Ystävät ja hyvät ihmissuhteet ovat elämän suola. Näin se vain on. Hyviä ystäviä ei korvaa mikään. 

Olen kuluneen viikon aikana hyvästellyt kolme tärkeää ihmistä täällä Kölnissä. Kaksi ystävistäni muutti hieman kauemmas: Toinen Ranskaan ja toinen Espanjaan. Lisäksi kerrostalomme alakerrassa asunut lastenhoitajamme lähti rakkauden perässä Frankfurttiin. 

Kun kaksi vuotta sitten itse lähdimme Helsingistä oli päällimmäisenä mielessä, etten tule selviämään ulkomailla ilman Helsinkiin jääneitä ystäviäni. Samalla olin myös päättänyt, etten Kölnissä aio ystävystyä yhdenkään suomalaisen kanssa vaan hankin vain saksalaisia ystäviä. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä ajatus tuntuu aika naurettavalta. Pian muuttomme jälkeen huomasin kaipavani suomalaista seuraa ja ymmärsin myöskin, ettei kölniläisten joukosta niin vaan itselleen ystäviä noukita. 

Täällä minä nyt sitten ikävöin uusia ystäviäni, jotka ovat jo toisaalla aloittamassa uudenlaista elämää. Muistan vielä hyvin kuinka olen heidät kohdannut: 

Ranskaan muuttaneen ystävättäreni tapasin kaksi vuotta sitten, kun vein lapseni ensimmäistä kertaa suomikouluun. Pääsimme samana iltana hänen kyydillään kotiin (asuimme aika lähekkäin) ja siitä se ystävyys alkoi. Hän kymmenen vuotta minua vanhempana ja myöskin kokeneenpana ulkomailla asujana on osannut rauhoitella poukkoilevaa mieltäni kaiken uuden keskellä. Voi miten tätä elämäniloa ja viisautta jo kaipaankaan! 

Lastenhoitajamme Dilyana asui talossamme jo kun muutimme tänne. Olimme vuoden ajan "vain" naapureita ja tervehdimme aina kun kohtasimme. Erään kerran näin hänen työntelevän lastenvaunuja, mutta en vielä sillä kertaa tohtinut kysyä, tulisiko hän meillekin joskus. Kun hän sitten meille ensimmäisen kerran tuli hoitamaan tyttöämme, olin kuin puulla päähän lyöty. Taitelija kun on, hän toi aina mukanaan meille tullessaan ison askartelukassin ja aloitti hommat lapsen kanssa heti. Tyttömme oli myyty ensikerrasta alkaen ja me myös. Onneksi hänen siskonsa asuu Kölnissä, joten uskon, että näemme vielä. 

Espanjaan lähtenyt üstäväni (kuten häntä kutsun saksalaisessa yyllä) on tuorein tuttavuuteni. Uskon, että ihmisellä on jokin vaisto jonka avulla tunnistaa kaltaisensa. Sielunsiskoni, sister from another mother. Vuosi sitten alkanut intensiivinen ystävyys jatkuu nyt toisella tavalla. Miten ihana onkaan päästä häntä halaamaan jälleen muutaman viikon päästä!

Huikeaa, minkälaisia ihmisiä olen saanut tällä matkalla kohdata. Se on toki valitettavaa, että kun ulkomailla asuessaan tapaa ja tutustuu suomalaisiin tai muihin ulkomaalaisiin, ei voi koskaan tietää milloin he lähtevät. Ihmissuhteissa on eräänlainen jatkuvasti pyörivä pyöröovi, ihmisiä tulee ja menee. Raskasta, mutta ei auta itku markkinoilla. Asiaan on totuttava.

Kolikon kääntöpuolena on toki sitten se, että kyläilypaikkoja löytyy nyt eri puolilta Eurooppaa. Hyvä ystävyys ei myöskään kaadu välimatkaan. Voi vain olla kiitollinen kohtaamisista ja siitä, että on jälleen oppinut elämästä jotain uutta. 

Kommentit (2)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram