsintehty’ merkin mekon helmaan pieneksi yksityiskohdaksi.

Mekosta tuli Neidille juuri sopivan ja voi kuinka suloinen hän onkaan sen kanssa. Mekko on puuvillaa ja helppo pestä, eikä pitäisi kutistua, koska kangas jo kertaalleen käytettyä.

Sattumoisin yksi Neidin lippalakeista on kuin tehty mätsäämään mekon kanssa. Leikit sujuivat mukavasti uudessa mekossa. Pieni Vaahteramäen Iida!

Kommentit (0)

Seuraa 

Kun itse tekee, saa juuri sellaisen kuin haluaa. Ainakin useimmiten.

Käsityöt, askartelu, leipominen ja juhlien järjestäminen ovat mielipuuhaani. Nyt olen innostunut myös sisustuksesta ja puutarhanhoidosta. Kahden lapsen äitinä yritän mahduttaa arkeeni pieniä hetkiä inspiraatiota ja ideoita. Yritän myös innostaa lapset mukaan askartelemaan ja kartuttamaan kädentaitojaan.

Näistä ja kaikesta muusta arjen ja juhlan välillä kirjoittelen, tervetuloa mukaan. 

Blogiarkisto

2016