Kohta kolme vuosikymmentä sitten poikkesimme kahville mökkimatkalla. Kahvilan hyllyllä huomasin myytävänä olevat takkatikut. Kotelossa oli yksisarvisen hevosen kuva.

Minä haaveilin hevosesta ja takasta, mutta kumpaakaan minulla ei ollut - ei edes näköpiirissä. Mutta unelmia konkretisoimaan oli nyt hankittu sentään tulitikkuaski, joten ensimmäinen askel oli otettu. Kovin pitkä matka ei toiveiden toteutumiseen voinut enää olla..?!

Ja niin vaan tuli aika, jolloin hankin itselleni hevosen. Ja tuli aika, kun saimme hankituksi talonkin, jossa on takka. Unelmista voi tulla tavoitteita ja tavoitteista totta.

Tulitikkuaski on jo monet muutot kokenut ja se on jo reunoiltaan nuhjaantunut. Mutta vieläkään en ole raaskinut ensimmäistäkään tikkua rasiasta raapaista…
 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogi käsittelee ”urbaanin maalaiselämän” ilmiöitä pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa pienessä kylässä – omakotitaloelämää, puutarhanhoitoa, villieläinvierailuja ja kaikenlaisia sattumuksia. Kirjoittaja viettää ison osan ajastaan molemmat jalat tukevasti ilmassa nauttien luonnonilmiöistä, käsillä tekemisestä, uusiin asioihin perehtymisestä sekä niiden kehittelystä.

Blogiarkisto

2016

Kategoriat