Perjantaina sain yllättävän sähköpostin lapsen uudesta päiväkodista:

"Huomenta, lapsenne opettaja haluaisi tulla kotikäynnille. Käynnin tarkoituksena on tutustua lapseen ja tutkia hänen huonettaan ja siellä olevia virikkeitä. Ilmoittakaa aika, koska teille sopii." 

Soitin päiväkotiin ja selvitin, että olisimme lähdössä lomalle Suomeen pian. Lisäksi ehdin säikähtää sähkopostin kohtaa "tutkitaan lastenhuoneen virikkeitä" ja olin toiveikkaana, että tapaaminen voisi olla sitten vaikka elokuun alussa. Tapaaminen oli kuitenkin kuulemma paras järjestää mahdollisimman pian ja näin ollen opettaja soitti ovikelloamme tänään aamulla 8.30. En muista tavanneeni häntä päiväkotiin tutustuessamme ja miten ihana ihminen sieltä ovesta tulikaan! Hän kaappasi minut lujaan halaukseen ja alkoi välittömästi jutella Een kanssa.

Istuimme pöydän ääreen ja aloimme käymään läpi tulevaa syksyä. Saksalaiseen tyyliin, sain jälleen kaavakkeita täytettäväksi. Välillä nimittäin tuntuu, että elämä täällä Saksassa on yhtä paperishowta. Pari viikkoa aiemmin palautin päiväkotiin ison pinon papereita, mutta sekään ei nähtävästi riittänyt. 

Hetken päästä opettaja ja Ee siirtyivät lastenhuoneeseen ja minä jäin tuijottamaan papereita. Huoneesta kuului kovin iloista leikkiä ja kyneeleet alkoivat valua silmistäni samalla, kun mietin, mitä vastaisin kysymykseeni: "Miksi haluatte lapsenne päiväkotiimme ja millaisia odotuksia teillä on meille?".

Miten helpottava tunne, viimeinkin voin ihan oikeasti hellittää Een päiväkotiin liittyvästä stressistä. Vastasin kysymykseen kännykästä saksan sanoja kääntäen suunnilleen näin: "Kahden vuoden ajan lapsemme on kertonut olevansa päiväkodissa ulkopuolinen ja omituinen. Tämä sai meidät vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, ettei nykyinen päiväkoti ole hänen paikkansa. Esikouluvuodelta toivomme, että hän saisi olla juuri sellainen kuin on, eikä hänen tarvitsisi tuntea olevansa outo ja ulkopuolinen ja näin ollen hänen itsevarmuutensa pääsisi kasvamaan, sillä se on varmasti tarpeen, kun hän aloittaa vuoden päästä koulun." 

Leikit olivat pian ohitse ja opettajan täytyi palata töihinsä. Sovimme, että Ee menisi mukaan "metsäviikolle", kun palaamme Suomesta ja näin hän sitten aloittaisi hiljalleen uuden päiväkodin. Lähtiessään opettaja hymyili meille lämpimästi ja halasi meitä molempia. Ovelta hän kurkisti vielä olkansa taakse ja huikkasi, "Eevi, me odotamme sinua jo!". Ee sanoikin vielä tänään myöhemmin, että hänen mielestään tämä opettaja taitaa olla tosielämän Maija Poppanen. 

Kommentit (4)

Venla

Hei. Löysin blogiisi Googlatessani saksalaista asiakaspalvelua. Olen vieraillut Saksassa aikaisemmin vain kerran, silloin olimme Moselin alueella ja asiakaspalvelu oli todella ystävällistä ja hyvää. Nyt Berliinissä oli kaikenlaisia kokemuksia, kiukkuilevasta lentokenttävirkailijasta lähtien. Oli kyllä myös oikein hyviä.

Ihananoloinen teillä vieraillut ope. Päiväkotijutut maailmalla (samoin kuin koulusta) ovat suosikkijuttujani blogeissa. Kiitos siis tästä. Hienoa, että saitte hyvän kokemuksen. Ja mukavaa Suomilomaa.Tulen lukemaan blogiasi jatkossakin.

Eau De Cologne
Liittynyt22.6.2015

Hei, kiitos kivasta kommentistasi :)
Mukavaa kesää myös ja toivottavasti Suomessa säät suosivat meitä kaikkia sitten :)

Johanna, Eau De Cologne

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram