Kohta kolme vuotta sitten tyhjensimme asuntomme Helsingissä ja otimme mukaan vain toisemme ja jotain tarpeellista materiaa, sellaista joita sai lentokoneella helposti kuljetettua. Meillä ei lähtenyt konteittain tavaraa Suomesta mukaan, irtauduimme kaikesta entuudestaan tutusta ja aloitimme alusta, niin arjen kuin huonekalujenkin osalta. 

Kolmen vuoden hullunmylly ja muutoksia täynnä oleva vuoristorata. Kai näitä Saksan vuosia voisi näin kaaoottisestikin halutessaan kuvailla. Arjen kuviot ovat jo täälläkin menneet uudestaan sekaisin vuosi sitten toukokuussa (niinkuin moni teistä tietääkin): Mies aloitti uuden työn Ruotsissa ja me jäimme lapsen kanssa elämään "milloin isä tulee kotiin"- arkea,  meille vieraassa maassa. Maassa, joka tuntui ja tuntuu edelleenkin hieman oudolta, mutta silti kuitenkin niin kodilta. Jännä yhdistelmä, eikö?!

Arjessa on erilainen rytmitys, kuin vielä kolme vuotta sitten Suomessa. Arki on tällä hetkellä täynnä hienoja hetkiä, eikä se ole raskasta puurtamista joka päivä. Arki on toisinaan kepeää ja silloin kilistellään ystävien kanssa viinilasillisella ja nautitaan pitkiä lounaita. Kotonamme ei ole aina tiptop- järjestys, täällä on useasti kohoileva pyykkivuori tai jotain muuta hommaa, hommaa joka ei lopu vaikka kuinka huhkisi.

Arjessa olen paljon lapsen kanssa kahdestaan ja huokaan helpotuksesta, jos hän sattuu nukahtamaan jo klo 20, jotta saan itselleni hieman omaa aikaa. Arjessa on välillä mukana mies, joka tekee töitä kotona aina silloin, kun hänen ei tarvitse matkustaa Tanskaan, Norjaan, Ruotsiin tai Suomeen töihin. Tällaisina viikkoina meidän ei tarvitse herätä maanantaiaamuisin klo 03.00 herätyskellojen soittoon eikä odottaa lapsen kanssa perjantai- iltana avautuvaa ulko-ovea

Toisinaan minulle avoimen uteliaasti ihmetellään, miksi olemme jääneet asumaan paikkaan, jossa meitä ei pidättele mikään? Ei enää edes se miehen työpaikka! Mutta ei tämä asia nyt ihan näin mustavalkoinen ole: Lapsella on täällä jo omat arjen kuvionsa, harrastuksensa ja tärkeät ihmiset. Ja minulla on työ, vaikkakin osa-aikainen, josta on tullut tärkeä osa omaa arkea. Työ, joka tarjoaa onnistumiskokemuksia ja saa minut tuntemaan äärimmäistä onnellisuutta. Lisäksi meillä on joukko ihania ystäviä ympärillä, en heitäkään haluaisi noin vain jättää.

Summa summarum- olemme siis löytäneet täältä Kölnistä oman paikkamme. Hyppäsin kolme vuotta sitten pienen muuttokuormamme mukana oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja se kannatti. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua.

Tervetuloa mukaan blogimatkalle!

Instagram: johannacologne

Facebook: Klikkaa tästä

Sähköposti: eaudecologne.blogi@gmail.com

Twitter: @EauDeColBlogi

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram