Tiedättekö, joissain elokuvissa vain on sitä jotain. Ja Bridget Jones on yksi niistä. Iloiseksi yllätyksekseni elokuva pelmahti eilen televisiosta, joten mikäpä siinä. Muu perhe nukkui jo, joten sain viettää laatuaikaa Bridget Jonesin kanssa.

Jokin kaiho minut valtasi heti alokuvan alusta asti. Ymmärrän hyvin, että elokuvassa on kaunisteltu totuutta, eikä kennekään elämässä soi all by my selffit eikä It´s raining menit, mutta omina sinkkuvuosina olisi hyvin voinut soidakin (Nykyään saattaisi soida Still counting!). Ja totta, elokuvassa on myös romantisoitu sinkkuutta ja ja ja... Mutta mitäpä siitä, se onkin elokuva.

En kuitenkaan osaa sanoa mistä se kaiho kumpusi, omista sinkkuvuosista, itse elokuvasta, ensi suudelman muistosta (jollaista ei pääse enää kokemaan), malttamattomuuden muistosta vai niistä ihanista kuplista vatsassa. Ehkä se oli kokonaisuus. On olemassa muitakin elokuvia tai biisejä, joissa joidun suuren kaihon valtaan (mutta juuri nyt en muista niitä, sen tunnistaa kun se osuu kohdalle.)

Mutta jotain tapahtui elokuvan lopussa, tuntui kuin olisin imeytynyt niin syvälle sen syövereihin (miksi en muuten aiemmin ole huomannut, että Mark Darcy on komea ja jäykkä, mutta komea - varsinkin lopussa, kun hän tulee yllättäen Bridgetin asuntoon ja katsoo tätä pehmeästi samalla kun yrittää suudella häntä.), että sydämmeni alkoi hakata niin kovaa, että olisin voinut vannoa sen tapahtuvan minulle.

Olin yllättynyt kroppani reaktiosta, sydämmeni takoi rinnassa vielä pitkään elokuvan päätyttyä, jäin vellomaan hyvänolon vaippaan. Sydämmen pamppailua olisi pystynyt hyvin vertamaan siihen tunteeseen kun tiedät, että joku aikoo suudella sinua ensimmäistä kertaa tai kun näet pitkästä aikaa jonkun erittäin rakkaan henkilön. Mutta ideahan on romantisoitu, totuus on toinen (ainakin omalla kohdalla).

Itse muistan ainakin sen sinkkuajoilta, että kun tapasit jonkun, niin kävi ahdistavaksi pamppailla sen sydämmen tahtiin jatkuvasti ja jotenkin sitä aina toivoi, että voisi hypätä sen stressaavan, epävarman, sykähdyttävän ja huumaavaan alun yli, siihen arkeen ja rentoutua sekä nauttia vaan toisesta ilman mitään estoja.

Rakastuminen on ihanan helppoa, mutta rakastaminen se vasta työtä vaatii.

Kommentit (2)

Alankomaalainen

Hei! Juttusi johdatti minut nuoruusmuistoihin. Kannaksen yhteislyseon (Lahdessa) muinainen rehtori Impi Kormu sanoi: " Sydämessänne ei saa koskaan olla muuta kuin yksi ämmä." Hän oli rehtorina vuoteen 1962. Olipa hauska muistella ja kertoa puolisolle. Muutenkin juttusi oli kiva, sillä niin ne elokuvat vaikuttavat.

Puska
Liittynyt3.9.2015

Kiitos ihanasta kommentistasi, se sai minut hyvälle mielelle. Ihanaa joulua sinulle sekä puolisollesi.

Seuraa 

Vähän päälle (mielummin alle) kolmekymppinen nainen, jonka ydinperhe koostuu kahdesta kinderistä sekä miehestä. Toivon, että saan blogiini mielenkiintoisia aiheita aikaiseksi. Omaa sydäntä lämmittää täytekakut (ja myös vyötäröä), kuntonyrkkeily (jota en ole vielä aloittaut), politiikka, vahvat mielipiteet, lukeminen ja tietysti omat lapset. Joskus joudun varmasti purkamaan kiukkuakin, kun synnyinlahjana ei ole tullut pullantuoksuista äitigeeniä. Haaveilen matkustamisesta (mutta pelkään lentämistä) sekä omasta takapihasta.

Instagram