Kyllä vaan, meidän koti on jatkuvan kaaoksen vallassa. Se on hallittua, koska löydän (ainakin suurimmalti osin) kuitenkin kaiken tarvitsevani tavaran. Meillä siivous on tavaroiden siirtoa. Osa menee roskiin, osa paperikeräykseen ja osa piiloon katseilta. Miksi näin? Miksi kaksi aikuista ihmistä ei saa tavaroita paikalleen heti niitä käytettyään? Miksi mainosposti ei mene saman tien paperikeräyskoriin? Miksi- kysymykset voisivat jatkua lähes loputtomiin.

Kun olemme saaneet tämän suuren työn vaatineen siivouksen tehtyä, päätämme yhdessä tuumin ettei enää kasata ja kerätä tavaroita miten sattuu. Vielä se ei ole toteutunut.


Entä jos meistä jonain päivänä tuleekin järjestyksen hallitsevia? Entä jos alammekin herätä aamuisin kotiin, jossa pöytäpinnat ovat näkyvillä? Vaatteita ei loju tuolien selkänojilla? Pölyt on aina pyyhitty? Osaisimmeko olla? 

Onko kaaoksen syynä se, etten tunne oloani kotoisaksi? Sydän halajaa muualle, synnyinkaupunkiin. Puhun kyllä kodista, mutta siltikin tämä tuntuu tilapäisratkaisulta, jonka eteen ei viitsi nähdä vaivaa. Onko kaaoksen keskellä mukavaa? Täytyy sanoa, että vain ajoittain nuo tavararöykkiöt häiritsevät. Onhan se mukavaa katsoa, kun on siistiä. Ei hengittämiseni kuitenkaan helpotu, ei oloni parane, ei kaipuu hellitä.

Tähänkö suuntaan ajatukseni veivät, kun aloin pohtia kaaosta? Siis sitä hallittua kaaosta. Sehän minulla ensimmäisenä ajatuksena oli. Ja nyt olenkin äkisti ikävöimässä synnyinkaupunkia, lapsuudenkotia, lapsia, isää, veljeä. 

Vai onko taustalla kenties jokin elämän myllerrys? Mielestäni kaikki on hyvin, minulla on työ jossa viihdyn, minulla on mies, joka on minulle rakas, tärkeä ja tuo minulle turvaa. Mikä muka on pielessä? Täytyyköhän tähän pureutua terapiassa?

Mikään ei selkene, jollen aloita järjestelyä. Tavarakasa, kaappi, laatikko kerrallaan. Silloin voi olla, että tavaroita läpi käydessä saan kysymyksiin ja pohdintoihin vastauksia. Tarvitsee vain aloittaa hallitsemaan kaaosta ja ennen kaikkea elämää.

JK. Kirjoitin yllä olevan tekstin viime tiistaina. En julkaissut sitä, koska halusin lisätä muutaman kuvan. Ilokseni uusimmassa Kodin Kuvalehdessä 18/2016 oli juuri aiheeseen sopiva artikkeli "Hyvästit turhalle tavaralle". Siinä minulle apua, tukea ja neuvoja kuinka minäkin voin selvitä suuresta urakastani. Ihanaa! Laitan sivut esille huoneeseen, jossa puuhastelen. Voin lukea parhaat vinkit mikäli ne pääsevät unohtumaan.

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Arkista tuumailua tuuliviirin silmin. Neljävitosen pitäisi olla aikuinen ja vakavissaan, mutta minä en siihen suostu. Elän iloiten, nauraen niin paljon kuin mahdollista -tiedostan, että tulee vastaan se aamu jolloin ei naurata. Minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja balanssissa pysyn hyvän terapiahoidon ja lääkityksen avulla. Tervetuloa matkaan. Nautitaan jokaisesta päivästä.

Blogiarkisto