Olen säilyttänyt 70-luvulla keräämäni ruokakorttisarjan. Lisäksi olen perinyt anopiltani niitä vielä kaksin kappalein.

Siivouspuuskassa kaivoin ne esille vintistä vakaana aikeenani ajan hengen mukaan hävittää ne tai laittaa kiertoon.

Kortteja käsitellessäni mieleeni palautui makumuistojen lisäksi hetkiä läheisten kanssa, muistoja käytetyistä astioista jne. En ollut nuorena kummoinenkaan kokki, joten monesti laitoin ruokalautasen viereen ruokaohjeen kuvapuolen, jotta syöjä sai käsityksen siitä, mitä olin yrittänyt laittaa.

Muistan sarjaa kerätessäni, kuinka hauska oli saada postitse nippu uusia reseptejä, jotka sitten laitoin laatikkoon oikeaan lokeroon tarkasti nousevaan numerojärjestykseen.

Olen tarjoillut nyt ystävilleni lämpimiä voileipiä. Täytteitähän voi vaihdella mielensä mukaan ja eräs versio on sellainen, jossa voidelluille leiville lisätään kinkkua, ketsuppia, tomaattia, ananasrenkaan puolikas (aikanaan uutta), muutama parsatanko (aikanaan ylellistä) ja tietenkin juustoraastetta päälle.

Tarjoilu on tuonut ystävilleni mieleen heidän omia vuosikymmenten takaisia ruokakokemuksiaan, joten nostalgiaruoat toimivat myös keskustelunaiheena. Mietimme muitakin lämpimiä voileipiä ja mitä niihin laitettiinkaan; oopperaleipä (jauhelihapihvi, paistettu muna), kappelileipä (kinkkua, paistettu muna), oskarinleipä (naudan ulkofilettä, choron-kastiketta, katkarapuja, ehkä parsaa), metsästäjän leipä (pihvi, metsäsienikastike).

En sitten tietenkään voinut korteista luopua – en yhdestäkään laatikosta – mutta päätin ottaa ruokaohjeet käyttöön.

Julia Childin Mastering the Art of French Cooking –kirjan kaikkien 524 reseptin valmistamiseen bloggari Julie Powellilta meni 365 päivää (Julie & Julia –kirjafilmatisointi vuodelta 2009). Kaikkien tuhansien korttien sisältämien ohjeiden läpikäymisestä ei kannata haaveillakaan, mutta tekisikö esim. kuukausittain nostalgiaruokaa – ehkä hieman nykyaikaistaen – kortti kerrallaan?

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogi käsittelee ”urbaanin maalaiselämän” ilmiöitä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa pienessä kylässä – omakotitaloelämää, puutarhanhoitoa, villieläinvierailuja ja kaikenlaisia sattumuksia. Kirjoittaja viettää ison osan ajastaan molemmat jalat tukevasti ilmassa nauttien luonnonilmiöistä, käsillä tekemisestä, uusiin asioihin perehtymisestä sekä niiden kehittelystä.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat