Tänään päättyy yksi aikausi meidän perheessä. Iltapäivällä suljemme lopullisesti vanhan päiväkodin oven ja suuntaamme katseet kohti uutta. Aamulla haimme lapsen kanssa kaupasta herkut hänen viimeisen päivän juhliinsa ja siinä minä heidän ryhmänsä ovella tiristin kyyneleitä. Tuntuu samaan aikaan helpottavalta ja kovin haikealta.  

Kuluneet kaksi vuotta kyseisen päiväkodin kanssa ovat olleet täynnä niin erilaisia tunteita: Ärtymystä, iloa ja hämmennystä. Ensimmäisen vuoden tunnelmia voi käydä muuten lukemassa tästä. Lasta on haettu välillä kioskilta päivän päätteeksi ja eräs vanhemmista on saanut huomatuksillaan verenpaineeni kohoilemaan. Kuumat suolakurkkulounaat ovat kauhistuttaneet ja iltapäivällä lapselle annetut jäätelöt ja herkut järkyttäneet. Kaikenkaikkiaan voisin sanoa, että negatiivisia filliksiä päiväkodin suhteen on ollut niin paljon, että kaikki se taustalla ollut hyvä on päässyt unohtumaan. 

Mutta niihän se elämässä yleensäkin menee, että huonot kokemukset tuovat myös jotain hyvää. Kaksi vuotta yhteiselämää kyseisen päiväkodin kanssa ovat avartaneet omaa ajatusmaailmaani huimasti. Se, miten asiat siellä tehdään voi jonkun toisen mielestä olla ainoa oikea tapa. Mikä minä olen heitä ja heidän tapojaan tuomitsemaan, onhan lapseni ollut aina päivän päätteeksi onnellinen ja yhtenä kappaleena. 

Hoitajat ja opettajat ovat luultavasti tehneet parhaansa ja lapsi on heistä pitänyt kuitenkin kovasti. Lapseni kiusaamistapaus hoidettiin mallikkaasti ja lasta on rohkaistu aina heikon hetken tullen ja häntä on pidetty sylissä paljon. Lapsia on viety hoitopäivien aikana teatteriin ja elokuviin ja olisipa tarjolla ollut yön yli retkikin. Herkutteluja on kompensoitu joka päivä lounaan jälkeen hampaiden pesulla.

Päiväkodin johtaja on ollut meitä kohtaan erityisen mukava ja mikäli lapselle emme olisi saaneet uutta päiväkotipaikkaa tähän mennessä, olisi hän saanut jäädä odottamaan paikkaa päiväkotiin, vaikka sopimuksemme loppuukin elokuun viimeinen päivä. Paljon olen valittanut, mutta paljosta olen myös kiitollinen.

Opettavaiset ja tunteiden täyttämät kaksi vuotta. Hurjasti opimme, koimme ja näimme. Hyvillä mielin kohti uusia seikkailuja. 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram