Rakastan värejä. Minimalismi ja mustavalkoisuus ei ole juttuni. Enemmänkin turkoosi-sammalenvihreä-auringonkeltainen-violetti-indigonsininen-purppura-ja-kaikki-sellainen rönsyilevässä muodossa on. Kun muutin tulevan mieheni luokse, hänellä oli melko perussisustus. Opetin hänelle värifilosofiaani, kuinka silmäni lepää erilaisissa kauniissa ja eloisissa sävyissä. Haluan nähdä ympärilläni mahdollisimman paljon värejä ja nättejä yhdistelmiä, sillä ne ilahduttavat arkipäivässä. Helposti hän omaksui propagandani ja myönsi, että värit ovat oikeastaan kivoja ja on hauskaa käyttää niitä rohkeasti.

Aina kun jokin taloustavara tai huonekalu pitää vaihtaa vanhuuttaan, käytän sitä tilaisuutena huolehtia siitä, että uusi yksilö on värillinen. Siitä on tullut yhteinen missiomme. Miksi hankkia tylsää harmaata, jos saman saa upean värisenä. Kodinkoneissa haaste voi olla vaikea, kun tarjolla on usein vain musta, valkoinen tai metallinhopeinen. Sitten mumisemme yhdessä pettyneenä, miksei ole värejä valittavana, ja jatkamme etsintää. Monen objektin kohdalla se onnistuu lopulta.

Kauan odotin, että luonnonvalkoinen yhden kupin kahvikoneeni hajoaisi, jotta saisin ostaa saman malliston punaisen sävyn. Kone se prutkutti lähes kymmenen vuotta hajoamatta, mutta olemme säästäväisiä enkä pelkän värin takia halua ostaa uutta. Lopulta aika hoiti ongelman ja sain tummanpunaiseni, joka sopii miehen ”oikeaan” kahvinkeittimeen. Vedenkeitin on meillä ollut turkoosi, omenanvihreä, punavalkopilkullinen ja nyt hyökkäävän keltainen. Ne sentään hajoavat itsekseen melko nopeasti, joten vaihtelu on taattu.

Etsimme kaikki nettikaupat läpi värillistä digitaalista keittiövaakaa. Löysimme hyvän, mutta siinä luki, että sen voi ostaa vain Belgiasta. Postipakettinakaan sitä ei kuulemma saanut Hollantiin.
-Vähän liioittelua ajaa Belgiaan tän takia.
-Tunnetsä ketään belgialaista?
-No hitto en.
-Enpä olisi uskonut, että joku päivä ollaan kateellisia belgialaisille.
Lopulta löysimme suuren kaupungin suuresta kodinkoneliikkeestä mieleisemme, sitruunaisen.

Astiastoa on korvattu vähitellen niin että värittömät lasit ja valkoiset lautaset ovat poistuneet. Juomalaseina on Indiskan käsinpuhallettuja paksuja, jotka ovat hauskan vinoja ja yksilöllisiä. On värillisiä laseja haalittu Stokkaltakin ja Ruotsin lasinpuhaltamosta.

Lentomatkustaessa haaste on pakata lasiesineet turvallisesti matkalaukkuun tai käsimatkatavaroihin. Mainio turva on puinen viinipullolaatikko, johon voi laittaa muutaman juomalasin limittäin makaamaan sukilla pehmustettuna ja tuettuna. Hyvin säilyvät ehjänä siinä. Laatikko kulkee aina mukana mahdollisten särkyvien esineiden paikkana. On kyllä ollut hyvä vitsi löytää itsensä aina uudestaan posliinihyllyiltä jotain mielenkiintoista katsomasta ja ehdottaa, että ”hei, juuri tuon seitinohuen metrisen maljakon haluaisin matkalaukussa mukaan kotiin, kai se onnistuu?”

Omenanvihreä on väri, joka vetää minua ikuisesti puoleensa. En saa kaupassa silmiäni irti mistään esineestä tai vaatteesta, jossa on sitä oikeaa kellertävää, raikasta omenanvihreää. Siksi nämä snapsilasitkin oli pakko saada Jussis Keramikista Maarianhaminasta.

Mieheni on tunnistanut, että pitää eniten punaisesta ja oranssista. Vanha sohva meni vaihtoon ja nyt istumme onnellisina oranssilla sohvalla.

Kommentit (0)

Seuraa 

Bloggaaja yrittää ymmärtää maailman säpinää filosofisesti ja itseään psykologisesti, katsoo kokemuksia freesisti eri aistein, yhdistelee oivalluksia ja keksii tyhmiä kielivitsejä. Asuu Hollannissa, on asunut Saksassa, vertailee kulttuureita, tarkkailee pieniä ilmiöitä ja tekee ornitologisia havaintoja seeprapeipoistaan ja ulkotipuista.